IRC-Galleria

kuinka voi olla, että on jo kakskytyks ja silti niin sisäisesti teini? mä niin vihaan teinejä. mä en koskaan edes ollut oikea teini. -- miksen vaan voisi olla niin kuin kaikki muutkin ja onnellisesti muka-aikuinen? tai edes piirun verran itsevarmempi. (joku voisi sanoa että mulla on ikäkriisi.)

keikat on kivoja. mä haluan keikalle.

ostin jouluksi glögiä (1kpl) ja viiniä (1kpl). kun purin kauppakasseja eteisen lattialle, järkyttyi äitini siitä että "yksi" viini olikin "yksi hanaviini". nyt äiti mököttää, pitää itseään huonona ja epäonnistuneena kasvattajana, ja tytärtään turkulaisena alkoholistina. ok, mä en hahmota viinipullojen/-tonkkien kokoja. kaupassa ajattelin, että nyt on juomassa ainakin kolme aikuista, ja että jouluaterioita nyt syödään ainakin muutamana päivänä, ja ettei kaikkea kuitenkaan tarvitse juoda kerralla koska pian on uusi vuosi.

mä en kertakaikkiaan ymmärrä mitä taas tein väärin.

mä en ole jouluihminen, piste. jos ei halua tykätä, ei ole pakko. mulla on vapaus valita. niin.

mä niin vihaan tietokoneita. kolmatta kertaa mun tekemät muokkaukset ei ole tallentunut. tämä tarkoittaa sitä, että teen saman työn kolmatta tai neljättä kertaa, saman saatanan kolme opintopistettä, uudestaan ja uudestaan. voi kuinka paljon mä just nyt vihaan...!

mulla oli ihan hyvä päivä tänään, ennen kuin aloitin opiskelemisen yrittämisen. internet on kaikkien antikristusten äiti. (voi vitsi mä olen taas sietämättömän dramaattinen. pitäisi kai joskus poistua asunnosta?)

tänään mun luona oli syömingit. tarjolla oli uuniperunoita, savulohitahnaa, fetasalaattia ja camparia ja appelsiinimehua! vitsi oli herkkua ja kivaa.

+ onneksi tajusin tiskata kun olin yhä humalassa.

juhlat loppuivat yleiseen paniikkiin verkkokurssista, jolla olemme melkein kaikki, ja jonka palautuspäivä osoittautui hetkisen luultua aiemmaksi.

tänään on niin vihapäivä! mun ei ehkä pitäis nähdä ihmisiä ollenkaan, koska en usko että yksikään lause alkaisi muuten kuin "mä vihaan...". mun kurkku on ihan saatanallisen kipeä ja samaa voi sanoa hampaista, en saa syötyä eikä tekisi mielikään. se etten saa mitään tehdyksi ei sinänsä ole uutta, mutta yhdistettynä voimakkaaseen ja äkilliseen itseinhoon tekee se olon varsin tukalaksi.

siis varoituksen sana koko maailmalle: tänään vihaan sinua -ja kaikkea muutakin- koko sydämestäni.

...
(taidan olla paitsi vihaisella, myös dramaattisella tuulella -> ei hyvä yhdistelmä.)

mun suunnitelmallisuus suunnitelmassa on aukkoja. mä en ole tosissani tiedostanut että muillakin on suunnitelmia. (tosiaan, maailma ei taida pyöriä mun navan ympäi, on sillä omakin.) ehkä tämä tästä.

mulla on uuni, jee!

<3