IRC-Galleria

aloitin aamuni lenkillä. se oli vähän onneton yritys, mutta ainakin otin joitain juoksuaskelia tihkusateessa.

sitten pesin pyykkiä KAIKISSA pesutupani pesukoneissa (pesin myös mattoni) ja mankeloin lakanoita miltei tunnin. oon siis aika hc-pyykkimuija. sisko sanoisi et ei, paula sä et vaan ole pessyt pyykkiä pitkään aikaan, koska olet laiska. mut se saa sanoa mitä haluaa, koska se tekee niin kuitenkin.

sitten hengailin ja lounastin ja hengailin.

nyt leivon mariannekakkua.

---
kammoksun ajatusta siitä, että luennot alkavat ensi viikolla. nytkin päivät vain valuvat käsistä, miten ehdin kaikkeen sitten kun todenteolla on ruvettava ansaitsemaan sitä valtion ystävällismielisesti tarjoamaa tukea?

joo, kaikki on vaan tosi outoa. ehkä mä voin elää oudon kanssa. se on kuitenkin paljon parempaa kuin synkkä tai epätoivoinen tai kamala. joskin on otettava huomioon, että outo ei ole yhtä hyvä kuin vaikka tyyni tai mukava tai kotoisa tai iloinen tai tyytyväinen tai onnellinen tai sopiva.

oikeasti se on kyllä kitinä, mikä sopii myös hyvin, koska siltä se varmaan aina kuulostaa kun yritän kuulostaa dramaattiselta.

eilen ulla vei minut syömään liian paljon jäätelöä. sitten kävelin sateessa. muuten olin vain kauhean kiireinen koko ajan ja näin paljon ihmisiä.

tänään olen viihdyttänyt itseäni selaamalla galtsun yhteisöjä. jumalauta mistä nuo kaikki hevostytöt ja muut sekopäät oikein tulee? huomaan haluavani ilkeillä KAIKILLE, häiriköidä joka paikassa ja sanoa että hei teissä on jotain pahasti vialla.

ja toivoa parasta.

kuluneena vuorokautena mielialani ovat vaihdelleet kovin. ensin oli hölmistynyt epäusko, sitten vitutti ja lopulta kaikki kääntyi suruksi. sitten taas vitutti. odotan innolla seuraavaa vaihetta. tavallaan toivoisin että se olisi jotain yllättävää. ehkä lempeyttä tai myötätuntoa? tuskinpa.

matka oli hyvä ja ihana, maa omanlaisensa. nyt vähän paha maku suussa, vaikkei se ole ollenkaan matkan vika. tai on, koska sen syyttäminen on helpompaa. mä vihaan sitä kun asiat on vaikeita. ei oo helppoa jos on vaikeaa.
ja mä vihaan sitä, et jos on enemmän, voi menettää enemmän, ja sitä myös, et yksin ei riitä.

mua jänskättää.
tänään olin uimassa ruissalossa, ja oikojalla, ja spykologilla, ja pakkaamassa, ja tyttöjen luona hippoksentiellä, ja lounaalla arkenilla. ja sitten näin monia ihmisiä päivän aikana eri yhteyksissä.
ja huomenna lähden pois muutamaksi hetkeksi, mikä on hauskaa.
ja sitten mietin, että ihmiset ovat aika erilaisia, eikä kaikkia ole mielekästä vertailla keskenään.
ja sitten mä mietin, että olen aika onnellinen, ja että se on aika ihanaa.

mun pyörä oli taas rikki ja siksi korjaamossa, ja luulen, että oli viimeistä kertaa ulkopuolisella korjattavana, koska hei mä en tod halua enää maksaa niin paljon mistään minkä voisin tehdä itsekkin. mut laiskuus se vaan iski taas, vaikka tiesin sen tulevan kalliiksi, eli ehkä se oli ihan oikein mulle. koska sain omani käsiini uuden veroisena vasta tänä aamuna, niin kiitos julia eilisestä pyörä lainasta!

töitä vanhainkodissa jäljellä 2 päivää, sitten se on ohi. sen jälkeen käykin matkani kohti partioleiriä, jippuu. (harmi kun en päässyt koko ajaksi.)

---
ai niin. viimeyönä olin katsomassa kun kuu nousi littoistenjärvellä. se oli iso ja keltainen ja pyöreä. ja vesi oli kylmää.

mä en voi sille mitään että pelkään koko ajan sen tajuavan että mä olen tylsä ja huonoa seuraa ja sitten mun on sitä niin kamala ikävä ettei sille ole määrää. (ehkä tällaisia tunnustuksia ei pitäisi laittaa internettiin?)

olin lyhyellä kesälomamatkalla hämeenlinnassa. se oli hauskaa ja rentouttavaa, mutta asuntomessut ei tod ole mun juttu.

MUN PUHELIN ON RIKKI, ET JOS JOKU YRITTÄÄ SOITTAA, NIIN EN VASTAA, KOSKA EN VOI.

tuosta inhoittavasta teknologisesta takaiskusta johtuen kaiken sopiminen on ollut viime päivinä vaikeaa.

töitä jäljellä enää viisi kokonaista päivää, mahtavaa. vaikka se tarkoittaa rahavirtojen jäätymistä (voi taidan taas kuulsotaa niin kapitalistiselta ja kauhealta!), ei haittaa, koska aikaa on taas muillekin kuin ikävystyneille ikäihmisille.

mistä tulikin mieleeni ---
kun tänään tulin kotiin, oli ovellani kimppu luonnonkukkia.

mulla on töitä, vanhukset on symppiksiä. jippuu.
olen uinut maauimalassa koko kesän useamman kerran viikossa, tunnen itseni urheilijaksi, ja se on outoa.
tänään on ollut muutenkin vähän outo olo, ruoka ei maistu. joko se johtuu jostain mitä söin eilen, tai sitten mulla on perhosia vatsassa vallan muista syistä, mikä voi olla varsin mahdollista, mutta samalla se on ehkä vähän pelottavaa. isot asiat on.

niille, ja muille myös, jotka ovat huomautelleet, etten kirjoita galtsupäivistä kovin usein, voin kertoa, että aloitin kesän alussa manuaalisen sarjakuvablogin (elikkäs puolijulkisen kuvapäiväkirjan). ehkä saatte lukea sitä sitten joskus. sen kannessa on rumia ruskeita kiiltokuvakissoja. <3.