IRC-Galleria

mä en saa flow-viikonloppua vaihdettua vapaaksi, ärsyttää mielettömästi, plaah, nihkeilijät.

(en mä tarkoita tätä mitenkään pahasti, toki kaikilla on oikeus vapaapäiviinsä, muttamutta.)

nukuin aamun todella levottomasti, neljän jälkeen heräilin tunnin välein. unet olivat onneksi hulvattomia. yhdessä esimerkiksi luulin nukkuvani asunnossani yo-kylässä, kun havahduin siihen, että seinään oli ilmestynyt jäätävä repeämä - asuntoni oli irtautumassa rakennuksesta.

serkun kavereiden syntymäpäivillä oli hyvää ruokaa ja ihan mukavia ihmisiä. tosin ymmärrän huisin paljon paremmin epämääräiset mutinat hämeenlinnalaisten juhlista "epäjuhlina", nämäkin olivat enemmän rauhallinen illanvietto keittiönpöydän ääressä kuin railakkaat kotibileet. huomion arvoista oli myös pöytään pakotettu jonkun poikaystävä, juhlien ainut mies. hän tunsi mahdollisesti olonsa hiven orvoksi, siitä lohdutukseksi jakaisin roimasti sympatia-, kuuliaisuus- ja rohkeuspisteitä.

ilta jatkui lopulta johonkin pieneen yökerhoon, johon serkulla ja sen kavereilla on vapaalippuja, mutta jonne kukaan ei oikeasti olisi kai halunnut, koko kaupungissa. oli kuitenkni varsin hauskaa, dj soitti kaikki toiveemme (koska asiakkaita oli niin vähän) ja tanssimme autuaasti (myö u&i liittyivät tässä vaiheessa seuraan).

eli aloitettiin kahdeksan aikoihin katsomaan ullan ja ullan äidin kanssa ruotsalaista dekkari-elokuvaa seiskytluvulta. hyvin pian minä siirryin suihkuun ja koneelle, ulla unten maille. lopulta siinä heti kymmenen jälkeen kaikki olivatkin sitten jo valmiita vaipumaan yöpuulle. sen pituinen se.

tälle illalle on sentään toiveita vähän suuremmasta nosteesta. serkkuni kutsui kuokkimaan kaverinsa syntymäpäiville, jonka jälkeen minua ehkä viimein tutustutetaan hämeenlinnan villiäkin villimpään yöelämään. maltan tuskin odottaa.

nyt syön aurajuustoa hapankorpuilla ja palloilen netissä. iloista.

vietin muutamia päiviä mummolassa. mummu ja ainotäti ruokkivat kesäköyhää ruhtinaallisesti. ruoka oli uskomattoman hyvää kuten aina, tosin vähän hirvittää kun tietää miten paljon voita, valkoisia jauhoja ja kermaa/punaista maitoa kaiken valmistamiseen on käytetty. myös minilomani aikana pesin miltei kaikki talon ikkunat. erinäisistä syistä (mm. ikkunat ovat saranattomia, asukkaat yli kahdeksankymppisiä) niiden kuuraus oli kuulemma jo useampana kesänä jäänyt.

huomenna oikeita töitä, jee.

jeps, nyt se on sitten sekin tehty. oli jännää. vielä en kaikkia vuosia muista, mutta paljon kuitenkin, ja yllätyin oikein kuinka vaivattomasti suolsin asiallisen kuuloista tekstiä 45 minuuttia. no sen ei kai niin yllättävää lopulta kai pitäisi olla, tyhjyyden täyttäminen omalla äänelläni kun kuitenkin taitaa olla yksi erikoistaidoistani.

illalla vietettiin siskon-/serkunpäivää. menimme hennan porukoille ja söimme hennan valmistamaa, varsin erinomaista kasvispaistosta. tarjolla oli myös salaattia, muutama lasi viiniä, ja jälkiruuaksi kakkupalat joita henna oli saanut työpaikaltaan (leipomosta) edullisesti. sitten ajoissa -eli ennen puoltayötä- nukkumaan, koska siskolla oli seuraavana aamuna pääsykoe ja serkulla töitä aamukuudelta. minulla ei ollut kiire mihinkään, koska tänään on vapaapäiväni, joten sain nukkua myöhään. pian menen aamupalalle, ja sitten puolelta päivin lähdemmekin mummulaan (henna pääsee pian töistä). elämä on hyvää.

--
(vaikka on kai totuuden nimissä myönnettävä, että ihan koko ajan en ole niin innostunut. tämä on outo kaupunki. tämä ei ole turku. turussa mä tiedän mitä kesälläni tehdä, täällä kaikki on erilaista. turussa mulla oli systeemi ja järjestys.) (mutta siis työ ja kaverit ja huone on kaikki mukavia, ja aurinko paistaa, ja rantojakin kuulemma on, eli kyllä tämä tästä.) (ajattelin muuten etsiä siivoustöitä muutamaksi illaksi viikossa. toisaalta, tämäkin on vasta ajatus, eli saa nähdä saanko koskaan aikaiseksi.)

yritän epätoivoisesti saada vapaaviikonloppua elokuulle, kohta alkaa soittelurinki vieraille ihmisille vieraissa toimipisteissä, iik ja ääk.

muttei tohdi sitä vieraskoreuttaan ääneen ilmaista. mielestäni päiväunet sulakekaapin lattialla kertovat kuitenkin omaa karua kieltään. sinänsä harmi että tuo noin kainostelee, en minä olisi paheksunut, en lainkaan. sitä paitsi olisi hyvin saattanut olla mahdollista, että itsekkin olisin ollut pienoisten krapula-päivänokosten tarpeessa, joimmehan eilen rommikolaa kupin jos toisenkin ullan veljen viikonloppuloman kunniaksi.

(huom! näin ei siis kuitenkaan ollut, sillä pysyimme kohtuudessa paitsi suhteellista iäkkyyttämme, myös koska humaltuneiden varusmiesten juttuja ei kauan jaksa.)

tänne ei ulkoilman helle tunnu. väkeä on tosiaan viikonloppuisin huimasti enemmän kuin arkena. kuulemma heinäkuu on vielä paljon kiireisempi, odotan sitä kauhunsekaisella innolla.

ja silti täällä, kyllä! typeryyttä olla nukkumatta ennen työpäivää, mutta sellaista sattuu. (vieläkin typerämpää yrittää kantaa kaikki loppukesän maallinen omaisuutensa ensin bussipysäkille, sitten bussipysäkiltä museolle ja viimeisenä museolta majapaikkaan. katsotaan kuinka ämmän käy.)