IRC-Galleria

myös olen käynyt kolmena-neljänä edellisenä päivänä samppalinnassa uimassa (rusketusrajat on joo, ja vainoharhaisesti uskon uuden bikiniyläosani vilauttelevan kroolatessa epäsiveästi).

mulla on ollut vähän tylsää viime aikoina, kun miltei kaikki kaverit on aina muualla/eri paikassa kuin itse. olen kuitenkin päättänyt ruveta toimimaan. koska niin on kai tehtävä, jos asioita haluaa tehdyksi. ja minähän haluan. tai no en sillä tavalla fanaattisesti, mutta lopultakin, oma elämä on omissa käsissä, ja mä voin valita mitä sen käsikirjoitukseen haluan. en toki kaikkea, sattuma on oiva ohjaaja, mutta voin vaikuttaa suuntalinjoihin aktiivisemminkin kuin vain ajelehtimalla tapahtumien virrassa. ah väsynyttä runollisuutta, mikäs sen parempaa.

aion piirtää uuden kesäsarjakuvapäiväkirjan jos vain löydän tarkoitukseen soveltuvan vihon. edellistä en halua käyttää, kirjoitan mielummin uuden tarinan kuin jatkan vanhaa. sitä paitsi sekin oli hauskaa, kun aluksi ei yhtään tiennyt mitä tuleman pitää, ja sitten tarina kuitenkin oli ihan koherentti ja looginen kun sitä jälkikäteen luki. vaikka loppu oli ehkä vähän surkea, olisi pitänyt keskittyä kesään niin kuin alunperin ajattelin.

onpa mulla tylsät jutut päivästä toiseen, ihan voisi jopa hävettää melkein.

joo, nyt on kummaa luvassa hiuksiani koskien. muistatteko, kun mulla oli pitkät hiukset. no, leikkasin ne pois, koska aina pidin niitä samalla tavalla, koska en halunnut profiloitua pitkähiuksiseksi tytöksi (enää) ja koska mielessäni olin yhä polkkatukkainen niin kuin kaksitoistavuotiaana. polkkatukkaista iloa kesti vuoden verran, ja sitten leikkasin senkin vähän pois, kun en enää halunnut profiloitua polkkatukkaiseksi, ja koska mulla oli sisäinen haluanaloittaaalustajaselvittääkukaolen-kriisi.

olen huomannut, että suurin osa musta aikuisena otetuista kuvista on sellaisia, joissa mulla on pitkä tukka (kappas vaan kun kasvatin sen lukiossa). tästä on seurannut, että hieman viivellä, jollain tasolla, ajattelen että mulla olis vieläkin pitkä tukka, koska niin on kaikissa kuvissa aikuisesta paulasta. näin ajattelee myös äitini, joka ei millään tahdo tottua ajatukseen lyhyistä hiuksistani. ja nyt mä en tiedä mitä tehdä (hiusteni suhteen).

no ei tämä ole mikään oikea kriisi, kunhan soitan suutani ja teen tikusta asiaa. mä luulen että toistaiseksi olen ihan tyytyväinen päähäni, mutta mua vähän vaivaa kun en tiedä mihin suuntaan aion seuraavaksi.

mä en jaksaisi enää aina vaan katsella mitä maailma tuo tulleessaan. mä luulen, että mä haluaisin tehdä suunnitelmia, vaikka ihan pieniäkin.

luin vanhoja galtsumerkintöjäni. on hassua, kun aina ei voi muistaa miltä joskus aikaisemmin on tuntunut.

eilen illalla, totta totisesti, sain pestyksi pyykkiä ja kiivettyä katolle.

myös (huomattavasti aikaisemmin tosin) kävin torilla, ostin kaksi euron vihannespussia, toisessa oli banaaneja ja toisessa kaksi bataattia. banaaneista leivoin ullan kanssa kaksi pellillistä suklaamuffinseja (en tiedä mitä tekisin niillä kaikilla) ja bataateista toisen paistoin uunissa ja söin kermaviilikastikkeen kanssa (en tiedä mitä tehdä toiselle bataatille).

tänään on ollut outo päivä. nukuin kumman pitkään ja sitten vain olen lorvaillut ja nukkunut pitkät päiväunet ja ollut sekaisin päivistä ja vuorokauden ajoista.

ja ilma on kylmentynyt mikä on kurjaa, en osaa pukeutua oikein, kevät on kamalaa.

mutta aurinko on ihana, joten perun pahat puheeni, myös keväästä.

olen lukenut hamletin melkein puoleen väliin päiväunien lomassa. en tiedä vielä aionko opiskella kirjallisuustietteitä, mutta ei kai sitä muuten saa selville kuin kokeilemalla.

lauantaina on sinin ja isotädin synttärit. pitäisi ostaa lahjoja ja miettiä vaatteita. sini halusi jotain yllättävää, miksi ihmiset on niin vaikeita. ehkä ostan neidille putkimiehen. putkimiehet on aina kivoja. ehkä isotätikin haluaisi oman?

ja koska huomenna olen sopinut hengailevani sannan kanssa, mun täytyy kai myös siivota, koska uusi naapuri luultavasti haluaa nähdä mun kodin, koska sen koti on saman muotoinen. kamalaa että tästä siivoamisesta on tullut näin iso juttu. toivoisin etten olisi niin epäsiisti. toisaalta myös toivoisin, että omistaisin vaatehuoneen, sotkisin aina sen niin asuinhuoneet jäisivät siisteiksi. myös keittiön siivoaminen olisi helpompaa, jos asunnossa olisi oikeasti k e i t t i ö , ei vain seinä jota kutsutaan "keittiöksi"! äh ei puhuta enää sivoamisesta tai mun asunnosta.

tänään yritän hoitaa hoitamattomia asioita. saa nähdä kuinka käy. olen lainannut kirjastosta harry potter -kuuntelu ceedeen. viime viikolla kävin juoksemassa kolmena iltana. täytyy yrittää tälläkin viikolla. ehkä vihdoin oppisin juoksemaan jos säännöllisesti yrittäisin? no ainakin mun pitäisi laittaa ipodille enemmän juoksumusiikkia. tai edes yksi kansio, koska esim. melodisen syntikkapopin tahdissa on vähän huono yrittää askeltaa mitenkään erityisen nopeasti.

joo, ja mä keksin millaisen kuvan haluaisin maalata seinään. sitten pitää enää keksiä miten sen toteutaisi. ja niin, polli on pian siinä vaiheessa, jossa sen pintaan pitäisi sivellä paperia ja liisteriä.

ja mä haluaisin uusia korvakoruja.

ja äsken vahingossa avasin oven jehovamummoille jotka jättivät "kevyttä kesälukemsita". ei pitäisi avata ovia.

tällä viikolla aion myös pestä pyykkiä ja kiivetä katolle.

se oli tänään. tiesin tentissä kaiken! mä olen niin iloinen. mun esseet oli ehkä huonoja, mutta mä tiesin kaikista asioista niin paljon - tentteihin luku ilmeisesti oikeasti kannattaa! arvosana nyt on tietenkin taas se peruskolmonen mutta ei sen väliä. nyt on viinipullo puolessa ja takana ilta armotonta mässäilyä pasin saaristolaislimpun, stockan vegaanihumuslevitteen, sinimailasen itujen, lämpimien vohveleiden sekä gilmoren tyttöjen parissa (joo villi perjantai-ilta internetissä). ehkä löydän illaksi seuraa tanssilattialle? tosin vaihtoehdot ovat kyllä tiukassa kun ihmiset matkustavat ketkä sukuloimaan, ketkä toiselle puolelle maailmaa. no en aio silti vaipua synkkyyteen, eiköhän tämä tästä.

myös aloitin tänää pollin kunnostamisen parvekevuodenajan koittoa enteillen.

taas on koittanut se aika, kun tätä tyttöä ei juuri muissa vaatteissa kuin lyhyissä hameissa näe. kummallinen ilmaston (tai sen muutoksen) oikku on ajoittanut ihan mielettömän kauniita ilmoja ainakin turun seudulle kohta jo melkein viikon ajan. mietin onkohan tästä tulossa pysyvä trendi, että alkukesästä on kaunista ja kuivaa, ja lopun kesää sataa? toivottavasti ei, hämeenlinnassa olisi parempi paistaa! myöskin maanviljelijät saattaisivat arvostaa jonkin muun tyyppistä vuotuista säänvaihtelua.

koska se tuntuu selkeimmältä asialta elämässä just nyt. helpoimmalta hallinnoida. edes suunnilleen täysin omissa käsissä. (olen kirjoittanut puhtaaksi musitiinpanoja ilta seitsemästä tähän asti 8D, ja sitä ennen istuin tunteja kirjastossa niitä kirjoitellen, ja nyt on viikonloppu 8D 8D !!!) matkallakin aloin haaveilemaan uuden tyyppisestä matkustamisesta, jossa voisi asua pidempään yhdessä paikassa, elää tavallista elämää, käydä lenkillä ja kirjastossa lukemassa, ja sitten aina välillä vaihtaa kaupunkia. vaikka en tiedä pitäisikö siitä pidemmän aikaa, mutta tavallaan se silti tuntui hyvältä ajatukselta. ehkä koska tarpeesta rutiiniin ja sen ylläpitoon on muodostunut mulle jollain kummalla symbolisella tasolla tosi tärkeä asia.