IRC-Galleria

nyt sintulla on tuparit. ja mulla on kivaa. ehkä. juhlat on ainakin hyvät. ! :)

ja mä olen puhunut keskusteluja puhelimessa parvekkeella.

parasta.

viime päivinä tosiaan olen lukenut melkolailla runoja. lähinnä elämisen/rakastamisen tuskasta. emilia väittää tuon tuskan vielä tarttuvan. toivon että ei. pitäisi kai etsiä onnellisempia runoja. musta on vain niin hienoa lukea sanoja, jotka joku on valinnut juuri oikein. (itse harvemmin teen sellaisia virheitä.) on kummallista, kuinka voi pitää sellaisistakin runoista, joita aina on pitänyt mielettömän kliseisinä. tai sellaisista, joiden aihemaailmasta ei pidä ollenkaan. tai sellaisista, joihin toivoisi ettei koskaan voisi samaistua. silti toiset niistä vain jäävät ajatuksiin. siksipä Kotron runoista haluaisin vielä jakaa kanssanne vaikkapa tämän:



yöllä heräät et tiedä että hereillä
olen minäkin
katselen salaa kun otat peiton
istuudut ikkunalaudalle
kello mataa aamuyötä
tik-tak-tik-tak ääriviivasi piirtyy
varjona seinään katselet ulos
liikkumatta
minulle selviää
että tästä emme selviä
että nyt jos koskaan minun olisi
avattava sellin ovi päästettävä
sinut jonnekin kauas
luovuttava
luovutettava

mutta niin paljon
en enää sinua rakasta että
luopuisin rakkaudesta

sinun takiasi

---

eilen myös not so grand funk bandin keikalla. oli mahtista. (!!!!)

...
ja mun kannettava-cd-soitin on rikki. eikä mun stereot osaa soittaa levyjä, joilla on yli 23 biisiä. ja mun se cmx:n levy, jolla on aura, on mennyt rikki juuri ko.kappaleen kohdalta. se vituttaa.

(ja niin pois päin)

eilen myös kävin terveystarkastuksessa (mun pitäisi syödä enemmän kalkkia ja d-vitamiinia) ja lintsasin (vaikkei yliopistolla kai voi lintsata).

niin ne laskeutuu
hitaat päivät
ikävän tulla

on paljon mitä et koskaan saisi tietää

pukeudun iikaa kevääseen
kävelen kaduilla
törmäilen ihmisiin
unohdan työvuorot
hukun tiskivuoreen
istun kahviloissa sulkemisiin asti

käyn illat elokuvissa olen
juhlien viimeinen vieras

näen vahvoja unia
aina en löydä niistä ulos

tahdon toisiin uniin

mutta sydäntä on kuunneltava

myös muiden sydäntä

---

(hilpeää, eikö?)

oikeastaan, tämä kaikki olisi pitänyt kirjoittaa kun vielä oli viikonloppu, mutta ehkä pieni viive ei haittaa? kunhan ymmärrämme olennaisen, eikö?

perjantaina muutettiin lotta. on niiiin kiva, että se muuttaa suhteellisen lähelle. eli kahden kilsan päähän. :) ja käytiin pikku-torressa istumassa. jos ei olisi ollut niin saatanan kylmä, olisi kovasti tehnyt mieleni minun lähteä jonnekin jatkamaan. onneksi ensi viikonloppuna matkustan kotiseudulle, ja tiedossa on k-nummi-bileet. tai jotain ainakin.

lauantaina kävin kaupassa, pesin pyykkiä (!) ja luistelin. silloin ajattelin annea. kun meillä on niin hyviä yhteisiä luistelumuistoja. silloinkin oli pirun kylmä. ja aurinko paistoi niin, että ajattelin myös pääsiäisvaelluksia ja pandarusketuksia. :D illalla radiosta tuli "suomirokkia", ajattelin kuhmoa ja tekstasin lauralle. melkoinen partionostalgia päivä siis.

sunnuntaina leivoin runebergintorttuja. kostutettiin ne yhteistuumin punssilla. ;). surku, etten omista runebergin runoja/kirjoja/novelleja. no tunnelmoida voi onneksi muutenkin. ja sitten vielä yöllä katsottiin superbowlia. arvoin oikean joukkueen, jesh me (pitsburg?) voitettiin! ei ole parempaa viihdettä kuin katkenneita raajoja? no kiiltävät keltaiset/siniset trikoot olivat ainakin viihdyttäviä...

........

lisäksi olen kuluneen vuorokauden aikana viimein onnistunut käyttäytymään tavallaan kypsästi ja aikuisesti, eikä se tuntunut lainkaan niin pahalta kuin kauan pelkäsin. ehkä on minunkin jossain vaiheessa aika lopettaa lapsen leikkiminen? mitä sillä maailmalla on enää annettavanaan minulle?

......

lopputervehdyksenä vielä kaikille, jotka ovat sydäntäni lähellä: rakastan teitä. oikeasti.

(kaikki on olemassa vain mun pään sisällä.)

eilen yksi ainoa rivi arkin "no end" -kappaleessa sai mut melkein itkemään. kuuntelinkin sitä sitten repeatillä koko illan...

annen kanssa puhuttiin eilen melkein 2 tuntia puhelimessa. on vaikeaa kun ei asu enää siellä missä on ennen asunut.

eilen mä myös imuroin (jes hyvä minä). jos vielä pyykkiä ymmärtäisin pestä ennen kuin loppuvat puhtaat vaatteet niin kaikki olisi silla saralla hoidossa. kodin leikkiminen on toisinaan hauskaa, mutta useimmiten tylsää, kun sitä joutuu kuitenkin leikkimään yksin.

:) kyllä tämä tästä.

ajatus kristallisoitui mielessäni itseasiassa jo maanantaina, mutta en vain saanut aikaiseksi jakaa sitä kanssanne. (huomatkaa, oletan, että lukijoita on monikossa, ah egoismi!)

tänään aamulla tiskasin. enää asunnossa pitäisi imuroida (ainakin kolmesti, koska moppia ei ole), koota kirjahylly uudestaan, kerätä vaatteet lattioilta ja pestä pyykkiä. olenkin siis melkein jo voiton puolella! :)

ja jos joku on yrittänyt saada mua tänään kiinni, niin tiedoksi vaan, unohdin kännykän kotiin kun kiireessä lähdin luennolle. ottakaa siis vastaan nöyrimmät anteeksi pyyntöni jokaikinen. (huomatkaa, oletan myös, että useampi ihminen on yrittänyt soittaa minulle!)

tiedättekö, miten suuri ongelma on, jos on muovipussissa kaksi hedelmää, ja toinen muuttuu limaiseksi/tahmaiseksi/menee rikki? kun sitten sitä toista ei voi syödä, tai muuten on tahmatassuna koko seuraavan vuorokauden, ja likaa vain kaikki paikat tahtomattaan.

ja mun mielestä olisi just nyt ihaninta olla new yorkissa ja rakastunut, mielellään molempia. kaipaan suurempia ja todellisempia tunteita kuin pelkkä alituinen stressi ja ahdistus. vaikka saahan niistäkin toki sisältöä elämään... :D

...

tänään hienointa oli kuitenkin, kun elokuvahistorian luennolla ymmärsin ainakin hetkellisesti, että elämä on oikeastaan ehkä kuitenkin aika hyvää.

olen miettinyt listaa asioista joita haluaisin tehdä ennen kuin kuolen. siitä tuli vähän pelottava. ja olen miettinyt kummallisia uniani.

olen myös miettinyt, miten vähän loppuen lopuksi vietän aikaa asunnollani. pitäisi niiiiin muuttaa lähemmäs keskustaa.

oli mulla jotain oikeaakin sanottavaa, mutta olen kai unohtanut mitä.


...

ja mulla on nyt sellainen roolipelikäynnissä, jossa olen vakuuttavasti sekä pätevä, aikaansaapa että onnellinen. katsotaan meneekö kukaan halpaan. en usko.

[onneksi vielä hymyilen itselleni :) ]

opiskeluni on onnetonta. ei haittaa, taitaa olla sitä elämä meinaan yleisestikin. (hei en mä oikeasti ole pessimistinen luonne!)

oli lauantai aamuna hiukka absurdi olo, kun tuli kahdeksalta aamulla kotiin, suussa maistui pahalta, väsytti pirusti kun oli nukkunut vain jonkun kurjan tunnin ja päässä soi sellainen semi-kutu-funk. kuin olisi ollut jossain paremmissakin bileissä...

eilen olin linnateatterissa (paavo 1.5). just jees.olen viimeaikoina laiminlyönyt sitä kulttuuriharrastuksen kaipuista aivolohkoani.pitää tehdä parannus, silläkin elämäni osa-alueella...

näinköhän tähän tosiaan on tultu? minulla live-journal-tyyppinen-ratkaisu internetissä?
(sinisen nosturin sanoja lainatakseni: joo, luulisin.)
enpä olisi uskonut...

opiskella minun kai pitäisi par'aikaa myös. kun vain niin kovin koukuttava on internetin ihmeellinen maailma.
(ja minähän en tuota juuri sanonut!)

kohta rupeaa jo väskäämään. toimiston lattia ei kuulemma ole kovinkaan hehkeä yösija. noinkohan? :)

tavallaan ihan kiva perjantai-ilta tämäkin. uusia levyjä. omien ajatusten seuraa. on kerrankin aikaa kuunnella niitäkin.

_______________________________
_______________________________

ja sit sen mä haluaisin sanoa, ainakin niille, joille vielä en ole kertonut, että viime sunnuntain/maanantain välisenä yönä oli maailma niin kaunis, että musta tuntui, etten mä kestäis. oikeasti. [oli kamalasti pakkasta ja kaikkialla kimmelsi isoina kimpaleina. mä olin yksin ja maailma täysin hiljaa.] tiedättekö, kun joskus tuntuu että kaikki on liikaa? että meinaa pakahtua kun tunteet on niin suuria?


toisina päivinä mikään ei tunnu miltään. niitä päiviä mä vihaan.