IRC-Galleria

PIUSA

PIUSA

Give me all your love, bitch.

Selaa blogimerkintöjä

:DMaanantai 11.06.2007 16:15

Sain melkein kylmän suihkun yöllä <3

taitaapi olla keskiviikko.Torstai 18.05.2006 01:47

Hetken jokaisen sinun kanssa jakaa haluan. Kiertää maa aurinkoa, aina kiertää vaan. Kukkia kannan valossa sinulle, rakastetulle. Kaunein lause suustasi helisee. Voisin pyörtyä onnesta, jota aina poden sinun edessässi. Kiertyy maa taas valon väärälle puolen ja siksi uneen vaivun. Olisitko taas maailmassani kun herään, olisithan? Et jätä, kyllähän minä sen tiedän, tunnen, ja siihen uskon. Pakko minun on. Nyt astut eteeni. Minun vuoroni lausua se lause, joka itseni saa onnesta vapisemaan. Sen sanon kultani. Keto leinikeistä on valtoimenaan. Sinulle sieltä kukan pienen poimin, hauraan,herkän, kuolevaisen. Ota sen terälehti käteesi ja paina sydämellesi, niin tunnet minun lämpöni ja minun sykkeeni vasten omaasi. Kieputa minua ympäri, kunnes minut valtaa paha olo ja voit minut maasta nostaa ja kantaa korkeeseen taloon, jossa on risti katolla ja sen jälkeen huoneeseen kahlittuna, kynnyksen yli. Olisimme yhtä. Vaikka valkoalbainen mies sanoo "kunnes kuolema teidät erottaa" Me emme kuole. Elämme ikuisesti toistemme sydämissä. Ovatko nämä vain uneloita, kaukaisia. Eivät. Totta ne ovat. Kyllä sinä sanoja lausut ja uskon, tietenkin uskon rakkaani. Olet valo synkän metsän, Vene vuolaan virran ja ori pitkän matkan. Hulmuat tuulessa, kaiut kalliossa. Niin, sinä olet minun.

:DTiistai 02.05.2006 01:36

Kyllä tyttö antaa jos äitiinsä tulee.
Jos isäänsä, suorastaa anelee.

keep on breathin´Tiistai 04.04.2006 00:44

Vielä parantelen haavoja eilisestä.
Kylmä sininen veri virtaa läpi suonien.
Veren puna poskilla väkivaltas jälkeen.
Ruhjeet ja sormies painanteet käsivarsilla.
Hiukset märkänä, kun heitit mut ulos sateeseen.
Pienet jalkani jäätyneet talven tiukassa pakkasessa.
Sanasi ja kieltosi piiskaavat jo piiskattua selkääni.
Turha enää sanoa sanaakaan.
Turha kättä ojentaa ja pyytää puristaa.
Turha kätkeä kasvot käsiin verisiin.
Turha elää unelmaa, kun ei voi enää rehellisyyttä tavoittaa.

uusinta uutta runo /laulu...Torstai 30.03.2006 01:04

A Kesällä avojaloin asfaltilla.
Vastaan tulet kysellen. Vastaa en.
Takin liepeeseen tartut, takiainen.
Kuuma asfaltti mun jalkoja jo polttelee.

(ch) Pistän juoksuksi.
Tulet perässäni.
Älä seuraa mua, en mä tahdo sua perääni anelemaan.

B Kesä lipui ohi lailla laivan.
Syksyllä värikkäät lehdet putosivat maahan.
Tuuli heitti hiukset kasvoille.
Sade kasteli maan ja lehdet vain lensivät.

(ch)

C Haaveet musta olet kadottanut.
Kuivuneet ovat sateen jälkeen kadut.
Huppu päässä astelen.
Katselet mua läpi lasien.

(ch) by: jassu

:)(:Keskiviikko 29.03.2006 01:00

Kultaiset hiukset leteillä, kova maa jalkojen alla.
Astelee tyhjyyteen paljain asfaltin polttamin jaloin.
Letit tyttö avaa ja hiukset kimmeltää.
Hulmuten leijuvat hiukset kuin pöly autiomaassa.
Tiedän on tyttörukka kovia kokenut. Tiedän on hän hartaasti toivonut.
Keskeneräinen unelma murskautuu rantakallioon.
Kelluu hän vedessä hopeisessa kuutamossa vailla päämäärää.
Vain kaukaisten laivojen summerit huutavat Idän yössä.
Palaneet jalat kihelmöivät suolaisessa vedessä.
Kasvot kääntyvät irveen. Punaiset kuin ruusunlehdet ovat jalkojen pohjat.
Kipunsa hän peittää huntuun laventelin väriseen.
Tyttö jää ryysyinensä rannalle ja tärisee.
Paahtaa päivä ja jäädyttää yö.
Tyttö itkee ja näkee veteen kullan hiuksista liuenneen.
Nyt hiukset ovat värittömät.
Veden kimallus johtuu juuri tämän samaisen tytön hiuksien hehkusta.
Oli hänestä jotain hyötyä.

uusi runo.Tiistai 28.03.2006 01:53

Kielon tuoksu on niin hyvä että haluaisin sitä käsin koskettaa.
Miedon valheen haistan sen vihreillä lehdillä.
Tunnen että sinä olet lähellä. Sinä, se paha, joka kukat kuihduttaa.
Pilaat hyvän tunteen pelkillä sanoilla, pelkillä sanoilla.
Valkeaa kukkaa katson, se heijastaa säteet auringon. Piiloon menee se.
Taas tulet lähemmäksi. Kylmä viima repii puita ja heittää hiukset kasvoilleni.
Kylmä kiirii pitkin ovaalikasvoja. Sinä se jaksat leperrellä valheita. Enkö ole kuullut jo tarpeeksi?
Aina vain sanat helisevät jääpuikkoina suoraan sydämeeni, jäädyttäen sen.
Se pumppaa sinistä verta, mukana jäähileitä.
Olen jo niin hauras, että päivä kuultaa läpi ihoni paljastaen siniset kylmät suoneni.
Joku vain yhden sanan sanoisi, minut rikki pirstoisi.
Sana olisi kuin viimeinen viilto, sana viimeinen.
Tunti toisensa jälkeen odotan sitä viimeistä jääpuikkoa, joka kaiken lopettaisi.
Sitä ei tule.
Kidutusta siedä en.
Mikset sano sitä, että tää kaikki loppuisi?
Miksi?

today is mess, tomorrow is pleasureMaanantai 27.03.2006 23:45

runoblogi jatkuu...

Taidan olla ainoa, jolla on uskoa.
Kaunis ajatus, kaunis sielu, kätkee syvimmän epäonnen.
Uudestaan katkeruus vaipuu meren syviin uomiin.
Heijastuu häivähdys eilisestä sun silmien luomiin.
Kipuun pitää vain tottua, kuin myös siihen et vedessä on turha hengittää.
Kerran yritin kiduksitta vetää henkeä, mut hukuin, vajosin, hajosin.
Pinnalle ei kukaan mua auttanut. Nauroivat ja iloitsivat vain.
Pohjaan asti putosin, hukuin, mut jokin voima mut sai sieltä ylös nousemaan.
Näytin kaikille et minussa on voimaa. Ihmetys oli suuri.
Älkää koskaan aliarvioiko ketään, minäkään uida en osannut ja pintaan pääsin
omin avuin.

ja taas uus sunnuntai. . . Maanantai 27.03.2006 00:01

höm, kaikki tuntuu kääntävän selkänsä mulle. joten teen uuden runon:

Kaikki katoaa, lumet sulaa ja taas näkyy haravoimattomat edellisen syksyn lehdet.
En mä niitä silloin jaksanut lakaista, saatoin vain niissä maata ja odottaa.
Pitäisikö ne lopultakin kerätä? Olisiko aika?
Tuulen vire kasvoilla, tuulen raikkaus hiuksilla. Kasvot kohotan aurinkoa päin.
Sun äänes kuulen vielä, sun tuoksus haistan siellä. Mihin ikinä mä meen, mitä ikinä mä teen.
Piiskaa sade tiellä, viiltää salama sydäntä. Kipu on kaunista. Se vahvistaa.
Tuntemattomat katselevat kun astelen paljain jaloin keväällä.
Tuntemattomat ovat kasvottomia, ilmeettömiä, tekopyhiä.
Vaikka heidät tuntisin, olisivat he silti samanlaisia, ei väliä. Luulin että se olisi helppoa.
Luulin että olisi helppoa luottaa ihmisiin tai olihan se.
Annoin kaikkeni, tein kaikkeni, kiitokseksi, syytökset.

runo mielialastaniKeskiviikko 15.03.2006 00:21

Joskus vaikea on luottaa ihmisiin.
On aikoja, jolloin kaikki pysähtyy.
Sydämelleni on käymässä niin.
Ihmisiin todellakin voi luottaa liikaa, aivan liikaa.
Murenevat haaveet, voimistuvat tunteet.
Aina tunteet eivät iloisia ole, ei nyt, ei nyt.
Vaikka kaikkeni etees laitoin ja uhrasin, heitit sieluni pois.
Kuinka luottaa enää suhun vois?
Kierin lattialla tuskissani, kierin vain.
Oot vaan onnellinen, kun susta turvaa turhaan hain.
Vihaa, silkkaa vihaa sua kohtaan tunnen, silti haluun kaiken selvittää.
Etkö nää?
Pilalle pirstoit kaiken,kaiken, niin tiedän.
Usko ihmisiin on mennyt, en karttaa vaaroja ehtinyt.
Selvittää tahdon kanssas kaiken, tahdon kaiken.
Mitä ikinä mä teen, teen mitä teen, kaiken väärin kuitenkin.
Vain hetken olen tässä, olen tässä.
Ohi kiidät, olen vieläkin tässä, olen tässä.
Vain ohikiitävän sekunnin sua halusin silittää, sulle tilittää.
Osasitko aavistaa kuinka pahasti satutit, suututit?
Et, siksi haluun kaiken selvittää, ihan kaiken selvittää!
***
Toivon et joku edes ymmärtää mistä on kyse... täs sekottuu kyl kaikki mun tunteet. joten oli pakko kirjottaa äkkiä päästä noi ylös.(huokaa)