IRC-Galleria

---

Tänään minun piti tehdä kolmea asiaa, joista tulee aina iloiseksi.

Aloitin päivän pyykkituvassa, mankeloimalla. Se on niin kivaa! Kuka voi katsoa makelia rupeamatta hymyilemään, saatika sitten jos sillä pääsee vielä leikkimäänkin..

Sitten lähdin yliopistolle, aikomuksenani tehdä kaikkea muuta paitsi opintoihin liittyviä asioita. ;) Aurinko paistoi pakkaspäivän kirkkaudella ja koko taivaan leveydeltä. Oli pakko käyttää aurinkolaseja. Onneksi, koska aurinkolasitkin ovat asia, jotka saavat aina iloiseksi. Ajatelkaa nyt, aurinkolaseista on suorat mielleyhtymät aurinkoon ja lämpöön ja kesään ja kirkkautteen. Ja rusketukseen ja pisamiin. Ja iloisen kamaliin poppirenkutuksiin. Maailma on ainakin näillä leveysasteilla poikkeuksetta kauniimpi aurinkolasien läpi nähtynä, olen sitä mieltä.

Kolmanneksi aioin syödä tikkarin, koska ne jos mitkä symboloivat puhdasta iloa. Lapsen viatonta riemua jne. En kuitenkaan saanut aikaiseksi. Sen sijaan (onneksi) söin iltaruuaksi puoli litraa jäätelöä, joka on melkein yhtä puhdasta iloa. :)

---

Päivän loppuarvosana ei kaikesta huolimatta ole kovin korkea. Minulle selvisi, että perjantaina on elokuvahistorian kurssin luentopäiväkirjan palautus. Voi paska. Olin niin tehokkaasti yrittänyt unohtaa opiskelevani. :/

---

Oletteko muuten huomanneet kännyköiden tekstiviestin kirjoitus sanakirjoilla pelleillessänne, ettei nokian kännykät osaa moniakaan oikeasti hyödyllisiä sanoja. Onneksi kuitenkin "neekeri" löytyy vakiosanastosta. Onneksi Suomi ei ole muukalaispelkoinen maa!
(Minua vaivaa myös se, että "nähdään" ja "naidaan" kirjoitetaan samalla näppäinyhdistelmällä. )

mä olen miettinyt sitä ihan tosissani toisinaan. kun eihän se oikeasti ole aina niin. kyllä on helppoja poikiakin, vai eikö? ja tyttöjä, jotka on kusipäämetsästäjiä, ja vain merkityksettömän hauskanpidon perässä? eikö ole tilannetta, jossa molemmat osapuolet olisivat yhtälailla helppoja? tai kusipäitä?

niin, ja tämä pohdinta ei liity suoraan mun elämään. ihan vaan halusin huomauttaa.

---

eilen oli melkoisen huono päivä. noin niin kuin sen suhteen, että mitä sai aikaiseksi. heräsin aamulla siivotakseni, muutaman tunnin jälkeen turhauduin ja lähdin pulkkamäkeen, päädyin toimistolle, bremeriin ja olympiavalvojaisiin, ja palasin aamuyöllä kaatuakseni suoraan sänkyyn nukkumaan.

niin ja tänään, myöhästyin sitten tosiaan 3minuutilla junasta. pitää lähteä juoksemaan, jos vaikka ehtisi seuraavaan... ;)

---

matkasta vielä: ranskalainen vauvasisko on megaihana ja tykkää suomalaisesta reggeestä. :D

niin ja kamalinta aikuisuudessa on se, ettei mistään voi enää syyttää ketään tai mitään muuta kuin omia valintoja.

mulla on niin paljon sanottavaa, vaikka ei juurikaan asiaa. tai nyt taidan liioitella?

matka oli, venyi ja on nyt loppu. pääasiallisesti kokemus oli henkisesti raastavaa eikä juuri muistuttanut rentouttavaa viikonloppulomaa opiskeluista - vaikka sen kyllä tiesin jo etukäteen. eikä siellä ollut lopulta niin kamalaa kuin etukäteen odotin. se on kai sentään positiivista?

kun vielä kahdeksaksi raahaudun luennolle niin on hyvä. jossain välissä joskus ehkä ehdin nukkua? tai edes vaihtaa puhtaat vaatteet? se jo parantais mun elämänlaatua melkoisesti. mä olen tulossa vähän kipeäksi (vittujootaas) ja se ei ole yhtään kivaa. pää täyttyy räästä ja siellä alkaa humista. ajatusten muodostaminen muuttuu yhä vaikeammaksi. voi kyllä johtua myös väsymyksestä. :D

kammoan jo etukäteen sitä hetkeä kun on taas mentävä asunnolle, ja kohdattava itse aikaansaatu kaaos (- mitä pakkaa kiireessä..). mut on kuitenkin vallannut ainakin joksikin aikaa tunne siitä, että mä selviän. se tuntuu hyvältä vaihteeksi.



lopuksi haluan sanoa, että

ranska
on outo paikka.

jossain toisessa elämässä ehkä. vaikka olisihan se hienoa, noin niinkuin ajatuksen tasolla.

jotenkin musta on hienoa, jos voi edes toisinaan sanoa täysin casualisti "käyvänsä euroopassa viikonloppuna". mä menen tennareissa. luulen naiseuteni joutuvan todelliselle koetukselle. herrranjumala enhän mä omista yhtiäkään kävelykenkiä joissa olisi korkoa! eikä mulla ole edes mitään tyttöjutttuja mukana kun mä matkustan. (nyt jännittää jo, enää muutama tunti..)

ja vielä - iiiii oli ihan mielettömän kiva keikka, pmmp on mahtava livebändi. "rakkaus tuntuu, ja rakkaus sattuu..."

........................
niin, ja tosiystävän tunnistaa siitä, että se on valmis nukkumaan sun vieressä, vaikka sulla olisi yöhousuina villaiset pyöräilysortsit.

eilen oli ystävänpäivää; hyvää ystävänpäivää jälkikäteen ystävilleni!
(ystävänpäivänä oli myös isha-sitsit->tämä(kin) päivä vietetty enemmän tai vähemmän krapulassa. taidan olla rappiolla?)

huomenna vanhojen tanssit ja penkkarit. harmittaa enemmän kuin mikään vähään aikaan ettei pääse katsomaan siskon eikä kavereiden ilonpitoa. :( mutta toivottavasti kaikilla on kivaa! ottakaa kuvia ja kertokaa tarinoita myöhemmin! (ne on parhaita.)

tuntuu että kokoajan olisi vain mieletön kiire. ehkä ihmisen koko elämä ei kuitenkaan voi olla hektistä? toivon todella.

---

jännittää vähän mitä ruotsinmaalla seikkaileville ystäville kuuluu. ja mitä muillekin, tietenkin. huomenna kuitenkin aikainen herätys. ja ressiä. mutta kyllä mä selviän. ?

mulle on sanottu että mä olen rohkea, silti pelkään koko ajan ja monia asioita. (lähinnä outoja ja äärimmäisen abstrakteja asioita.) mun suurin ongelma tällä hetkellä on se, että mä teen vääriä asioita vääristä syistä. ja se, että tahattomasti satutan niitä joista oikeasti tykkään. toivon vain että ihmisillä riittää ymmärrystä. ja rakkautta. luulen, että ihmisenä olemisen ajatus kiteytyy noista sanoista molempiin.


(nyt joku voisi luulla mun ajatelleen suuria. ei kannata vielä pomppia riemusta, kyllä sokea virtahepokin jyvän löytää. toisinaan.)

mutta ei sillä kauhean hyvinkään mene? oikeasti. olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että humanismi on utopia, heikkojen ihmismielten turvakseen luoma haavekuva, keinotekoinen konstruktio. minäkin sitten vain säälittävä todellisuuden pakoilija? vai säälittävän todellisuuden pakoilija?

tai ehkä olisi kuitenkin pitänyt aloittaa tällainen pohdiskelu selailemalla sitä sivistyssanakirjaa? ;) en varmaan ikinä opi.

...

sain siniltä maalauspohjia, siskolle jätin kaikki meikkini (kun sillä on ne vanhojen tanssit), ennen bussimatkaa takaisin turkuun ostin 5tikkaria (joista matkalla söin yhden). kotona oli kiva käydä, olisi pitänyt olla vähemmän flegmaattinen ja enemmän empaattinen. parempi onni ensi kerralla?

.

nyt kohti omaa asuntoa. (voi tuskaa.) (emilialla katseltiin zencafen livetaltiointia.)

(melko hyvä iskuline eikö? ;D [kaikkea sitä oppii kun lukee korkeampaa kirjallisuutta.] pitää varmaan joskus kokeilla... )

mä en o i k e a s t i ole ajatellut mitään kovin syvällistä vime aikoina. voisin huolestua, jos en jo ainakin vuosi siten olis luopunut [lähestulkoon] kokonaan ajattelun iloista... ;)

nyt olen tulossa kipeäksi. nuha jne. en todellakaan pidä olotilasta.

tänään vielä mintun syndejä vietellään. itseasiassa paraikaa. ehkä eksyn samaan baariin joidenkin muidenkin tuttujen kanssa? se voisi olla mukavaa. ainakin, jos ovat mukavia tuttuja. ;)

minäpä vinkkailusta pidän tänään. ja taustalla soi loirin naurava kulkuri. ou jee.

;)

(missä ne on? mä en tunne yhtään...)

luulen olevani krapulassa. (oikeasti olen erittäin varma, mutta se kuulosti niin karulta.) piti lähteä espooseen heti aamusta, mutta se jäi. sattuneesta syystä. kohta kuitenkin ehkä saan aikaiseksi lähteä. toivon todella.

---

kaikille jotka ovat maanataina turussa (ja tuntevat minut) (ja tietävät missä asun): ystävänpäiväkorttiaskartelu"bileet" n. 14.30-17.30 wilkommen!

nyt sintulla on tuparit. ja mulla on kivaa. ehkä. juhlat on ainakin hyvät. ! :)

ja mä olen puhunut keskusteluja puhelimessa parvekkeella.

parasta.