IRC-Galleria

Meidan pomot on katolilaisia ja meilla oli koko paasiainen vapaata, perjantaista maanantaihin, joten paatin lahtea kaymaan Melbournessa. Olisin halunnut nahda H:n, mutta se on nyt kaymassa Surfersissa. Sen piti lahtea sielta viimeisen kerran silloin kuukausi sitten ja taas se on siella. No menin kuitenkin siihen samaan hostelliin, missa se oli, koska Lisa oli siella. Se oli ihan kiva hostelli. Mutta eihan se silleen kodilta tuntunut kuin tama Oasis jo tuntuu. Olen kuitenkin asunut taalla yli kuukauden.

Se hostelli oli siis Kildassa, joka on aika kaukana keskustasta, mutta se on aika iso paikka, koska se on biitsilla ja siella on Luna Park. Lauantaina menin keskustaan shoppaileen. Ostin sellaisia syksyisia vaatteita, koska Melbournessa alkaa olla syksy. Siella oli sellainen ilma, kuin Suomessa on ensimmaisella viikolla, kun koulu alkaa. Ostin myos Billabongin saappaat. Taalla Mildurassa on viela aika lammin. Onneksi en jaanyt tanne niinQ kaikki muut. Taalla olis tullut mokkihoperoksi, jos on nelja paivaa Oasiksessa samojen naamojen kanssa.

Melbourne oli todella siisti kaupunki. Mun piti ottaa ihan maisemakuvia siella. Ei ollut roskia kaduilla, ei katukivet repsottaneet eika asfaltti ollut rutussa. NYCissa olin vahan pettynyt kun siella oli niin likaista. Ihmiset toivat roskapussit kadulle ja joka ilta nahtiin rottia. NiinQ keskiajalla. Melbournessa voisi oikeasti asuakin, jos tykkaisin yleensa silleen tasta Australiasta. Matkustamisen kannalta taa on kiva, koska taalla on niin eksoottista, mutta maa en tykkaa ihmisista... Ja se on totuus.

Maa ajan autoa meille toihin!! Maa ajan autoa Australiassa, se tarkoittaa sita, etta ajan autoa vasemmalla puolen tieta, taalla on vasemman puoleinen liikenne. Tom lopetti tyot keskiviikkona ja maa, Bastian (Saksa) ja Lydia (Irlanti) jaetaan ajovuorot. Se on niiiin kivaa! Ekaksi maa aina vahingossa laitoin tuulilasinpyyhkijat paalle, kun yritin vilkuttaa. Sitten taalla on ihan hulluna liikenneympyroita, taahan on niinQ Enkku. Meidan varttitunnin tyomatkalla on 6 liikenneympyraa. Taalla vilkutetaan ennen liikenneympyraan menemista siihen suuntaan, johon ollan kaantymassa, ja ei ollenkaan suoraan mennessa, monet ei vilkuta ollenkaan poistuessaan liikenneympyrasta. Suomessahan (ja kuulemma muuallakin Euroopassa) ei vilokuteta ollenkaan liikenneympyraan mennessa ja sielta poistuessa vilkutetaan. Taalla onniin erilaista.. Aluksi musta tuntui myos, etta maa valun koko ajan vasemmalle, koska istun vaaralla puolen autossa, istun vankarin paikalla.

Mulla on toissa aina ihan hirvee koti-ikava. Maa aina ajattelen, etta olisipa ihana vaan menna Vilukylaan ja syoda rieskaa juuston kanssa ja juoda maitoa. Sitten kavella avojaloin illalla vihrealla nurmikolla (taallahan se on vaalean ruskea) ja menna saunaan. Olis tietenkin kesa, nythan on kesa. Mutta sitten muistan, etta Suomessahan ei olekaan kesa. Olis kiva olla Suomessa, jos olis kesa... Sitten mulla on ikava Oikaraiselle, mulla on ikava ihan normaaleja asioita Suomessa, niinQ sita, etta aiti ajaa autoa ja Juho istuu takapenkilla ja jutellaan aitin kans. Mutta en sisulla maa nyt taalla olen. Se on vaan taa Mildura. Maa olen taalla tienaamassa nyt sita toista viisumia ja sitten vahan matkustan ympari Australiaa ja loppukesasta takaisin Suomeen. Se on jo syksy silloin, mutta aivan sama, kylma mulla kuitenkin siella tulee. Talla viikolla keskilampotila on ollut yli komenkymmenen celciusasteen. Joinakin paivina se on hiponut neljaakymppia, Suomen kamyset 25 helteet tunnu missaan. Ja maa olen saanut taalta paljon uusia kavereita taalta meidan hostellista. Ne on kaikki eurooppalaisia, ja se on hyva, maa en tykkaa ausseista...

Okei nyt on aika lahtea...

Taa viikko on ollut aika raskas. Me aletaan jo puutua siihen appelsiinien pakkaamiseen. Eilen lauloin tyopaivan aikana kaikki mahdolliset laulut, joiden sanat muistin ulkoa. Toissapaivana sain menna toimistoon ja kopioida sellaista selvitysta hallitukselle. Se teksti oli printattu ulos ja meidan piti kirjoittaa se uudestaan tietokoneelle. Se oli ihan mukavaa vaihtelua. Tiistaina meidan kaveri Anna-Liisa ja yks kanadalainen tytto saivat potkut, koska ne jutteli liikaa tyoaikana. Keskiviikkona mua huolestutti, etta mita, jos ite saa yhtakkia potkut. Maanantaina epailtiin, etta Vincent, meidan vuokraisanta ja palkanmaksaja vetaa meidan palkasta valista, koska me saadaan tunnilta $14.50 ja kaikkissa muissa harvest toissa on minimipalkka joku $16.90. Sitten me tehtiin teoria, jonka mukaan Vinc on se kolmas poika, joka ei tyoskentele farmilla ja maksaa siksi meidan palkan. Sen farmin omistaa siis iakas italialainen pariskunta, niiden kaksi poikaa vaimoineen ja lapsenlapsetkin ovat siella toissa.

Taalla ei oikein voi tehda mitaan suunnitelmia, koska esim Anna-Liisa sai yhtakkia ne potkut, koska kesa on menossa ohi eika ole enaa appelsiineja, ja jos ei ole appelsiineja, ei tarvita pakkaajia ja me backpackerithan sielta ekana lennetaan pois.. ja se on totuus. Taytyy vain elaa taalla silleen, etta jokainen paiva voi olla viimeinen taalla Mildurassa. Vaikka ei tanne kylla silleen ikava tule, koska ei taalla ole mitaan. Anna-Liisa lahti eilen Melbourneen, H on menossa sinne vissiin ens perjantain, ellei mitaan taas satu. Saa nahda, jos maakin joudun ens viikolla lahteen.

Maa inhoan niin monia ihmisia taalla. Se Vinc ei ole taalla kauheen usein, joten sen poika Frank hoitelee tuota toimistoa. Siina ihmisessa tiivistyy australialainen asiakaspalvelu kylla todellakin. Me mentiin Anna-Liisan kanssa sinne toimistoon tiistaina tyopaivan jalkeen ja se sanoi heti, etta saitteko te potkut naureskellen. Anna-Liisa oli just ennen sinne menoa nieleskellyt itkua ja tama vaan nauraa, onneksi maa olin siina mukana, koska maa jaksoin olla v-mainen sille. Maa kysyin, etta mista se tietaa. Se sanoi, etta tiedanpahan vaan. Anna-Liisa kysyi, etta oliko ne soittaneet sille ja vastaus oli, etta "tavallaan". Maa kysyin silta uudestaan, etta mista se tietaa niin se sanoi, etta no mun isahan on teidan pomo. Niinpa sen ISA! Mita se asia sille Frankille kuuluu. Ja muutenkin, mita se nauraminen oli. Oikea reaktio silloin, kun toinen on saanut potkut olisi ollut pahoillaan oleminen. Eli inhoan sita pentu-Frankia.

Sitten maa inhoan yhta Adamia. Se oli kauhee jees mies. Se antoi mulle ystavanpaivana kukan. Se oli antanut samanlaisen myos kahdelle muulle tytolle. Helenalle se oli viela selittanyt, etta se oli tarkoittanut ostaa kaikki kolme sille, mutta se myyja olikin pakannut ne erikseen. Sitten se lupasi vieda meidat puistoon H:n synttareilla ja edellisena iltana se sanoi, etta silla on toita. Sanoi varmaan vaan siksi, etta halusi olla mukava. Kun maa taalta Mildurasta lahden maa poistan sen ekana mun naamakirjasta. Antoi se sentaan kerran alennusta kun se on toissa tuossa meian naapurikaupassa (BWS). Yksi ilta se laittoi tuon meidan baarin kiinni, kun se venaytti jalkansa ja siitahan tiesivat kaikki, koska se oli draamaqueenina pari paivaa sen jalkeen.

Sitten maa inhoan muutamaa backpackeriakin taalla, mutta ne on onneksi lahdossa pian pois...

Tuossa meidan K-Martissa on iPod Suffleja $65 siis jollain 40 eurolla!! Suomessa siita saa maksaa 99 euroa. Maa saatan ostaa toisen samanlaisen, mutta erin varisen, jos se pesuohjelman lapikaynyt lakkaa sitten Suomessa toimimasta. Vai pitaiskohan ostaa Nano....

Maa luulin, etta kaupan kassalla istuminen on hurjan tylsaa, mutta nyt olen loytanyt viela tylsemman ammatin, appeliinienpakkaaja. Maa olen nyt sellainen. Me aloitetaan joka paiva maanantaista lauantaihin kello seitseman aamulla ja lopetetaan illalla viiden maissa. Me pakataan yhteensa yhdenksan tuntia appelsiineja kuutena paivana viikossa. Meille maksetaan AU$14.50 tunnilta. Se homma on ihan alytonta. Mulla on nyt yhsi viikko takana, mutta siella tyoskentelee ihmisia, jotka ovat tehneet tuota samaa hommaa kahdeksan vuotta. Ja kaiken lisaksi tuo on tyo parhaimmasta paasta. Hyvia puolia on tunti palkka (ei provikkaa) ja paljon tunteja. Mulla tulee vahan mieleen puoden latominen Vilukylassa silloin pienena. Paitsei, etta silloin valitin aitille niin paljon,. ettei mun tarvinut tehda sita kuin yhtena paivana. Veikkaan, etta lukuhalut kasvaa tassa ja olen hyvinkin onnellinen kun syksylla taas paasee opiskelemaan.

Me suomalaiset ollaan kylla hyvin yksinaisia taalla maailmalla. Suomi ei ole silleen cool maa, niinQ joku Saksa tai Hollanti. Kukaan ei ole kauhean kiinnostunut Suomesta tai suomalaisista ei edes suomalaiset itse. Suomalaiset valttelevat toisiaan maailmalla parhaansa mukaan. Me nahtiin junassa tanne Milduraan yksi suomalainen, niin silla oli kylla niin vaikea puhua meille, se vaan vastaili kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti. Ruottalaisilla on heti jo ihan eri meininki, ne hengaa aina toistensa kanssa. Ja niita on taalla paljon.

Sitten mulle on kauheen vaikea ymmartaa tata backpackerin elamaa viela. Meidan kanssa samaan aikaan tanne tuli kaks hollantilaista ja ne kyllastyivat valkosipulifarmiin niin ne muuttivat pois maanataina. Mulla on tavallaan ikava niita, koska ne oli meidan kavereita kun ne tulivat samaan aikaan ja muilla on oma sisapiirinsa. Me ei vaihdettu mitaan yhteystietoja, koska mita jarkea siina on, koko ajan tulee uusia ihmisia ja uusia kavereita, ei kaikkiin voi pitaa yhteytta. Taa ei ole sama asia kun opiskelee jossain ulkomailla, niihin kavereihin ehtii tutustua niin, etta ne saattaa jopa pysya. Mutta jos pari viikkoa ehtii tutustua, ei ole mitaan jarkea vaihtaa yhteystietoja. Maa en varmaan nae niita hollantilaisia enaa koskaan. Mun taytyy vaan kylmettaa itteni siihen, etta jos aijon taalla Mildurassa pari kuukautta asua, taalla tulee porukka vaihtumaan moneenkin kertaan. Ja kun maa taalta lahden, mulla ei jaa mukaan valttis yhtaan uutta kaveria. Ja se on totuus. Se on aika pelottava totuus. En maa voi joka viikko olla itkemassa jonkun lahtevan kaverin peraan, jota luultavasti en tule nakemaan enaa koskaan.

Musta tuntuu, etta aussit on vaha niinQ enkutkin, ne on vahan arvaamattomia. Niilla on kauheen kohtelias tyyli puhua aluksi vieraille ihmisille. Mutta sielta alta voi paljastua mita vaan. Mun puhelin ei toiminut ihan niinQ olisin halunnu, niin menin valittamaan asiasta sinne kauppaan. Aluksi se myyja oli ihan ymmartavainen ja silla oli sellainen britihtavan kohtelias aksentti. Sitten jossain vaiheessa se kieltaytyi ymmartamasta mua enaa ja alkoi kayttaytya tosi tylysti. Sitten kun siina mun asiassa meni vahan pidempaan, niin se kesken mun palvelun vastaili puhelimeen!! Ei ikina tapahtuisi Suomessa! Ja Suomessa olen oppinut, etta asiakas on etusijalla, mutta taalla asiakas on omillaan, kukaan ei auta, jos laitteet on epakunnossa.

Taalla on tosi paljon saksalaisia. Ne on vaha niinQ kinit, ne vaan hengaa keskenaan ja puhuu omaa kieltaan. Okei, on ne jotku sosiaalisiakin. Mutta sitten viela yksi lesbo nazi kehtas olla meille tosi ilkea. Maa en vaan sielloin tiennyt, etta se on saksasta. Jos olisin tiennyt, niin maa olisin kylla sanonut takaisin jotain ilkeaa. Esim "Ich habe meine Panzarwagen kaputt gegangen" tai "Heil Hitler". Se olis ollut aivan yhta ilkeaa, mutta se sen ilkeily tuli niin puuntakaa.

Hyi kun musta on tullut rasisti taalla ulkomailla. Ma pidan saksalaisista oikeasti, mutta jotku on tosi ylpeita. Saksalaiset kuiten auttoivat meita jatkosodassa, vaikka siina ei olekaan sitten kauheasti sen enempaa ylpeilemista siina koko sotkussa, mutta ehka saksalaisten ansiosta meilla on nyt 90 vuotias Suomi :)

Ai mun taytyy nyt lopettaa, kun tama meidan tv-huone suljetaan...

Ollaan nyt yhdessa pikkukaupungissa nimeltaan Mildura. Taalla on sellainen backpackers hostelli, kuin Mildura Oasis Backpackers. Me asutaan taalla ja ollaan toissa farmilla. Tai oikeastaan tehtaalla. Me pakataan valkosipuleja. Ne on niin oksettavia, ne haisee sellaiselle vahan imelalle pilaantuneelle valkosipulille. Me ollaan tyopaivan jalkeen ihan valkosipulijauheen peitossa. Ja kaiken lisaksi me saadaan ihan stosi huonosti palkkaa. Taalla koko Australiassa ei nuo tyontekijoiden oikeudet tunnu toimivan ollenkaan. Kolme ekaa paivaa tyoskenneltiin provikkapalkalla, mutta eilen kun tienasin AU$40, kun se valkosipuli oli niin huonolaatuista, niin tanaan yhtakkia saatiinkin tuntipalkka. Kaiken lisaksi meidan tyosopimuksessa lukee, etta meilla pitaisi olla tuntipalkka. Maa pyysin siita kopion (ei ne olis sita mulle muuten edes antanut). Maa ajattelin vieda sen poliisilaitokselle, koska mulla ei ole nyt aikaa tutustua Austraalian tyosuojelulakiin, jos ne meinaa viela maksaa provikkaa. Mutta me nyt kylla parin paivan paasta paastaan muihin hommiin. Mutta se on periaatekysymys, koska mita hyotya molempien allekirjoittamasta sopimuksesta on, jos se ei pade. Me oltiin tanaan tosi bitcheja, ja siksi me varmaan paastiinkin vahan parempaan tyopaikkaan. Maa oon ihan ylpea meista :)

Ja miksi maa olen farmilla toissa? Jos taalla Australiassa tyoskentelee farmilla kolmen kuukauden ajan saa mahdollisuuden toiseen workin holiday viisumiin. Maa haluan mahdollisuuden taas paeta Suomesta. Me tyoskennellaan 6 paivaa viikossa ja siina uudessa tyossa pitaisi olla 10 tunnin tyopaivia.

Tasta meidan kodista, taa on musta tosi kodikas. Me asutaan yhdessa neljan hengen huoneessa. Kaikki on neljan hengen huoneita. Taa on musta tosi kodikas. Taalla on oma baari ja uima-allas (kukaan ei vaan halua selvastikkaan uida siella). Sitten meilla on viela oma pieni takapiha. Taalla on tosi lamminta, taalla Mildurassa. Tanaan taisi olla vajaa 30 celciusastetta. Sitten meilla on bileilta aina perjantaisin, koska lauantai on vapaapaiva. Se on ihan kiva, kun ei tule liikaa ulkoiltua :D niinQ Surfersissa... Surfersiin ei ole kylla ikava, siella oli vahan pinnallista, tai sitten maa en vaan asunut siella tarpeeksi kauan. Sen sijaan tuon valkosipulifarmin jalkeen tuli ikava S-Marketin kassalle ja Suomalaisia rehellisia tyosoppareita!!! Pitaa ottaa se silta kannalta, etta nyt tehdaan sita toista viisumia.

Mitahan maa viela kertoisin. Musta olis kauheen kiva kertoa yklsityiskohtia siita mun tyosta, koska se on talla hetkella mun ainoa elama, mutta en halua, etta kaikki kaverit lopttaa lukemasta mun puuduttavaa paivakirjaa :D

Ollaan nyt oltu melkein kuukausi täällä Surfersissa ja viikon päästä meillä ei ole enää kotia täällä. Mää kyllä tykkäsin tästä, mutta sesonki on kohta ohi ja me ei voida jäädä tänne koko ajaksi joten sanottin kämppä irti ja ollaan suunnistamassa etelään. Melbourne olisi seuraava kohde. En ole sanonut vielä töissä, mutta mää en kyllä uskallakaan sanoa sille emännälle, se oli ottanut yhdeltä pojalta tunnit pois heti seuraavalta päivältä, kun se poika oli ilmoittanut lähtevänsä ja meillä on kuulemma muutenkin liikaa työntekijöitä. Mää nyt olen tuolla niin pitkään kuin meillä on lennot buukattu. Ellei ne potki mua pois ennen sitä. Kaikkien mielestä tuo on ihan kauhee paikka olla töissä. Mulla ei ole ollut ongelmia lähinnä muiden kuin suoriksen kanssa. Se jopa hymyili mulle tänään. Eilen se tiuskaisi mulle kerran, kun en tajunnut sen aksenttia, kun se vain heitti mulle, että ketsuppia johonkin pöytään. Päätin tarkistaa asian ja se tiuskaisi, mää sitten tiuskaisin sille takaisin. Mää puhun hieman selkeämpää enkkua kuin se joten sen on ihan turha tulla mulle huutaan, sitä paitsi ne tarvii ihmisiä, jotka osaa enkkua. Kukaan johtoportaassa ei sitä tunnu osaavan. Mua niin säälittää ne mun työkaverit, jotka ei osaa enkkua, kun ne on koko ajan ihan hermostuneita omasta työpaikastaan. Vähä olis hirveetä pelätä koko ajan onko seuraavana päivänä työtön. Ne oli kuulemma erottanut yhden kiinalaisen tytön, kun se oli myöhästynyt jostain ihan ymmärrettävästä syystä. Täällä on vähän erilaiset työmarkkinat kuin Suomessa.

H kertoi, että tämä Surfers Paradise on kuulemma myös sinkkuilun paratiisi. Vähän eri kuin Wilmington, jossa totuin olemaan vanhapiika. Täällä taas tuntee itsensä nuoreksi.

Joo, tulin tosiaan torstaina tänne Australiaan. Mulla oli Sydneyn kautta lennot Brisbaneet ja linja-autolla Surfers Paradiseen. Meillä on H:n kanssa täällä semmonen siirtolapuutarhan oloinen kämppä, tai huone. Tää on tällainen luhtitalo. Täällä kaikki nuoret asuu solukämpissä vaikka olisivat kuinka rikkaita. Täällä meidän kämpässä on aika kansainvälistä porukkaa: Kiinasta, Japanista, Koreasta, Ranskasta ja Brasiljasta. Brasiljalainen Paula on kotoisin samasta kaupungista kuin Cintia. Mulla on tavallaan ikävä Wilmingtoniin, mutta toisaalta alan jo kotiutua tänne Surfersiin.

Tää on ihan Brittien siirtokunta. Vasemmanpuoleinen liikenne ja tää on ihan Eurooppa verrattuna Amerikkaan. Kaikki on ihan tuttua, esimerkiksi täällä myydään puhelimet ja sim-kortit erikseen. Täällä on tummaihoisten sijasta aasialaisia. Niin ja esim imuri on hoower kun se Amerikassa oli vacuum.

Se vasemman puoleinen liikenne on kyllä tosi vaarallinen. Mää aina katon väärään suuntaan kun olen ylittämässä tietä ja olen jo pari kertaa meinannut jäädä auton alle noilla sivuteillä. Sitten mää aina aina katon, että risteyksissä seisoo monta autoa ilman kuskia. Vähä sairasta.

Täällä on se Billabong aika iso juttu, kun sehän on täältä kotoisin. Määkin ostin jo Billabongin läppöset ja laukun. Se laukku on aivan ihan, se on läpinäkyvä ja siinä on bikkejä raitoja ja kukkia, sitten se tuoksuu uimarenkaalle. Se on tosi flirty ü Mää niin haluaisin kuluttaa kaikki säästöt vaan Billabongiin.

Täällä ei ole otsonikerrosta. Musta se on kivaa, koska mun ei tarvi grillata ittiä tutikausia. Ei mulla ole sellaiseen aikaa. Mää vaan aamupäivästä vietän jonku kymmenen minuuttia tuossa meidän pihalla (meillä on piha) ja siitä tulee vielä hieno rusketus. Mää jo ehdin niitä ensimmäisiä Wilmingtonissa otettuja kuvia kattoa haikeana kun olin niin ruskettunut.

Mää sain töitä lauantaina. Mää vihaan sitä paikkaa. Mää olen käytännössä ilmaista työvoimaa sille paikalle. Se on sellainen seafood ravintola. Mää olen siellä kassalla ja tarjoilijana. Mutta mää nyt pysyn siellä kun en tiedä paikallisia työmarkkinoita. Parempihan se on kuin ei mitään. Me suunniteltiin H:n kanssa, että mentäis säästään rahaa johonkin farmille.

Me oltiin tosiaan joulu ja uusi vuosi NYCissä. Ei ollut kauheaa ressiä joulusta, mutta joulun jälkeisessä alennusmyynnissä oli kaikilla vähän hermot kireällä. Mää hukkasin heti ensimmäisenä päivänä visani meidän hostellihuoneeseen ja hädissäni menin sen vielä sulkemaan. Mää sitten elin M:n kortin varassa ja nyt ollaan ihans sekaisin medän yhteisen budjetin kanssa. Siellä oli ihan sairaana ihmisiä ja kauheet jonot joka paikkaan. Abercrombielle oli korttelin pituiset jonot. Sitten jonotettiin sovituskoppiin ja sitten jonotettiin kassalle. Myyjätkään eivät ollet ihan kaikkein asiakaspalveluhenkisimpiä: Mallinukeille kyllä riitti vaatteita ja kokoja, mutta asiakkaille sanottiin, että ne ovat loppuneet. Seuraavana päivänä niitä taas oli myynnissäkin niitä samaisia vaatteita, joiden piti eilen olla lopussa.

Toiseksi me oltiin koko ajan toisistamme hukassa, kun kellään ei ollut enää puhelimia. Onneksi NYCistä löytyy vielä puhelikoppeja. Silloin viimeisenä päivänä eksyin kevereista kun kuulin, että Victorias Secretissä oli taas niitä talvitakkeja joita olin katellut jo koko syksyn, mutta ne ei ollutkaan alennuksessa enää. Mää sitten kävin katsastamassa Brooklyn Bridgen yksin. Mulla ei ollut enää rahaa metroon joten mää kävelin 103 streetiltä Brooklyn Bridgelle ja takaisin keskustaan, jossa sitten tapasin taloudenhoitajani M:n. Olin reipas ü Kyllä mua vähän pelotti siinä China Townin kohdalla, koska oli jo ilta ja kaupat menivät kiinni aikaisemmin uuden vuoden päivänä, mutta suurimmaksi osaksi Broadway, jota pitkin siis kävelin, oli aika turvallisen tuntuinen.

En nähnyt sitä palloa, kun meille sanottiin, että 37:lla on screen, josta pitäisi näkyä se pallon pudotus, mutta M sanoi, että se ei edes ollut niin hieno kuin kaikki sanoo. M oli 50:llä ja siellä oli oikeastikin se screen. Enhän mää sieltä 37:lta nähnyt mitään, kun Time Square on 42:lla.

Se on kyllä kaunis pimeällä se Time Square. Mää muutenkin pidän korkeista taloista. Mitä korkeampi sen parempi. Se on kauheen rauhoittavaa kattoa ylös ja nähdä kuinka korkealle joku talo yltää. Mutta se tunne häviää hyvin pian kun katsoo taas maan tasalle ja näkee ihmisiä silmänkantamattomiin ja kaikilla on hirveä kiire johonkin. Mittasuhteetkin alkoivat vähän vääristyä. Mää olen aina ajatellut, että Kaakkurin 12-kerroksinen talo on korkea.Ehkä niihin ympärillä oleviin kolmikerroksisiin taloihin verrattuna, mutta ne 30-kerroksiset talot NYCissä alkoivat tuntua ihan tavalliselta lähiöltä, niinQ täällä Suomessakin...