IRC-Galleria

painoin jo send- nappulaa.

elämä here i come!

palautuksen takarajan voi jo laskea tunneissa - kymmenissä tunneissa tosin, mutta yhtä kaikki.

mulla ei ole otsikoita, sisällysluetteloa, johdantoa, loppusanoja, enkä ole tarkastanut kaikkia viitteitä.

mua ei oikeastaan enää kiinnosta kirjoittaa yhtään mitään.

mikähän neuvoksi.

jeee, oli hauskaa! ja tänäänkin ehkä saan jotain aikaiseksi, ja ensi viikolla saan elämääni taas terveempää sisältöä, tai ainakin monipuolisempaa, jeejee!

ne on huomenna. väsyttää jo nyt. silmätristissä pitäisi vähän töitäkin tänään vielä ehtiä tekemään. tuntuu kuin tunnit ja päivät loppuisivat kesken (kandin suhteen) - toistamiseen. nyt on kyllä tilanne parempi kuin kuukausi sitten, vai koska se nyt oli kun oli edellinen deadline.

mä en tiedä onko mulla sukkia huomiseksi, ja monetko kengät pitää varata, ja pitääkö olla vaihtovaatteita jos ei huvita olla samassa mekossa loppuun asti, entä mitä kaikkea tarvitsee, ja mulla ei ole korttiakaan vielä. voi voi.

1. yllätyin kun en ollut saanut kasvokirjassa kutsua ystävien keskeiseen ulkourheilutapahtumaan. nyt mietin olkohan riidoissa jonkun kanssa.

2. yllätyin kun blogissani kommentoimani blogin kirjoittaja (helsinkiläinen parikolmekymppinen toimittaja) oli kommentoinut kommenttiani.

3. yllätyin ajoittaista naiviuttani, onhan selvä että blogi on julkinen, ja siten muutkin voivat nähdä mitä kirjoitan.

4. yllätyin miten haastavia odotuksia teknisten laitteiden ymmärtämykselleni on laitettu ystävieni häissä ensi viikonloppuna; miten ihmeessä voisin tietää toimivatko mikit vai ei?

luonnollisena jatkumona päätin aamukuudelta lähteä uimahalliin.

aamuisen spontauniuden väsyttämänä nukuin päiväunia noin kahdestatoista noin kolmeen.

menin syömään, ja havaitsin kaikkein säännönmukaisimmankin joskus kykenevän säännöttömyyteen.

sitten sanna lainasi mulle kirjan kandia varten.

nyt olen täällä, voi voi, töitäkin pitäisi tehdä.

silloin nukun päiväunia.

espoossa oli hauskaa, mutta kirjoitustöitä se ei valitettevasti joskin odotusten mukaisesti niin erityisen paljon vienyt eteenpäin. kaikesta huolimatta palaset alkavat putoilla kohdilleen.

tiinan kotona on jo tosi kodikasta, sinne on lapsen sitten hyvä tulla. enää viisi viikkoa, ihan hullua.

eilen sain viimein hankittua kirjan muutaman lisää tutkimuskirjallisuutta, ja kirjastosta kotiin palattuani kirjoitinkin sitten siltä istumalta valmiiksi kokonaisen alaluvun ja vähän muutakin. hyvä paula. enää vaikka kuinka helvetisti tekemättä. :)

toivon todella etten vilustu vaikken pukeudukkaan sään mukaisesti, ei huvita. plus ei mulla edes ole kivoja housuja.

ajattelin, että ehkä haluaisin mennä vapaaehtoiseksi töihin april jazzeihin espooseen, pitää katsoa. se voisi olla kiinnostavaa. ja silloin olisi vauvakin jo.

tänään opponoin hyvää työtä huonosti, mutta ainakin sentään olin paikalla ja tein sen. kun sitten oma työ joskus valmistuu, niin olenpahan ainakin nimellisesti tehnyt kaiken tarvittavan merkinnän eteen.

tänään askarreltiin hääasioita. montamonta tuntia.

eli se normaalista päivästä jossa käyn jumpassa, syömäsääs, opiskelemassa.

no, atk-luokassa vähän uudelleen järjestelin tajunanvirtatiedostoa. saa nähdä. huomenna on kai herättävä aikaisin ja mentävä kirjastoon lukemaan.

miten tutkimukseen saa rakennetta?

voi voi.

valvoimme koko yön, katsoimme suurta peliä valtameren takaa, oikein maksukanavalta. on tosin myönnettävä, että etenkin siitä kolmannesta osiosta en muista juuri mitään kun tuppasivat nuo silmät painumaan umpeen, urheasti kuitenkin yrtin, ja piristyinkin viimeiseen osioon.

veli oli kylässä, se oli huippua. (vielä se on vähän nuori, mutta kyllä se siitä.)

voivoi, kandi. tänään en mennyt luennoille tai tanssitunnille. huomenna olkoon taas normaalipäivä.