IRC-Galleria

niin siis totta totisesti, en ole nukkunut vielä ollenkaan. (linja-autossa oli hauska ja juttelevainen elina joka oli menossa laivalle.) no, jokatapauksessa saa nähdä miten aaton käy, kuinka nousee päähän ja koska tulee stoppi.

leivon nyt huomiseksi vuohenjuustopiirakkaa piknikille, sitten menen alkoon ostamaan skumppaa, ja sitten olisi tarkoitus aloittaa aaton juhliminen. on ihanista ihanin päivä! mä en muista koska turussa olisi satanut vappuna! mä rakastan tätä kaupunkia!

luultavasti tämä soi yhtenä iltana kun oltiin sillä klubilla tanssaamassa missä hennaserkku käy kerran viikossa töissä:

http://www.youtube.com/watch?v=6UX0p7uAW2s

silloin tää oli ihan paras biisi, youtubessa tää kuulostaa paljon huonommalta kuin hienoisessa nousuhumalassa glasgown hipsterssien keskellä.

mistä tulikin mieleeni. molemmat serkkuni veivät minua matkan aikana suht ahkerasti tutustumaan kotikaupunkiensa kaupunkikulttuuriin ja muihin rientoihin. henna keskittyi oman soluhuoneistonsa lisäksi indie- ja hipstersteinien kotipaikkoihin, marko näytti missä edinburgin vaihtarit (ja mahdollisesti myös muut paikalliset opiskelijat) kuluttavat enimmät taskurahansa ja ylimääräisen aikansa. etenkin oppilaskunnan baari parisataa vuotta vanhan kirjaston tiloissa oli aika hieno, kuulemma vielä pari vuotta sitten sieltä oli voinut lainata kurssikirjoja tms.. hennan kanssa vietettiin myös koti-iltoja (koska glasgowssa siis vietin enimmän aikani), toisinaan viinin, toisinaan siiderin, joskus jäätelön merkeissä. niin, ja sitten näin aika paljon ihan opiskelevien ihmisten arkea, ruokakauppoja, kampuksia, kirjastoja, kämppiksiä jne. ja me käytiin katsomassa hennan kavereitten bändin keikkaa, ja yritettiin löytää niille asuntoa ensi vuodeksi. sitten yritettiin myös mennä myös sellaisen graffittigallerian näyttelynavajaisiin, mutta hannattiin lopulta ihan täysin, kun huomattiin olevamme liian ylipukeutuneita, ja liian ketään-tuntemattomia. ja sitten kiertelin koko viikon tosi paljon kirppareita, luomutoreja, secondhandliikkeitä, levykauppoja, kirjakauppoja, gallerioita ja syrjäisiä katuja. ja join hedelmäsmoothieita, ainakin kaksi.

kävin myös kahdessa museossa, yhdessä kirkossa, ja yhdellä luonnonsuojelualueella. ainoa päivä kun olin oikeasti krapulassa, oli ainoa täysin aurinkoinen päivä, ja ainoa kokonainen päiväni edinburgissa, toisin sanoen ainoa päivä kun oikeasti olisi tarvinnut olla toimintakykyinen. marko jätti mut silloin tutustumaan skotlannin kansallisgalleriaan muutamaksi tunniksi koska sitä ei oikeasti kiinnostanut pölyiset taulut niin paljoa. ihan hyvä, koska mä pystyin olemaan siellä ehkä vartin, ja sitten mun oli pakko vetäytyä ulkoilmaan keräämään itseäni kokoon. muutama tunti nurtsilla makoilua parantaa oloa kummasti... ja siis se hävetti myös vähän enemmän koska juuri se edeltävä ilta oli se kun oltiin ulkona markon kavereitten kanssa. mä olisin jotenkin toivonut olleeni vähän enemmän vieraskorea siinä seurassa. tai edes vähän vähemmän perseet...

glasgowssa on west endissa ihana tee huone chai ovna - suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

haluan aloittaa kertomukseni matkani eksoottisimmasta kokemuksesta. nimittäin tampereen yöstä. ystävät, älkää kokeilko! oikeasti, ihan karseeta. keskikaljakuppilassa on livebändi joka soittaa bonjovia ja eppuja, ja kansa hurraa ja bounssaa mukana. samaisessa kapakassa lihava sikaniska kalliissa pikeepaidassa huutaa naiselle siitä kuinka tämä on lauta eikä minkään arvoinen, ja että virosta saa halvalla rintoja ja että nyt naisen olisi pidettävä suunsa kiinni. ja humalaiset bisnesmiehet kourii baaritiskillä. ja kadulla nuoret miehet kusevat keskellä (oikeasti ihan keskelle) katua ja minne lystäävät, että pääsisivät näyttämään sukukalleuksia joka ilmansuuntaan ja edes kerran yössä kenelle tahansa. ja lisäksi kaikki on vielä niin rumia/rumaa! oi skotlannin hottiksia, jotka ovat nyt jo eilisen unelmia. oikeasti, skotlantia voin suositella, miltei jokainen uros on namu.

aion tehdä kanamozzarellaleipiä evääksi. niiden tarkoitus on pitää matkustavainen tyytyväisenä seuraavaan aamuun. tietääkö kukaan kuinka kauan valmiiksi tehdyt voileivät säilyvät syömäkelpoisina? no toivotaan parasta.

mulla on suunnaton ongelma liittyen lentoihini. mä en tiedä miten pääsen vappuaatonaattona tampereelta turkuun. miksi asumme onnettomassa takapajulassa jossa julkinen liikenne on olematonta? miten on mahdollista että niinkin aikaisin kuin kymmenen tienoilla illalla siirtymä kahden maan suurimpien joukkoon lukeutuvien kaupunkien välillä on käytännössä mahdotonta?

alkaa ottaa hermoille tämä oma hetkessä elämiseni. joku roti pitäisi olla. ei kaikkea voi aina jättää viimeiseen yöhön.

matkan teemana tulee olemaan hameet. (kuin myös pariisin matkalla puolitoista vuotta sitten.) tällä kertaa pakkaan tavarani tunnelmalliseen ja vanhaan, mutta samalla hämmentävän pieneen matkalaukkuun. se on sininen ja nahkaa (tai keinonahkaa). iloitsen jo suuresti tulevasta matkanteon tunnelmoinnista. ajatelkaa nyt yksinäistä neitoa hamosessa ja kevyessä kevättakissa lentokentällä huivi huolettomasti kaulalleen sutaistuna valmiina kohtaamaan euroopan ihmeet ja kaukaiset maat! tällainen kevyt kaupunkilomailu on luultavasti kovin erilaista kuin rinkan kanssa kulkeminen jota yleensä harrastan. vaikka saa nähdä kuinka pian olen valmis vaihtamaan korkosaappaani painavampiin kantamuksiin ja ylimääräisiin lenkkareihin...

---

sisko tuli puoliyllätysvierailulle ja nukkuu lattialla. en tiedä kauanko kehtaan valvoa pakkaamassa ja matkaa miettimässä.

on outoa kun tulee vanhemmaksi niin oppii tuntemaan itseään paremmin. tai ei se luonnollisesti ole outoa, että mitä pidempään viettää aikaa jonkun kanssa sen paremmin tämän tuntee, siltikin yllätyn aina suuresti kun yllättäen huomaa jotain itsessään mitä ei ole tajunnut aikaisemmin.

esimerkiksi nyt tässä viime aikoina olen huomannut, että aina kun sairastun tulee minusta mieletön reppana. kaikki vähäkin itsevarmuus kaikkoaa. tuntuu kuin yhtäkkiä viettäisin aikaa jonkun toisen kuin itseni kanssa. omat ajatuksetkin tuntuvat vierailta.

---

tämä on ollut hyvä viikonloppu. oli vuosijuhlat. ihan parhaat juhlat. (sain pukeutua taas kultaan.) kaikkein parhainta oli kuitenkin sillis. aurinko paistoi, istuimme ulkona. talo oli suuri ja kaunis, järvi kylmä ja sauna kuuma. ruokaa oli ylitarpeen, ja ihanat ihmiset olivat - vaikkakin väsyneitä - myös äärimmäisen iloisia. keskustelun taso oli luokattoman huonoa, maa vielä kostea ja kaikkialla soi kuusikymmenluvun lopun hitit. kaikki oli kohdallaan.

sellaisia päiviä kuin eilinen pitäisi elämässä olla enemmän.

tai siis mä rakastan busseja (ehkä hieman liioitteleva sanavalinta - myös otsikossa), mutta mä vihaan tuulisia huonosti suunniteltuja bussipysäkkejä, ja bussikuskeja jotka ajaa liian nopeasti (varmaan ainakinkahdeksaakymppiä) pysäkin ohi vaikka sää ja näkyvyys olisi kuinka helvetillisen huono. vihaan myös kanssabussinodottajia jotka puhuvat vain puhelimessa eivätkä osaa suhtautua empaattisesti siihen että toiset ovat puolisokeita koska ovat jättäneet silmälasit kotiin ja joutuvat palelemaan pysäkillä väärässä, jäätävään tihkusateeseen soveltumattomassa vaatetuksessa.

---

mutta muuten päivä (ja edellinen ilta myös) oli oivallinen. heräsin niinan vuodesohvalta katjan vierestä joskus selvästi myöhempään kuin muina tämän viikonlopun aamuina (koska ei ollut koiraa herättämässä), ja sitten vain hengailimme kolmisin koko päivän jutustellen ja herkkuja haukaten (samaa olimme tehneet myös koko edellisen illan).

niin, ja kummitytön juhlissa oli mielettömän hyvää ruokaa. toistan, mielettömän hyvää.

tänään hengailin sinin kanssa, ompelimme koko päivän melkein ja juttelimme. tein kummitytölleni huomiseksi maailman hienoimman keijumekon, siihen tuli keltaista, vihreää ja turkoosia tylliä, vihreää trikoota, kuminauhaa ja yksi mansikkanappi. (myöhemmin aion tehdä vielä toisen toiselle tytölle, nyt kun tiedän mitä teen.) olen niin iloinen kun huomiseksi on synttärisankarille jotain überiä annettavaa, etten tunne itseäni aivan niin epäonnistuneeksi kummitustädiksi kuin yleensä.

ai niin, sain sen hämeenlinnan työn. tai oikeastaan vielä parempaa, tuntimääräni koko kesältä kasvoi. en ehkä joudukkaan murehtimaan toisen työn etsimisestä. :)

rakas päiväkirja!

tänään oli aivan erityisen jännittävä päivä. no oikeastaan se oli jännittävyysasteeltaan melko keskiverto, mutta se ei kuulosta niin hyvältä. ainakin päivä oli tapahtumarikas. taidanpa aloittaa kokonaan alusta.

---


rakas päiväkirja!

tänään oli mitä tapahtumarikkain päivä! olin hämeenlinnassa työpaikkahaastattelussa. päivä oli mitä miellyttävin, joskin myös valitettavan harmaa sekä tihkusateinen.

aivan ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuani jouduin etsimään käsiini pankkini konttorin. oli nimittäin käynyt niin, että hupsuuksissani en ollut suunnitellut henkilökohtaistabudjettiani kyllin tiukalla otteella. toisaalta miten olisinkaan voinut, enhän vielä vuosi sitten kun budjettia laadin olisi osannut aavistaa elämääni sellaisena kuin se nyt avautuu edessäni. joka tapuksessa jouduin siis turvautumaan säästötiliini käteisvaroja saadakseni.

kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja pankkiseikkailusta selvittyäni lähdin etsimään hämeenlinnan historiallista museota, jossa haastetteluni tultaisiin pitämään. saavuin huomaamattani paikalle aivan liian aikaisin. alkuperäinen suunnitelmani oli ollut etsiä jokin pieni ja suloinen kahvila haastattelupaikan tuntumasta, ja istahtaa kaikessa rauhassa aamukupposelle, jota ilman olin alkujaan jäänyt miltei aivan liian aikaisen lähdön vuoksi. pian museoalueelle saavuttuani huomasin kuitenkin, ettei siellä ollut kahvilaa tai virvokkeiden myyntipistettä, ainakaan näin sesonkiajanulkopuolella.

hetken ulkona seiskeltuani suunnaton tarve käyttää naistenhuonetta yltyi sietämättömäksi, ja jouduin nöyrtyneenä hakeutumaan sisätiloihin. olin miltei tunnin etuajassa, ja äärimmäisen nolostunut. odotus olisi voinut tuntua pitkältä, jolleivat ystävälliset museovirkailijattaret olisi päästäneet minua tutustumaan museon näyttelyihin - ilmaiseksi!

lopulta tuli hastatteluni aika. kaikki sujui hyvin, ja uskon että onnistuin antamaan hyvän vaikutelman itsestäni. he lupasivat ilmoittaa heti huomenissa ketkä tehtävään on valittu. suhtautumiseni mahdolliseen valintaani tai valitsematta jäämiseeni on kumman ristiriitainen. olen vilpittömän kiinnostunut ja innostunut mahdollisista työtehtävistäni kotimuseossa, samalla kuitenkin minua arveluttaa vieras kaupunki ja lyhyet viikkotuntimäärät. missä asuisin? joutuisinko hankkimaan toisen työpaikan turvatakseni (talvisen) toimeentuloni? nämä ja monet muut kysymykset pyörivät päässäni villiä piirileikkiä, ja jollei se pian lopu, alkaa minua pian jo vallan pyörryttää! no, sitä on enää turha murehtia, huominen näyttää mitä tuleman pitää.

haastattelun jälkeen menin kaupungille etsimään uutta matkapäiväkirjaa. kuten ehkä olen jo maininnut, olen parin viikon kuluttua suuntaamassa taas uudelle ulkomaan matkalle. olen niin jännittynyt! tohkeissani olen jo miettinyt mitä mekkoja ja kenkiä pakkaan mukaan. suunnittelu lienee puoliruokaa, vai miten se sanonta sitten menikään. uusi matkakirjani on kansiltaan kultainen, ja siina on mustia kiinalaisia kirjaimia. sisäsivut ovat valkoisia, mattapintaisia toiselta puolelta, kiiltäviä toiselta. valitsin sen, koska se oli myymälän kaunein, ja vaikka sen orientalistinen kuviointi on kaukana skottiruuduista, sai se minut silti parhaimmalle tuulelle, ja se lienee päiväkirjassa tärkeintä (heti koon ja sivujen materiaalin jälkeen).

ostokset tehtyäni huomasin kellon lähenevän jo puoli kahta. siihen kellon lyömään olin sopinut lounastapaamisen kummitätini kanssa. emme olleet tavanneet vuosiin, koska molemmilla on ollut niin paljon kiireitä elämässään. lounas oli mitä mielyttävin, söimme molemmat lohta, ja minä lisäksi myös jälkiruokaa, sillä vain kummitätini ruokavalio ei salli sokeria.

lounaan jälkeen kummitätini opasti minut rautatieasemalle, lähdin seuraavalla vuorolla espooseen. pasilan asemalla junaa vaihtaessani huomasin paljon tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä, sekä maailman suloisimman koiran. (myöskään sitä ulkoiluttanut nuorehko mies harmaakuviollisessa pusakassa ei ollut siitä rumimmasta päästä - päin vastoin.) (paikalliset tavat tuntevana en kuitenkaan rohjennut sanoa mitään, vaikka mieleni olisikin tehnyt rapsuttaa korvantakaa kumpaa vain nappisilmää.) espoon asemalla äitini oli minua vastassa, menimme yhdessä kauppaan ja ostimme aineksia uuniperunoihin ja kahteen täytteeseen, luvassa olisi myöhemmin illalla sekä fetaa että savulohta! olin innoissani, sillä opiskelijan ruokapöydässä harvoin on useampaa kuin yhtä sorttia tai särvintä tarjolla.

nyt kello on jo paljon, ja menen pian nukkumaan. uskon että myös huomisesta tulee jännittävä ja tapahtumarikas päivä.

hyvää yötä päiväkirja.

ai niin, illalla opin myös lukuisia rumia kaksinkertaisia yhdyssanoja siskoltani. suosikkejani olivat esimerkiksi kuukautisveripalttoo, lapsivesisäiliö, väkisinmakuupussi ja erektiotukihenkilö.

olen menossa työpaikkahaastatteluun hämeenlinnaan huomenna. outoa. oikeastaan siistiä enemmän, ja toivon sen työn saavani. se olis museossa. museot on kivoja. siitä tulee varmaan jännää, jo ihan retkestä hämeenlinnaan, mutta mahdollisesti myös kesästä. kesää mä kaipaan niin paljon, etten usko että mikään voi sitä multa pilata. ja koska se museotyö olisi kuitenkin vain muutaman kuukauden, osan kesästä saisin kuitenkin nauttia turun torin, aurajoen, samppalinnan ja ruissalon iloista.

ja kummallisen moni ihminen on hakeutumassa hämeenlinnaan töihin, vaikka sehän on toki mukavaa. esimerkiksi mun hennaserkku. kai.