IRC-Galleria

Minun ystäväni tahtoo lähteä juhlimaan, sillä minun ystäväni ei ole juhlinut aikoihin. Mitä minä tähän sanoin? Minä sanoin, että lähde ihmeessä, mutta mitä sanoikaan minun ystäväni? Yöllä lähes yhden aikaan kellosta katsottuna ihan liian myöhään minä istuin eteisen puhelinpöydällä ja totesin, että minua ollaan raahaamassa mukaan juhlimaan.

Jos nyt on alkanut joululoma, miksi minun kummallinen typeryyteni seuraa minua Vaasasta yhä takaisin? Minä jo ajattelin, että minun typeryyteni olisi jäänyt Vaasaan jouluksi, että minun typeryyteni olisi jäänyt ja sotkenut sijaamani vuoteen ja juonut kalsarikännit yhden ystäväni tupareissani minulle lahjoittamasta mansikkaviinistä, sillä sitä minä en Vaasassa ole vielä ehtinyt tyhjäämään. Tänään minulla on juuri sellainen olo, että minun olisi pitänyt jäädä ja juoda minun kaunis mansikkaviinini ja päästää typeryyteni tulemaan tänne siivoamaan huonetta ja tappelemaan äidin kanssa kuntopyörän paikasta illalla mattojen jäätyessä ulkona kiinni mattotelineen metalliseen kaiteeseen. Huomenna kymmeneltä aamulla me pikkuveljen kanssa uhraamme itsemme vielä muutamaksi tunniksi joululahjojen metsästystä varten. Viikonloppu on tulossa, enkä minä tiedä ovatko kaupat auki epänormaalisti vasta aattona vai ovatko ne epänormaaleja jo viikonloppuna sulkiessaan ovensa nenäni edestä juuri silloin, kun minä tajuan, että jääkaapista on loppunut juusto. Ihan sama mitä sitä aattona syö. Siinäpä tuo menee samoissa typerissä perinteissä vailla fiilistä kuitenkin.

Anteeksi nyt kaikille ihan oikeasti. Ei minun ole tarkoitus olla näin hel**tin negatiivinen. Minä vain olen...negatiivinen tai sarkastinen tai tylsä tai yksi iso täysi ärsytys. Tässä nyt ei vain ole mitään järkeä. Ei ole järkeä leikkiä kotia, jos kotia ei ole yhtään sen enempää kuin seinien verran pääni ympärillä juuri niin monen neliön kokonaisuutena, etten minä kykene sen kokonaisuuden matemaattista summaa ulkoa muistamaan. Ja sama fraasini toistuu jo ties miten monennen kerran. Ehkä minä löydän jouluni sitten joskus jossakin sellaisessa paikassa, minne minä oikeasti saan tulla ja jäädä, missä minä ihan oikeasti olen kotona, missä minä olen osa jotakin kokonaista, jotakin onnellista, onnellista jotakin. Ajattelen liikaa, ja se vaikeuttaa elämääni. Pikkuveljet nukkuvat. Portaikossa valo yöperhosen leikkiessä sen lämpöisessä hehkussa minä mietin, milloin minä saan käpertyä sinun kainaloosi nukkumaan.

Unessa sinisen lampun hehku ikkunaverhoissa, ne päästävät talvisen yön kimalletta ikkunan läpi hämärään huoneeseen. Joisitko sinä minun kanssani mansikkaviinin tai ihan mitä tahansa? En minä viinistä, en minä sitä niin enkä ollenkaan, mutta sinun kanssasi minä tahtoisin olla kauemmin kuin suurin piirtein silloin tällöin miten sattuu milloin sopii jos joskus sopii siellä täällä ehkä joskus jossakin.

-Suuse-