IRC-Galleria

Taivas alkaa punertaa kun ajan kohti pohjoista.
Mä aion kai ajaa koko yön.
Mä nautin polttaa ketjussa kun radiosta soi
ne laulut joita messissä hoilataan.

En katso peileihin,
(tahdon sut unohtaa)
sut taakse jättäisin.
Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää.
(mun pakko päästä pois)
Mä en jää.

En perääs jäänyt katsomaan kun poistuit jälkeen
suudelman, sen parhaan, sen viimeisen.
Mä koitin olla niin pirun vahva, leuka pystyssä niellä tuskan,
mut kato mua, koiraa uitettua.

Mailit taakse jää
(kone alkaa nakuttaa)
kaipuu hellittää.
Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja vaikka huomenna on iisimpää,
(mun pakko päästä pois)
mä en jää..

ja kun aamulla aurinko nousee, sun edestäsi herään taas.
Vaikka kaupunkis on taakse jäänyt, en pysty sua unohtamaan.

Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää.
(mun pakko päästä pois)
Mä en jää.
Mä en jää.

Mopokausi alkoi tänään vajaan 300km siirtymällä. Hiukka viileä päivä aloitella, mutta se ei juurikaan menoa haitannut, kun laskettelin kohden auringonlaskua. Vinha tunne kun oli kuitenkin hiukan lunta ja järvet jäässä. Loppumatkasta kirkkaana loistava jupiter osoitti suuntaa muun tähtitaivaan säestellessä. Aika matkan olen tänään kulkenut ..vajaa tuhat kilomeetriä tuli taivalta taitettua kaikenkaikkiaan.

Catin vahinkojen kartoitusta ja korjaavia toimenpiteitä.. Tuli itse maestro katsomaan kelkkaa jonka rikoimme tuossa n. viikko sitten hänen ollessa siellä rapakon takana. Ei ollut serkku pahana kuitenkaan, inhimillinen vika kyseessä eikä johtunut ajamisen rasituksesta mitenkään. 'Hakaneulan' toisenpään kiinnitys oli irronnut johtuen liian lyhyestä pultista. Otettiin porukalla telasto irti ja mentiin sitä korjaamaan. Varaositta ei kylläkään siitä selvitty joten oli jäätävä niitä odottamaan.

Harmittavaksi tosiasiaksi Rollon serkkupoika oli samaanaikaan jenkkilässä testaamassa ja kuvailemassa moottorikelkkoja mun ollessa täälläpäin. Hän olikin tullut jo perjantaina takaisin, joten nähdään nyt sitten kuitenkin. Paree etten heti sinne rynnännyt, hyvä oli antaa poijjaan toipua ensin hiukan jet-lagista. Mr J tuli poimimaan mut napapiiriltä ja sitten tultiin heille saunomaan muutaman oluen kera

Niin alkoi pikkuhiljaa taival kohti etelää.. entiedä.. mieluiten oisin kyllä jäänyt pidemmäksikin aikaa..

Bussissa on rauhallinen tunnelma. Aurinko laskee pikkuhiljaa tunturien taakse, taivas alkaa punertaa. Kuuntelen musiikkia katsellen maisemia

Kiva jäynä!! et aprillia vaan

Tuuliajolla.. Lievästi ilmaistuna elämä on tällä hetkellä kuin olisi tuuliajolla.. Yllätys yllätys katselin tuota illan leffaa. Heräsi kysymyksiä.. paljonkin. Vaikeita tilanteita, todella vaikeita. Mitä tehdä kun kadotettu, jo haudattu mies palaakin usean vuoden jälkeen takaisin..? Erakoidun tällä hetkellä pohjoisessa, tällä hetkellä haluaisin enemmän kuin mitään muuta, kadota.. kadota jälkiä jättämättä, hävitä. Haluanko sittenkään.. kuka sellaista haluaisi, ei ainakaan autiolle saarelle. Ehkä pitäisi vain jatkaa elämää, mutta miten sen tekee kun ei tunnu suuntaa löytyvän, enkä edes halua, en halua alkaa kaikkea alusta uudelleen ja uudelleen. Mistä löytää sellainen aito rakkaus kuten tuossa leffassa oli, usko toisen elossa oloon ym. vaikka muut mitä sanoisivat. Kaikesta huolimatta mies menetti vaimonsa kenties uudelleen (ei voi tietää miten tarina olisi edennyt tulevaisuudessa), mutta mieluummin Chukin kohtalo, kuin elää epäuskossa onko kukaan todella oikeasti sinusta välittänytkään. Oli hyvä syy, syy jatkaa elämää, vaihtaa toiseen kumppaniin, parempaa syytä EI VOI olla ja silti huomasi miten rakkaus silti säilyi, vuosista ja uudesta avioliitosta huolimatta. Me ihmiset luovutetaan niin liian helposti kaikesta, ei jakseta yrittää, vaikeuksia vältetään.. Ehkä munkaan elämä ei ole niin sekaisin kuin se voisi olla.............on se

Tänään 15km hiihtimillä..

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.
Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä.
Sä jäit seisoon pakkaseen, mun oli mentävä.

Se on surullista, niin kovin surullista.

Me oltiin napapiirin rakastavaiset, vähän aikaa vaan.
Ja nyt kun satu on ohi, ei tarvi matkustaa,
rakkaimpansa luokse aina jonnekkin pohjolaan.

Se on surullista, tai ei oikeastaan...

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

Sodankylä, Sodankylä.

Soi Sodankylän Seita-baareissa iskelmä.
Ollaan onnellisii, kaikki on hienosti-hä.

Sodankylä, Sodankylä.

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

Sodankylä, Sodankylä.
Sodankylä, Sodankylä.

Hei, Sodankylä. Sodankylä.
Sodankylä, Sodankylä.

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.

Ihmeen vilkas.. ihmeen vilkas

DiscoParadisessa yhdellä..