IRC-Galleria

Pain Confessor, levynjulkkarikeikka

Happoradio

Käytiin shoppailemassa kantolassa ja ratsaamassa uusi suurkirppis. Sieltä syömään ravintolaan ja sitten maisemia katselemaan. Paras päivä aikoihin, paha olo sai väistyä. Jotain vain jäi leijumaan, ajatuksia, sanomattoja sanoja.. rauhallinen seesteinen mieli pitkästä aikaa. Huomisesta ja tulevasta ei kukaan tiedä, kun ei sitä kristallipalloa ole meille suotu. Ehkä parempikin niin, kukapa haluaisi tietää sairastuvansa tai loukkaantuvansa tai kuolevansa masennukseen juuri huomenna.... no ehkä joku, en minä

Maj Karma

Soi Sodankylän Seitabaarissa Iskelmä..

Ensiapukurssitusta eilen ja tänään.. jotain hyödyllistä välillä..

Prätkäkelit ne vaan tekee tuloaan!!!!

Surettaa..

Aurinko näyttäytyi.. se sentään jaksaa hymyillä. Kevät alkaa tulla ja alkaa olla valoisaa, se antaa voimia ja uskoa huomiseen. Mopokelitkin alkavat häämöttää. Muutama päivä sitten Tsadissakin oli niin keväisä fiilis (tiet sulana,talitiaiset lauloi), että alkoi kuume nousta valtaamaan suomen lukemattomia mutkateitä..

Eilen tulityökorttikoulutus, muistona siitä rakkulat sormessa/ kädessä. Tuli polttaa!!

Lähdin iltapäivällä kotia kohti elämäni pahimman ja rankimman viikonlopun jälkeen. Poikkesin Jyväskylään katsomaan yhtä liiketilaa keskustassa. Sitten matka kohti H.linnaa. Yöllä testasin vielä yhtä Wiihin ostamaani peliä.. eihän siitä mitään tullut, liikaa liikkuvia osia ja nappuloita noissa kapuloissa. Hallinta on hankalaa aluksi mutta aloin päästä jyvälle. Ei ole mua varten nuo. Siinä sitten ehkä joskus lelu jollekin, jälkikasvulle tai kummipojulle who knows.. tosin vanhanaikaista tekniikkaa se sitten jo lie..

Oli hyvä puhua asioista.. Itseasiassa tämä keskustelu olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten.. On ihmeellinen fiilis kun on huojentunut mutta silti sekava ja jollain lailla odottava. Ja se mitä tuleva tuo tullessaan, eikä langatkaan aina ole omissa käsissä. Toivottavasti hän joskus vielä ymmärtäisi, minä ymmärrän nyt kaiken paremmin. Pienistä asioista ajansaatossa syntyi valtava, vuolas joki, joka viimein räjäytti padon voimallaan. Nyt pystyy avautumaan, puhumaan, olla oma itsensä... nyt kun on liian myöhäistä. Vai onko..?

FM2000, Galaxy.. Spänkhillin omat pojat vetivät hyvän geikan. Olivat laittaneet muutaman lätyn nimmareilla, sekä hupparin sivuun ihan mua varten (onneksi sain soitettua heille pahan olon keskellä) Kiitos ukoille niistä, hupparitkin nimittäin viedään kuullemma käsistä.. Hiukan lohtua paskaan päivään :/ Jos en ois tullu tänne en tiedä missä olisin, pakko saada muuta ajateltavaa..

Tapasin myös vanhan naapuri-koulukaverin, jonka olen tuntenut suunnilleen hiekkalaatikko iästä, sekä pari muutakin tuttua. Oli kiva jutella vanhoja ja muistella kavereita, ehkä koitetaan tapaamistakin järjestää. Sosiaaliset kontaktit toivat vähän parempaa fiilistä.. mutta vain vähän.