IRC-Galleria

kun

Sinusta on tullut juuri sentyylinen ihminen joita vihaan ylikaiken.
Sinusta on tullut niin erillainen.
Sinusta on tullut juuri sellainen patologinen valehtelija.
Sinusta on tullut kuten hänestä,
hänestä, jota en halua nähdä enää ikinä.

Olosuhteiden pakottamana, niinä vittumaisina pyhinä,
kuulen mutten kuuntele,
hymyilen vaikkei hymyilytä.
Niinä päivinä teen kuolemaa sisältä.

Keneltä lie olet oppisi saanut,
jatkuvan kusettamisesi perinyt --

En tahdo jäädä poljettavaksenne,
kusetettavaksenne.
Kuunnelkaa toinen toisianne.

'

Voih ! Ranneke irtoaa varmasti piakoin,
se ranneke, muisto hyvistä hetkistä,
hetkistä jossain muualla kun täällä

ja se, se pääsee arvoiselleen paikalle, muiden hyvien muistojen joukkoon.
Niiden, jotka pitävät minua pystyssä tällaisinakin aikoina,
auttavat unohtamaan,
mutta aiheuttavat pohjatonta ikävää,
kun ei ole hän täällä,
pitämässä kiinni kädestä.

Joskus minäkin olen vain muisto muiden joukossa
muisto taaksejääneestä ajasta

teille.

Jotkut muistot eivät vaan lähde kulumallakaan.

Jätän jääkylmän veden laskeutumaan ammeeseen
kun kuljen mietteliäin askelin ikkunan luokse.
Ikkunasta tunkee sisään valoa, ja se tekee minusta hoikan varjon seinälle.

Joskus seisoskelimme tämän samaisen ikkunan luona,
yön syleileminä, ihan lähekkäin,
ihastelemassa nukkuvan kaupungin valoja.
Kuinka silloin tunsinkaan olevani elossa jälleen.

'Ja kun kuu vetäytyy takaisin suruusi, minä seuraan.'

Kaikki ongelmat vaativat ratkaisua hetinyt, enkä osaa käsitellä kaikkea yhtäaikaa.
Isken kortit pöytään luovuttaakseni,
ja siinä samassa eteen tuodaan jälleen uusi huono uutinen.
Yhä kasvava väsymys saa ymmärtämisenkin tuntumaan tuomiolta.

Illantullen itken ja nauran samaan aikaan.

Riisun vaatteet yltäni ja jätän ne eteiseen,
tyhjin kasvoin,
laskeudun jääkylmään ammeeseen.

Kylmyys minut viimein todellisuuteen herättää.

Käy tämä tie pettymysten kautta kohti sitä kaikkea parempaa,
jota yhä harvempi kokea saa.
Ja kuinka kaikki muuttui, niin kuin tuuli vaihtaa suuntaansa,
niin yllättäen aloin ajatella kuinka onnekas olen.

'Entäs kaikki unelmat ?'

Huomaan tuijottavani auki olevaa lompakkoani hyllyllä --
Sinun kuvaasi siinä.
Ja minä kuvittelin sinut lähelleni - tänne kauaksi,
kanssani.

Et saa unohtaa minua tänne, pyydän sinua.

Kuivattelematta, vettä valuen, kävelen jälleen ikkunan luokse.
'Minä odotan sinua, tuletpa sitten koska tahansa, lupaan olla sinua vastassa.'

Kas kummaa,
kolme hassua päivää ennään.

Pittää muistaa käyä ostaan Doris -keksuja ja jottain hyvvää mehmua. {<3}

'
Laitetaampa kaikki uuteen järjestykseen - järkevin mahdollisin keinoin --
Eipäs sittenkään hoppuilla niitte keksujen kanssa :B

Muistatko hiljaiset metsätiet ?
Kuinka ne yllättäen muuttuivat moottoriteiksi,
ja kuinka päivä muuttui yöksi -
mutta kuinka me silti lakkaamatta jatkoimme matkaamme,
kelmeät katuvalot suunnannäyttäjinämme ?

Muistatko tuulet mereltä ?
Muistatko pehmeän hiekan paljaiden jalkojen alla ?
Kaikki muu sulkeutui ympäriltä,
minä näin vain sinut siellä,
muiden kasvojen seassa --
minä kuulin vain sinun äänesi sieltä,
muiden äänien seasta --

Entä muistatko tuulet järveltä ?
Kuinka ne kantoivat kesän tuoksua,
tai kuinka ne yllyttivät aaltoja ?
Aurinko lämmitti ihoa, nauru kantautui taatusti kauas
ja huolet unohtuivat.

Muistatko sen tien,
jonka huhuttiin yllättäen päättyvän -
ja kuinka sen tienpään näkeminen tuntui kiehtovan molempia --

Muistatko sen kuun,
jota katselimme yhdessä,
sinä eräänä yönä,
avojaloin, sammaleisella kalliolla ?

Ja entä muistatko sen kamalan ukkosmyrskyn jota pelkäsin niin kamalasti ?
Sinä sait minut rauhoittumaan,
sait minut tajuamaan ettei minun tarvitsisi pelätä.
Muistat varmasti sen sateen -
ja kaikki ne tiet --

En ole unohtanut mitään - en hetkeksikään.

Niinä päivinä minä opin ettei minun tarvitsisi pelätä mitään kanssasi,
ja että sinä olisit aina siellä,
minun tukenani.

Minä olin ihan varma kaikesta.

jo viikkokin ilman häntä tuntui ikuisuudelta.

ja ahdistus porautui syvälle mieleeni,
tavoittamatta silti ikinä sydäntäni.

minä matkustin uusiin maisemiin,
kauneimpiin haaveisiin.

Mitä enemmän huolehdin,
vielä toinen toistaan turhemmistakin asioista,
sitä apaattisemmaksi tulen,
askel askeleelta,
ja joskus jotkut aamut vaan eivät tunnu heräämisen arvoisilta.
Sillä aamukooma ilman lämpöistä tuhisijaa kylkessä kiinni,
ihan siinä lähellä,
ovat kuin unien uhrijuhlaa, kuin lentämistä ilman siipiä.

Nyt tuntuu jo paremmalta kuin aiemmin -
sillä näen asiat paljon aiempaa selvemmin.

Viimein viikko vaihtuu seuraavaan,
likemmäksi vielä sielun pelastavia asioita,
asioita,
joista ei kuoleman uhatessakaan luovuta.
Vahingon kautta pala pintaa pois raapaistaan,
kuka tahansa ei tule koskaan näkemään mitä pinnan alla voikaan odottaa --
ja eräälle siellä on enemmän rakkautta kuin osaa itse kuvitellakkaan. {<3}

Tuuli verhonreunaa hennosti heiluttaa,
kun hämärä hakee taivaalta sijojaan.

Laittaessani silmät kiinni, näen yön uusin silmin.
Haaveiden siivittämänä on helppo luopua raskaasta taakastaan.

Mutta jossain, eräs jatkaa vieläkin taivaltaan,
katsellen samaa tähtitaivasta,
mutta tyystin toisaalta.
Ja kun viimein väsyneet askeleet kulkevat unten rajamaille,
hänestäkin tulee vapaa.

Ja jos hän joskus ulottumattomiin katoaisi,
niin painajaisesta toiseen kulkisi minun kivinen tieni.
Surusta suruun se minua riuhtoisi.

Mutta nyt kun kuljen unesta uneen jatkuvasti hymyillen,
ja tietäen kenet tapaan aina siellä jossain -
mikään ei voi enää satuttaa minua.

Sillä yhdessä me voisimme kestää ihan kaiken vastaantulevan.

Kulkisitko kanssani aikojen loppuun saakka ? {<3}

"En ehkä osaa olla
vittuilematta varttituntia
pidempään, mutta jos
todella
tahdon, voin kuunnella
sinua
tunnin jos toisenkin.
sanomatta sanaakaan.
-morry-"

Tervetuloa minun maailmaani !

Kun suljen silmäni, näen kasvosi mielessäni,
ja minusta tuntuu, etten olisi nähnyt sinua ikuisuuksiin.
Mutten ole unohtanut sinua, en hetkeksikään.
En edes silloin kun muurini luhistuivat ja antauduin kaiken sen alle,
tai kun jäin avaimitta ulos pikku pakkasten seuraksi kaatosateeseen,
en milloinkaan.

"...ja elämä virtasi ohitseni kuin vesi..."

On varmaan turhaa kertoa, että elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa,
mutta muistutampa teitä kuitenkin.
Koskaan ei voi tietää,
ja ties vaikka tämä olisi minun viimeinen iltani.
Pitäisi elää päivä kerrallaan, mieluummin mahdollisimman paljon tässä hetkessä -
Mutta välillä löydän itsesi totaalisesti harhailemasta ajatusmaailmoistani, haaveilemassa tulevasta --

Asiat tulevat muuttumaan --

Mitä ikinä tapahtuisikin,
en haluaisi olla sinun kadottamasi.

Minulla on vahvat uskomukseni, ilman turhia luuloja.

(Hätätilanteissa riko lasi)

Olen huomannut, että osaan lukea useimpien ihmisten eleistä, katseista, (etenkin ajatellen että silmistä) kaiken.
Ne kaikki ovat kuin ikkuna,
sen lävitse näkee todelliset ajatukset ja tunteet..
Jos mikään ei ole 'todellista' -
on vain sormet kylmää lasia vasten.

Tähän on hyvä päättää tältä päivältä.
Ehkä seuraavaksi on vuorossa virrankatkaisu. Minusta.

Pelaaja saa käyttää vain omia pelivälineitään, tavallisesti yhtä mailaa ja kahta palloa.
Kentän omistajan tulee hyväksyä käytettävät välineet ennen peliä.
Toisin kuin tavallisessa golfissa on pelin tarkoituksena saada maila reikään ja pallot sen ulkopuolelle.
Tehokkainta peliä varten mailassa tulisi olla jäykkä varsi. Kentän omistaja voi tarkistaa mailan jäykkyyden, ennen kuin sallii pelin alkaa.
Kentän omistaja pidättää oikeuden rajoittaa varren pituutta, ettei kentälle aiheutuisi vahinkoja.
Pelin tarkoituksena on käyttää niin monta lyöntiä kuin mahdollista, kunnes kentän omistaja on tyytyväinen. Käytetään käänteistä tasoitusjärjestelmää ( mitä vähemmän lyöntejä sitä korkeampi tasoitus ).
Pelaajia muistutetaan pelaamaan oikeaa reikää, jonka kentän omistaja osoittaa.
Pidetään huonona pelitapana pelata reikää välittömästi kentälle saavuttuaan. Kokeneet pelaajat ensin ihailevat kenttää kiinnittäen erityistä huomiota hyvin muodostuneisiin bunkkereihin .
Pelaajia muistutetaan olemaan olemaan mainitsematta kentän omistajalle muita kenttiä, joita ovat viime aikoina pelanneet.
Mikäli kenttä on kunnostettavana, on pelaajan etsittävä muita pelitapoja.
Pidetään poikkeuksellisen hyvänä pelitapana pelata reikä useampaan kertaan ottelun aikana.
Kentän omistaja on ottelutuomarina valittaessa parasta pelaajaa.
Pidetään pelin etiikan vastaisena paljastaa tulos muille pelaajille, samoin kuin kertoa muille pelanneensa kentällä.
Kentän omistaja määrittelee pelimaksun.
Pelaajien, jotka eivät tunne kenttää, tulisi pitää suojaa mailansa päällä kentällä liikkuessaan.
Korkeintaan yksi pelaaja kentällä kerrallaan on suositeltava ja yksi pelaa pelin läpi kerralla.
Antoisia pelihetkiä golfin parissa !

Jostain tulee aina se jokin joka rikkoo hiljaisuuden -
jokin joka tuhoaa aina kaiken --
Mutta mistä ?
Kaikki mitä tarvittaisiin olisi aika --
Löytyisikö kärsivällisyyttä tarpeeksi ?
Olisiko voimia taistella hyvän asian puolesta loppuun asti ?

Iltapäivän aurinko paistoi kuumasti selkään,
kaikki kävi aina vain painavemmaksi kantaa,
ilma oli raskaampaa hengittää,
ja kaikki tivasivat minulta jotain.
Yhtäkkiä kaikki tarvitsivatkin tukeani,
vaikka vastikään olin kuin unohdettu, yksinään.
Minusta ei olisi millään auttamaan heitä kaikkia --
Joten olin jälleen valintojen edessä.

Minä tiesin, stressi tuhoaisi minut vielä, se oli jo iskenyt hampaansa minuun.

Kaikesta huolimatta tiesin vastaukseni ja sen kaiken jo ennalta.

Uni antoi kaiken viimein anteeksi, se puolestani huoleni unohti.
Se minua kauaksi kuljetti,
paremmalle maaperälle kuin oma palanut maani.
Päästi hengähtämään hetkeksi,
haaveisiin, sinne, sinun rinnallesi.