IRC-Galleria

veli meni eilen illalla menojaan, hupia oli kerrakseen. tosin mietin miten pahoja vaikutteita tai traumatisoivia kokemuksia ehdin lyhyen yhdessä olomme aikana veljelleni tuottaa. myös vuosijuhlat menivät. joku saa muistuttaa, että kun seuraavaksi meinaan käyttää mustaa mekkoani, muistaisin poistaa myös ylimääräiset luut sen sivuista. joku voisi myös muistuttaa, että hankkisin uusia vaatteita. esim. olkaimettomat rintsikat. no, onneksi illan teemana tuntui muidenkin kohdalla olevan rintsikattomuus, niin en erityisemmin erottunut joukosta. lisäksi haluan huomauttaa, että vaikka pidänkin asunnostani, on sen keittiö mitä suuremmissa määrin äärimmäisen vihattavaa laatua. pidän astioistani, ja vaikkei se ole vieraitteni vika kuin välillisesti, hajoaa joka siunaaman kerran jotain kun asunnossani on muitakin kuin minä. kuka saatanan idiootti suunnitteli keittonurkkauksen jossa ei ole laskutasoa kuin viisi senttiä? eihän siihen mahdu kunnolla edes snapsilasi!

oletettaasti siinä netti pistookkeessa tms. oli jotain vikaa ehkä. (herranen aika enhän minä ole insinööri.) mistä tulikin mieleeni, että olin katosmassa sinin speksiä ja voi vitsi oli hieno, tulin oikein melkein vallan kateelliseksi. vaelluksesta selvisin kunnialla ja osittain ruskettuneena. veli tulee huomenna kylään ja pähkäilen kovasti mitä irtaimistostani laitan piiloon ja minne. ja sitten on vuosijuhlat viikonloppuna - voi vitsi- ja vähänkö nekin jo jännittää. musta on näemmä tullut kamala jännittäjä. tai ei oikeastaan. mutta stressin olen löytänyt taas. hemmetti että pitää se lehtikin olla. vaikka toki tiedän että oma on syyni ja silloinen haluni. pakkoko on mieleni olla semmoinen tuuliviiri kuin mimmoiseksi se on oppinut viime vuosina.

ai niin ja mulla on jostain syystä tosi lapselinen olo kun mietin mitä ajattelen. kuin eivät olisi mietteeni saaneet uusia suuntia sitten viidennen luokan. voi olla ettei galtsussa hengailu auta asiaa. miköhän auttaisi?

huomenna lappiin hiihtovaeltamaan. jännittää pirusti, kestääköhän kunto...tuskin. tänään oli hauska päivä, joskin kiireinen, kamalan kiireinen. koko päivän on saanut juosta/ajella/polkea ympäriinsä vailla taukoja. oikeastaan odotin jo kauhulla huonoa viikkoa, mutta ei se sitten tullutkaan. puhuin tänään myös täysin casualisti sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en olisi ikinä uskonut puhuvani casualisti, ainakaan tänään, ja se oli megakivaa. casual = cool. eilen sisko katsoi läpi meidän lukiopaperit, ja laittoi ne valmiiksi veikkaa varten värikoodattuihin kansioihin. naurettiin kuinka eri tyyppisiä musitiinpanoja meilla oli. tai siis sitä kun siskolla on megasiistit, ja mulla -noh- ei.

juhlani perjantaina taisivat onnistua, ainakin moni on niitä kehunut. olin tänään kolmatta päivää jokirannassa istumassa auringonpaisteessa, ja pääsin ehkä televisioonkin. tänään teimme myös omenapiirakan ja söimme sitä jäätelön ja fetapastan kanssa, nam. siskon kirjoitukset taitavat loppua tänään, jee hyvä sisko! tänään huomasin myös, etten pysty katsomaan addiktioista kertovia elokuvia jos ei ole takeita, että kaikki päättyy hyvin.

hups, musta on tullut tosi huono teini. tavallaan ihan hyvä, kun oon jo aika vanha... mun bileet on huomenna, jännittää. mä en koskaan ole pitänyt niin isoja juhlia. tai siis mä en ole koskaan pitänyt juhlia, jos ollaan aivan tarkkoja. sen sitä saa kun ei ole suosittulapsi, kaikki on koettava vanhemmalla iällä. toisaalta, silloin jaksaa aikuisenakin innostua asioista kuni lapsi ikään taas, mikä on loistavaa. mun opiskelu etenee aina välillä aaltomaisena liikkeenä, jos etenee. tai siis joojoo, saan pisteitä, ainakin opintotukiarvontaan riittävän määrän, turha kenenkään huolestua, uskoakseni ainakaan. mulla ei myöskään ole kesätöitä vielä varsinaisesti. myös on huomionarvoista, että lähes poikkeuksetta joka toinen viikko on hyvä ja joka toinen huono. tämän viikon alku ainakaan ei ollut erityisen lupaava. viime lauantai oli vielä vallan loistava: oli elinan ja eelin tuparit, ja sain tanssia dynamossa tunti tolkulla. mutta sitten sununtaina kun olin elokuvissa emilian kanssa, jossain vaiheessa kuitenkin tajusin toivovani että olisin siellä vallan jonkun muun kanssa. ei niin, että emilian seurassa olisi ollut jotain vikaa - hyvänen aika ei- , vaan niin, että kai (alitajuisesti?[vihaan sinua freud!]) toivoin olevani treffeillä, ja tämä sai minut surulliseksi, koska luulin, etten haluaisi tai sortuisi sellaiseen enää, eli siis haikailemaan asioita ja epätodennäköisiä mahdollisuuksia, jotka eivät ole tästä maailmasta tai noh - mahdollisia. tai ei siinä mitään, jos haluaa olla treffeillä, mutta jos esim. täysin hypoteetisessa tilanteessa haluaisi olla treffeillä tietyn ihmisen kanssa, se voi jo olla ongelmallista, ja mun elämässä niin on aina. siis tervetuloa jälleen kerran hilpeään seuraani myös tässä kuussa!

onpa iloista, kaikki. en todellakaan ole tehnyt kaikkea mitä olisi pitänyt, muttei sureta enää. olen käynyt elokuvia katsomassa paljon viime viikkoina, useimmat hyviä osa tekotaiteellisia, mutta mitä sen väliä. myös olen siivonnut toisinaan. asiat on enemmän tai vähemmän paremmassa tasapainossa. niin ja mä olen käynyt lyhyitä mutta tärkeitä ja merkityksellisiä keskusteluja. ja mulla on juhlat! se on niin parasta.

mutta tänään sentään, tänään sentään, leivoin sämpylöitä pitkästä aikaa. ehkä siitä saa sympatiapisteitä viimeisellä tuomiolla?

pitänee mennä nukkumaan, vaan kun olisi noita rästihommia vaikka sadalle muullekin jaettavaksi. :(

taas on miltei viikko takana päin. kummallista.

eilen olin sitseillä. on tässä viime aikoina ollut aika paljon semmoista turhaa juomista. tai siis, kun varsinaisesti ei ole tullut kovin paljon otettua, ja silloin harvoin kun on jotain ottanut, niin ei sitten ole oikein edes tehnyt mieli. tai mielummin olisi jäänyt kotiin sohvalle juomaan punaviiniä ja katsomaan telkkaria, kuin könynnyt savuiseen ravintolaan. paitsi tosiaan, mulla ei ole sohvaa, eikä telkkaria, mut you got the point.

kaikki tuntuu kovin merkityksettömältä. mä pidän ihmisistä mutten näe niitä niin usein kuin haluaisin. ja sitten olen viime aikoina huomannut, että mun on vaikea viettää aikaaa onnellisten ihmisten seurassa. tai siis. esimerkiksi. viimeksikin kun oli juhlat, eli eilen, niin jossain vaiheessa olisin vain halunnut mennä pimeään nurkkaan nyhjöttämään. mulle sanottiin, että kyse on laskuhumalasta, mutta en mä ole ollenkaan varma että näin on. koska tavallaan mulla on sellainen olo koko ajan. ja vaikka unohtaisinkin sen nousuhumalassa, niin laskuhumala tekee siitä sitten entistäkin kouriintuntuvampaa. mä olen eri mieltä kuin topi (edellisen illan kännikeskusteluja) siitä, että alkoholi muka lievittäisi sitä eksynyttä ja apeaa olotilaa, johon niin moni tuntuu vaipuneen. ei se mene niin. alkoholi voi olla ihan hauska juttu silloin kun on jo valmiiksi hauskaa, mutta ei kaikki iloksi muutu siinä silmänräpäyksessä kun hakee lasiin täytettä baaritiskiltä, melkeinpä päinvastoin. toisaalta, tää on kai taas niitä asioita, joista käy hämmentävän selvästi ilmi se että on alkoholistin tytär.

huomenna mene laivalle, sielteä sitten ehkä espooseen.

ja onnellisista ihmisistä vielä. onnelliset ihmiset harvoin jaksaa kuunnella sitä kun muut ei ole. tai niillä on kädet täynnä työtä sen onnellisena olemisen toteuttamisen kanssa, että ei ne pysty keskittymään muiden murheisiin, mikä on ihan hyvä varmaan. koska ei siinä ole mitään pahaa, ja vaikka sitä ei ehkä haluaisi myöntää, niin sellaista se kai on kaikille.

niin, ja mä olin toissapäivänä luovuttamassa verta. sieltä oli pulla loppu, ja mun päivä miltei pilalla. mutta sitten mä pääsin siitä yli.

huomenna (tai siis tänään) menen käymään mummulassa. siellä ei ole kissoja, eikä sinne tarvitse polkea, mutta uskoisin että seesteistä ja mukavaa kuitenkin. vanhojen ihmisten kanssa puhuminen vaikuttaa muhun jotenkin rauhoittavasti, ja se on hyvä, uskoisin.