IRC-Galleria

jostain kumman syystä olen viime päivinä innostunut makaroonisalaateista. sellaisista, joista olen ikuisuuksia pauhannut, että miten kukaan voi niitä haluta valmistaa saati syödä, ja kuinka kukaan kehtaa kutsua kylmää makaroonimössöä salaatiksi.

pasi korjasi koneeni, mikä on ihanaa, mutta unohti äänikortin ohjelmisto lataukset (tai jotain), mikä tekee juancarlosista vielä vähän ramman.

olen hakenut töitä. tai ajatellut niiden hakua ainakin. turkuun ja hämeenlinnaan haetaan tänävuonna sähköisillä kaavakkeilla maaliskuun alussa, sen aikaa ehdin siis hengähtää. varmaan pitäisi katsoa kaikkia muitakin museoita kaikilla muillakin seuduilla. miksi oi miksi on viime vuoden hakemuksessa niin paljon parannettavaa? olisin toivonu että lähettäisin sitä samaa vanhaa vaan, helppo nakki ja silleen, mutta ei. joka vuosi sama työ tehtävä uudestaan. voisi ihan luulla, että vuodessa sitä olisi muka kehittynyt, tai tehnyt jotain elämällään.

toisaalta olin ihan unohtanut millainen seikkailu töiden hakeminen voi olla - ties minne sitä lopulta päätyy kun riittävän monta kertaa arpoo! voi kumpa tänä vuonna saisi saman draivin ja kävisi yhtä hyvä tuuri kuin viime vuonna, ehkä jopa parempikin. elämme jännittäviä aikoja.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.