IRC-Galleria

Kotona taas. Oikein kotona kotona, koska punkkaan vanhempieni luona ensi viikkoon asti. Se ei ole oikeastaan hassumpaa.

Kaksi ja puoli viikkoa reissussa, nyt on kummaa olla täällä taas. Kaikki on niin helppoa, eikä tarvii tehdä mitään. Kirjoitan edelleen ä:n asemasta välillä a:n, kun sormet olivat jo oppineet toisen tahdin. On kuitenkin kivaa palata arkeen. Minulla oli oikeasti myös tosi paljon ikävä kaikkia ihmisiä täällä.

Haluaisin istua autossa, joka on täynnä larppaajia ja niiden kamoja, kuunnella musiikkia ja käydä ABC:llä syömässä ja olla menossa peliin. Tämä toteutuukin noin viikon päästä, ja voi pojat, miten aion nauttia siitä.

Pidin Irlannista. Dublinista en ehkä ihan älyttömästi, mutta Kilkeestä sitäkin enemmän. Bussissa juttelin keski-ikäisen naisen kanssa, joka kysyi: "Miksi te nyt sinne menette?" Meillä oli Susannan kanssa läppää siitä, että täällä kaikki varmaan tuntevat toisensa ja tarkkailee meitä, kun ollaan ainoat uudet ihmiset siellä. Toisena päivänä olimme kävelemässä rantakallioilla, kun tuntematon nainen tuli koiransa kanssa juttelemaan. "Joo, mää kattelin teitä jo eilen, kun mun sisko kertoi kun se oli jutellut teidän kanssa bussissa, että noi on varmaan ne." Oltiin siis oltu vielä oikeassa.

Peggy's store, Nicky's store. Vasikka. Ne omenat siellä kaupassa. Esim.

Ja ne rannat, voi jumalauta. Kirkas ilma, kova tuuli, vesi on turkoosia ja valkoista ja iskeytyy kallioiden yli, ryöppyää ja virtaa ja hetken aikaa kaikki on pelkkää sähisevää valkoista hulluutta. Liian kylmää uimiseen, mutta käsittämätöntä katseltavaa suomalaiselle, joka ei sellaisiin luonnonilmiöihin ole tottunut. Ja välillä voi vain istua ruohikkoisessa rinteessä ja katsella nousuvettä, joka on parempaa viihdettä kuin telkkari, uskokaa tai älkää.

Skotlannissa käytiin vaeltamassa siskon ja lankomiehen kanssa. Kolme päivää keskellä ei mitään. Hienoa luontoa ja maisemia, osa 2. Nähtiin villejä peuroja ja hylkeitä ja kiipeiltiin kukkuloilla. Leiriydyttiin joka yö eri paikkaan. Siellä ei ollut tarvetta tupakoida, eikä kirjoittaa, eikä suuremmin ajatellakaan. Pidin.