IRC-Galleria

Jos kämppää ei löydy, voin aina mennä kotiin. Sellaista oppii arvostamaan. Niin myös sitä, että jos en jaksa painaa paskaduunia, voin mennä kouluun. Kaikilla ei ole näitä vaihtoehtoja.

On ihan selvää, minne haluan. Se on ollut kypsymässä jo monta vuotta. Saan hyvät lähtöpisteet YO:sta ja ainoa kirjallinen osio on essee, johon ei voi valmistautua. Osaan kyllä kirjoittaa itseni läpi siitä. Sitten on haastattelu ja ryhmätilanne. Minulla on niin paljon harrastuspohjaa ja olen lukenut ja ajatellut niin paljon, että jos lyön sen niille eteen haastattelussa niin eiköhän kelpaa. Vaikea kuvitella, miten ryhmätilannekaan voisi epäonnistua. Ne 51 larppia ovat pitäneet sisällään niin monenlaisia ryhmätilanteita, että mikään ei kovin paljon hätkähdytä.

Tämä on ehkä omahyväistä ja voi olla, että luotan itseeni ihan liikaa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ne pääsykokeet ovat läpihuutojuttu.

En vain tiedä, haluanko opiskella vielä. Paitsi etten halua. En kyllä halua enää siivotakaan toista vuotta. Tuskin saan mitään kunnon työpaikkaa myöskään. Jos menen kouluun, voin tehdä päivät mitä haluan, lukea tentteihin kun siltä tuntuu ja saada rahaa valtiolta.

Taidan hakea kouluun. Jos pääsen sisään, olen siellä kaksi kuukautta ja lähden sitten Lappiin painamaan lisää paskaduunia.