IRC-Galleria

1800-luvulla oli elämä aika ankeeta...


Seksiopas vuodelta 1894: anna vähän ja harvoin!



"Vuonna 1894 brittirouva Ruth Smythers otti kynän käteen ja laati teoksen nimeltä "Kuusi vinkkiä miehille ja naisille" valmistaakseen nuoria naisia kohtaamaan ensimmäistä kertaa hirvittävän kokemuksen - seksin. Papinrouvan kirjoittama kirja on nyt julkaistu uudelleen.

Rouva Smythersin mukaan seksi oli asia, joka oli vain kestettävä. Hänen neuvonsa kanssasisarilleen kuuluikin: "Anna vähän, anna harvoin ja - ennen kaikkea - anna vastahakoisesti.

Seuraavassa muutamia vinkkejä yli sadan vuoden takaa:

1. Viisas nuori vaimo suostuu viikoittain enimmillään kahteen seksuaaliseen kokemukseen. Ajan kuluessa hänen on tulisi tehdä kaikkensa vähentääkseen kokemusten tiheyttä. Sairauden, unisuuden tai päänsäryn teeskentely ovat hänen parhaita ystäviään tässä asiassa.

2. Useimmat miehet ovat luonteeltaan melko perverssejä, ja jos heille antaa pienenkin tilaisuuden, he ryhtyvät iljettäviin toimiin, joihin kuuluu normaalin aktin suorittaminen epänormaaleissa asennoissa, naisen kehon nuoleminen ja oman riettaan ruumiinsa tarjoaminen naisen nuoltavaksi.

3. Viisaan vaimon tavoitteena on, ettei mies koskaan näe hänen alastonta ruumistaan eikä salli miehen esiintyvän hänen edessään alastomana.

4. Monet naiset ovat havainneet hyödylliseksi pukeutua paksuun yöpaitaan ja pukea miehensä pyjamaan. Niitä ei tarvitse riisua seksuaalisen aktin aikana. Näin mahdollisimman vähän ihoa altistuu.

5. Mennessään vuoteeseen naisen tulee sammuttaa kaikki valot. Siellä hänen ei pidä päästää ääntäkään, joka ohjaisi miehen hänen suuntaansa, jottei mies pitäisi sitä rohkaisun merkkinä.

6. Kun mies löytää naisen vuoteesta, tämän tulee maata mahdollisimman liikkumattomana. Optimistinen aviomies voisi tulkita ruumiin liikkeet seksuaalisen kiihottumisen merkiksi. Silloin, kun seksiä ei voi estää, sitä on harjoitettava täydellisessä pimeydessä.

7. Jos mies yrittää suudella naista suulle, tämän on käännettävä päätään niin, että suukko osuu harmittomasti poskelle. Jos mies nostaa naisen yöpaitaa ja yrittää suudella häntä sen alta, naisen täytyy vetää yöpaita nopeasti paikalleen, juosta sängystä ja selittää, että luonto kutsuu häntä kylpyhuoneeseen.

8. Jos mies yrittää vietellä naista hekumallisella puheella, viisas vaimo muistaa äkkiä jonkun mitättömän asian, jota kysyä mieheltään.

9. Miehen ähistessä ja puhkuessa naisen tulee maata aivan hiljaa eikä missään olosuhteissa ähkiä tai vaikeroida aktin aikana.

10. Heti miehen lopetettua aktin viisas vaimo alkaa nalkuttaa hänelle pienistä tehtävistä, jotka toivoo miehen suorittavan seuraavana päivänä.

Rouva Smythersin mukaan riitely, nalkutus ja nuhdesaarna ovat erittäin tehokkaita, kun niitä käytetään iltamyöhään noin tuntia ennen kuin mies normaalisti tekisi lähentely-yrityksensä.

Kymmenenteen aviovuoteensa ehtineet vaimot ovat saaneet lapsikatraansa kasaan ja saavuttaneet perimmäisen päämääränsä eli päässeet eroon seksuaalisesta kontaktista aviomiehensä kanssa, kirjoittaja lupaa. Siinä vaiheessa viisas vaimo voi luottaa siihen, että rakkaus lapsia kohtaan ja sosiaaliset paineet pitävät miehen kotona. "

Lähteenä siis Iltalehti

Ahdistus ja surkeus onneksi vähenee päivä päivältä. vielä ei ole tosin kulunut yhtään päivää ettenkö ois päässäni tai Vesalle kelannut tapahtumia ja ajatuksia uudestaan ja uudestaan läpi. Kuitenkin on ollut varmaan 2-3 päivää, etten ole itkenyt keskenmenoa. :)
Eli koko ajan vaan enemmän sitä ajattelee positiivisemmin ja ajattelee jo uusia juttuja. Onneksi. :)
Viikonloppu meni taas kyllä aivan liian nopeasti. Perjantai-ilta oli känkkäränkkä ilta, joka tarkoitti sitä, että Vesa valtasi olohuone-keittiö akselin pelaamalla jotain tappopeliä juoden punaviiniä. Joten minulle jäi makkari, jossa litkin lasillisen myös punkkua samalla kun kirjottelin päiväkirjaa ja nukahdin jo seitsemän aikaa. Sain nukuttua kunnon 13 tunnin yöunet sitten.
No lauantai meni paremmin, pääsin jo aamupäivästä lenkille tuulettumaan, Vesa pesi pyykkiä ja siivosi. Ilta nautittiin sitten ekstrahyvää ruokaa ja lisää viiniä, siideriä, olutta ja tein meille myös muutamia drinksuja. Kuunneltiin musaa, katottii leffa (jos en muuten muista mitään), ja juteltiin henkeviä samalla kun pelattiin korttia <3 ja ihan kahdestaan <3. Eilen olikin sitten himppuinen morkkis siitä alkoholin juomisesta, vaikkei mitään muita oireita ollutkaan kuin päänsärky, joka korjaantui Ibumaxilla. Aamupäivä lojuttiin sitten sohvalla katsomalla uudestaan Liisa Ihmemaassa, jonka jälkeen oli pakko taas päästä lenkille ja tällä kertaa otin Vesankin mukaan.
Siinä se meni. Ei mitään jännää eikä erikoista. Sunnuntai-iltaisin on aina kamala olo ja ahdistus maanantaista, vaikkei tää koulussa oleminen niiiiin kamalaa oikeasti ole. Sunnuntaisin vain asiat paisuu ja tuntuu suhteettoman isoilta. Oikeasti haluisin jo olla jollain äitiyslomalla. Olla lapsen kanssa kaiket päivät kotona, kärräillä vaunuilla ja mennä kyläilee Tiinan luo, äidin luo... mennä toisten äitikaverieden kanssa arkena puolenpäivän aikaan kahvittelemaan ja shoppailee ja vertailemaan vauvojen kasvua ja kehitystä ja kilpailemaan mikä tutti tai tuttipullo on paras. ah <3 ehkä sekin aika koittaa mulle vielä.
Vaikka tänä aamuna huonosti nukutun yön jälkeen olo oli sellainen, että jos mun pitäis vauvan takia olla joka aamu yhtä väsynyt, mistään ei tulisi mitään ja mä varmaan sekoaisin. No, ehkä se ei nyt mene niin kuitenkaan sitten, kun todella joutuu heräilemään kahden tunnin välein. Sitä paitsi viime syksynä kun olimme lastenvahtina, joista nuorin oli 4kk ja heräsi öisin, niin totesin, että siihen tottuu jopa kahdessa yössä ja pysyy aika hyvin toimintakykyisenä. Onneksi sentään Vesa ei ollut se, joka vaan käänsi kylkeä, vaan hän otti lapsen syliin sillä aikaa kun minä menin lämmittämään maitoa :)

Voi että, tuntuu ettei mun elämä pyörikään enää minkään muun asian keskellä kuin vauvan. :P Nyt pitäis vaan keskittyy tähän hetkeen ja piste.

Tänään sitten alkaa normaali elämä ja arki. Kyllä mä luulen, että se ainakin vähän auttaa. Ei tarvitse päivisin miettiä, kun saa ajatukset pois päästä. Toivottavasti.
Ja ihan hyvin mä olen muutenkin pärjännyt, välillä iskee mieletön ahdistus, mutta välillä se osaa pysyä poissakin. Ja positiivisuutta yritän kylvää paljon ajatuksella, ettei tämä ole lopullista, uusi raskaus, uusi lapsi on mahdollista saada. Vaikka ei se ole niin yksinkertaista. Ei se ole kuin kissanpennun vaihto. Se kuitenkin ehti olemaan melkein kolme kuukautta osa minua ja kasvaa minussa ja sydän lyödä yli 500 kertaa minuutissa.
Mutta mä yritän pitää itseni työkykyisenä ja vauhdissa, se on yksi parhaista keinoista tällä hetkellä suojautua. Vaikka ei aina jaksa. On vaan pakko mennä yksin sänkyyn peiton alle ja ahdistua ja itkeä. Onneksi saan ja pystyn itkemään niin paljon kun itkettää, onneksi minun ei tarvitse piiloutua Vesalta. Vesa antaa mun itkeä, tulee vain pitämään kiinni, eikä mun tarvitse selittää miksi mä alan itkemään kesken ruoasta, leffoista, musiikista puhumisen tai jopa kesken pelleilyn ja hassuttelun.
Me oltais vietetty eilen Vesan ensimmäistä isänpäivää, mutta ei me nyt voitukaan viettää. Vaikka Vesa sanoi, että ollaanhan me meidän kissojen vanhemmat. <3 Mutta ei se ihan sama asia ole. vaikkei kaukaa haekaan...
Vesa on ihana, Vesa jaksaa repiä positiivisuutta ja jaksaa hauskuuttaa minua ja itseään. Itsehän minä vain makaisin ja murehtisin.
Eihän tästä elämästä mitään tulisi, jos täytyisi ihan yksin elää <3

Tänään oli eka neuvola (: Odotin että olisimme nähneet ultran, mutta ei. Kutsu tulee erikseen Gravidaan sitten viimeistään ensi viikon jälkeen. (: sitten näkee, että kuka se siellä masussa on ja mitäs jos niitä on enemmänkin kuin vain yksi, hui!
Oli silti ihana käydä neuvolassa. Ensimmäistä kertaa olen selvästi jopa innoissani raskaudesta. :) Saatiin Vesan kanssa kamalat määrät luettavaa alkoholista, liikunnasta, ruokavaliosta, seulonnoista, hammashuollosta ja sitten vauvalehtisen, mistä voi lukee raskaudesta ja vauvan hoidosta. Samoin ihanan vau- kalenterin, jossa on äidin puoli ja isän puoli. Mä voin lukea omista tuntemuksista jokaisena raskausviikkona ja Vesa voi lukea isäpuolelta mitä minulle kuuluu ja miten hän voi auttaa ja toimia. Ja välissä on myös kaiken maailman tärkeitä juttuja eri asioista. Niin ja saatiin vielä sellainen dvd mikä me tänään katotaan, kun Vesa tulee salilta. <3
Musta tuntuu, että nyt mun ajatukset alkaa vain entistä enemmän pyörimään raskauden ja vauvan ympärillä, mikä on hyvä asia. täytyy kiinnittää huomiota omiin syömisiin ja alkaa tosissaan harrastamaan liikuntaa säännöllisemmin.
Kaikki muut jo tietää tästä paitsi isä, ja petrin porukka ja osa vesan kavereista ja tiia ei vielä tiedä. Muut tytöt otti mun helpotukseksi todella hyvin. He oli suorastaan pakahtua innosta (: mua jännitti niiiiiin valtavasti kertoa!
Ainut mikä nyt hieman huolettaa on se, että parvorokkoa on liikkeellä tuolla päiväkodissa, mikä on minulle näin alkuraskaudessa vaarallinen... toivotaan, etten saisi tartuntaa...
Itseasiassa olen onnellinen tästä raskaudesta ja iloinen, että me saamme lapsen. Vesasta tulee todella ihana ja hyvä isä, vaikka tietysti jännittää ja pelottaa. Niin minuakin. Mutta olen aivan varma, että me pärjäämme. Vesa osaa olla niin ihana, hellä ja hauska minulle, niin kyllä myös lapselle. Ja Vesassa on se ihana puoli, että hän osaa olla auktoriteetti, minä en niinkään aina. Sen huomaa kissojenkin suhteen. Jos kissat tekee jotain mitä ne ei sais, mä olen useammin että no ei se haittaa ja Vesa on heti että haittaapas ja laittaa kissat ojennukseen. Sama pätee varmasti lapsen kanssa. Ja Vesalla on niin sellainen ote, että ei sitä pelkää, kun se alkaa komentamaan, mutta sitä tottelee just sillon. Mä rakastan sitä miestä niin paljon <3 Meistä tulee ihana perhe<3

Ihanaa, enää huominen ja sitten alkaa syysloma! <3 pääsee vapaalle. tää jakso onkin ollut aivan turhan stressaavaa vähän kaikilta osin, en jaksa enää miettiä, enkä stressata vähään aikaan mistään.
Voin muutaman päivän keskittyy vaan minuun ja Vesaan ja tietysti omaan olooni ja raskauteen (:
Lauantaina äiti saa tietää, ja se kyllä jännittää aivan sairaan paljon. Vesan perhe tietää jo. Vesa on tähän mennessä sanonut sen ääneen, mut kai mun pitää nyt sit sanoo omalle äidilleni.
Vesan perheen puolelta ei ole tullut mitään suuren suuria onnitteluja halauksineen, mitä tietysti nuorena tulevana äitinä odotan. Mutta toisaalta, onhan tämä todella alussa. Vasta noin 7. viikko suurinpiirtein, joten keskenmenon riski on korkea. Odotan jo innolla neuvola-aikaa, jonka sain syysloman jälkeen. Siellä voi sitten käydä tämä asia entistä todellisemmaksi.
Tunteet ja ajatukset koko raskaudesta vaihtelevat kyllä edelleenkin laidasta laitaan. Välillä tunnen itseni jopa onnelliseksi tulevasta vauvasta ja välillä taas todella ahdistaa ja pelottaa, että selviänkö minä. onko musta edes äidiksi? siskorakas sanoi, ettei niitä tunteita kannata säikähtää, kaikki käyvät ne läpi. tiedänhän mä sen kyllä.
Sitten kun kaverit saavat kuulla, pelkään, etteivät he ymmärrä yhtään. Vaikka minusta on aivan turha alkaa moralisoimaan minun ja Vesan päätöstä. Kyllä me tasan tarkkaan tiedetään, mihin olemme päättäneet ryhtyä. Kukaan ei ole sanonut, että se olisi helppoa, se on kaikkea muuta. Mutta kyllä mä haluan uskoa siihen, että me selviydytään siitä. Niin on monet muutkin selvinneet. Toivon vaan, että tytöt osaisivat suhtautua tähän ja pysyisivät mun tukena ja kavereina... vaikka Vesa sanoi, ja olen itsekin sitä mieltä, etteivät sellaiset ihmiset ole oikeita ystäviä, jotka jättävät tälläisen asian takia. Niin, toisaalta, jos niin käy, niin menkööt sitten. Mutta eihän se jumalauta kivalta tunnu!
Vesakin on alkanut toipua alkujärkytyksestä ja on välillä jopa onnellinen tästä ja iloinen. <3
Minun täytyy vaan muistaa huolehtia itsestäni ja muistaa syödä. Tällä viikolla on ollut todella huono olo. tai no, maanantaina olin illalla kuumeessa ja ällötti. eikä muinakaan päivinä ole kamalasti ruoka maistunu, mikä ei ole kovin hyvä juttu raskauden kannalta. mutta toisaalta, olen vetänyt appelsiineja ja omenoita senkin edestä! Ne kun maistuvat :) Kaikki rasvainen ruoka ja pikaruoka ällöttää todella paljon. mutta hedelmiä ja salattia voisin vetää vaikka kuinka :) on tämä raskaus hassu juttu<3

Vesa nimitti sen shrimpiksi, niin kuin katkarapu.<3 Tällä hetkellä se näyttää ihan katkaravulta masussa. Sen sydän on jo alkanut lyödä noin viikko sitten<3 Kohta se alkaa liikkua, mutta minä en tietenkään vielä sitä tunne pitkään aikaan. Kohta alan jo innolla odotella raskausmasua<3

Tulin sitten kipeeks. Hemmetin päiväkoti. Nukuin torstaina kaks tuntii auton takapenkillä, kun odotin Vesaa töistä. Eilinen meni myös nukkuessa sekä katsomalla monta tuntii True Bloodia. Tänään Vesa saa siitä toka tuokkarin lainaan, niin pääsee jatkamaan. Onneksi tänään ei kuitenkaan enää ole kuumetta, mutta muuten edelleen kipeä olo ja kurkku oli aamulla tosi kipeä. Onneksi minulla on mies, joka iski mut sohvalle peiton alle, käski nukkua ja toi hetken päästä ruokaa naaman eteen, ettei tarvinnut edes pöytään nousta <3 love you<3
nyt tuo häärää keittiössä ja siivoaa, kun kohta tulee Vesan sisko käymään.

Siellä päiväkodissa ei ole ollut niin kamalaa, kuten arvasinkin. Ärsyttävää on vain se, että mulla on vitusti tehtäviä ja näyttösuunnitelmat ja kaikki. Mielelläni vain olisin siellä ja pukisin lapsia, auttaisin ruokailussa ja olisin ulkona ja blaablaablaa ilman, että tarvitsisi tehdä mitään muuta.
Mut onneks tää viis viikkoa menee kuitenkin nopeesti :) ja kohta on syysloma<3

Huomenna sitten työharjoitteluun. en kyllä haluis. :/ musta tuntuu, ettei siitä tule mitään... blaaaaa. pelottaa ja jännittää koko juttu.
no, viikon päästä oon kuitenkin sitä mieltä, että olisin siellä mieluummin koko opiskelun ajan :D

Vesa sano, ettei me lähdetäkään etelään syyslomalla.. olisin kyl halunnut, mut sen sijaan me lähdetään balettiin katsomaan Joutsenlampi<3 sit me lähdetään laivalle, ehkä Tukholmaan, tai sitten Tallinnaan. Jos me mennään Tallinnaan niin varataan sieltä sit hotelli ja käydään vähä hoidoissa (lue: minä käyn hoidoissa nauttimassa ja Vesa kuolee tylsyyteen :D) sit Vesa haluu käydä Turussa niin voitais käydä siellä. Turun linnassa ja jotain ihanaa. <3

Ja toinen juttu mitä tänään Vesan kanssa ajateltiin, että jos vaan saadaan jouluksi mökki lapista, mihin vois ottaa meidän lapset mukaan, niin me mennään viettää joulua ja uutta vuotta ihan kahdestaan lappiin <3 se olis niiiiin ihanaa ja romanttista olla siellä ihan ihan kahdestaan. kaukana poissa täältä. :) siellä on varmaan paljon luntakin<3 pitää pyytää et kaikki jotka meille lahjoja haluaa hankkia niin antais ne etukäteen niin meilläkin on sitten enemmän paketteja avattavana jouluaattona. siellä me oltais nelistään takkatulen ääressä paketteja availemassa <3
joo, niin me tehdään. lähdetään sinne jouluksi. :)

sit sanoin Vesalle et kerta ei nyt lähdetty etelään, niin haluun sit pääsiäisenä Ranskaan pidennetylle viikonlopulle <3 grrrr.. ;)

Nyt ihan oikeasti haluan päästä nauttimaan Vesan kanssa elämästä ja meidän suhteesta, ennenkö mä huomaan, että me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa, meillä on teini-ikäset lapset ja isot asuntovelat sun muut paskat, eikä me olla koskaan käyty kahdestaan missään.. se olis kamalaa.

ainii, se raksupoksu päätti eilen ostaa mulle uuden kännykän<3 tosi kauniin punasen samsungin kosketusnäyttöpuhelimen (: on se Vesku sitten ihana<3
minä nyt sit tänään vapaapäivänä päätin, että siivoan ja teen oikein hyvää kalaa miehelle, joka tulee väsyneenä töistä illalla :)

ihan kun mä olisin vasta muutama viikko sitten rakastunu Vesaan... eli kai meillä menee siis tosi hyvin (:

huhhuh, kahden viikon päästä pitäisi lähteä harjoitteluun päiväkotiin. sekin kyl ärsyttää hirveästi, kun ensin opettajat sanovat, että saame itse päättää ja vaikuttaa siihen, minne menemme. vaihtoehtoina oli päiväkoti, perhe, tai perhepäivähoito tai vaikka joku kymppiluokka. no, viime viikolla sitten ope löi paperin eteen, et ne on nämä päiväkodit ja piste. minäkään en päässy perheeseen, vaikka olisin todella halunnu mieluummin perheeseen hoitaa vauvaa <3 kuin jonnekin päiväkotiin 5-vuotiaiden sekaan. argh! annetaan ymmärtää, muttei ymmärretä antaa.
ja muutenkin kaikki on täällä koulussa ihan sekasin, kun hirveesti pitäis kaikkea tehdä, mutta kukaan opettaja ei osaa sanoa, et mitä pitää tehdä ja milloin. no nyt tänään sit käytiin vähän läpi sitä, mitä pitää tehdä ENNEN harjoitteluun menoa. Ideakansiota tähän asti oppimista asioista (leikkejä, liikuntajuttuja, kuvisjuttuja ymym.), lapsihavannointi essee joku tyyliin 10 sivuu, sit joku hemmetin essee asuinympäristönsä palveluista ja pitää haastatella lapsiperhettä asian tiimoilta. sit ens viikolla on kaks tenttiä... ai et amis on rentoo? vitut.
no ei se ole ku Vesa viskataan pihalle, perjantai-ilta, pullo viiniä ja hämärä valaistus niin kyllä tulee lapsianalysointia niin että ihan hirvittää! :D kunhan ensin saisin perseeni raahattua siihen kahden kilsan päähän Petrille havannoimaan sitä Nooruskaa (:

vitsit, onneks kohta on syysloma. kyllä mä ihan oikeasti ajattelin ottaa vesan kanssa äkkilähdön etelään. haluun karkuun täältä, ja sais kerrankin olla aivan kahdestaan Vesan kanssa ilman, että kukaan häiritsee. ilman facebookia, ilman kännyköitä<3 ottaa aurinkoo, uida meressä ja grrr<3 ;) me lähdetään silläkin uhalla että loppuvuotena ei oo rahaa ostaa muuta ku näkkäriä ja kaurapuuroa! laskin nimittäin eilen taas, että ei se Vesan palkka kyl taida riittää kaikkiin meidän laskuihin mitä tässä kuussa on. mut pakko yrittää.. lopusta lainasta ja Vesan lomarahoista ei saa nipistää, kun niillä pitää lähtee sinne etelään! se on hyvä sijoitus tässä vaiheessa. ja sit tietysti kun suunnittelin sitä uutta Ikean käyntiä, pari hyllyy, coctail-lasit, jälkkärikulhoja ja kynttilöitä, tyynyjä ja muuta todella tarpeellista :D

Vesa on kuitenkin nyt ajatellu lähtee opiskelemaan kylmäkonealaa ja se koulutus ei kestä ku vajaan vuoden plus tietenkin Vesalle päälle sähkökoulutus. ja siinä on kova palkka. 3000 kuussa tosta noin vaan, puhumattakaan sitten jos ottaa mallia Petristä ja opiskelee mestariks niin sit on mahdollisuudet 5000 kuussa. sit jos haluu vielä yliopistoon opiskelemaan professoriks ja sen bisnestyöhön niin se on 10 000 kuussa <3 nam. <3
mut kyllä me saadaan se iki-ihana omakotitalo jo sillä 3000 palkalla. <3 poreammeet ja isot makkarit, terassit ja pihat, keittiöt ja takat <3 pari lasta ja neljä kissaa, akvaario ja jos Vesa haluaa koiran harrastuksesi niin sit sellanen. :) ja lapset ja kissat ja omakotitalo olis tavoitteena olla noin. 5 vuoden päästä. oonko ihan sekasin?! enkä oo! lapset nyt ainakin on todellakin viiden vuoden päästä, talo on vähintään rakennustasolla. ja voi ihan vapaasti kysyä vesaltakin, hän on ihan samaa mieltä. jotkut ehkä saattaa luulla, et Jenna painostaa miesparkaa ja ankarasti. pyh. Vesa haluu väh. kaksi autoa, mieluiten vielä sen kolmannen :D
joo, ei tarvii varmaan arvata taas mitä mun päässä on pyöriny viimeset viikot :D <3 ihmisellä pitää olla haaveita, ja nämä on hyviä haaveita. :)

kissanpentuja kissanpentuja<3 nyt on Casmirille tyttökaveri :) toinen tillikkä, pirpana<3 vielä muristaan ja sihistään, mutta luulen, että kahden viikon päästä tilanne on aivan toinen. :)
sitten vain odottelen, että saadaan vähän isompi asunto.. tai aika paljonkin isompi. kenties se omakotitalo. ja pari tonnii rahaa niin hankin meille kaks komeeta maine coon urosta tyttöjä hauskuuttamaan! :) Veskun mielipidettä ei kysytä :D

tänään ollaan saatu muutenkin vesan ziljoonalle dvd:lle saatu hylly seinälle, taulu löysi myös paikkansa seinältä ja peili. :) tää alkaa pikkuhiljaa näyttämään kodilta. (:

Kohta on jo toinen kouluviikko mennyt läpi. Oon kyl todella positiivisesti yllättynyt tästä. täällä on tosi kivoja ihmisiä ja aineetkin on mielenkiintoisia. tiukkoja päiviä tietenkin, kun pitäis kahdessa vuodessa valmistua. Onneksi ei siis tarvitse enää opiskella mitään perusaineita, vaan kaikki on ammattiin valmentavia opintoja. ens jaksossa päästään jo harjoitteluun päiväkoteihin! :)
Mut kuulema JAMKissa on syksyn haku terkkariks, niin ajattelin kyl laittaa hakemukset sinne. Jos vaikka olis mahdollisuus päästä ammattikorkeeseen. se on kuitenkin se mun haave. mut mielelläni oon täälläkin. ja oon vähä ajatellut, että jos en nyt syksyllä pääse mihinkään, niin käyn sit mieluummin tän koulun loppuun. ompahan ainakin joku ammatti eikä mun tarvii olla tyhjän päällä. ja muutenkin, saan paremmin keskittyä muuhunkin elämään, kun ei välttämättä tarvii istua koulunpenkillä monta vuotta. :)
mut katotaan...

oli muuten hieman rankka lauantai-ilta Petrin luona. Isoveljellä on ilmeisen huono vaikutus muhun ;) mentiin syömään ja juomaan punkkuu niiden luo mut se lähti hieman käsistä. Vesa nyt lähti kotiin nukkumaan puolenyön aikaan, jolloin ehdottomasti munkin olis pitänyt. mut ei.. me päätettiin Petrin kanssa kahden aikoihin lähtee meiltä hakemaan lisää viinaa! ja Tiina kärsivällisenä vaimona kuskas.. :D ja valvottiin sitten Petrin kanssa terassilla AAMUUN asti! Tiina tuli puol ysin aikaan kattoo nukutaanko me, mut ei nukuttu :D kahdentoista aikaan sunnuntaina aamupäivällä pääsin nukkumaan kun Vesa tuli hakemaan naistaan kotiin :D jessus sentään. ei ollu eka kerta ku meni vituiks, eikä varmaan viimenen.
siinä kyl tuli maailmaa parannettua. vaikken mä usko et se yhtään parani...

tänään pitäis tulla meille se sohva! odottelen Vesaa täällä koululla, et se tulis hakee mut. saadaan sit asunto loppulliseen järjestykseen. :) ja tuparit sit jossain vaiheessa. :)