Big in Finland, UUSI SARJA!

Big in Finland Yle Areenassa 8.12.2017 ja Yle TV2:ssa keskiviikkoisin klo 22 (kolme jaksoa peräkkäin) 3.1.-7.2.2018

Big in Finland on tarina kahden suomalaisen nuoren koomikon Pietari Vihulan ja Henric Chezekin matkasta läpi Amerikan. Miten uppoaa suomalainen huumori? Miten saada uudessa paikassa keikkoja? Onko kaikki suurempaa Jenkeissä?

Ohjaus ja kuvaus: Mika Niva.
►  Katso BIG IN FINLAND jaksot!

IRC-Galleria

"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän."

Eikä yksikään pelastunut.


***

Muista äänestää.

NurinSunnuntai 22.10.2006 01:36

Joo... Päivällä voi torkkua sohvalla ja yöllä yskiä vessassa. Paras loma ikinä.

Viime yönä kyllä näin unta, että mustapartainen jättiläinen toi mulle uuden pöydän ja ajoi jättiläisperheensä kanssa jättiläisrekalla tuossa pihalla. Kotiini pyrki myös tv-lupatarkastaja ja aloin itkeä, kun olinkin jo maksanut luvan. Yskimisurakan jälkeen jättiläinen kävi tuomassa sen pöydän uudelleen.

Nämä unet ovat varmoja merkkejä siitä, että alan parantua! Eikö niin?

Pientä vikaaMaanantai 02.10.2006 20:53

Eihän se haittaa, jos näytön poikki kulkee sentin levyinen tumma raita?

Helkkarin kissat.

Jos lakkaisin kitisemisen galleriassa, niin kääntyisikö onni?

Ei voi olla liian aikaistaKeskiviikko 27.09.2006 00:35

Rakas Joulupukki,

aiemmista jouluista poiketen en pyydä tänä vuonna rauhaa maan päälle tai puhdasta vettä delfiineille.

Voisinko saada uudet, pidemmät hermot?
Kiitos.

- riite

NaisautoilijaPerjantai 22.09.2006 22:35

EI TSIISUS! Ajoin sitten kolarin. Että meninkö mä oikeasti ihmettelemään, että mulla ois muka viime viikolla ollu huonoja päiviä?!

How low can you go.

Hä?Keskiviikko 13.09.2006 21:07

Meninks mä ihan oikeasti eilen ruikuttamaan, että huono päivä??

Radio tietääKeskiviikko 13.09.2006 00:36


Kyllä ne on ihan kohtalon kädessä nää jutut. Mietin kotimatkalla, että olipa ihan harvinaisen *huano* päivä, olinpa ihan kohtuuttoman pahalla tuulella. Sit se alko soimaan!


"We ain’t nothing but fight and shout and tears

We got to a point I can’t stand
I’ve had it to the limit; I can’t be your man
I ain’t more than a minute away from walking"
-FGB, Sunrise avenue


Se on siitä parrankasvusta kii. Sanokaa mun sanoneen.
...ainut mitä tehdä voi on .... tää jatkuu siinä biisissä niin huonosti, että voisin tehdä uuden lopun: Miljoonasadetta kuunnellää.

Mulla tuli ehkä vähän keikan jälkeinen masennuskin, miten siellä Vantaalla vaan olikin niin ihanaa. Ois kyllä ihan hirveetä jos elämä ois aina sellaista huippuiloa, mutta kyllä sitä muutaman päivän sietäisi putkeen, arvelisin?

Miljoonasade on niin täydellinen epäjumala.

t. Sateisti-riite

Tie Piexuun 2Perjantai 01.09.2006 23:40

Jatko-osathan ei koskaan oo hyviä?

Oon miettiny, että onko musta nyt kivaa vai tyhmää ajaa tuota työmatkaa. Vaikea sanoa. Näen ainakin eläimiä, joku viikko sitten kärpän ja tänään minkin (niin siis "näen eläimiä"?!).

Tähän jatko-osaan liittyy myös parikarkkiteoria, eli suolaiset ja makeat samannäköiset irtsarit. Tai voi olla myös salmiakki/laku- ja hedelmäkarkit. Syömisen järjestyksen suhteen on erilaisia koulukuntia. Teoria ei oo mun, oon lukenu sen jostain. Mun lemppariparikarkit on sellaisia punaisia ja mustia matopötköjä, paikallisessa ei kyllä oo ku niitä punaisia. Hyvänä kakkosena tulee punaiset ja mustat venekarkit, joita pienenä ostettiin ruotsinlaivalta.

Niin siitäpä päästään takaisin Piexun tielle! Koko matkan Hanxulta Piexuun ovat tien tekijät jättäneet tien reunoille pientä kukkulaa ja nyppylää, joilla nyt kasvaa mäntyä ja kanervaa. Pienenä tyttönä kuvittelin, että ne on niitä venekarkkeja, talviteloilleen käännettynä! Niin vähänkö on ihkut työmatkat, kun tien reunassa on vaan parikarkkeja.

Millon se syysloma on?

Tie PiexuunTiistai 22.08.2006 19:38

Olen nykyisin joka aamu matkalla Piexuun (kuten Karoliina-serkkuni rohkaisi sanomaan miettiessäni että onko se Pieksämäellä vai Pieksämäessä) reilun puoli tuntia. Ihan hauskaahan se ajaminen on, kun nyt on ensimmäisen kerran auto sitten kortin hankkimisen jälkeen. Ja tietysti myös vaarallista, kun en oikeasti osaa autolla ajaa.

Koivut ovat siinä tien varrella kuolleet kallioiden päälle, tuntuu ihan syksyltä. Vaikutelmaa lisää kolmihenkinen kurkiperhe, jonka olen nähnyt melkein joka aamu. Sunrise Avenuen levy toimi autoilumusiikkina kesällä - ei enää (paitsi FGB, hitti on aina hitti). Joten kohta varmaan soi Käärmeenkantaja. Rakastan syksyä :)

Se tie on kyllä NIIN hiljainen. Vastaan tulee pari henkilöautoa ja yksi rekka on aina ohitettavaa. Mutta tänään! Rekkaribongailuni eteni kahden vuoden hiljaiselon jälkeen numeroon kolme! =)

Hei onneksi ON syksy ja maanisen kauden paras alku käsillä, eihän tätä muuten kestäisi millään! Oikein sylettää kun aattelen, että vois olla kevät. UH.