IRC-Galleria

Maj Karma

Soi Sodankylän Seitabaarissa Iskelmä..

Ensiapukurssitusta eilen ja tänään.. jotain hyödyllistä välillä..

Prätkäkelit ne vaan tekee tuloaan!!!!

Surettaa..

Aurinko näyttäytyi.. se sentään jaksaa hymyillä. Kevät alkaa tulla ja alkaa olla valoisaa, se antaa voimia ja uskoa huomiseen. Mopokelitkin alkavat häämöttää. Muutama päivä sitten Tsadissakin oli niin keväisä fiilis (tiet sulana,talitiaiset lauloi), että alkoi kuume nousta valtaamaan suomen lukemattomia mutkateitä..

Eilen tulityökorttikoulutus, muistona siitä rakkulat sormessa/ kädessä. Tuli polttaa!!

Lähdin iltapäivällä kotia kohti elämäni pahimman ja rankimman viikonlopun jälkeen. Poikkesin Jyväskylään katsomaan yhtä liiketilaa keskustassa. Sitten matka kohti H.linnaa. Yöllä testasin vielä yhtä Wiihin ostamaani peliä.. eihän siitä mitään tullut, liikaa liikkuvia osia ja nappuloita noissa kapuloissa. Hallinta on hankalaa aluksi mutta aloin päästä jyvälle. Ei ole mua varten nuo. Siinä sitten ehkä joskus lelu jollekin, jälkikasvulle tai kummipojulle who knows.. tosin vanhanaikaista tekniikkaa se sitten jo lie..

Oli hyvä puhua asioista.. Itseasiassa tämä keskustelu olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten.. On ihmeellinen fiilis kun on huojentunut mutta silti sekava ja jollain lailla odottava. Ja se mitä tuleva tuo tullessaan, eikä langatkaan aina ole omissa käsissä. Toivottavasti hän joskus vielä ymmärtäisi, minä ymmärrän nyt kaiken paremmin. Pienistä asioista ajansaatossa syntyi valtava, vuolas joki, joka viimein räjäytti padon voimallaan. Nyt pystyy avautumaan, puhumaan, olla oma itsensä... nyt kun on liian myöhäistä. Vai onko..?

FM2000, Galaxy.. Spänkhillin omat pojat vetivät hyvän geikan. Olivat laittaneet muutaman lätyn nimmareilla, sekä hupparin sivuun ihan mua varten (onneksi sain soitettua heille pahan olon keskellä) Kiitos ukoille niistä, hupparitkin nimittäin viedään kuullemma käsistä.. Hiukan lohtua paskaan päivään :/ Jos en ois tullu tänne en tiedä missä olisin, pakko saada muuta ajateltavaa..

Tapasin myös vanhan naapuri-koulukaverin, jonka olen tuntenut suunnilleen hiekkalaatikko iästä, sekä pari muutakin tuttua. Oli kiva jutella vanhoja ja muistella kavereita, ehkä koitetaan tapaamistakin järjestää. Sosiaaliset kontaktit toivat vähän parempaa fiilistä.. mutta vain vähän.

A:een ei saa yhteyttä, puhelin on pois päältä. Ei aavistustakaan missä hän on, tää on painajainen..

Eilisen johdosta nyt kaduttaa, v#¤ttaa ja masentaa. Perhoset vellovat mahassa, sisälmykset vaihtavat paikkaa, vatsalaukku kääntyilee nurinpäin, kuin 100000 volttia menisi yläkropan läpi, eikä ruoka eikä uni maistu. Tää on yhtä helvettiä