IRC-Galleria

Enoni on tänään poistunut keskuudestamme. Häneltä opin muun muassa rakkauden skottilaiseen mallasviskiin, italowesterneihin, sekä aika paljon, mitä on olla mies.

Muistoasi kunnioittaen,

siskonpoikasi Juha.

Semmottista. Espanjan instituutissa oli sitten bileet, joten sinnehän sitä luonnollisesti suunnattiin. Vähän jänskätti että kuinkahan tässä joutuu vääntämään espanjaa jotta ovet aukee, mutta taikasanaksi riitti tällä kertaa se, että kerrottiin olevamme Suomen instituutista. Hulppea mestahan se Espanjan instituutti oli, tuli tsekattua siellä joku taidenäyttely ja tietty sitte vedettyä ilimasta safkaa ja viinaa naamaan. Hyvät setit niillä oli, piti käydä myös vetämässä vähän tanssimuuveja espanjalaisten kans ku muzakki meni jalan alle ja alkoholi huiviin. Bilistäkin yritettiin pelata, mutta ei perhana löydetty sitte kiveä, kun se taisi olla lukkojen takana kaapissa.

Toinen ajatus sitten syntyi kun hoksattiin, että siellähän on perhana semmonen korkea torni, jonka huipulta näkis varmaan helevetin hienosti Rooman. Ei tietenkään yhtä hienosti ku Suomen instituutin terassilta, mutta kuitenni ajatus houkutteli siinä määrin, että piti sitte lähteä seikkailemaan. Siltä varalta että joku tulis tiedustelemaan, jotta millä asialla sitä täällä liikutaan, ni meitsi päätti että siinä vaiheessa nakkaan vaan kehiin "donde esta la sanitario de caballeros?" eli vessanhakureissulla muka oltais. Torni löytyi, ja vaikka loppumetreillä piti jo harhailla pimeissä käytävissä kun ei uskaltanu sytyttää valoja ettei kukaan huomaa, homma kosahti sitten tornin kattotasanteen lukittuun oveen. Ikkunasta olis päässyt katolle taiteilemaan, mutta siellä liukastuminen olisi johtanut reilun 10 metrin pudotukseen katukiveykselle, joten tällä kertaa jätin väliin, kun olin siinä vaiheessa jo muutenkin miksaillut itelleni parit tuopilliset maukasta vodkadrinksua.

Bileet olis kuulemma kestäneet aamuysiin asti, mutta ite päätin, että eiköhän se piisaa ku on päässy juomaan ittesä mukavaksi, syömään vattasa täyteen ja vatkannu kuumia latinorytmejä muutaman biisin verran tanssilattialla. Sunnuntaina on sitte aikaa parannella krappista.

Hyvät pyhät,

--RoomaTurri

Pienimuotoinen seikkailuhan tästäkin iltapuhteista sitten kehkeytyi. Oltiin kollegan kans vetämässä viimeisen päälle asiallista känkkyä naamaan Ivo a Trasteveressa, erittäin mielekkäässä raflassa Trasteveren kaupunginosassa. Noh, settiin kuului salsicciapizzan lisäksi litran kokoiset kaljatuopit, joiden jälkeen me edettiin vielä San Calistoon (eikä Callistoon, kuten olen tainnut aikasemmin väittää) parille kaljalle. Täältä sitten päätettiin jatkaa takaisin Monte Verden kaupunginosaan, jossa kämppämmekin sijaitsee, irkkupubiin nimeltä Finn MacCumhail (nykyään tunnettu yleisesti nimellä Finns go to Hell jostain syystä). Viimeinen etappi jäi saavuttamatta johtuen paikallisista bussikuskeista: eräs linjoista oli lasahtanut Trastevereen juuri meidän pysäkin eteen, eikä kenelläkään ollut tarpeeksi insinöörikoulutusta, että olisivat osanneet laittaa bussin vaihteen vapaalle, löysätä jarrun ja työntää bussin sivuun, että muut olisivat päässeet ohi. Syy on toki osittain myös meidän, ei osattu selittää järkevästi italiaksi ratkaisua bussikuskille, joten siihenhän se sitten jämähti. Siinä vaiheessa kun noin 7 bussia oli jonossa meidän pysäkin edustalla, ilman että yksikään niistä pääsisi liikkeelle, päätettiin päästä Monte Verdeen toisin keinoin. Silloin molempien silmiin osui ratikka, jolla pääsisi suhteellisen lähelle määränpäätämme. Eipä muuta kuin tiukka sprintti ratikkapysäkille, viime hetkellä ratikkaan sisään ja sitten köröteltiinkin lähelle Monte Verdeä, Quattro Ventin juna-aseman viereen.

Tässä vaiheessa reissua nautitut reilu kaksi litraa kaljaa rupes pakottamaan rakossa, ja vaikka kovasti taisteltiin, eihän se auttanut muu kuin antautua pakanallisten himojen vulgaareihin sfääreihin. Toisin sanoen tsekattiin sopivan hämärä puistoalue, ja käytiin laskemassa laulellen vesiä paikallisen floran juurilla. Helpotus oli valtava, ja matka saattoi jatkua. Tässä vaiheessa normaaleilla jampoilla olisi ollut vielä varsin pitkä kävelymatka via Faldalle, mutta mepäs ollaankin arkeologeja ja siten melkein ninjoja: muinainen juoppojen käyttämä salareitti oli tiedossa viime vuoden Roomanseikkailulta, ja pienellä ramppaamisella muurin läheisyydessä havaittiin mystinen muurin varjoihin piiloutuva kuja, jota pitkin käppäilemällä päästiin varsin kätevästi suoraan via Faldalle. Lienee turha mainostaa, että kyseistä kujaa on lähes mahdotonta havaita yöllä, se on sen verran pimennossa muurin varjoissa.

Eli kämpillä ollaan, ja vaikka irkkupubi jäi tällä kertaa väliin, ei yhtään harmita ruveta kohta vetämään unta palloon. Kuten jo kerkesin päivemmällä mainostaa, huomisaamuna tää jannu levyttää pitkään. Öitä itse kullekin,

--RoomaTurri

Noni, se on sitte herrojen aika alkanut. Tästä lähtien saatte puhutella mua nimityksellä "herra humanististen tieteiden kandidaatti Tuppi". Tai "karvanaama", kumpi nyt tipahtaakin sujuvammin kieleltä. Kandinpaprut oli lävähtänyt Suomenkänpillä postiluukusta ineen, nyt ois sitte jotain näyttöä siitä useamman vuoden luennoilla nuokkumisesta. Maisterinpaperit otetaan sitte syksyllä, mikäli nyt ei mitään mullistavaa tapahdu. Gradu alakaa olla omasta mielestä oikeinkin passelissa kuosissa, saa nyt tietty nähdä sitte mitä gradun ohjaaja sanoo meitsin loppupäätelmistä. Ja mun pitäis kuulemma näille italianmaan tutkijaguruille esittää nyt sitten kaivausten alkaessa meitsin gradun huippukohdat, eli sieltäkin saattaa tulla aika ankaraa teilausta, etenkin kun oon mun tutkimuksessa vähän sitä mieltä, että parilla paikallisella arkeologilla on menny pikkusen vikaan niiden päätelmät. Nooh, onhan mulla ystäviä tarpeeksi, haitanneeko tuo jos täällä joutuu laittamaan sitten juoksuksi Crustumeriumin kukkuloilla. Run to the hills, you know.

Ja tommosesta paskasta aasinsillasta päästiinkin toiseen tän päivän merkittävään eventtiin: MEITE SAI LIPUN IRON MAIDENIN ROOMANKEIKALLE! Pikkusen oon ollu tulessa tänään, on siitä sentään... ööö... kahdeksan vuotta taitaa tulla ku viimeksi oon rautaneidon nähnyt livenä. Lämppäreinä paukuttelis Motörhead, Mastodon, Machine Head ja jotku neverheardit Lauren Harris ja Sadist. Onhan se kova päästä näkemään lähes yhtä ruma jannu ku ite, kun Lemmy pistää tulemaan Ace of Spadesia tiukassa haara-asennossa. Keskiviikkona meite pitääkin sitten iltapäivän (ja illan tietty) vapaata töistä, en ottanu turhaan mun yläasteen aikaista Iron Maiden- pändipaitaa mukaan... niin, meneeköhän se enää mun päälle etes. Kyllä se tais olla sen verran reilua kokoa jo sillon, että eiköhän siihen yks ruma tatuoitu karvanaama mahu.

Eipä tälle perjantaille sen kummempia, jos tässä käväsis suihkussa huuhtasemassa päivän pölyt poijes ja sitte suuntais jonnekki pizzalle ja kaljalle. Huomenna taidan sallia itselleni pitkät aamu-unet.

UP THE IRONS,

--RoomaTurri

Nonii, tänään tuli seikkailtua sitte Vatikaanissa Pietarinkirkon alapuolisiin katakombeihin. Siellä oli hautaa ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta, ihan hienoa settiä muuten paitti että keisari Konstantinus oli sitte laittanu ilmeisesti 300-luvulla nekropolia matalaksi ku se halus rakennuttaa siihen basilikan. Kiitettävän ahtaita käytäviä oli kuitenni, pääsin leikkimään rohkeaa arkeologia vaikka vähän tuli mieleen ku penskana rakensin liian pienen lumilinnan ja olin sitte jäähä jumiin sinne helevetin igluun. Onneksi ei oo klaustrofobiaa, muuten vois jäähä oman alan hommat vähiin ku ei kehtais ryömiä kammiohaudassa taskulamppu hampaissa 12 metriä kalliota pään päällä. Semmottisia ne on nää Välimeren tutkimuksen päivähommat.

No, pääpalkintonahan mulla oli se että näkis sen pyhän Pietarin haudan, kun se Pietarinkirkko on kuulemma rakennettu siihen päälle silleen, että se keskusalttari on just sen haudan yläpuolella. Ja totta helevetissä, olihan siellä sitten perimätiedon kertomat kaks muuria suojelemassa sitä hautaa, mutta ei siellä haudassa mitään ollu. Olivat sitte löytäneet siitä haudan vierestä semmosen 300-luvulta peräisin olevan muurin yhteydestä jottai luunkappaleita, ja kun kerta muurissa luki "Petrus eni" raapustettuna, elikkä kreikankielellä "Peter was here", ni TOTTAKAI ne oli just Pietarin luut. Jottain ovelaa kehystarinaa ne oli keksiny että Konstantinus oli 300-luvulla basilikaa kyhätessä löytäny sen vainaan jäännökset sieltä ja laittanu ovelasti piiloon muuriin, jottei ihimiset pöllis niitä. Uskoo ken tahtoo, kyllä mä sen uskon että siinä on ollu eka vuosisadalta peräisin ollu hauta, jota on sitte sanottu Pietarin viimeiseksi leposijaksi, mutta ei menis läpi noin hepposet todisteet jos ite rupeisin julistaan joidenki soppaluiden perusteella että "kattokaas, löysin Herkuleksen ja tossa vieressä taitaa olla Elvis".

Olipa kuitenni edellinen paavi elikkä Karol-poitsu halunnu leikkiä näillä pyhillä reliikeillä ku se oli ottanu luodin nahkaansa sillon vuonna -81 ku Mehmet oli ollu KGB:n asialla murhahommissa (niin niin), ja ihme ja kumma, melekein kaks vuosituhatta(?) paikallaan pysyneet ihimeluut oli sitte roudattu saman tien paaville hipelöitäviksi. Liekö jutussa sitten perää, hengissähän se selevis, ja siitä lähtien on kuulemma ne pari luunkappaletta ollu paavin huoneistossa tallessa. Loput ilmeisesti kuitenki Pete-paran tomumajan jäännöksistä oli edelleen jossain lasiuurnissa siellä muurin vieressä. Vaikee sanoa, oli siellä joku kolo muurissa mutta tiedä sitten, mitä siellä oli piilossa. Eivät päästäneet konttaileen vaikka kysyin oikein kohteliaasti.

Muita surkeita uutisia: on vissiin menny sitte Alexanderplatz-jazzmesta kiinni kesäksi. Ei ihime, että pepe möi mulle ihan mielissään sen klubikortin, vaikka onhan se puoli vuotta voimassa. En taida olla enää syksyllä Roomassa ihmettelemässä. Vittu. Pitänee sitte turvautua näiden paikallisten pubien suomaan turvapaikkaan iltaisin.

Nojoo, edes oma tutkimus etenee ihan tyydyttävästi. Huomenna taas työhommiin.

Over and Out.

--RoomaTurri

Tuli sitten eilen käytyä istumassa iltaa roomalaisella jazzklubilla nimeltä Alexanderplatz, johon sitten hommasin ihan klubikortinkin, eli kortilla 3 euroa sisään. Kannattava ostos, oli nimittäin ehkä tyylikkäin jazzmesta missä oon ikinä ollut. Viskivalikoimakin oli hyvin tyydyttävä, ja paikalliset aktit varsin erinomaisia. Tuolla tulee varmasti rampattua useampanakin iltana tämän reissun aikana.

Sillävälin kun olin kuuntelemassa livejazzia hämyisessä kellariklubissa Vatikaanin takana, oli paikallisen nuorison(?) tunteet ameriikanresidenttiä kohtaan kuumenneet siihen malliin, että mielenosoitukset eskaloituivat sitten mellakoiksi. Noh, saivatpahan paikalliset viranomaiset hieman keissiharjoitusta. Kyttiä ja karabinieereitä oli kyllä sen verran runsaasti kaupungilla eilen, etten taida olla koskaan nähnyt enemmän viranomaisia yhdessä paikassa samaan aikaan.

Sunnuntai meni sitten vieraillessa kansallismuseossa muinaistaiteen osastolla tsekittelemässä muinaisten kämppien seinämaalauksia, mosaiikkilattioita ja kaiken maailman marmoripystejä. Ihan tyylikästä settiä kai täällä on porukalla ollut asunnoissaan joskus parisen tuhatta vuotta takaperin. Piti myös napata kauppasedältä messiin paikallista täysliha(?)makkaraa, mikä täälläpäin tunnetaan nimellä salsiccia. Ehkä parasta makkaraa mitä olen ikinä maistanut, ruokavermeet täällä kyllä on yleensä kohdillaan.

Eiköhän tää loppupäivä mene lepiä ottaessa. Huomenna kuitenkin on taas työpäivä.

--RoomaTurri

No voe piru. Ameriikanpressa päätti sitte uskoa viisaampiaan ja jätti Trasteveren käynnin väliin, mutta kävi kuitenni keskustassa Quirinalessa mistä johtuen oli osa Rooman keskustaa suljettuna, eikä tietyt bussilinjat tai metrot kulkeneet. Meinas vähän vituttaa ku olin kaupungilla pööpöilemässä ja kyselemässä josko vielä saisi Iron Maidenin keikalle lippuja. Eipä sitten ollut auki se tikettitoimisto mistä oon usein saanut ostettua halavalla lippuja isoihinkin konsertteihin. No, jäi sitten aikaa tapettavaksi eikä viittinyt vielä palata känpillekään levyttään, niin tuli tsekattua Rooman Museo Nazionalen arkeologiset näyttelyt, sekä pari muuta mielenkiintoista settiä. Ilmaiseksi vieläpä, viime kesänä hommattu Saksan arkeologisen instituutin väliaikainen kirjastokortti tuntuu tekevän vaikutuksen ihmisiin... johtuu varmaan siitä häthätää otetusta passikuvasta, jossa mulla on naamalla pöllähtänyt ilme ja paidan alta pursuilevista rintakarvoista. Kyllä italialaiset osaa arvostaa maskuliinisuutta.

Viskinystävälle Rooma on kyllä hyvin mukava paikka, ruokakaupoista saa ihan asiallisia mallasviskejä hyvin asiakasystävälliseen hintaan. Tänään tarttui pullo 16-vuotiasta Lagavulinia ruokakoriin ihan passeliin 28 euron hintaan. Laphroaigin 10v. olisi ollut 23 euroa. Ehkäpä sitten ku tuo Lagavulin tyhjenee niin pitää satsata seuraavana toiseen Islayn saaren kasvattiin.

Illaksi ei ole vielä kummemmin ohjelmaa tiedossa, tosin eilisiltana tuli juteltua eräiden livejazzin ystävien kanssa Trasteveressa sijaitsevassa mainion boheemissa San Calliston kuppilassa, jotka sitten informoivat mukiinmenevästä jazzklubista Vatikaanin takana. Tänään olisi kuulemma elävää jaskaa tiedossa, ehkäpä pitää piipahtaa kuulostelemassa.

Päätän tänään täältä tähän, jatkoa seurannee. Olokaapa ihimisiksi, ite en taida osata.

--RoomaTurri

Eli Roomanreissu 2007 starttasi muutama päivä takaperin maanantaina 4.6. ja täällä ollaan tehty hommia jo jonnin aikaa. Reissu otti aika paskan lähdön siinä Oulun lentokentällä, kun en sitten tajunnut laittaa helevetin kallista aurinkorasvaa, vähemmän kallista palovammavoidetta ja halapaa suihkusaippuaa matkatavaroihin. Tullitäti nappasi kiinni ja takavarikoi kaikki, oli ottaa vielä hammastahnan ja deodorantinkin, mutta sitten piti ärähtää hieman niin ei ihan kaikkia hygieniavälineitä viety. Sitten täti kehtasi vielä nakata jotta "sä voit hakea nää täältä 30 päivän sisällä vitosen säilytysmaksua vastaan." Ihan hyvä, paitti että ENNOO TULOSA ennenku elokuussa takas Suomeen. Vttu. Sinne meni rasvat.

Muuten aika perussälää ollut, känppä on ihan passeli tässä Monte Verden kaupunginosassa, saman kadun varrella on Finn MacCumhail -niminen irkkupubi joka on jo tuttavallisesti väännetty muotoon "Cumhail" jostain syystä. Tiedä sitten miksi. Kaupat ja tarpeelliset putiikit löytyy kans läheltä, känpän vieressä on konditoria josta saa 5 pullaa kolomen hinnalla. Tai sitten myyjätäti vaan tykkää salskeista suomalaisista uroista. Kuumuutta ei ole tarvinnut kauheesti kärsiä känpillä, johtuen ehkä asuinrakennuksen kivisistä seinistä ja hemmetin tehokkaista ikkunaluukuista, on yöt nukuttu ihanteellisen viileissä olosuhteissa. Muuten kyllä elohopea on tanssahdellut siinä +25 ja +30 asteen välillä.

Äksöniä ei ole vielä kauheesti kerennyt järjestymään, tosin kuulemma ameriikanpressa George Daböljuu Bush Juniori ois tulosa tohon Vatikaaniin punomaan saatanallisia juonia yhdessä Ratzingerin kanssa. Suostutteluista huolimatta se maailmanvaltias on ilmeisesti menossa käymään myös tuossa Trasteveressa Santa Marian aukiolla morjestamassa rahvasta. Veikkaan että popula laittaa hulinaksi, tosin kyllähän ne Puska-Yrjön badigaardit vetää sitte hillujat katuun.

Että semmosia seikkailuja odotellessa. Reportaasit täältä fudiksen maailmanmestareiden pääkaupungista jatkuvat, kun jatkuvat. Jos jatkuvat.

--RoomaTurri

Tämmönen haaste tuli joskus pilijoona vuotta sitte. Känniähän se vaati, että vastaisin tämmösiin hullutuksiin.

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Täältä pesee:

1) Minä onnistun usein päätymään jokseenkin omituisiin tilanteisiin. Itse olen sitä mieltä, että tämä johtuu omituisista kavereista. Ilman em. kavereita en varmaan olis juoksennellut pitkin Oulua supersankaritrikoot päällä, tai esittänyt pahamaineista jeesustanssia AC Willisian baaritiskillä, tai suorittanut useita muita erittäin epäilyttäviä akteja enemmän tai vähemmän julkisesti. Tai sitten oisin, mistä pirusta sitä tietää.

2) Tykkään mystiikasta ja mysteereistä. Tämä saattaa olla syynä siihen, että minusta on kohtapuoliin tulossa ihka oikea arkeologi. Ammattini puolesta olen sinkoillut eri puolilla maailmaa, muun muassa olen meditoinut joidenkin hippihindugurujen kanssa auringon pyramidin huipulla Teotihuacanissa Väli-Amerikassa, paennut samaisessa paikassa haulikoin varustautuneita vartijoita muinaisella muurilla (pitihän minun nyt nähdä, mitä kuun pyramidin sisällä on, vaikka se oli aidattu ja kielletty turisteilta), kikkaillut Roomassa ja sen lähialueilla muinaisilla raunioilla ja maannut haudassa etruskien vanhalla hautausmaalla olikosenyt Tarquiniassa vaiko Cerveterissä. Taisi olla Cerveterissä.

3) Minustakin Dragon Ball Z on jotenkin hieno sarjis/piirretty. Onhan se jonkinasteista huttua, mutta siltikin siihen jää koukkuun ja se vaan on niin hienoa kun Goku vetää supersayianit ja muuttuu plondiksi. Itekkin joskus huuan perkeleesti peilin eessä ja tarkastelen, josko itelläki muuttuis silimät vihreeksi (ne melekein jo on) ja rintakarvat blondautus tahdonvoimalla.

4) Tatskat on vaan niin hienoja. Alunperin piti ottaa yks hieno tatska, mut sitte pitiki ottaa toinen ja nyt just oon tikuttanu itelle oikean olkavarren täyteen spiraalikoristelua mustalla. Kun nyt satun kovasti olemaan kiinnostunut kelttikulttuurista niin olen myös ammentanut tatskojeni yleisen teeman samaisesta lähteestä, tosin itse omaan makuun modifioituna. Minähän en vittu plagioi ketään.

5) Tämä nyt ei minun mielestä oo kauhian omituista, mutta muiden mielestä taitaa olla palautteesta päätellen. Elikkä olen melekosen karvanen kaveri, puoliapinaksikin kutsuttu. No perkele, geenit on yhdistynyt isännän ja äidin veljien puolelta silleen että karvaa piisaa. Tästä johtuen oon kyllä sitä mieltä, että pittää sitä miehellä olla ees vähän rintakarvoja. Tosin jotkut kavereistani ovat kyllä todistaneet, että karvojen puutetta voi kyllä kompensoida asenteella. Äijyys on niin monien tekijöiden summa. Ei sillä, että multa puuttuis niitä muitakin tekijöitä. Saatana nii.

Tämmöset slämäriluonteiset tehtävät on musta niin pebasta, etten kyllä rupia tämmöstä ruttoa levittämään. Syökää päänne.

--Mr. Tuppi