IRC-Galleria

Eilen meitä oli kolme;
Yksi joka lähinnä kuuntelee - Kuuntelija, syistä ei voida olla varmoja
Yksi joka puhuu, ja usein lähtee selittämään asiaa ja jatkaa vielä pitkälti pointin saavuttamisen jälkeenkin - Puhuja, syistä ei voida olla varmoja
Yksi joka pyrkii kehittämään olosuhteita kommunikaatioystävällisemmäksi - Kehittäjä, jonka motivaationa toimii kahden edellisen henkilön erot kommunikaatiossa, itsensä kehittäminen, asian katsominen toisesta perspektiivistä.

Ensinnäkin, haluaisin välttyä egoismilta, jonka oma henkilökohtainen perspektiivini luo kun katson tätä asiaa, mutta uskon että osa ratkaisua on nimenomaan sen hyväksyminen.

Mitä käytännön tasolla tapahtui, oli se että kehittäjä tiesi puhujalla olevan tapa, että hän jatkaa puhumista tarpeellisen jälkeen, vaikka pointti on jo saavutettu. Muiden oli hankala päästä keskusteluun mukaan, kun puhuja jatkoi tarpeetonta puhumista.
Kehittäjä ei tiennyt kuuntelijan näkökulmaa, mutta oletti, että kuuntelija haluaisi myöskin kommunikoida, kuten puhuja.

Täytyi siis rakentaa järjestelmä, joka antaa selvän merkin siitä kun tarvittava informaatio on saatu puhujalta kuuntelijalle ja kehittäjälle, voidaksemme siirtyä seuraavaan olennaiseen asiaan.

Aina kun muut ymmärsivät puhujan pointin, he sanoivat 'hep'. Ja se toimi.

Voin vain spekuloida niitä syitä, miksi puhuja jatkoi vaikka oli saavuttanut pointin. Ehkä kyse oli epävarmuudesta, siitä että ei pysty lukemaan näistä muista ihmisistä merkkejä milloin pointti on mennyt perille.
Tai syitä miksi kuuntelija tai kehittäjä kumpikaan ei halunnut ottaa suunvuoroa puhujalta, kun pointti oli jo saavutettu. Ehkä sen takia ettei halua loukata? Ehkä puhuja jatkoi päälle puhumista, väärinymmärryksen pelossa?

Olosuhteista johtuen, olimme tilanteessa että täytyy korjata osa kommunikaatiosta. Rakensimme siis assosiaation sanaan 'hep', että puhuja ymmärtää kuulijoiden jo ymmärtäneen pointin. Assosiaatio toimi, mutta vain siksi että kaikki ymmärsivät sen merkityksen ja tarpeellisuuden.

Freaky?

Yes.

- Piski