IRC-Galleria

Väsyttää hyvällä tavalla. Se on tervettä uupumusta, seurausta pitkistä monivaiheisista päivistä ja lyhyistä yöunista. Se on se tuttu, voipunut ja onnellinen larpinjälkeinen tunne, sekä kehossa että mielessä.

Pelinjälkeismasennus tulee huomenna jos tulee. Se ei ihmeemmin huoleta, koska itselleni ei pelissä ollut sitä syvää tunnetason latausta joka aiheuttaa ahdistusta ja ikävää jälkikäteen. Lisäksi töissä ehtii hyvin purkaa pelejä itsensä kanssa, joka päivä seitsemän tuntia aikaa vaan miettiä asioita ja fyysinen työ rauhoittaa. Eikä paikkaa ja ihmisiäkään ikävöi niin kamalasti, kun takaisin pääsee jo parin viikon kuluttua.

On hassua muistella sitä yläasteikäistä tyttöä, joka halusi larpata niin paljon ettei mitään muuta sillä tavalla halunnutkaan. Olin oikeassa, kun arvelin että se olisi siistein juttu ikinä. Olin oikeassa, kun arvelin että se olisi minun juttuni, se harrastus josta kykenisin nauttimaan ja saamaan irti kaikkein eniten. Ja sitten äkkiä tulee Mikko, joka sanoi että joo, meillä on sellainen kaveriporukka tuolla Lempäälässä, tuu vaan mukaan pelaamaan jos haluat. Ja mainos Larp-kalenterissa: Dragonbane Älvdalenissa, Ruotsissa 26.7.-5.8. Ja tietysti Satu, kävelee ruokalassa vastaan ja sanoo, me ollaan Köpön kanssa pitämässä sellaista noitalarppia, tuu mukaan jos haluat, ja kirjoittaa bussiaikataulusta revitylle palalle sivujen osoitteen, ja siitä alkaa kilta.

Muchu de, (hayaku), kake nukete kita.