IRC-Galleria

Aika rientää taas kovempaa kuin gepardi, mieli ei seuraa sen mukana. Olen jämähtänyt johonkin tammikuun ajoille, kun ei tarvinnut vielä murehtia mistään ja oli aikaa vaikka ryömiä. Silloin saattoi suunnitella vaikka mitä kun ei tarvinnut olla kovin realistinen. Ja ne epärealistisuudet kuulosti niin hyvältä, että ne haluaisi toteuttaa ja nyt mitkään korvaavat vaihtoehdot eivät kuulosta edes vaihtoehdoilta.
Turhauttaa ja yksinkertaisimmatkaan asiat ei suju, kaikkea muuta tulee tehtyä, paitsi niitä asioita joista olisi varsinaisesti hyötyä. Kaikki kyllästyttää ja päivät menee siihen kun nousee sängystä ylös ja avaa telkkarin ja rupee taas nukkumaan. Kehittävää todellakin. Eikä jaksa edes miettiä kun se stressaa ja silloin kun on stressaantunut niin on surullinen ja ailahtelevainen ja ilkeä. Ja kun on sellainen niin kukaan ei halua olla seurana. Sitten joutuu olemaan yksin ja sekin on oikeastaan ihan mukavaa kun ei tarvitse puhua eikä ajatella. Turhauttaa. ihan vitusti. Ja vielä enemmän silloin kun netti pätkii ihan huvikseen joka toinen sekunti. Se syö motivaatiota.