IRC-Galleria

Ensi yön jälkeen nukun seuraavan kerran omassa sängyssäni vasta juhannuksen jälkeen. Larppi, kaksi leiriä ja Nummirock. Kaksi ja puoli viikkoa harharetkillä akselilla Pihlajavesi-Pori-Kangasala-Nummijärvi. Tuntuu hyvältä lähteä menemään taas.

Lakkiaispäivänä oli jotenkin vieraantunut olo. Joku se tässä nyt lukionsa päättää, mutta en oikein tiennyt kuka. Tuntui kuitenkin hyvältä nähdä kaikki vielä kerran. Rehtori mainitsi vielä kerran ne pallot. Taisinpa oikeuttaa olemassaoloni niiden organisoimiseen osallistumalla. Juhlissa oli monta ihmistä. Ne tulivat ja lähtivät yllättäen. En oikein tiennyt mitä niille olisi pitänyt sanoa. Sain aika paljon rahaa. Se oli kivaa.

Illalla tuli vähitellen normaalimpi olla. Minulla oli oikeastaan hirveän kivaa. Makasin keskellä minigolf-rataa ja join skumppaa. Lakitettiin suihkulähde. Gaudeamus igitur ja jälleen kerran Pasila (josta tulnee tämän kevään muistomerkki ikuisiksi ajoiksi). "Lankinen hakataan, sitten Lankinen tapetaan..." "Pistetetään, pistetään Laukkasta turpaan..." Kaikkein kivointa on juoda ulkona. En ole ikinä ollut kotonani baareissa. Laitoin juhlakengät retrotossujen sijasta, koska tuntui että pitäisi. Ne olivat epäkäytännölliset ja epämukavat, joten otin ne pois ja olin suurimman osan iltaa paljain varpain. Pitäisi vaan lakata yrittämästä olla muuta kuin mitä olen, eli se paljasjalkainen reisitaskuhousuinen pörröpäinen lapsi.

Siskoni ja lankomieheni tulivat kotiin. Oltiin alkuviikko mökillä, nukuin paljon. Teimme kolme ateriaa päivässä nuotiolla ja Dave opetti minua poilemaan.

En oikein vieläkään tajua olevani ylioppilas tai sitä, etten näe useimpia enää koskaan. En tajua että elämäni tulee muuttumaan aika lailla. Se on muuten muuttunut jo. Mutta ehtiihän sitä tajuamaan, ehtii ajattelemaan, ei sillä ole kiire eikä sitä kannata ruveta kylmiltään sullomaan päähän. Huomenna tien päälle saa riittää.