IRC-Galleria

Tiedättehän sen hetken kun pitkän päivän jälkeen makaa vaan paikallaan toisen vieressä ja on aivan hiljaista. Päivään on mahtunut kiirettä, menoa ja meininkiä. Ei ole pystynyt pysähtymään hetkeksikään; molemmilla on ollut kova kiire.
Nyt kun on hiljaista, nyt kun mikään tai kukaan ei häiritse, nyt kun olemme vain kahden. Nyt, juuri ennen kuin nukahdan, on hyvä tilaisuus sanoa se ääneen. Sanoa se mitä on pitänyt mielessään koko päivän. Ajatus, joka on noussut mieleen joka kerta kun arjen kiireiden keskellä katseemme ovat kohdanneet. Ajatus, jota en ole vielä koskaan sinulle sanonut.
Sitä katsoo toista silmiin ja kuiskaa:
- minä rakastan sinua.
Toinen katsoo hiljaisena takaisin. Tuijottaa suoraan silmiin, hämärässäkin voi erottaa hänen hämmentyneen katseensa. Hän pyörittelee vastaussa mielessään pitkään; kääntää sitten lopulta vain selkänsä ja mumisee:
- hyvä.

http://youtube.com/watch?v=vYcQAOOA2tc

näin meillä lapissa ...

ostin eilen postiluukkuun kirjaimet sukunimeäni varten niin otin vahingossa Q ku piti ottaa O eli sukunimeni on nyt UkkQla

Kiltti koulutyttönen kävelee tosi liukasta, huonosti hiekoitettua tietä pitkin kohti koulua. Hän huomaa edessään miehen, joka taluttaa pyöräänsä.
"fiksu mies, ei tällä kelillä pyöräily kannatakkaan - kaatuis ihan varmasti", tyttö ajattelee ja katselee taivaalla lenteleviä variksia.

Mies taluttaa pyöräänsä hitaasti ja kiltti koulutyttönen saavuttaa hänet. Tien ylityksen kohdalla mies katsoo tyttöä ja sanoo hänelle:
- missä se tyttö opiskelee?
Tyttö huomaa, että mies on laitapuolen kulkija, kovin ruma, lihava, haiseva, nuhruinen; ja pelästyy.
- tuossa diakissa, tyttö vastaa hiljaa mieheen katsomatta.
- ja millä linjalla, mies jatkaa.
- kirkon nuorisotyönohjaaja, tyttö vastaa kohteliaasti ja yrittää kävellä nopeammin.
- sinä voisit tulla puhumaan mulle uskon asioista tänä iltana
- jaa-a
- tule vain, mie asun tuossa keisarikatu 12:sta (nimi muutettu)
- jaa, en tunne sitä tietä
- no se on tuossa ihan lähellä, rivitalot, kyllä sie osaat, näet mun pyörän pihassa, tule vain kylään mun tykö
- vai että semmosta
- niin, jos tulet niin tule ilta yheksän jälkeen niin meillä on sitte kivempaa
- hhmm...
- mikä se tytön nimi on
- jennariikka
- kaunis nimi
- hhmm.. kiitos
- minä keitän sulle kahvia kun tulet, keisarikatu 12, rivitalo
- mmm...
- kello yhdeksän jälkeen, silloin on mukavampaa
- jahas jahas

Sitten mies lähtee pyöräilemään ja huutaa vielä kaukaa:
- kello yhdeksän jälkeen illalla!!!

Kiltti koulutyttö on kovin järkyttynyt tapahtuneesta. Hän ei ole tottunut moisiin ihme ihmisiin.

kirjoitan tätä kirjettä sydän vereslihalla, sillä korviini on kantautunut mieltäni suuresti järkyttänyt tietoa siitä, että en olekkaan Vandamerian valtakunnan kruununperillinen. Veriset kyyneleet kohoavat silmiini, kun ajattelenkin tulevaisuutta, voi laupias taivas miten minun nyt käy.

Koko elämäni, kehumatta itseäni sen kummemmin, eli jo kunnioitettavat vajaat 20 vuotta, olen opetellut aateliston tavoille.
Osaan juoda teetä pikkusormi osoittaen koiliseen.
Osaan puhua erittäin sivistyneesti ja toisen osapuolen mieltä pahoittamatta kaikenlaisista erinäisistä asioista kuten kuvataiteesta, klassisesta musiikista sekä lampaanvillan tuonnin merkityksestä Vandamerian talouteen.
Lisäksi osaan kunnioittaa kaikkia itseäni ylempiarvoisia kuten itseäni vanhempia henkilöitä, miehiä, tummahiuksisia naisia, yliälykkäitä lapsia, jokaista rakasta ystävätärtäni sekä jokaista joka osoittaa olevansa kunnioitukseni arvoinen. Tämä kohta ei kuitenkaan tarkoita, että olisin alistuvainen luonne; tämän todistaa jo sekin, että olen erittäin päättäväinen, oikeudenmukainen ja luotettava henkilö.
Kuninkaallisen pyhyyteni olen tietenkin säästänyt tulevaisuuteen, kunnes Vandamerian valtakunnalle löytyy sopiva,siedettävä, ihastuttava, rakastettava, komea, miehekäs, omaan aivotoimintaan kykenevä, kaiken puolin puhdas niin maineeltaan,sielultaan kuin olemukseltaakin, rikas ja minua tietysti jumaloiva mies. Tämä kohta ei siedä minkäänlaista kyseenalaistamista, sillä se olisi kuin, anteeksi karu ilmaisuni, perseellä pesty peili.

Näihin edellä mainittuihin kohtiin vedoten vaadin, että Vandemerian valtakunnan hallitus ottaa minuun välittömästi yhteyttä, jotta voimme sovitella tämän dramaattisen virheen niin, että kumpikin osapuoli on tyytyväinen; se ei tosin liene vaikeaa, sillä kruununperillisen valinta on mielestäni tehty nyt tämän kirjeen nojalla hallitukselle enemmän kuin helpoksi.

Rakkain terveisin
Tuleva Vandemerian kruununprinsessa

samu soitti mulle äsken ja juttelin sen kanssa hetken ja meillä on kova ikävä toisiamme, voi itku surku ja murhe :,(

Heti alkuunsa haluan sanoa että WOW! Muuttaminen on raskasta puuhaa :D

Teillä kaikilla varmaan kiinnostaa ihan vi**sti et miten muutto meni ja miten oon sopeutunu ja onko kivaa ja blaablaablaa, joten tässä tulee koko muutto A:sta Ö:hön:

Päivä 1: Lauantai 5.päivä tammikuuta 2008
-Lähdimme matkaan kello 7.00
-Minä, äiti ja Saara lähdimme volvolla ja isä ja Antti tulivat iskän pakettiautolla.
-Matkustimme Rovaniemi-Oulu-Kempele-Pulkkila-Iisalmi-Kuopio-Suomussalmi-Pieksämäki ja pysähdyimme 3 kertaa jossain nimeltä mainitsettomissa paikoissa, joiden nimiä en muista.
-Hain kotini avaimet r-kioskilta ja sitten Saara opasti meidät tänne eli kuopiontielle
-Kannoimme tavarat sisälle neljästään (Saara vietiin pois jaloista pyörimästä ku son niin iso kaappi, ettei sois ees mahtunu tänne meidän neljän kanssa)
- Talonmies tuli esittäytymään, oikeen kiva mies
- Äiti teki pikasiivouksen kun minä,isä ja antti asensimme lamppuja ja kokosimme huonekaluja (ne oli yllättävän helpot koota kyllä - kiitos asko,isku,sotka ja masku .. ja veikon kone :D)
- Söimme pikapikaa pitsaa ja sitten laitoimme nukuskeleen koko sakki tähän 25 neliön kämppään, hyvin mahuttiin vaikka sitä ei ehkä uskois - kaikki oli niin väsyjä et uni tuli nopeesti

Päivä 2: Sunnuntai 6.päivä tammikuuta 2008 (loppiainen)
- Heräsimme kello 9.00, söimme aamupalaa ja äiti alkoi siivota tosi kovasti
- Mie, isä ja Antti koottiin viimeinen hyllykkö (sekin oli loppujen lopuksi aika iisi - hox! loppujen lopuksi..
- Alettiin olla jo hyvällä mallilla joten käytiin koko perhe nesteellä kahvilla ja iskä sekä Antti jatkoivat siitä sitten matkaa Orivedelle ja Tampereelle (toinen töihin, toinen kouluun saatte itse päättää kumpi teki kumpaa)
-Oli siis loppiainen, joten mikään kauppa ei ollut auki. Niinpä menimme äidin kanssa r-kioskille ostaan ilta/aamupala vehkeet
--> r-kioskilla jonottaessamme edessämme seisoskeli maailman heiveröisin ja pienin ja vanhin mummeli joka osti 5 askia tupakkaa, iltasanomat ja ostokset maksettuaan hän kysyi myyjältä "ostinko minä mitään juotavaa", myyjä vastasi kieltävästi ja mummeli jatkoi "no sitten otan vielä yhen karjala sixbäkin kiitos", myyjä kipitti kaljaosastolle, kantoi kaljat mummelin trollaattorin kyytiin ja se siitä sitten (meinattiin äidin kanssa kuolla nauruun)
- Siivottiin loppuun, laitettiin verhot, pyyhittiin lattiat, syöntiin ja katottiin Amelie (tiedän.. se oli ehkä 567. kerta minulle mutta rakastan sitä leffaa)

Päivä 3: Maanantai 7.päivä tammikuuta 2008 (1.päivä elämässäni yksinasujana)
- Käytiin äidin kanssa kaupungilla, ostettiin keittiöjakkara, suihkuverho, harja+kihveli, leipäkori,naulakko + muuta tsälää
- Vietiin ostokset kuoppariin (keksin just et alan sanoon tät kotiani kuoppariksi - ettei äidille ole shokki ku se tajuaa ettei mun koti oo enää sodankylässä)
- Käytiin kellarissa kattomassa pyykkitupa ja muut pelit ja pensselit (MULLAPA ON SAUNA LÄLÄLLLÄÄÄ!)
--> kellarissa kohtasimme mummon yläkerrastani, HurriMummoksi hän itsensä esitteli ja siksi häntä siis kutsuttakoon koska hänen sukunimensä on Ruotsalainen (oikeen kiva ulla taalasmaa hänkin)
- Mie lähin postiin hakeen modeemia ja äiti lähti kotiin
- Tulin kuoppariin ja tajusin olevani yksin, en ehkä itkenyt
- Yritin asentaa modeemia, paskat siitä mitään tullu
- Otin parin tunnin päikkärit ja lähdin kävelylle
- Tajusin ettei keskustaan ole kovin pitkä matka
- Tajusin että Pieksämäki on pieni paikka, sillä Jani ja Saara tulivat vastaan minua sillä reissulla
--> kutsuin kylään, saa nähä tulevatko..?
- Tulin takas kuoppariin, söin ja kattelin telkkaria - kauheesti uusia sarjoja alko ja niitä sit vahtasin
- Puhuin puhelimessa sata vuotta (hempeä huokaisu)
- Luin kirjaa ja laitoin unille

Päivä 4: Tiistai 8.päivä tammikuuta 2008 (tänään)
- Heräsin kello 10.00 ja käänsin kylkeä
- Nousin 11.00 ja kävin suihkussa ja hidastelin
- Laitoin aamupalaa ja aattelin et jos vaikka kokeilis sitä modeemia nyt värkätä
- Tuskaa tuskaa tuskaa!! Sanon teille hyvät blondit, uusavuttomat naisihmiset: Hankkikaa mies joka laittaa teille pelit ja pensselit kuntoon.. no itsehän en tietenkään ole luovuttaja tyyppiä joten kello 14.30 netti pelasi, en tiedä pelaako kuinka kauan ja kuinka hyvin ja miten täs nyt käy mut nyt kuitenki pelaa ja sillä siideri (toivotaan et tää ei oo ilkeä koskaan ikinä minulle)
- Ajatus oli lähteä ostaan verhoja mut en taida jaksaa, huomenna sitte, nythän on vasta tiistai.
- Nyt laitan kuitenkin ruokaa

-- se siitä ja loput kirjeessä, jonka kirjoitan sinulle kunhan lähetät ensin minulle osoitteesi ;)