IRC-Galleria

mun mielestä on kiva kulkea paljain jaloin. kesäisin jalkapohjat parkkiintuu (onkohan oikea sanavalinta?) kammottaviksi ja oudoiksi. muutenkin paljaat varpaat saattavat näyttää toisinaan söpöiltä, mutta yleensä, juuri lenkkareista ja likaisista sukista vapautuneina, ne on lähinnä jotenkin groteski(ehkä tämäkin on väärä sana?)näky. ja mun tekisi mieleni lakata varpaankynteni, mutta kun kaikki kynsilakat on espoossa.

kävin tänään katsomassa emmin kämppää. pitää miettiä josko muuttaisin sinne joiksikin kuukausiksi. täysin en kyllä ole vieläkään luopunut kommuuniasumishaaveesta.

mulla on vielä vaikka mitä sanottavaa (kyllä - aivan yhtä oleellisia asioita), mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. nyt menen asemalle, jos vaikka laiturille olisi eksynyt muutama turisti tai jotain.

...että käytiin tuossa jollain menneistä viikoista sinin kanssa katsomassa akira kurosawan filmatisointi dostojevskin idiootista? se oli "reilusti leikattu versio" ja kesti "vaivaiset" 2tuntia 50minuuttia. herranjumala. mä olen niin ylpeä että jaksoin katsoa elokuvan loppuun. (kyllä mä vähän nukahdin.) siis että olihan se hieno. ja jossain toisessa mielentilassa ja ajassa (ja ehkä myös elämässä?) olisin varmaan ehkä osannut nauttiakin siitä. mutta kammottavan kultturelli olo siitä tuli. on hienoa löytää uudestaan vanhoja harrastuksiaan...(kultturellin harrastaminen on siis yksi sellainen minulle.)

tänään olin samppalinnan maauimalassa. oli kivaa jee. kesä! ja sitten villen ja kallen kanssa syötiin jätskiä jokirannassa ja pojat meni vaateostoksille. ja mä esitin sellaista vittuuntunutta makutuomari-seuraneitiä. katsoin kelloa ja kysyin joko voidaan lähteä.

mutta siis. perjantaina ooonan synttärit. sinne tulee ihmisiä kotopuolesta ja se on ihanaa. jos vaikka saataisiin päiväkännitkin juotua lauantaina. koska SE on kivaa.

joo, ja mä olen käyttänyt säädyttömän lyhyttä hametta nyt kaksi päivää, koska en asu kotona, missä sisko olisi jo viiden minuutin jälkeen sanonut, että "et sä paula voi pukeutua noin".

eilen oli kiva päivä. semmoinen seesteinen. kuin olisi kesäloma. käytiin lotan ja juulian kanssa kaxkerrassa piknikillä, maalasin taulun ja otin aurinkoa.

toissapäivä oli myös mukava. olin töissä, tulin turkuun, ja sitten vielä juotiin valkkaria lotan perheen parvekkeella.

tänään on ihan hyvä päivä myös. paitsi että mulla oli päivystys eikä tänne eksynyt juuri kukaan, nyyh. mutta kyllä mä selviän tästä.

lisäksi huomasin juuri saaneeni nelosen yh:n kirjatentistä. just kiva. mä alan uskoa, että jonain päivänä pääsen pois siitä kolmoskuopasta johon olin jo ajautunut. (niille joiden mielestä kolmosiin jumittuminen ei ole kuopassa olemista sanoisin, että ei niin, mutta että ei ole kiva, jos aina saa saman numeron. niin, ja että mä en halua olla aina ja kaikissa asioissa keskiverto. mielummin olen hyvä tai huono, kumpi vaan.)

ja mä olen miettinyt melko syvällisiäkin viime aikoina, vaikkei ehkä uskoisi. tulemisesta ja lähtemisestä. ja siitä kun ei enää tiedä kumpaa on milloinkin tekemässä. ajatukset eivät vielä ole aivan kiteytyneitä, mutta jos niitä vielä vatvoisi saisi niistä ehkä jonkin moisen kolumni-pakinankin ehkä aikaiseksi. (noin niinkuin omaksi iloksi.)

vappuaatto jee.

mä luulen, että tarvitsisin elämässäni lisää onnistumisen elämyksiä. esimerkiksi on käsittämätöntä, miten pitkään pysyin hyvällä tuulella sen jälkeen kun oli ihan itse ajanut autolla sumuisessa kaupungissa (tosin vain turussa) pimeällä ja parkeerannutkin ihan itse. tai miten onnelliseksi tulin kun kuulin saaneeni yhden nelosen.

alkaa opiskelijan todellinen arki näyttää minullekin rumia kasvoja. jouduin viikonloppuna lainaamaan äidiltä rahaa kun omat oli oikeasti loppu.

(melkein harmittaa kun pääsen niin harvoin koneelle. tässäkin kuussa on saatunut vaikka mitä maininnan arvoista. tavallaan.)(myös iloisia asioita.)(:D)

niin.

mun silmiä särkee kun mua väsyttää. saan asioita aikaiseksi huonosti ja viiveellä. mun mielialat taitaa olla suoraan verrannollisia säähän? nyt ainakin on harmaata kaikkialla. olen viimeisen viikon pukeutunut pinkkiin. tavallaan se ahdistaa, toisaalta rutiineissa on jotain kumman lohdullista. mulla on ikävä ihmisiä. ja mulla on sellainen olo, etten tee hyvää muille ihmisille. kaikin puolin perus siis? toivottavasti tämä ei ole pysyvää. ja nyt mun päätäkin rupesi särkemään. great.


niin, ja mun mielestä on uskomattoman pelottavaa kävellä ulkona aina kun esineillä/asioilla/ihmisillä/millään ei ole varjoja. tänään mua on masentanut. teki kamalasti mieli ostaa cd-levy. jos vaikka olisi olo parantunut? en kuitenkaan tehnyt niin (hyvä minä - kypsää ja aikuista. sitä paitsi mitä siitäkin nyt tulisi, jos ostaisin levyn joka kerta kun mulla on paha mieli? en varmaan söisi koskaan.) menin kotiin, vanhojen cd-levyjen ja ruuan seuraan. eivät kovinkaan seurallisia btw. onneksi juan-carlos hurraa ainakin toistaiseksi kuin unelma. jotakin sentään olen saanut tehtyä. miksi vaan teen kaiken niin myöhään, ettei asioista ehdi nauttia kun on sata muuta asiaa joita murehtia? taitaa tuokin olla niitä ikuisuuskysymyksiä, joita aina kysytään, mutta joihin ei koskaa löydy vastausta. kaikki on jotenkin vain niin lohdutonta.

(ajattelen asioita joita en saisi enkä haluaisi ajatella. lähinnä asioita joita en saa enkä siksi haluaisi ajatellakaan. jos ihminen ei voi hallita edes oman mielensä liikkeitä, niin onko mitään mihin se pystyy vaikuttamaan?)



kamala kun on kiire vaikkei kai pitäisi. on saanut ravata viime aikoina kuin mikäkin hevonen. kai tämä helpottuu, kun vähän saa opiskeluja hoidettua alta? perjantaina tentti, huomenna päivällä esseen palautus. toisaalta voi miettiä, kuinka kauan mä olen odottanut asioiden helpottuvan. .

vaikka päivä tänään alkoi ihan hyvin, niin illalla hallituksen kokoukseen mennessä olin jo täysin sietämättömällä tuulella. syvimmät osaanottoni. syytän väsymystä, nälkää tai hormooneja. (en ole vielä päättänyt mitä.)

tänään (eilen?) oli villen synttäri; onneksi olkoon vain. niukasti ehdin mansikkakakulle ja katsomaan desperate housewivesia ennen kuin varsinaiset juhlat oli ohi. myöhemmin bristolissa mahtoi muilla asiakkailla olla hauskaa, kun humanistijoukko pohti tuopin ääressä maapallon kiertonopeuden hidastumista, maailmankaikkeuden rakennetta ja universumin tuhoutumista... (ymmärrämmehän lopulta kuitenkin [kaikki] vain niin kovin vähän.)

viikonloppuna olin espoossa.(taas.)ehti harrastaa partiota moneen otteeseen (tsh,kakkukisat,kesäleirikokous). lauantaina olin kirkkonummella. anne kertoi puhelimeni jättäneen kummallisia viestejä vastaajan täydeltä. oltiin kuulemma ainakin pohdittu perussuomalaisten sijoitusta puoluekentässä. (varmana pidettiin vain sitä, että ainakin ne on kaikkea ja kaikkia vastaan.)

mun tekisi mieli mennä keikalle vaikka tiedän, ettei mulla oikeasti ole varaa. voikun olisi jo kesä ja töitä.

---

mä korjasin molemmat cd-soittimeni, jesh! kenessä on insinööriainesta häh?

---

mä olen huomannut, että mun ongelmat on ja pysyy aina samoina. se on aika kammottavaa, oikeastaan.

näin kuumeinen olo mulla ei ole olllut aikoihin. ajatukset ei kulje ollenkaan, silti pitäisi saada aikaiseksi opiskeltua. etenkin, kun lintsaa kaikilta päivän luennoilta. mutta kun toisaalta mä olen oikeasti sitä mieltä, että jos ei pysty keskittymään opetukseen, niin on ihan turha mennä luentosaliin syljeskelemään kattoon ja häiritsemään muita.

nyt näyttää myös pahasti siltä, että myös mun stereot on rikki. mä en ymmärrä miksi kaikki mun elämässä tuntuu hajoavan. kohta varmaan seinätkin rupeavat kaatumaan..?

(nettiriippuvuus...) mun pää on ihan tyhjä. mun pitää lähteä kotiin nukkumaan. niin saan ehkä tuurilla nukuttua kuusi tuntia. ah elämän pieniä iloja!

kävin tänään gynellä uusimassa reseptit. mulle selvisi, että samoilla särkylääkkeillä voi lääkitä kuukautiskipuja JA päänsärkyä, lucky me! se lääkäri oli kyllä vähän pelottava heppu, höpisi taukoamatta enemmän tai vähemmän outoja juttuja, kuten "Naissukupuoli ei ole sairaus." helvetti, älä puhu sairauksista, ainakaan kun mä olen läsnä, pliis!

ja sitten kun ostin pizzaa opiskelijan ravitsevaksi iltaruuaksi, poika tiskin takana pyysi mun puhelinnumeroa. mä kysyin saisinko miettiä, ja sitten se antoi mulle omansa. tai oikeastaan se pyysi sitä toista tarjoilijaa kysymään. tosi absurdia. kaikki. ja keskustelu tosiaan alkoi sanoilla "oletko sä suomalainen?", taas. (mun elämä...)

viime lauantaina millencolinin keikka oli just jees, paitsi että mun leppäkerttukello (eli yksi elämäni rakkauksista)(en ole materialisti) tippui ja meni tuhannen päreiksi. myös hki:ssä ars oli kiva. parhaat oli panic room & birminghamin valituskuoro...


Lisäksi joitain tunteja sitten sain paskimman ajatuksen ikinä, ja ilmoittauduin kirjatenttiin. mä en ymmärrä miten mä järjestän kaiken. se prokkis, että järjestän elämäni ei oikein etene. ehkä jos saisin nukuttua...?

---

ja mulla on edelleenkin toisinaan sellainen olo, että tekisi mieli itkeä hetki, että tuntuisi kokonaisvaltaisesti paremmalta toisen hetken. [itku vaan ei tule, ei ole tullut viikkoihin, ehkä kuukausiin. ei edes silloin, kun ranskan jälkeen olin väsymyksen "itku"-asteella. (siis se vaihe, kun on niin väsynyt, että tekisi mieli itkeä ihan joka asian vuoksi.) enkä mä ole koskaan ollut itkijä-tyyppi, ja sehän tässä rassaa eniten.]