IRC-Galleria

Sunnuntai 8.7.

Kirjauduin ulos hostellista klo 11 aikoihin. Annoin hostellin henkilokunnalle suomalaista karkkia kiitokseksi. Minulta oli jaanyt muutama suklaalevy, karkkilaatikko ja lakritsipotko reppuun, kun en ollut tavannut kaikkia japanilaisia, joille sahkopostia olin lahettanyt.

Kavasin ensimmaisena sentoossa puhdistautumassa, jossa tuli vahan hoppu, kun kassatati tuli sanomaan jotain japaniksi. Aamupulikointi loppui klo 12. Onneksi olin jo melkein valmis. Kiiruhdin ulos ja menin syomaan hostellin baariin. Curry-riisi-kala-ateria oli ensimmainen ruoka, jonka matkan aikana soin haarukalla ja veitsella. Kiotossa olen ennen tata salaatin syonyt haarukalla.

Syotyani hain tavarat hostellista ja sanoin viimeset sanat tutuille. Haikeissa mielin lahdin kavelemaan kohti metropysakkia. Kuusi yota olin viettanyt siina hostellissa ja tavannut todella mukavia ihmisia. Nyt oli myos Tokio-aika lopuillaan. Menin tekemaan viimeiset pyrahdykset Shibuyaan ja ehka Akihabaraan.

Shibuyassa parin tunnin nettisurffailun jalkeen menen parin paivan tapaan jalleen Tower Recordsiin ostamaan para-levyja. Talla kertaa tarkoituksena on suorittaa Suomesta tullut tilaus, mutta satunpa itsellenikin loytamaan pari mielenkiintoista levya. Kaupassa kiertely reppu selassa ei ollut mitaan herkkua ja harmikseni yksi levy oli sielta loppunut, joten jouduin palaamaan hieman takaisin pain toiseen levykauppaan. Kadulla vastaan tuli ihan saman nakoinen henkilo kuin TechPara-levyilla oleva alyttoman hyva Ryuichi-niminen tanssija. En kuitenkaan tehnyt asialle mitaan ja jatkoin suunnitelman mukaisesti levykauppaan. Minua alkoi sen jalkeen todella paljon harmittaa. Olen suuri Ryuichi-fani ja olisin voinut jotain kysya talta vastaan tulleelta. Maailma ei kuitenkaan olisi kaatunut, vaikka han ei Ryuichi olisikaan ollut.

Kaupusteluiden jalkeen halusin viela nahda Harajukussa rockabillyja ja friikkiteineja. Illan hamartaessa kerkesinkin juuri sopivasti nakemaan 1,5 biisia rockabillyilta ennen kuin he lopettivat joraamisen. Sain sentaan jotain laaketta Ryuichi-harmitukseeni. Kavelin juna-asemalle viela teinisillan kautta ja tein viimeiset nakoistelyni kivan ihmeellisiin vaatteisiin.

Tokion paarautatieasemalle paastyani en loytanyt lipunmyyntipistetta ja kaikki turisti-infot olivat kiinni, vaikka ei niin myoha pitanyt olla. Tein hataratkaisun, etta jos en lippupaikkaa loyda, niin menen yoksi Shibuyan mangakahvilaan. Kiersin viela hetken ja loysin kuin loysinkin lipunmyyntipisteen. En kuitenkaan enaa halunnut muuttaa kivalta kuulostanutta hataratkaisuani ja ostin shinkansen-lipun seuraavalle aamulle. Nyt minun ei tarvinnutkaan viela heittaa hyvasteja Tokiolle.

Palatessani Shibuyaan vanhempi japanilaismies istuu viereeni ja alkaa hopista ihan hyvaa englantia. Molemmilla on kohdeasema sama ja aika kuluu mukavan nopeasti jutellessa kaikenlaista. Antoipa han minulle kayntikortinsakin. Asemalla hyvastelimme ja lahdin etsimaan ruokaa. Katselin halvan ravintolan edessa ruokalistaa ja jalleen japanilaismies tulee hyvalla englannilla kysymaan tarvitsenko apua. Hyvan tovin rupateltua han lahti jatkamaan matkaa ja mina paasin syomaan.

Maha taynna lahdin kiertelemaan Shibuyan katuja talla kertaa aseman etelapuolelta. Mangakahvilassa yopaketin voi aikaisintaan ottaa klo 23 ja minun oli vajaa pari tuntia saatava kulutettua. Hyvan lenkin jalkeen jain istumaan Center gai -risteykseen katsomaan upeita jattinayttoja. Puolen tunnin istuskelun jalkeen menin vastapaata olleeseen Starbucksin kahvilaan. Olin jo useana paivana miettinyt sita paikkaa, koska toiseen kerrokseen ikkunan viereen rakennetulta poydalta naytti olevan hyvat nakymat risteykseen. Vahan tyhmaahan se oli ennen mangakahvilaan menemista menna kalliiseen kahvilaan, mutta halu nahda Center gai sielta oli niin suuri. Juuri sopivasti yksi penkki oli vapaana minulle ja pitkan aikaa sain ihailla ihmisvilinaa ylhaalta kasin Chai Tee Lattea lipitellessa. Sunnuntai klo 22.30 ei ollut mitaan hirvean ruuhkaista aikaa, mutta kylla niita pikku mustatukkia oli kiva katsella.

Kello loi yksitoista ja lahdin mangakahvilaani kohti. Matkalla kuitenkin tuli hostellilta tuttu korealainen vastaan ja hanen kanssaan tuli rupateltua jonkin aikaa ennen mangakahvilaan menemista. Boksiin paastya nukkumisintoa ei loytynyt hirveasti. Halusin vain surffailla netissa ja chattailla ihmisten kanssa. Youneni jaivatkin alle kolmeen tuntiin.