Miten vesi on tästä häipynyt? Ovatko otukset hiukan jäykkiä, että jäävät paikoilleen melkein kuin korallit? Vaikka ei näytä mudalta eikä liejulta, niin onko maa siitä huolimatta tasainen / savinen / hiekkainen / mudassa siitä, missä ei ole kiveä ? Näen pelkkiä eläimiä, enkä hiukkaakaan mutaa. Hemmetti... pitää korjata silmänsä asetuksia... :D
Vaikka ei liiku, tutisi Nasan miesten
housut, lähestyessään.
Keskellä oleva kuva, ikäänkuin ison otuksen kaulasta: Maasta kasvaa pieni valkea osa, josta kasvaa musta-valkoinen riukula yläviistoon vasemmalle. Ison hökötyksen pinnalla ja sisältä taitaa kasvaa muitakin, vähän tuon kaltaisia. Kasvimainen otus, varmaan niin "klassista" elämää, kuin elämä vain voi olla, vaikka siitä puuttuukin lehden muoto. Eikä voi tietää, olisiko se työntänyt esiin lehteäkin, jos ei olisi kuolema tullut - ei välttämättä, sillä oliolla saattoi olla muita keinoja elää. Näkyvissämme ovat viimeiset, parhaiten kuivuutta kestäneet taistelijat. Ainakin näyttää, että kasvaisi sellainen varsi siinä. Kyllä siinä sellainen kasvaa, olen varma.
(Heräisikö jokin juuri henkiin, jos kävisi kaatamassa vettä tuonne? :)
(_KAKSI_ samanlaista tappimaista valkoista juurta vierekkäin ... En ihmettelisi, jos siinä olisi se. Kaksoisnappi. Kopioi napin, silloin kun voimavarat siihen riittää/ kun elämä kukoistaa. Minä vannon, että Janakkalan pelloilla on kaksoisnappeja, jättilehti-viidakossa. Pieniä ovat ne nappiparit, suhteessa kasvuston muihin, isompiin osiin.
Samassa kuvassa kaikki elämä on kuollut, ja samassa kuvassa elämä kukoistaa. => Kuivuminen tapahtui hyvin nopeasti. Ja saattoivathan nuo otukset tosiaan olla niitä parhaiten kuivuutta kestäviä. Niille (liiallinen) kuivuus tuli nopeasti. Kaikille yhteensä, hitaammin => tarkoittaa, että monia lajeja on saattanut kuolla pois, näkymättömiin, sen jälkeen, kun kuivuminen alkoi. Jotenkin näen kauas ajassa taaksepäin, Marsin elämän kukoistuksen aikaan. Siihen, kun planeetta näytti toisenlaiselta. Se on haikea mielikuva. Vaikka elämä onkin olemassaolon kamppailua ja jopa kärsimystä, on niillä olennoilla siellä ollut hyvän elämän hetkiäkin, iltoja järven rannalla, elettyjä päiviä, hieman aurinkoa, toistuvia päiviä, tavallisia päiviä, elettyjä vuosia. Äiti ja poikanen. Tuntematon maailma, satoja miljoonia vuosia elänyt, menneisyyteen kadonnut, tavoittamattomaksi.
On siitä jäljellä hiekka, savi, kivimuumiot. Eihän se luonto olisi saattanut aivan ihmisen paratiisi olla. Elämä ehkä ehti "saavuttaa" muotoja, joita maapallolla esiintyi 0,5 - 1,5 miljardia vuotta sitten. ( <-- epämääräinen "ensimmäinen arvio", tehty hyppäämällä kambrikauden eliöistä ja Dickinsoniasta ja Yorgiasta ajassa taaksepäin, monien suomalaisten kivien muodostumisen aikaan)