IRC-Galleria

Harmittavaksi tosiasiaksi Rollon serkkupoika oli samaanaikaan jenkkilässä testaamassa ja kuvailemassa moottorikelkkoja mun ollessa täälläpäin. Hän olikin tullut jo perjantaina takaisin, joten nähdään nyt sitten kuitenkin. Paree etten heti sinne rynnännyt, hyvä oli antaa poijjaan toipua ensin hiukan jet-lagista. Mr J tuli poimimaan mut napapiiriltä ja sitten tultiin heille saunomaan muutaman oluen kera

Niin alkoi pikkuhiljaa taival kohti etelää.. entiedä.. mieluiten oisin kyllä jäänyt pidemmäksikin aikaa..

Bussissa on rauhallinen tunnelma. Aurinko laskee pikkuhiljaa tunturien taakse, taivas alkaa punertaa. Kuuntelen musiikkia katsellen maisemia

Kiva jäynä!! et aprillia vaan

Tuuliajolla.. Lievästi ilmaistuna elämä on tällä hetkellä kuin olisi tuuliajolla.. Yllätys yllätys katselin tuota illan leffaa. Heräsi kysymyksiä.. paljonkin. Vaikeita tilanteita, todella vaikeita. Mitä tehdä kun kadotettu, jo haudattu mies palaakin usean vuoden jälkeen takaisin..? Erakoidun tällä hetkellä pohjoisessa, tällä hetkellä haluaisin enemmän kuin mitään muuta, kadota.. kadota jälkiä jättämättä, hävitä. Haluanko sittenkään.. kuka sellaista haluaisi, ei ainakaan autiolle saarelle. Ehkä pitäisi vain jatkaa elämää, mutta miten sen tekee kun ei tunnu suuntaa löytyvän, enkä edes halua, en halua alkaa kaikkea alusta uudelleen ja uudelleen. Mistä löytää sellainen aito rakkaus kuten tuossa leffassa oli, usko toisen elossa oloon ym. vaikka muut mitä sanoisivat. Kaikesta huolimatta mies menetti vaimonsa kenties uudelleen (ei voi tietää miten tarina olisi edennyt tulevaisuudessa), mutta mieluummin Chukin kohtalo, kuin elää epäuskossa onko kukaan todella oikeasti sinusta välittänytkään. Oli hyvä syy, syy jatkaa elämää, vaihtaa toiseen kumppaniin, parempaa syytä EI VOI olla ja silti huomasi miten rakkaus silti säilyi, vuosista ja uudesta avioliitosta huolimatta. Me ihmiset luovutetaan niin liian helposti kaikesta, ei jakseta yrittää, vaikeuksia vältetään.. Ehkä munkaan elämä ei ole niin sekaisin kuin se voisi olla.............on se

Tänään 15km hiihtimillä..

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.
Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä.
Sä jäit seisoon pakkaseen, mun oli mentävä.

Se on surullista, niin kovin surullista.

Me oltiin napapiirin rakastavaiset, vähän aikaa vaan.
Ja nyt kun satu on ohi, ei tarvi matkustaa,
rakkaimpansa luokse aina jonnekkin pohjolaan.

Se on surullista, tai ei oikeastaan...

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

Sodankylä, Sodankylä.

Soi Sodankylän Seita-baareissa iskelmä.
Ollaan onnellisii, kaikki on hienosti-hä.

Sodankylä, Sodankylä.

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

Sodankylä, Sodankylä.
Sodankylä, Sodankylä.

Hei, Sodankylä. Sodankylä.
Sodankylä, Sodankylä.

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.

Ihmeen vilkas.. ihmeen vilkas

DiscoParadisessa yhdellä..

Itseäni Etsimässä
Ylöspäin Yrtittämässä
Suuntaa Selvittämässä
Tavoitteita Tarkistamassa

Tänään 30km hiihtoa lapinmaisemissa..

Tänään 22km hiihtoa, eka vitonen ja myöhemmin 17. Mahtava ilma ja upeat puitteet. Mieli lepää. Sauna urakan jälkeen teki terää

Niin se tuli taas aika siirtyä astetta pohjoisempaan, illan muuttuessa yöksi, mielettömän iltaruskon ja kirkkaana loistavan jupiterin saatellessa. Miten valtavan upea voikaan olla tuo pohjoisen taivaanranta kaikkine väreineen. Joka kilometriltä olo tuntui paremmalta ja paremmalta, mitä pohjoisemmaksi matkankulku kävi. Ehkä elämä voittaa, antaa ajan parantaa..