IRC-Galleria

Inhottaa, ärsyttää ja väsyttää nuo kaikenmaailman Tukiaiset, Ruususet ja Nykäset jotka hakevat huomiota millä keinolla hyvänsä. Hölmöilyjä ja katumusta peräjälkeen. Jossain vaiheessa päästään matkalle, naimisiin ja esittelemään keittiötä, mutta kun keinot ovat taas vähissä, keksitään tai kuksitaan jotain ihan muuta. "Kaikki julkisuus on positiivista julkisuutta"

Mutta voiko heitä syyttää. Kissani on aivan samanlainen. Ja rakastan häntä. Kukaan joka hänet on todella oppinut tuntemaan, ei voi olla rakastamatta.


"Heti kun toi ovi aukee juoksen kauheella rytinällä sisään, likaisin käpälin. Pääsen syliin. Ne pesee mun tassut, voin vähän itkee, sit ne jo säälii mua ja päästää mut keinutuoliin ja silittää. Sit ku ne ei enää jaksa, voin vaikka kiivetä hyllyyn ja pudottaa jotain.. sit ne ehkä hakee mut pois sieltä, pääsen taas syliin. Tai jos en pääse, niin voisin hiukan kiehnätä lattialla ja kujertaa söötisti niin joku heltyy rapsuttaan mun massua.. joo, hyvä suunnitelma!"

On se vaan niin ihana pikku Paskiainen..<3