IRC-Galleria

Miksi ihmiset pettää... Miksi olla kenenkään kanssa jos sitten kuitenkin pettää. Ymmärrän kyllä toisaalta mutta en välttämättä hyväksy. Kuullostaa joltain jeesustelulta mutta voin vannoa ja vakuuttaa etten ole eläissäni pettänyt ainuttakaan naistani. Sitten jos petän ensi kerran, ehkä sitten hyväksyn sen asian paremmin (olisi kai pakko koska eihän sitä itse koskaan ole väärässä), kukapa tietää. Mutta kun en aio edelleenkään sitä tehdä. Olen omituinen ja outo, tiedän sen. Monessakin asiassa, tämä lienee yksi niistä. Ei se tee minusta parempaa tai huonompaa, vain friikin. Mutta se on minun tapani toimia, muut tehköön miten haluavat.

Välillä kyllä tuntuu ettei millään ole mitään väliä, että voi laittaa täysin ranttaliksi. Kun esim joku kuolee tai sairastuu vakavasti. Loppuviikolla kuulin erittäin hyvän tuttuni olevan kuolemansairas. Se tästä kaikesta vielä puuttuikin.. Kohta aivan oikeasti hajoaa polla. Jälleen, taas ja kerran pysähtyy miettimään että mikä järki tässä kaikessa on. Pitää kai elää täysillä joka päivä, ei tiedä tuleeko huomista. Jos pettäjät perustavat toimintansa tähän ajatusmaailmaan, ehkäpä alan tajuta pointin ja liityn heihin.

No mutta, koko tämä viikonloppu ollut eläimellistä menoa... kissa & koiravahtina tutun luona tuolla jossain. Iso talo käytössä ja asustettavana. Eläimillä on todellakin luonne ja tahto ja ne ymmärtävät yllättävän paljon asioita, ovat fiksumpia kuin mitä me edes tiedämme. Nämä veijarit tiesivät selkeästi mitä tekivät kun yrittivät ottaa luulot pois 'babysitteriltä' (ja ehkä protestoivat isäntäväen poissaoloa). Tuli mieleen yläasteajat kun sijaisopettajilta otettiin aina eka tunnilla luulot pois. Joskus joku hento nuori opettajaopiskelija lähti alta kymmenen minuutin itkien pois luokasta tuoden rehtorin mukanaan. No voi noita aikoja, millainen nynny sitä onkaan kasvanut ajoista noista. No joka tapauksessa eka 'källi' oli revitty ja huolellisesti ympäri keittiötä ja olkkaria levitelty roskapussi. Toinen jäynä oli virtsa keskelle lattiaa, vaikka hetkeä aiemmin oltiin käyty pihalla. Oli kuin suoraan klisheisestä amerikkalaiselokuvasta, että pystyi melkein ennakoimaan mitä milloinkin tulee, muttei etukäteen voinut asialle mitään. Hermo ei ihme kyllä mennyt missään vaiheessa vaikka esim perjantaina oli pitkä päivä, ei kahvia ja päätäkin särki. Välillä kyllä ajatteli että ei voi olla totta, eikä varsin sattumaa, jopa huvitti. Lauantaiaamu alkoikin mukavasti kissan tullessa herättämään ja hyppelemään päälleni. Idylli särkyi suht nopeasti kun kävelin olohuoneeseen.. eikösvain tämä mirri ollut pudottanut kukkaruukun lattialle, järsinyt kasvit ja levitellyt mullat ympäri taloa. Koska tämä pieni ystäväiseni on aika pitkäkarvaista sorttia oli multaa kulkeutunut myös sänkyyni puhumattakaan kirjahyllystä, sohvasta ym. kohteista. Kun siivosin sotkua sekä kissa että koira tarjosivat ahkerasti apuaan levittämällä multaa aina kun selän käänsi (dogin tosin sain voitettua puolelleni ja pitämään kissan kauempana kun lakaisin sotkua). Tämän jälkeen ei ihmeempiä enää tapahtunut ja molemmat olivat koko kiltisti. Hyvin nuo molemmat tuntuivat ymmärtävän mitä niille puhui ja loppujen lopuksi sain ne tottelemaan ja tekemään asioita. Todella fiksuja nämä uudet karvaiset ystäväni olivat. Oli kaikenkaikkiaan mukava ja opettavainen viikonloppu.

Ainiin joo..
Bänditreenit piiiiiiiitkästä aikaa, eli paljon mahtunut on tähänkin sunnuntaihin..