IRC-Galleria

mutta ei sillä kauhean hyvinkään mene? oikeasti. olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että humanismi on utopia, heikkojen ihmismielten turvakseen luoma haavekuva, keinotekoinen konstruktio. minäkin sitten vain säälittävä todellisuuden pakoilija? vai säälittävän todellisuuden pakoilija?

tai ehkä olisi kuitenkin pitänyt aloittaa tällainen pohdiskelu selailemalla sitä sivistyssanakirjaa? ;) en varmaan ikinä opi.

...

sain siniltä maalauspohjia, siskolle jätin kaikki meikkini (kun sillä on ne vanhojen tanssit), ennen bussimatkaa takaisin turkuun ostin 5tikkaria (joista matkalla söin yhden). kotona oli kiva käydä, olisi pitänyt olla vähemmän flegmaattinen ja enemmän empaattinen. parempi onni ensi kerralla?

.

nyt kohti omaa asuntoa. (voi tuskaa.) (emilialla katseltiin zencafen livetaltiointia.)

(melko hyvä iskuline eikö? ;D [kaikkea sitä oppii kun lukee korkeampaa kirjallisuutta.] pitää varmaan joskus kokeilla... )

mä en o i k e a s t i ole ajatellut mitään kovin syvällistä vime aikoina. voisin huolestua, jos en jo ainakin vuosi siten olis luopunut [lähestulkoon] kokonaan ajattelun iloista... ;)

nyt olen tulossa kipeäksi. nuha jne. en todellakaan pidä olotilasta.

tänään vielä mintun syndejä vietellään. itseasiassa paraikaa. ehkä eksyn samaan baariin joidenkin muidenkin tuttujen kanssa? se voisi olla mukavaa. ainakin, jos ovat mukavia tuttuja. ;)

minäpä vinkkailusta pidän tänään. ja taustalla soi loirin naurava kulkuri. ou jee.

;)

(missä ne on? mä en tunne yhtään...)

luulen olevani krapulassa. (oikeasti olen erittäin varma, mutta se kuulosti niin karulta.) piti lähteä espooseen heti aamusta, mutta se jäi. sattuneesta syystä. kohta kuitenkin ehkä saan aikaiseksi lähteä. toivon todella.

---

kaikille jotka ovat maanataina turussa (ja tuntevat minut) (ja tietävät missä asun): ystävänpäiväkorttiaskartelu"bileet" n. 14.30-17.30 wilkommen!

nyt sintulla on tuparit. ja mulla on kivaa. ehkä. juhlat on ainakin hyvät. ! :)

ja mä olen puhunut keskusteluja puhelimessa parvekkeella.

parasta.

viime päivinä tosiaan olen lukenut melkolailla runoja. lähinnä elämisen/rakastamisen tuskasta. emilia väittää tuon tuskan vielä tarttuvan. toivon että ei. pitäisi kai etsiä onnellisempia runoja. musta on vain niin hienoa lukea sanoja, jotka joku on valinnut juuri oikein. (itse harvemmin teen sellaisia virheitä.) on kummallista, kuinka voi pitää sellaisistakin runoista, joita aina on pitänyt mielettömän kliseisinä. tai sellaisista, joiden aihemaailmasta ei pidä ollenkaan. tai sellaisista, joihin toivoisi ettei koskaan voisi samaistua. silti toiset niistä vain jäävät ajatuksiin. siksipä Kotron runoista haluaisin vielä jakaa kanssanne vaikkapa tämän:



yöllä heräät et tiedä että hereillä
olen minäkin
katselen salaa kun otat peiton
istuudut ikkunalaudalle
kello mataa aamuyötä
tik-tak-tik-tak ääriviivasi piirtyy
varjona seinään katselet ulos
liikkumatta
minulle selviää
että tästä emme selviä
että nyt jos koskaan minun olisi
avattava sellin ovi päästettävä
sinut jonnekin kauas
luovuttava
luovutettava

mutta niin paljon
en enää sinua rakasta että
luopuisin rakkaudesta

sinun takiasi

---

eilen myös not so grand funk bandin keikalla. oli mahtista. (!!!!)

...
ja mun kannettava-cd-soitin on rikki. eikä mun stereot osaa soittaa levyjä, joilla on yli 23 biisiä. ja mun se cmx:n levy, jolla on aura, on mennyt rikki juuri ko.kappaleen kohdalta. se vituttaa.

(ja niin pois päin)

eilen myös kävin terveystarkastuksessa (mun pitäisi syödä enemmän kalkkia ja d-vitamiinia) ja lintsasin (vaikkei yliopistolla kai voi lintsata).

niin ne laskeutuu
hitaat päivät
ikävän tulla

on paljon mitä et koskaan saisi tietää

pukeudun iikaa kevääseen
kävelen kaduilla
törmäilen ihmisiin
unohdan työvuorot
hukun tiskivuoreen
istun kahviloissa sulkemisiin asti

käyn illat elokuvissa olen
juhlien viimeinen vieras

näen vahvoja unia
aina en löydä niistä ulos

tahdon toisiin uniin

mutta sydäntä on kuunneltava

myös muiden sydäntä

---

(hilpeää, eikö?)

oikeastaan, tämä kaikki olisi pitänyt kirjoittaa kun vielä oli viikonloppu, mutta ehkä pieni viive ei haittaa? kunhan ymmärrämme olennaisen, eikö?

perjantaina muutettiin lotta. on niiiin kiva, että se muuttaa suhteellisen lähelle. eli kahden kilsan päähän. :) ja käytiin pikku-torressa istumassa. jos ei olisi ollut niin saatanan kylmä, olisi kovasti tehnyt mieleni minun lähteä jonnekin jatkamaan. onneksi ensi viikonloppuna matkustan kotiseudulle, ja tiedossa on k-nummi-bileet. tai jotain ainakin.

lauantaina kävin kaupassa, pesin pyykkiä (!) ja luistelin. silloin ajattelin annea. kun meillä on niin hyviä yhteisiä luistelumuistoja. silloinkin oli pirun kylmä. ja aurinko paistoi niin, että ajattelin myös pääsiäisvaelluksia ja pandarusketuksia. :D illalla radiosta tuli "suomirokkia", ajattelin kuhmoa ja tekstasin lauralle. melkoinen partionostalgia päivä siis.

sunnuntaina leivoin runebergintorttuja. kostutettiin ne yhteistuumin punssilla. ;). surku, etten omista runebergin runoja/kirjoja/novelleja. no tunnelmoida voi onneksi muutenkin. ja sitten vielä yöllä katsottiin superbowlia. arvoin oikean joukkueen, jesh me (pitsburg?) voitettiin! ei ole parempaa viihdettä kuin katkenneita raajoja? no kiiltävät keltaiset/siniset trikoot olivat ainakin viihdyttäviä...

........

lisäksi olen kuluneen vuorokauden aikana viimein onnistunut käyttäytymään tavallaan kypsästi ja aikuisesti, eikä se tuntunut lainkaan niin pahalta kuin kauan pelkäsin. ehkä on minunkin jossain vaiheessa aika lopettaa lapsen leikkiminen? mitä sillä maailmalla on enää annettavanaan minulle?

......

lopputervehdyksenä vielä kaikille, jotka ovat sydäntäni lähellä: rakastan teitä. oikeasti.

(kaikki on olemassa vain mun pään sisällä.)

eilen yksi ainoa rivi arkin "no end" -kappaleessa sai mut melkein itkemään. kuuntelinkin sitä sitten repeatillä koko illan...

annen kanssa puhuttiin eilen melkein 2 tuntia puhelimessa. on vaikeaa kun ei asu enää siellä missä on ennen asunut.

eilen mä myös imuroin (jes hyvä minä). jos vielä pyykkiä ymmärtäisin pestä ennen kuin loppuvat puhtaat vaatteet niin kaikki olisi silla saralla hoidossa. kodin leikkiminen on toisinaan hauskaa, mutta useimmiten tylsää, kun sitä joutuu kuitenkin leikkimään yksin.

:) kyllä tämä tästä.

ajatus kristallisoitui mielessäni itseasiassa jo maanantaina, mutta en vain saanut aikaiseksi jakaa sitä kanssanne. (huomatkaa, oletan, että lukijoita on monikossa, ah egoismi!)

tänään aamulla tiskasin. enää asunnossa pitäisi imuroida (ainakin kolmesti, koska moppia ei ole), koota kirjahylly uudestaan, kerätä vaatteet lattioilta ja pestä pyykkiä. olenkin siis melkein jo voiton puolella! :)

ja jos joku on yrittänyt saada mua tänään kiinni, niin tiedoksi vaan, unohdin kännykän kotiin kun kiireessä lähdin luennolle. ottakaa siis vastaan nöyrimmät anteeksi pyyntöni jokaikinen. (huomatkaa, oletan myös, että useampi ihminen on yrittänyt soittaa minulle!)

tiedättekö, miten suuri ongelma on, jos on muovipussissa kaksi hedelmää, ja toinen muuttuu limaiseksi/tahmaiseksi/menee rikki? kun sitten sitä toista ei voi syödä, tai muuten on tahmatassuna koko seuraavan vuorokauden, ja likaa vain kaikki paikat tahtomattaan.

ja mun mielestä olisi just nyt ihaninta olla new yorkissa ja rakastunut, mielellään molempia. kaipaan suurempia ja todellisempia tunteita kuin pelkkä alituinen stressi ja ahdistus. vaikka saahan niistäkin toki sisältöä elämään... :D

...

tänään hienointa oli kuitenkin, kun elokuvahistorian luennolla ymmärsin ainakin hetkellisesti, että elämä on oikeastaan ehkä kuitenkin aika hyvää.