IRC-Galleria

Ihan hetken flashback-muistikuvan perusteella ajattelin hieman jakaa elokuva-harrastuksen alkuvaiheita. Kyseessä ei ole Peto (2006) tai mikään nykyisen OUR Production kokoonpanon kanssa tehty projekti.

OUR Productionin historiaan mahtuu MatLixi (alkuperäinen nimi: Jumanki) vuodelta 2002 (tai 2001. Nyt en ulkoa muista). Aki Vs. Predator (2004) ja random otokia V*tun Ääliöihin josta koostettiin lopulta vasta myöhemmin. Oma kiinnostukseni liikkuvaan kuvaan alkoi jo huomattavasti aiemmin.

Kävelytaidon oppimisen jälkeen joutui/pääsi monesti videokameran eteen ja show oli aina pakko laittaa pystyyn. 99,9% kerroista se oli puhdasta riehumista, mitä oli sillon hauska katsoa perheen kanssa sitten telkkarista. Nykyisin se enemmänkin hävettää. Vuonna 1996 kuitenkin tuli käskikirjoitettua, suunniteltua ja myös harjoiteltua ensimmäistä elokuvaa, jonka nimeä ei ikinä keksitty. Elokuva oli saanut inspiraationsa aivan ensimmäisestä Alone in the Dark pelistä, jota tuli tuohon aikaan paljon pelattua.

Elokuvan oli tarkoitus lähteä liikkeelle vanhempien makuuhuoneessa sijaitsevan tietokoneen läheltä. Ideana oli, että elokuva sijoittuu hieman kauemmaksi menneisyyteen joten olin tehnyt listan kaikista naamioimista tarvitsevista esineistä. Elokuvaa ei ikinä kuvattu, koska en edes uskaltanut pyytää videokameraa lainaan tai sitten en vaan osannut selittää isälle miten piti kuvata. Elokuva oli putkijuoksu puzzlesta toiseen, mutta olin suunnitellut useita pelimäisen outoja ongelmia elokuvaan, jotka ratkesivat mitä ihmeellisimmillä keinoilla. Koiralle oli suunniteltu jonkinlainen loppupahiksen rooli, mutta epäilykset roolisuorituksesta saattoivat olla myös yksi syy elokuvan jäämiseen hyllylle.

Vuonna 1998 (jos en väärin muista) tuli kuitenkin kuvattua yksi kalastus-aiheinen dokumentti. Päärooleissa pelleilivät minä ja Mikkosen Joni. Dokumentissä esiteltiin välineitä, tekniikoita, kerrottiin kalajuttuja ja kaikki oli yritetty höystää jonkinlaisella huumorilla. Dokumentti esitettiin koulussakin 5:llä luokalla vappuna. Myöhemmin talvella tuli kuvattua myös pelleily-sketsi navetassa, joka oli saanut ideansa pari vuotta sitten suunnitellusta ja toteuttamattomaksi jääneestä leffasta sekä Yksin Kotona-elokuvista. Navettaan oli rakennettu useita erilaisia "ansoja" joihin kävelimme "mukamas niistä tietämättämme". Kuvaajalle olisi ehkä hieman aikasemmin voinut selittää mitä missäkin tulee tapahtumaan, sillä lopullinen video meni vain naureskeluksi eikä kuvasta täysin edes selviä mitä oikein tapahtuu. Sketsin perään kuvattiin myös jonkin mittainen "kommenttiraita", mutta se meni oman muistikuvani mukaan niin pieleen että sen päälle kuvattiin jotain muuta. En muista kyseistä pätkää nähneeni sen jälkeen.

Jostain se on kaikilla lähtenyt ja tässä kaikki se mitä muistan OUR Pro:ta edeltävästä ajasta :)

Oma bravuuri :D ja nyt on prkle tuota vihreetäkin mukana.

- Jauhelihaa
- Sipuli
- 3 valkosipulin kynttä
- 1 kokonainen Naga Morich (poikkeus)
- Chilijauhetta (mielen mukaan)
- Paprikajauhetta (mielen mukaan)
- Currya (mielen mukaan)
- Oreganoa (ripaus)
- Basilikaa (mielen mukaan)
- Tinjamia (ripaus)
- Mustapippuria (ripaus)
- Tomaattimurskaa
- Tomaattisosetta
- 3dl vettä
- Vehnäjauhoja (puoli kourallista)

Näistä on saatanan tulinen kastike tehty. Ton Nagan voi jättää suosiolla pois ja korvata jollain perinteisemmällä miedolla chilillä. Yleensä käytän Scotch Bonnet habaneroa tai Indonesian Rawitia, mutta tässä kokeilin hieman rajoja. Kokkinurkkamme jatkuu jos keittiön laskeuma katoaa, se saadaan siivottua ja kuvat ovat julkaisukelpoisia x)

Mielipidekirjoitus, elokuva-arvostelu vai muuta ajatuksen lentoa? Ehkä vähän jokaista tai ei mitään.

Kyseessä on siis amerikkalaisen Peter Josephin dokumentti"sarja". Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2007, toinen (Addendum) 2008 ja uusin (Moving Forward) 2011. Ensimmäinen elokuva keskittyi pitkälti uskontoihin ja WTC-iskuihin, toinen taas totuuden keromiseen maailman pankkijärjestelmästä ja sen vaikutuksesta aivan kaikkeen. Uusin puolestaan keskittyy ihmisluonteeseen ja paremman maailmankuvan esittelyyn. Dokumentit käsittelevät pitkälti samoja asioita, mutta uudemman elokuvan väitteet eivät kuitenkaan kumoa mitään edellisestä.

Suosittelen näiden dokumenttien katsomista ja ne taitavat kaikki löytyä ilmaiseksi netistä. Ainakin kaksi ensimmäistä on ollut nähtävissä suomenkielisillä tekstityksillä. Tämä teksti jatkuu nyt niin, että oletan lukijan nähneen ainakin viimeisimmän Zeitgeistin.

Katsomisessa kannattaa pitää nykymaailma mielessä sillä informaatio on sen verran avartavaa ja kysymysmerkkejä täynnä ettei sillä kannata liikaa itseään rasittaa. Dokumentti heittää lähes kirjaimellisesti pallon katsojalle, mutta mitä sillä pallolla sitten oikein pitäisi tehdä? Ihmisluonteesta puhuttaessa nousee myös tämä dokumentti vahvasti yhdeksi osoitukseksi siitä, etteivät kaikki kykene sulattamaan edes "jos"-tason ajatusta näin suuresta muutoksesta. Kaikki katsojat eivät saa tuota palloa kiinni ja jotkut eivät sitä edes halua ottaa. Minä puolestaan sanon, että se pallo todella kannattaa ottaa kiinni ja laittaa taskuun. Jonain päivänä sille voi olla käyttöä.

Zeitgeist ei ole enää pelkkä "propaganda"-dokumentti miksikä sitä vielä pari vuotta sitten haukuttiin. Hallitukset ovat ilmeisesti jo huomanneet sen "vaarallisuuden" nykyjärjestelmälle vaikka mitään konkreettista ei olekaan tapahtunut. Uuden ajatusmallin syöttäminen ihmisten varastoon ilmeisesti riittää olemaan liian suuri riski ja sodankäynti alkaa. Tästä hyvä esimerkki löytyy Helsingin Sanomien artikkelista, joka toimii vertauskuvana sille kuinka maailmalla dokumenttiin suhtaudutaan johtoportaan puolesta.

"Se on dokumentiksi naamioitu foliohattupäinen sienitrippi, jossa "osoitetaan", kuinka WTC-salaliittoteoriat liittyvät egyptiläisiin jumaliin ja pankkijärjestelmään, tai jotain. "
- Ville Similä, HS

Tämän paskajournalismin ulosteen voi lukea kokonaisuudessaan tästä. Tämä on kuitenkin median tavoite tällä hetkellä aivan kaikkea muutosmielistä toimintaa kohtaan lähes kaikkialla. Kaikesta pienestäkin virheliikkeestä koitetaan tehdä ase koko hankkeen kaatamiseksi ja mitä rajummin siitä kirjotetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku aiheen kannattajista raivostuu ja tarjoaa mahdollisesti uuden syyn kirjoittaa lisää. Tämän ovat Suomessa kokeneet ainakin muutosmieliset puolueet. Perussuomalaiset nyt ovat puskemassa näyttävästi läpi vaikka kaikin mahdollisin keinoin heitä koitetaan pysäyttää. Toinen uusi puolue on Muutos 2011, jota teilataan mediassa aina kun siihen pienikin tilaisuus tulee. Helsingin Sanomien kirjoituksesta löytyy jo yksi yritys kaataa hanketta:

"Zeitgeistpäät antavat ymmärtää olevansa tieteellinen liike. Vastaus kaikkeen kritiikkiin on yleensä lahkolaisuskovaisen aggressiivinen."

"Zeitgeist on ajankohtainen siksikin, että elokuvat kuuluivat Arizonassa tammikuun alussa kuusi ihmistä ampuneen Jared Loughnerin innoittajiin. Sitä ei pidä liioitella, kuten ei sitäkään, että Saksassa Zeitgeist-palstoja on suljettu, koska niillä leviteltiin ikiaikaisia teorioita maailmanlaajuisesta juutalaisesta salaliitosta."

Artikkelin lopusta löytyy vielä epätoivoinen yritys hyökätä Suomen Zeitgeist liikettä kohtaan kaivelemalla Markku Uusipaavalniemen takaa jotain täysin asiaan kuulumatonta paskaa. Zeitgeist perustuu kokonaisuudessaan täysin rauhanomaiseen toimintaan ja tuollaisten kuuluisien ampumatapausten liittäminen tarinaan käännyttää taas monta medialukutaidotonta ja asiasta tietämätöntä tätä hanketta vastaan. Valitettavan tehokas tapa.

Zeitgeist on esitellyt vaihtoehtoisen maailmankuvan, jossa asiat ovat paremmin kuin hyvin ja järjestelmän toimivuudelle on haettu pohjaa. Kysymykseen, millainen maailma olisi paras elää? saatiin vastaus, mutta kuinka nykyisestä maailmasta sitten tehtäisiin sellainen? Dokumentin lopussa nähtävä fantasian hajuinen montaasi ei vastaa todellisuutta ja on ristiriidassa ihmisluonnetta käsitelleen alun kanssa. Yksikin niistä, jotka eivät dokumentin tarjoamaa toimintamallia ole hyväksynyt, aiheuttaa melko suuren ongelman sen toteutumiselle. Dokumentin loppu aiheutti hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta sitten ajatus lähti lentämään ilman siipiä. Zeitgeist on lähes kolmetuntiseksi dokumentiksi mielenkiintoinen seurattava ja enemmän kuin paljon ajatuksia herättävä, mutta lopun jälkeen tuo siivetön hyppely aiheuttaa vain surullisen olotilan.

Itse olen heittänyt pallon taskuun ja katselen miten asiat kehittyvät, sillä nykymaailma ei kykene ihmisluonnetta ajatellen siirtymään Zeitgeistin malliin tuosta vaan.

Syksy oli yhtä säätämistä yrityksen perustamistoimien kanssa ja lokakuusta eteenpäin onkin sitten ollut toiminimi jo olemassa. Hieman odotettua hitaammin hommat on päässy käynnistymään, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa olla tärkeimmät säädöt jo takana ja urakkaa edessä.

OUR Productionin pohjalta perustin toiminimen OUR Visions, jonka päätoimialana on videotuotanto, mutta myöskin valokuvaus kaikkine jälkikäsittelyineen. Tänään lähti käyntikortit tilaukseen, kamerapaketti saapui viikko sitten ja nettisivut alkavat hiljalleen asettua oikeaan muotoonsa. Pieniä suuria viilauksia ja lisäyksiä on vielä tulossa erityisesti tuote-sivuja koskien.

OUR Production jatkaa edelleen toimintaansa independent elokuvien parissa ja seuraavia elokuvia on jo suunniteltu hartaasti. Välivuoden 2010 jälkeen OUR Pro. suunnittelee peräti kahta elokuvaa vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Työn määrän puolesta tavoite on aika kova, mutta suurella osalla ryhmää on jo palava halu päästä taas kuvaamaan. Tarkempaa infoa tulevista tuotoksista kirjoittelen sitten kun hommat pääsevät alkuun, mutta paljon muutoksia vanhoihin projekteihin nähden olisi kuitenkin luvassa.

- CANON EOS 400D Runko + 1Gt Kingston CompactFlash muistikortti
- Laturi
- Video-johto
- USB-johto
- Levyt ym. sälä
(Runko + sälät 200 €)
- Canon EF-S 18-55mm f/3.5-5.6 objektiivi + Hoya UV linssi (suojus)
(Yksittäin 40 €)
- Sigma AF 18-200mm f/3.5-6.3 DC OS objektiivi + Hoya UV linssi (suojus)
(Yksittäin 240 €)
- Marumi D35AF Digital Autofocus Salama
Yksittäin 50€
- Samsonite kameralaukku (mahtuu kamera Sigman putken kanssa, mutta ei tilaa toiselle objektiiville. Myös laturi ja johdot mahtuvat)


Kaikki kerralla: 490 €


Kamera ostettu vuonna 2007 ja sillä on kuvattu tähän päivään mennessä tasan 4830 kuvaa. Sigman putki on ostettu 2008. Canonin EF-S objektiivin linssinsuojus on hieman löystynyt, mutta mitään muuta puutetta paketissa ei ole. Syy myymiselle on täsmälleen sama kuin tietokoneellekin, eli vaihdoin työtehtävien vaatimalle tasolle ja nämä jäivät nyt ylimääräisiksi.

Olen joskus aikaisemmin jo kirjottanut mielipidekirjoituksen tästä aiheesta, mutta jouduin nyt joulun alla ristituleen omien ajatusteni kanssa, joten kirjoitetaan nyt taas.

Ajatukset lähtivät lentämään Iltasanomien uutisoimasta vetoomuksesta "koulujen perinteisten joulujen" puolesta. Itse henkilökohtaisesti kuulun vielä kirkkoon, mutta olen tätä väestöryhmää, jolle se on enemmänkin perinne kuin uskonto (Järkeen tulleet). Jumalasta tuli kertaheitolla joulupukkiakin fiktiivisempi hahmo kun pukki aikoinaan driftas pihaan toyotalla eikä poroilla. Aihe on vaikea käsitellä ja tästä puhumalla loukkaa helposti sukulaisia tai sitten joitakin erityisen uskovaisia, mutta en nyt lähde väittämään, että olisin kokenut tulleeni väärin kasvatetuksi. Sanon vaan, että minä tai moni muukaan tuskin kasvattaisi omia lapsiaan niin rankasti uskonnolle alttiissa ympäristössä kuin itse on varttunut. Aivopesuahan se on pahimmillaan. Kristinuskon puolella tosin lievempää kuin esim. islamissa, joka on alusta alkaen elämäntapa. Itse päädyin kirjottamaan vetoomuksen perinteisten joulujen puolesta, mutta jokin siinä jäi kolkuttamaan takaraivoon. Teinkö sen siksi, että ärsyttää maahanmuuttajien vaatimukset muuttaa asioita heille sopiviksi? Vai siksi, että en näe syytä miksi muiden uskontojen edustajien pitäisi "loukkaantua" näistä kristillisistä perinteistä? Vai siksi, että toivon tämän kristillisen aivopesun jatkuvan? Kyllä, kyllä ja ei.

Tästä päästäänkin sitten mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa helposti aletaan miettimään menneitä. Korostan, että tämä mielipide perustuu pelkästään tulevaisuuden silmäilyyn. Kehitysvaiheessa oleville lapsille ei tulisi esittää uskontoja tositarinoina. Vaikka itse en enää jumalaan uskokaan niin nämä kristilliset jouluperinteet ovat monen muun asian ohella jääneet osaksi tiettyjä juhlapyhiä. Jouluperinteistä luopuminen on/olisi monille rankka paikka, mutta eikö näitä Jeesus-tarinoita voisi korvata hyvinkin joulu-aiheisilla korvikkeilla ja virsiä perinteisillä joululauluilla. Tiedän, että osa kristillisen kasvatuksen saaneista pääsee ja on päässyt itseni tavoin irti noista tositarinoiksi väitetyistä saduista, mutta joidenkin kohdalla aivopesu tekee tehtävänsä. En lähde kuitenkaan väittämään, että heillä olisi mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia, mutta heidän tapauksessaan toivoisin, että uskonto olisi vain heidän oma asiansa eikä sitä tarvitsisi tulla muille tyrkyttämään. Lasten ei ole pakko tulevaisuudessa varttua uskonnon kanssa ja ottaa sitä riskiä, että Jeesus ei katoa samalla hetkellä kun totuus Joulupukista käy ilmi.

Fakta on, että tämä kulttuurin rikastaminen on mennyt jo niin pitkälle, että meidän pitäisi alkaa omaamme jo supistamaan. Siinähän ei yksinkertaisesti ole järkeä eikä sellaiseksi pelinappulaksi pidä ryhtyä kuten nykyinen hallitus. Olen jo tässä vaiheessa kirjoitusta sitä mieltä, että kristillisistä perinteistä voitaisiin luopua, mutta vain sillä ehdolla, että ne korvataan joulu-aiheisilla. Joulupukki on tunnetusti suomalainen, joten joulu-aiheisten korvikkeiden tulisi kelvata kaikille turisteille tai maahanmuuttajille. Koulujen uskonnon-opetus voitaisiin muuttaa "Uskontotiedoksi", joka käsittelisi kaikkia uskontoja niiden ulkopuolelta eikä niiden sisältä. Tämä muutos sallisi (määräisi) myös muiden uskontojen edustajat käymään näillä oppitunneilla eikä heille tarvitsisi järjestää erityisiä lukujärjestyksiä. Myös uskontotiedon opetusta voitaisiin vähentää, jolloin lukujärjestykseen tulisi enemmän tilaa sellaisille oppiaineille, joille on elämässä uskontoja enemmän tarvetta.

Jos en täysin väärin muista niin haukuin edellisessä mielipidekirjoituksessa uskonnot pandemiaksi, jotka ovat maailman vaarallisin mielenterveys-sairaus. En ole muuttanut mielipidettäni, mutta se ei myöskään ole henkilökohtainen. Mietin vain, että millainen maailma olisi ilman uskontoja tai siten, että uskonnot osattaisiin pitää henkilökohtaisuuksina?

Tämän ajatuksen myötä, maailmanrauhaa toivoen, toivotan kaikille hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta.

hieman olen tullut siihen tulokseen, että trollaus on pelkkä tekosyy tyhmyydelle / yleissivistyksen puutteelle.

Aika paljon on kannabis-aiheista keskustelua liikkeellä ja ajattelin nyt purkaa omat ajatukseni yhdellä blogimerkinnällä. Yksi suuri keskustelun avaaja on ollut tuo eilen 20.11 järjestetty radikaali mielenosoitus eduskunta-talolla, jossa oli jo etukäteen mainostettu kannabiksen käyttöä paikan päällä.

Omasta mielestäni kannabis voitaisiin laillistaa, mutta medialukutaitoisena ja sen voiman valtaväestoon tietävänä näin jo etukäteen että tapahtumalla oli vain negatiivista vaikutusta koko laillistus-prosessille. Miksikö? Suuri osa kannabiksen vastustajista ei tiedä siitä yhtikäs mitään ja heille se on yksi tappavista huumeista heroiinin ym. rinnalla. Suuri osa ihmisistä ei myöskään omaa riittävän kriittistä medianlukutaitoa, joten kaikki mitä uutisissa sanotaan on totta ja osalle riittää pelkkä otsikko. Tapahtuma sujui oman ymmärrykseni mukaan aivan kuten pitikin, eli rauhanomaisesti ja asiallisesti. Poliisi toki oli varautunut paikan päälle kuin sotaan. Ilta-sanomien mukaan huumausaine-rikokseen syyllistyi ilmeisesti vain kaksi henkilöä, mutta pahin teilaus oli, että yhtä henkilöä syytettiin virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Monelle tietämättömälle nämä tiedot varmasti riittivät ja jälleen saivat nämä kannabiksen piikittäjien vastustajat aihetta pätemiselle. Youtubesta löytyi sattumoisin video pidätyksistä ja voidaanko olettaa, että kohdassa 0:44 tapahtuu tämä ”Virkavallan väkivaltainen vastustaminen” kun poliisi kiiruhtaa paikalle ja liukastuu lumisilla portailla mielenosoittajan selkään? Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä.

Media on selvästi kannabiksen laillistamista vastaan, mutta minkä takia? Omasta mielestäni on järjetöntä, että tupakkaa/alkoholia vaarattomampaa päihdettä ei saa kotona kasvattaa omaan käyttöön kun sitä ei kerran kaupasta saa. Valtio ei tietääkseni saa rahaa pimeästä katukaupasta, joten päättäjien kiinnostus aiheeseen lienee pieni. Ihmettelen vaan, ettei pimeän katukaupan vähentäminen kiinnosta myöskään. Kannabis on ymmärtääkseni katukaupan yleisin huume sekä halvin (myyjien tarjoamia kokeilu-tarjouksia lukuun ottamatta). Voisin kuvitella, että osa asiakkaista on pelkästään kannabista ostavia taviksia, joista osa saattaa tarttua tuohon myrkky-tarjoukseen aivan kuten joku lankeaa hyvän puhelinmyyjän pakettiin alushousuista. Itsekin tunnen/tiedän aika monia kannabista testanneita/käyttäjiä ja luulisin että yksi hyvä syy kotikasvatukseen on se, ettei haluta olla tekemisissä näiden katukauppiaiden kanssa. Laillistuksen myötä poliisin resursseja voitaisiin ohjata oikeasti vaarallisten huumeiden poistamiseen ja muun rikollisuuden kitkemiseen sen sijaan, että suoritetaan jotain turhia kotietsintöjä kun joku kasvattelee chilejä ikkunalaudalla.

En ole mikään asiantuntija enkä lähde sen vuoksi puhumaan kannabiksen terveyteen vaikuttavista tekijöistä sen kummemmin vaikka aika paljon tuntuukin jääneen takaraivoon. Tiedän kuitenkin sen, että olen yksi niistä jolle on pienenä syötetty väärää/liioiteltua informaatiota huumevalistuksen joukossa. Ala-asteelta asti muistan kuinka yhtä marihuana-sätkää väitettiin 10 kertaa tupakkaa vaarallisemmaksi ja, että siinä oli moninkertainen riski sairastua keuhkosyöpään ym. vakaviin sairauksiin. Huumevalistus on muuten toiminut hyvin, mutta faktoissa pysyminen olisi tärkeää. En tietenkään kannata kannabiksen hyvistä puolista puhumista ala-aste-ikäisille, mutta kerrotaan nyt mieluummin niistä oikeista riskeistä, joista tämä uusin on kehitysvaiheessa olevan lapsen aivojen hidastuminen ja liikakäytöstä seuraavat mahdolliset mielenterveys-ongelmat. Kannabis ei saa olla mikään ”joulupukki” johon lakataan joskus uskomasta. Itsehän lakkasin uskomasta samalla kerralla myös pääsiäispupuun, jumalaan ym. hammaskeijuun. Mitä jos joku valistettu kokee saman ja tarttuu sitten katukauppiaan erikoistarjoukseen heroiinista kun kerran kannabis ei ollutkaan niin vaarallista? Tämä oli ehkä hieman pitkälle vedetty metafora, mutta pysytään asiassa.

Kannabishan on ainoa huume, johon ei ole kukaan ikinä kuollut. Minkä takia sen maine sitten on niin huono? Koska sitä on löytynyt pimeän katukauppiaan hallusta muiden aineiden lisäksi? Koska sitä on löytynyt johonkin muuhun huumeeseen kuolleen narkkarin elimistöstä? Mahdollisesti. Tätäkään faktaa ei varmasti moni sen vastustajista tiedä eikä sitä ole vaivauduttu miettimään.

Lainaus Wikipediasta:
"Lääketieteellisessä Lancet-lehdessä julkaistun asiantuntijapanelin laatiman 20 päihteen vaarallisuuslistan mukaan kannabis on 11. vaarallisin päihde. Asiantuntijat pitivät heroiinia, kokaiinia ja barbituraatteja vaarallisempina päihteinä. Kannabiksen edellä olivat myös alkoholi (5.) ja tupakka (9.)"

Valistus Suomessa toimii muuten hyvin vaikka omat kokemukseni ovat jo n. 10 vuotta vanhoja. Trainspottingin pätkien esittämisen sijaan ehdottaisin, että nuorille voitaisiin näyttää Darren Aronofskyn ohjaama Requiem for a Dream (Unelmien Sielunmessu). Itsehän en ole kannabista ikinä kokeillut enkä ole näihin katukauppiaisiin ikinä törmännyt joten kaikki perustuu muiden kertomiin juttuihin sekä asiantuntijoiden kirjoituksiin. Pakko mainita myös, etten usko kannabista kokeilevani vaikka se laillistettaisiinkin, mutta olisiko se nyt niin suuri paha alkoholin ja tupakan rinnalla ettei sitä mitenkään voida sallia?

Jos joku keksisi alkoholin tänäpäivänä niin laillistettaisiinko se sitten?

Olen pelejä sivunnut joissakin elokuva-arvosteluissani, mutta tekee mieli avautua vielä tässäkin muodossa kun tuli nyt halloween-alesta tuo uusin tekele ostettua. 50€ oli hieman liian suolanen hinta arvostelujen lukemisen jälkeen, joten odottelin rauhassa, että hinta putoaa siedettävälle tasolle.

Kaikki leffat ja pelit (viimeisintä AvP-leffaa lukuun ottamatta kun ei ole vielä tarpeeksi halpa) löytyvät kokoelmista joten pakko se oli tämäkin sitten katsastaa. Tässä arvostelun aluksi mainitsen epä-ammattimaiseen arvostelutyyliin, että en ole pelannut peliä vielä Alienilla loppuun enkä Predatorin kamppanjaa edes alottanut, mutta sen verran olen jo nähnyt että tunnen tämän arvostelun olevan vapaa syntymään.

Aloitetaan pelin ehdottomasti hyvistä puolista, sillä niitä on valitettavan vähän. Peli näyttää ensinnäkin upealta ja ammattilaisten tekemänä se voisi heittämällä olla paras AvP ikinä. Tunnelma on paikotellen verrattavissa jopa ensimmäiseen AvP:n (1999) ja erityisesti Marinen kamppanjan alkupuolisko lupailee todella paljon. Pimeät käytävät, liikkeentunnistimen naputus ja siihen ilmestyvä kohde luovat mukavan hyytävän tunnelman. Pidin ehdottomasti myös realismista alieneita vastaan taistellessa, sillä ne haavoittuvat edelleen vastaavalla tavalla kuin aiemmissa peleissä, mutta kestävät paljon enemmän osumia. Pääosumat tietenkin tappavat ne nopeiten, mutta jalkoihin ammuttaessa ne jatkavat tuttuun tyyliin ryömimällä. Alieneita on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa peleissä, mutta niiden vaarallisuutta on nostettu entisestään ja sen vuoksi peli muistuttaakin enemmän pelisarjan ensimmäistä osaa, jossa kuolema saattoi tulla todella yllättäen. Animointi pelissä toimii tyylikkäästi ja Alienille sekä Predatorille on luotu useita erilaisia "FINISH HIM" tyylejä tappaa vihollinen. Näihin voi Marinella tosin tutustua vain uhrin roolissa, johon taas päädytään helpoiten machoilemalla käymällä lyöden Alienin/Predatorin kimppuun. Yksi lyönti riittää harhauttamaan alienia hetkeksi, jonka aikana ehtii taaksepäin juosten lataamaan aseen, mutta käsirysy alienin kanssa johtaa välittömästi yllä mainittuun teloitukseen. Hyvistä puolista jäljellä onkin enää Charles Bishop Weyland, jonka Lance Henriksen on itse äänittänyt.

Sitten sitä paskaa! Yllämainitun perusteella voisi luulla, että kyseessä on hyväkin peli, mutta unohdettakoon se kokonaan, sillä kyseessä on AvP elokuviin verrattava juosten kustu, viimeistelemätön, amatöörimäinen typeryys. Marinen osuus vaikutti alussa vielä hyvältä, mutta ensimmäinen suuri miinus, mitä en voinut millään uskoa oli, että MERIJALKAVÄEN SOTILAS EI OSAA KYYKISTYÄ. Kyseessä on täysin perus-toiminto, joka on ollut varmasti jokaisessa FPS-pelissä n. 20 vuoden ajan. Pelisarjasta pitävänä tahdoin kuitenkin sivuuttaa tämän naurettavuuden ja ajattelin ettei sille toiminnolle välttämättä sitten ole tarvetta kunnes vastaan tulivat taistelu-androidit. RageQuit oli erittäin lähellä ensimmäisen supersotilaan saapuessa ja kyykistyesä laatikkokasan taakse suojaan. Siinä tämä "Rookie" nyt seisoi taistelukentällä selkä suorana koittaen jotenkin ampua raajoja irti siltä maitomieheltä. Marinen osuus oli kokonaisuutena aika perinteinen putkijuoksu, jonka aikana kohdattiin 3 entistä upeampaa Praetorian-alienia ja yksi Predator. Lopetus sijoittui vastaavanlaiseen temppeliin, joka oli ensimmäisessä AvP-elokuvassa, mutta tässä vaiheessa homma hajosi käsiin. Omasta mielestäni seurasin pelin yksinkertaista tarinaa huolella, mutta en ymmärrä kuinka pääpahiksen putoaminen laavaan sai koko temppelin romahtamaan ja mistä seurasi tällä kertaa tuo lähes jokaisen elokuvan/pelin päättävä ydinräjähdys? Kysympähän vaan.

Sitten Alien-paskaa! Marinen osuus oli loppujen lopuksi pettymys, mutta Alienin tarinaa alotellessa alkoi näyttää siltä, että se oli myös pelin parasta antia. Alienin ainoaksi hyväksi puoleksi jää nämä tyylikkäät tapot, joita voi suorittaa kunhan paikalla ei ole muita vihulaisia. Marinen kyykistymisongelman jälkeen alkoi melkein itkettämään kun ALIEN EI PUOLESTAAN OSANNUT SEISTÄ. Itselläni alkoi ainakin särkemään päätä tämä facehugger-perspektiivistä tirkistely. En ymmärrä, mitä vikaa oli ensimmäisen AvP:n alienin liikkumisessa? Useissa arvosteluissa sitä sanottiin vaikeaksi, mutta kuinka Eteen, Taakse, Vasemmalle, Oikealle, Kyykky/seinäkiipeily ja Hyppy saattoi olla joillekin niin mahdoton yhdistelmä (6 nappia, yhdellä kädellä pelattavissa ja ainoastaan keskisormea tarvitsi välillä liikauttaa). Tuolloin Alien oli vielä taitolaji jossa monet pelaajat olivat hetken harjoittelun jälkeen melkoisia virtuooseja. Omasta mielestäni Alienin hahmo pilattiin jo AvP 2:ssa, sillä pitkien hyppyjen suorittaminen ei onnistunut enää ilman järjetöntä karjaisua, jolloin hiiviskely-strategian sai unohtaa. Tasaiseen tahtiin taso on siis vain huonontunut ja tällä kertaa Alien ei osaa mennä edes ilmastointikanavan reiästä ilman erillistä napin painallusta. Uhrin pään lävistäminen pikkuleuoilla ei enää onnistu hiiren ykköspainikkeesta (loogisin ratkaisu) vaan teko täytyy suorittaa E:tä painamalla. Pieni plussa Alienin liikkeissä on kun pääsee yksinään harhailevan Marinen kimppuun. Hännällä ei voi enää tappaa samalla tavalla kuin kahdessa edellisessä pelissä, mutta sillä voi viedä sotilaalta jalat alta, jonka jälkeen voi käydä suorittamassa tämän tyylikkään viimeistelyn. Huono puoli on siinä, että jos etäisyys menee liian pienekis, aloittaa Alien välittömästi ns. Asterix-lyönnin valmistelun, jonka esityö on niin hidas, että Marine ehtii hyvin soittaa apujoukot paikalle. Monesti tuo hitaasti suoritettava lyönti menee myös kokonaan ohi tai on niin tehoton, että seurauksena on nolo äkkikuolema. Alienissa on paljon potentiaalia pelihahmona, mutta sen toteutus on yksinkertaisesti niin surkea, että pelaaminen päättyy puolen tunnin välein vitutuksen rauhoitteluun. Alienilla on myös pakottava tarve tarttua aina seiniin vaikka pelaaja ei sitä haluaisikaan. Tämän takia seiniin tarttumiseen tarkoitettu nappi onkin lähinnä käytössä vain niistä irrottautuessa, joka ei tosin kapeassa käytävässä onnistu, sillä Alien hyppääkin siihen vastapuoleiseen seinään. Yllätyshyökkäykset pudottautumalla jonkun taakse voi siis unohtaa tyystin. Myös niiden ykkösestä (tai kakkosesta) tuttujen pitkien loikkien suorittaminen ei onnistu enää ollenkaan. Alien osaa nyt hypätä vain seinästä seinään tai jos seinää ei ole niin typerän näköisesti suoraa ylöspäin. Ulkotilassa luulin pääseväni tekemään tyylikkään hyökkäyksen kiipeämällä puun latvaan ja ponkaisemalla sieltä kaukana olevan Marinen kimppuun, mutta turhaan, sillä kohde ja maanpinta olivat liian kaukana moisen hypyn suorittamiseen. Lisää paskaa oli tietokoneen ohjaamien Marineiden tekoäly, joka on nykypäivän mittapuulla lähes laittoman huono. Tarkemmin muistellen tekoäly oli 100% samalla tasolla kuin ensimmäisessä AvP:ssä:

"Saavuin ilmastointikanavan kautta huoneeseen, jossa oli 3 Marinea jotakuinkin kaikki selätysten toisiinsa nähden. Viimeistelin jokaisen tyylillä eikä kukaan huomannut mitään äänistä ja varjoista huolimatta. Pelasin saman kohdan toistamiseen ja jätin yhden henkiin, joka hetken pohdinnan jälkeen lähti liikkeelle ja käveli ruumiiden yli noteeraamatta niitä laisinkaan."

Tuollaisen tekoälyn kanssa pelatessa vuonna 2010 ilmestyneessä pelissä alkaa välittömästi tuntumaan siltä, että pelissä on joku "Only for Retards!!!" tarra kannessa. Alienin heikkouksista mainittakoon vielä tuo erillisen napin takaa löytyvä "Focus mode", jota täytyy painaa jos haluaa loikata hieman kauempaa ilmastointikanavaan suojaan tai jonkun kimppuun.

Kokonaisarvio on, että peli on todella suuri pettymys. Predatorin osuus on kuulemani mukaan yhdistelmä Marinea ja Alienia. Predator ei myöskään osaa kyykistyä ja hyppääminen korkealle vaatii myös tämän "Focus moden" ja silloinkin hyppääminen voi tapahtua vain ennalta pelin tekijöiden määrittelemiin pisteisiin, mikä on varmasti nettipelissä hienoa kun vastustaja oppii nuo paikat. Peli on kuin kiskoilla kulkemista, pelaajan perusvapaudet on riisuttu ja taitopelaamisen voi unohtaa. Pelin järjettömyyttä korostaa myös se, että sen takaa löytyy alkuperäisen ja parhaan AvP:n tehnyt pelitalo Rebellion. Lyökää itseänne!

Tämän pelaa vain kerran läpi jokaisella hahmolla ja sen jälkeen todennäköisesti peli poistuu koneelta tilaa viemästä.

Lisäys: No ilmeisesti Predatorin tarinan lopetus selittää tuon temppelin romahtamisen ja ydinräjähdyksen, mutta oli se siinä vaiheessa hieman WTF-elämys. Alienin osuuden läpäisin tänään ja kokemus oli aika "lame". Predatorin osuutta alotin ja huomatessani, että Predator ilmeisesti kuolee paikotellen jopa nopeammin kuin Alien, päätin pitää pienen vitutus-tauon.

Vuosi: 2010
Ohjaus: Paul W.S. Anderson

Traileri ei kiinnostanut pätkän vertaa, mutta luettuani jonkun elokuvaa kehuneen arvostelun päätin sittenkin tämän tekeleen katsastaa. Ensimmäinen elokuva oli "ihan ok", kakkonen oli hieman tekemällä tehtyä mäiskettä, kolmonen oli jälleen "ihan ok", mutta tämä neljäs olikin sitten kakkaa.

Lainauksia on elokuvissa tehtyä ennenkin enkä niistä yleensä lähde valittamaan sen erikoisemmin. Lainata saa, mutta joskus koko touhu menee kopioimisen puolelle ja siinä tulee seinä vastaan. Afterlife oli järjenvastainen putkijuoksu, jossa ei ollut oikein päätä eikä häntää. Alicen Umbrella metsästyksestä on kadonnut tämän elokuvan myötä se vähäinenkin kiinnostavuus. Pääpahis oli kolmannen osa lopussa nähty aurinkolasipäinen kaveri, joka jäi kaikesta huolimatta täydeksi paperinukeksi. Resident Evil alkaakin muistuttaa pitkälti Saw-elokuvasarjaa, jota ei osata lopettaa ajoissa. Pääpahiksen takaa löytyy aina joku suurempi ja vaikutusvaltaisempi pomo, jolla on toinen toistaan suurempi armeija takanaan.

Resident Evil Afterlife = "Silent Hill Matrix". Näin sen voisi sanoa. Ruosteinen vankilarakennus soihtuineen, dobermannien kahtia jakautuneet päät, 3 metrinen naamarihirviö, joka kantaa itsensä kokoista vasaraa. Kaikki tunnetuimmat elementit Silent Hillistä oli kopioitu lähes suoraan ja jokainen toimintakohtaus oli terästetty "bullet time" efekteillä sekä tavanoimaisemmilla hidastuksilla. Taustalla soi myös jatkuvasti Matrix-fiilistä korostava techno-action musiikki. Jos esittäisin tyhmää niin odotin näkeväni zombie-elokuvan, mutta jo trailerin nähtyäni oli kyllä päivän selvää, että tavalliset saastuneet olisivat vain sivuroolissa.

Trilogia oli vielä ihan menettelevä... nyt meni paskan puolelle niin rankasti etten toivo enää elokuvasarjalle jatkoa.


*½

ja ihan btw, jos maailmanlopusta on jo neljä vuotta kulunut niin minkä helvetin takia kaupunki on edelleen tulessa?