Kappas. Eipä tarvinnutkaan kuin kirjoittaa tuo viimekertainen teksti ja mennä sitten kauppaan ja jatkaa sieltä metsästämään niitä helvetin mignon-munia perhetradition vuoksi ja velloa matkalla eksistentiaaliahdistuksessa paskojen biisien sanoihin samaistuen ja melkein itkien ja pelata sitten R-kioskilla pelikonetta koska riittävän sekavassa mielentilassa sitä voi pelata vaikka kuinka kauan ja voittaa lähes koko ajan, ennen kuin neutraaliuden ahdistus ja se, ettei mikään tunnu miltään vähitellen loppuivat ja häipyvät jälkiä jättämättä. Nyt on jo kolmatta päivää ihan hyvä olo. Stimulaatiota taas, kyllä kiitos. Minä pidän.
Olin eilen uimassa. Suoramanjärvellä oli jo sen verran sulaa.