IRC-Galleria

Ollaan nyt yhdessa pikkukaupungissa nimeltaan Mildura. Taalla on sellainen backpackers hostelli, kuin Mildura Oasis Backpackers. Me asutaan taalla ja ollaan toissa farmilla. Tai oikeastaan tehtaalla. Me pakataan valkosipuleja. Ne on niin oksettavia, ne haisee sellaiselle vahan imelalle pilaantuneelle valkosipulille. Me ollaan tyopaivan jalkeen ihan valkosipulijauheen peitossa. Ja kaiken lisaksi me saadaan ihan stosi huonosti palkkaa. Taalla koko Australiassa ei nuo tyontekijoiden oikeudet tunnu toimivan ollenkaan. Kolme ekaa paivaa tyoskenneltiin provikkapalkalla, mutta eilen kun tienasin AU$40, kun se valkosipuli oli niin huonolaatuista, niin tanaan yhtakkia saatiinkin tuntipalkka. Kaiken lisaksi meidan tyosopimuksessa lukee, etta meilla pitaisi olla tuntipalkka. Maa pyysin siita kopion (ei ne olis sita mulle muuten edes antanut). Maa ajattelin vieda sen poliisilaitokselle, koska mulla ei ole nyt aikaa tutustua Austraalian tyosuojelulakiin, jos ne meinaa viela maksaa provikkaa. Mutta me nyt kylla parin paivan paasta paastaan muihin hommiin. Mutta se on periaatekysymys, koska mita hyotya molempien allekirjoittamasta sopimuksesta on, jos se ei pade. Me oltiin tanaan tosi bitcheja, ja siksi me varmaan paastiinkin vahan parempaan tyopaikkaan. Maa oon ihan ylpea meista :)

Ja miksi maa olen farmilla toissa? Jos taalla Australiassa tyoskentelee farmilla kolmen kuukauden ajan saa mahdollisuuden toiseen workin holiday viisumiin. Maa haluan mahdollisuuden taas paeta Suomesta. Me tyoskennellaan 6 paivaa viikossa ja siina uudessa tyossa pitaisi olla 10 tunnin tyopaivia.

Tasta meidan kodista, taa on musta tosi kodikas. Me asutaan yhdessa neljan hengen huoneessa. Kaikki on neljan hengen huoneita. Taa on musta tosi kodikas. Taalla on oma baari ja uima-allas (kukaan ei vaan halua selvastikkaan uida siella). Sitten meilla on viela oma pieni takapiha. Taalla on tosi lamminta, taalla Mildurassa. Tanaan taisi olla vajaa 30 celciusastetta. Sitten meilla on bileilta aina perjantaisin, koska lauantai on vapaapaiva. Se on ihan kiva, kun ei tule liikaa ulkoiltua :D niinQ Surfersissa... Surfersiin ei ole kylla ikava, siella oli vahan pinnallista, tai sitten maa en vaan asunut siella tarpeeksi kauan. Sen sijaan tuon valkosipulifarmin jalkeen tuli ikava S-Marketin kassalle ja Suomalaisia rehellisia tyosoppareita!!! Pitaa ottaa se silta kannalta, etta nyt tehdaan sita toista viisumia.

Mitahan maa viela kertoisin. Musta olis kauheen kiva kertoa yklsityiskohtia siita mun tyosta, koska se on talla hetkella mun ainoa elama, mutta en halua, etta kaikki kaverit lopttaa lukemasta mun puuduttavaa paivakirjaa :D

Ollaan nyt oltu melkein kuukausi täällä Surfersissa ja viikon päästä meillä ei ole enää kotia täällä. Mää kyllä tykkäsin tästä, mutta sesonki on kohta ohi ja me ei voida jäädä tänne koko ajaksi joten sanottin kämppä irti ja ollaan suunnistamassa etelään. Melbourne olisi seuraava kohde. En ole sanonut vielä töissä, mutta mää en kyllä uskallakaan sanoa sille emännälle, se oli ottanut yhdeltä pojalta tunnit pois heti seuraavalta päivältä, kun se poika oli ilmoittanut lähtevänsä ja meillä on kuulemma muutenkin liikaa työntekijöitä. Mää nyt olen tuolla niin pitkään kuin meillä on lennot buukattu. Ellei ne potki mua pois ennen sitä. Kaikkien mielestä tuo on ihan kauhee paikka olla töissä. Mulla ei ole ollut ongelmia lähinnä muiden kuin suoriksen kanssa. Se jopa hymyili mulle tänään. Eilen se tiuskaisi mulle kerran, kun en tajunnut sen aksenttia, kun se vain heitti mulle, että ketsuppia johonkin pöytään. Päätin tarkistaa asian ja se tiuskaisi, mää sitten tiuskaisin sille takaisin. Mää puhun hieman selkeämpää enkkua kuin se joten sen on ihan turha tulla mulle huutaan, sitä paitsi ne tarvii ihmisiä, jotka osaa enkkua. Kukaan johtoportaassa ei sitä tunnu osaavan. Mua niin säälittää ne mun työkaverit, jotka ei osaa enkkua, kun ne on koko ajan ihan hermostuneita omasta työpaikastaan. Vähä olis hirveetä pelätä koko ajan onko seuraavana päivänä työtön. Ne oli kuulemma erottanut yhden kiinalaisen tytön, kun se oli myöhästynyt jostain ihan ymmärrettävästä syystä. Täällä on vähän erilaiset työmarkkinat kuin Suomessa.

H kertoi, että tämä Surfers Paradise on kuulemma myös sinkkuilun paratiisi. Vähän eri kuin Wilmington, jossa totuin olemaan vanhapiika. Täällä taas tuntee itsensä nuoreksi.

Joo, tulin tosiaan torstaina tänne Australiaan. Mulla oli Sydneyn kautta lennot Brisbaneet ja linja-autolla Surfers Paradiseen. Meillä on H:n kanssa täällä semmonen siirtolapuutarhan oloinen kämppä, tai huone. Tää on tällainen luhtitalo. Täällä kaikki nuoret asuu solukämpissä vaikka olisivat kuinka rikkaita. Täällä meidän kämpässä on aika kansainvälistä porukkaa: Kiinasta, Japanista, Koreasta, Ranskasta ja Brasiljasta. Brasiljalainen Paula on kotoisin samasta kaupungista kuin Cintia. Mulla on tavallaan ikävä Wilmingtoniin, mutta toisaalta alan jo kotiutua tänne Surfersiin.

Tää on ihan Brittien siirtokunta. Vasemmanpuoleinen liikenne ja tää on ihan Eurooppa verrattuna Amerikkaan. Kaikki on ihan tuttua, esimerkiksi täällä myydään puhelimet ja sim-kortit erikseen. Täällä on tummaihoisten sijasta aasialaisia. Niin ja esim imuri on hoower kun se Amerikassa oli vacuum.

Se vasemman puoleinen liikenne on kyllä tosi vaarallinen. Mää aina katon väärään suuntaan kun olen ylittämässä tietä ja olen jo pari kertaa meinannut jäädä auton alle noilla sivuteillä. Sitten mää aina aina katon, että risteyksissä seisoo monta autoa ilman kuskia. Vähä sairasta.

Täällä on se Billabong aika iso juttu, kun sehän on täältä kotoisin. Määkin ostin jo Billabongin läppöset ja laukun. Se laukku on aivan ihan, se on läpinäkyvä ja siinä on bikkejä raitoja ja kukkia, sitten se tuoksuu uimarenkaalle. Se on tosi flirty ü Mää niin haluaisin kuluttaa kaikki säästöt vaan Billabongiin.

Täällä ei ole otsonikerrosta. Musta se on kivaa, koska mun ei tarvi grillata ittiä tutikausia. Ei mulla ole sellaiseen aikaa. Mää vaan aamupäivästä vietän jonku kymmenen minuuttia tuossa meidän pihalla (meillä on piha) ja siitä tulee vielä hieno rusketus. Mää jo ehdin niitä ensimmäisiä Wilmingtonissa otettuja kuvia kattoa haikeana kun olin niin ruskettunut.

Mää sain töitä lauantaina. Mää vihaan sitä paikkaa. Mää olen käytännössä ilmaista työvoimaa sille paikalle. Se on sellainen seafood ravintola. Mää olen siellä kassalla ja tarjoilijana. Mutta mää nyt pysyn siellä kun en tiedä paikallisia työmarkkinoita. Parempihan se on kuin ei mitään. Me suunniteltiin H:n kanssa, että mentäis säästään rahaa johonkin farmille.

Me oltiin tosiaan joulu ja uusi vuosi NYCissä. Ei ollut kauheaa ressiä joulusta, mutta joulun jälkeisessä alennusmyynnissä oli kaikilla vähän hermot kireällä. Mää hukkasin heti ensimmäisenä päivänä visani meidän hostellihuoneeseen ja hädissäni menin sen vielä sulkemaan. Mää sitten elin M:n kortin varassa ja nyt ollaan ihans sekaisin medän yhteisen budjetin kanssa. Siellä oli ihan sairaana ihmisiä ja kauheet jonot joka paikkaan. Abercrombielle oli korttelin pituiset jonot. Sitten jonotettiin sovituskoppiin ja sitten jonotettiin kassalle. Myyjätkään eivät ollet ihan kaikkein asiakaspalveluhenkisimpiä: Mallinukeille kyllä riitti vaatteita ja kokoja, mutta asiakkaille sanottiin, että ne ovat loppuneet. Seuraavana päivänä niitä taas oli myynnissäkin niitä samaisia vaatteita, joiden piti eilen olla lopussa.

Toiseksi me oltiin koko ajan toisistamme hukassa, kun kellään ei ollut enää puhelimia. Onneksi NYCistä löytyy vielä puhelikoppeja. Silloin viimeisenä päivänä eksyin kevereista kun kuulin, että Victorias Secretissä oli taas niitä talvitakkeja joita olin katellut jo koko syksyn, mutta ne ei ollutkaan alennuksessa enää. Mää sitten kävin katsastamassa Brooklyn Bridgen yksin. Mulla ei ollut enää rahaa metroon joten mää kävelin 103 streetiltä Brooklyn Bridgelle ja takaisin keskustaan, jossa sitten tapasin taloudenhoitajani M:n. Olin reipas ü Kyllä mua vähän pelotti siinä China Townin kohdalla, koska oli jo ilta ja kaupat menivät kiinni aikaisemmin uuden vuoden päivänä, mutta suurimmaksi osaksi Broadway, jota pitkin siis kävelin, oli aika turvallisen tuntuinen.

En nähnyt sitä palloa, kun meille sanottiin, että 37:lla on screen, josta pitäisi näkyä se pallon pudotus, mutta M sanoi, että se ei edes ollut niin hieno kuin kaikki sanoo. M oli 50:llä ja siellä oli oikeastikin se screen. Enhän mää sieltä 37:lta nähnyt mitään, kun Time Square on 42:lla.

Se on kyllä kaunis pimeällä se Time Square. Mää muutenkin pidän korkeista taloista. Mitä korkeampi sen parempi. Se on kauheen rauhoittavaa kattoa ylös ja nähdä kuinka korkealle joku talo yltää. Mutta se tunne häviää hyvin pian kun katsoo taas maan tasalle ja näkee ihmisiä silmänkantamattomiin ja kaikilla on hirveä kiire johonkin. Mittasuhteetkin alkoivat vähän vääristyä. Mää olen aina ajatellut, että Kaakkurin 12-kerroksinen talo on korkea.Ehkä niihin ympärillä oleviin kolmikerroksisiin taloihin verrattuna, mutta ne 30-kerroksiset talot NYCissä alkoivat tuntua ihan tavalliselta lähiöltä, niinQ täällä Suomessakin...

Ollaan nyt Miamissa. Ajattelin nopsaa kirjoittaa, kun meilla oli laksiaiset tuossa perjantaina. Oli aika haikeat tunnelmat. Me mentiin viimeista kertaa downtowniin. Siella oli ihan kaikki. Maa olin koko ajan tuhrimassa silmameikkeja, ei vaan oikeasti voinut pidatella itkua kun tiesi, etta kohta ei enaa nae kavereita. Ehka parhaita koskaan, mulla ei varmaan koskaan ole ollut noin monta sielunkumppania. Ei sita onneksi moni huomannut, etta mulla oli silmat koko ajan kosteena. Vaikka kaikki sanoi, etta ei se nyt haittaa. Mutta kiva perjantai-iltana baarin edessa marista ihan taysilla, kun tietaa mita sellaisesta itse ajattelis.

Mentin jatkoille International Houseen. Me vaan hengailtiin siella poikien aulassa kaikki IH:n asukkaat ja laulettiin ja joku soitti kitaraa. Remi osasi soittaa La Bamban. Felipe tuli tosi innoissaan sanomaan mulle, etta Remi soittaa La Bamban niin meidan on pakko menna laulaan se. Maa aina pyydan Felipea ja Rodrigoa laulaan sen, kun ne osaa laulaa sen niin hienosti semmoisella espanjalaisella tyylilla. Mulla tulvahti silmiin jattilaiskyyneleet ja maa en voinut avata suuta. Maa aijon kylla pitaa yhteytta mun uusiin kavereihin vaikka sattuis mita.

Mutta maa olin pillahdellut itkuun koko viikon kun Christie lahti Charlotteen ja Alyssa antoi mulle jaahyvaislahjan. Aly ja Leah oli kirjoittaneet mulle sellaiset kirjeetkin, Christie antoi kehystetyn kuvan meista. I'm a such a wussy...

Eilen lentokentalla olo helpotti. Kaikki oli jo takana pain ja Wilmington on nyt nahty. Ei siella voisi kovin kauan asua. Kaikki kaveritkin oli lahteneet. Joel, Cesar ja Mariett ovat viela meidan (mina, M ja T) kanssa Miamissa. Ja Cintia ja Rodrigo nahdaan Orlannossa. Me puhutaan koo ajan meidan mallista Wilmingtonissa ja se on muka vielakin meidan koti. Tavallaan ei haluais lahta, vaikka tietaa, etta Wilmington ei ole se meidan tuleva kotikaupunki. Mutta ehka se on tassa nyt kaikkein haikeinta, etta kun siella oli niin mukavaa ja tietaa, etta seuraavan kerran siella kay ehka joskus kymmenen vuoden paasta. Ja mua pelottaa, etta kukaan ei enaa muista silloin syksya 2007. Toisaalta kun aika kuluu silla ei olekaan valia, etta jos joku unohtaa, koska sellaista ihmista ei tarvitsekaan elamaansa, jonka kanssa on vaikeaa pitaa ylla ystavyytta. Ystavien pitaisi olla tasavertaisia. Mutta kun ei haluaisi paastaa irti... En maa tiia...

Mää muutin mun nimimerkin. Musta tää on tosi hauska :D Se tulee mun toisesta nimestä ja mun isän sukunimestä ja mää vaan käänsin sen enkuksi. Sitten musta on kauheen hauska, kun meillä on täällä Wilmingtonissa sen niminen biitsi kuin Carolina Beach. Mää tajusin sen ihan just vasta.

Yksi asia mitä mää tulen kaipaamaan on deittailu tässä maassa. Jos Suomessa menee treffeille, kaupunkialueella, luultavasti sillä pojalla ei ole autoa, jolla se vois tulla hakemaan sut. Yleensä sovitaan, että nähdään jossain kahvilassa ja jäädään sinne tai mennään sieltä yhdessä johonkin. Yleensä tämä "kahvila" sijaitsee keskustassa. Entä, jos ei itse asu keskustassa. Täytyy mennä bussilla tai pyörällä. Ei treffeille ruukata mennä bussilla. Se on romantiikan tappaja. Pyörä on kesällä ihan kiva, mutta pitäiskö deittailu lopettaa talvella sitten? Täällä ihan jokaisella yli 16vuotiaalla on auto, jolla ne voi hakea deittinsä kotoa. Ne eivät edes ehdota mitään bussia, koska se on mahdotonta, niitä ei ole, tai pyörää, se on vaarallista. Jos deitti ei ilmaannukkaan paikalle, on hyvin mahdollista, että se on jäänyt jonkun toisen omistaman auton alle. Treffeille ei myöskään voi mennä taksilla, koska se on turhanpäiväistä tuhlausta, mikä on myös romantiikan tappaja.

Sitten Suomessa jos mennään treffeille, kaikki treffikelpoiset ravintolat ovat keskustassa. Jos poika asuu keskustassa, tuntuu tyhmältä vaatia sitä hakemaan treffeille, koska se tuntuu vähän niinQ olisi menossa sen pojan takapihalle treffeille. Olisko sama mennä sitten sisälle sen asuntoon. Se ei myöskään ole mukavaa, jos ei tunne tyyppiä ja on ehkä ekoilla tai toisilla treffeillä. Treffipaikan pitäisi sijaita vähän kauempana molempien tai ainakin sen pojan kodista. Täällä se on mahdollista, koska täällä on noiden teiden varsilla satoja isoja ja tyylikkäitä ravintoloita (ne eivät ole ihan niin kallitakaan, koska kiinteistöt eivät ole niinQ Suomen kaupunkien keskustan hintaisia. Myös leffateatterit ovat teiden varsilla ja mallilla. Ja kukaan ei oikeasti edes voi asua niiden vierellä. Jos joku nyt välttämättä haluaa mennä tiettyyn ravintolaan keskustassa, se on myös mahdollista, koska todennäköisesti kumpikaan osapuoli ei asu keskustassa.

Alle kaks viikkoa ja lähdetään Wilmingtonista. Päätettiin viimein tutustua kaupunkiin. Mentiin lauantaina käymään keskustassa. Olen viimeisen neljän kuukauden aikana käynyt kerran keskustassa päivän valoissa. Se näytti niin kummalliselta. Siellä ei ollut paljon ketään. Suomessa kaupungin keskustat on ruuhkaisimmillaan juuri lauantaisin päivällä. Koska täällä ei ole kauppoja keskustassa, ihmiset viettävät lauantaipäivänsä mielummin mallilla. Kuten noista kuvistakin näkee, ei siellä kovin paljon porukkaa ollut. Kaikki meidän lemppari baaritkin näyttivät tosi rumilta kun patiot oli tyhjiä, eikä siellä ollut iltavaloja eikä katoksia.

Wilmingtonin keskusta on tosi pieni. Talot ovat keskimäärin kolmikerroksisia. Me käytiin ajelulla paikallisella potnapekalla, Trolleylla. Se oli ilmainen. Se oli samalla keskustabussi. Täällä bussia käyttää ainoastaan köyhät ihmiset, jotka eivät peseydy kovin usein. Miksi se on niin vaikea pitää itsensä puhtaana jos on köyhä? 95 prosenttia bussia käyttävistä ihmisistä oli tummaihoisia. Me juteltiin yhden kuusikymppisen tummaihoisen miehen kanssa. Se sanoi olevansa entinen merimies.

Yhdellä kadulla oli ainakin kolme kirkkoa. Huomaa, että ollaan bible beltilla. Tämä on tosi pieni kaupunki. Mää en edes tajunnut sitä aikaisemmin. Mää olen täällä old made. Täällä kaikki 21 vuotiaat tytöt ovat naimisissa ja lopettaneet biletyksen. Ne siis missaavat sen vaiheen täysin, koska 21 vuotias on täällä täysi-ikäinen.

Mää voisin asua täällä sitten kun olen mummo, koska biitsi on ihan kiva ja täällä on halpa asua. Jokaisella on oma uima-allas pihassa. Nyt tämä on ihan liian pieni paikka. Wilmington on nähty nyt. Täällä on kivoja, halpoja ravintoloita moottoritien varressa. Mulla tulee ikävä näitä silmänkantamattomiin jatkuvia parkkipaikkoja, jotka on keskellä suuria maskuliinisia kauppahalleja. Wallmart on auki aina, joka tuntuu kummalliselta. Ihmiset ovat oikeesti ruokaostoksilla kahden aikaan yöstä! Kuusikaistaisia autoteitä, jonka varrelta löytyy ihan kaikkea. Kaksisuuntaisia autokaistoja. Tulenkohan koskaan enää takaisin...

Meillä on nyt ollut meidän Tanksgiving break. Se alkoi keskiviikosta ja maanantaina taas mennään kouluun. Me mentiin jo viime viikonloppuna Joelin host familyn luo syömään Thanksgiving dinner. Tiistaina meillä oli samainen dinner vaihtareiden kesken. Ja oikeena Thanksgiving päivänä, viime torstaina, me mentiin M:n kaa syömään sen host familyn luo. Se on vähä niinQ yhdenlainen joulu. Se ensimmäinen kerta kun syödään on ihan kiva, mutta sitten sitä ruokaa tulee joka paikasta. Mää en vaan tajua, miksi kaksi samanlaista juhlaa pitää olla näin lähekkäin...(?)

Thanks giving on täällä tosi tärkee juhla. Mää en nyt muista miksi sitä juhlitaan, koska jokainen tuntuu tietävän eri tarinan. Se on kai ollut vähä niinQ meidän kekri, sellainen maanviljelijöiden satokauden päätös juhla. Sitten siinä on jotain muutakin, jota en nyt muista...

Me oltiin täällä Wilmingtonissa koko loma. Suurin osa ihmisistä lähti johonkin reissuun. Tämä koko International House on ihan tyhjillään. Sitten meillä oli vielä eilen ssähkökatkos, niin olihan se pelottavaan kuljeskella taskulampun kanssa pimeillä, pitkillä ja hiljaisilla asuntolan käytävillä. Me ei lähdetty, koska ollaan kuitenkin menossa viikoksi sinne Miamiin ja toiseksi viikoksi NYCkiin.

Mikä tärkeintä Thanksgivingissä on se Black Friday. Se oli eilen, se on Thanksgivingin jälkeinen alennusmyynti. Mehän mentiin sitten tietenkin sinne. Osa kauposta mallilla aukesi jo neljältä aamulla. Kaikki loput aukesivat sitten vasta kuudelta. Tuossa meidän vieressä on Best Buy. Se on paikallinen Gigantti/Musta Pörssi. Siellä kai se Black Friday näkyi parhaiten. Se aukesi aamulla kello viisi. Me ajettiin siihen pihaan puoli kuudelta. Siellä oli jono autotielle asti ja ihmisillä oli telttoja pystytettynä siellä pihassa. Me päätettiin jättää Best Buy välistä ja mennä vaan mallille. Mää en loppujen lopuksi edes löytänyt mitään kauheen halvalla. Sen verran, että ostin Victoria's Secretistä vaatteita yli kuudella kymmenellä dollarilla ja sain kaupanpäälle söpön laukun. Meillä olikin hyvä shoppailla eilen kun kaikki oli tosi halpaa, koska euro on nyt niin hyvä dollariin verrattuna, kaikki oli meille tarjouksessa :D

Me oltiin kotona jo kahdeltatoista päivällä, vaikka oltiin oltu liikenteessä jo sellaiset seitsemän tuntia.