IRC-Galleria

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games

There are days when I'm okay
And for a moment
For a moment I find hope
But there are days when I'm not okay
And I need your help
So I'm letting go

I need you to know
I'm not through the night
Some days I'm still fighting to walk towards the light

Ah, iki-ihana ja aina niin tajuntaan uppoava Courage. Hiukan lyhennettynä versiona, kaikki tämän päivän oleellinen. Tänään harkitsin ohikiitävän hetken ajan taas kuraattorille juttelua. Kun tuo vakkarikuuntelijani ei oikein enää osoita suurtakaan kiinnostusta ajatuksiani kohtaan, joten vaihdolle olisi oikein syykin. Lisäksi haluaisin johonkin suljettuun laitokseen, jossa saisin kasata itseni tai ainakin rippeet itsestäni. Jos vuosi sitten olisin tiennyt, että vuoden kuluttua (nyt) olisin vieläkin syvemmässä suossa kuin silloin, niin olisin tuplannut lääkeannokseni ja hypännyt virtaan avannon kohdasta.

Tämä on taas näitä kuukausia, jolloin uusi päivä tuntuu aina eilistäkin vaikeammalta ja raskaammalta, mutta kuten klisee kuuluu "ehkä sitten huomenna...". Ehkä sitten huomenna löydän jonkun joka pystyy auttamaan minut jaloilleni, ehkä sitten huomenna löydän sen elämä suuremman rakkauteni (taas) tai ehkä sitten huomenna joku kysyy minulta että mitenkä minulla menee. Onko tuntunut pahalta ja koska olen viimeksi syönyt. Haluaisinko kenties seuraa.
No, hyvä etten ainakaan villiä mielikuvitustani ole menettänyt, usko ihmisiin tässä kyllä menee. Usko ystäviinkin alkaa natista pikku hiljaa.