IRC-Galleria

* 2.10. Doris, Tampere *Maanantai 06.10.2008 15:31

Huh. Kirjoitetaan lähimuistista, jottei unohdu. Aika spektaakkelinomainen viikonloppu. Yritetään taas värittää/välittää tarinaa sopivasti.

Lähtö Helsingistä oli - taas kerran - asenteella "lähdetään kerrankin ajoissa". Alku oli lupaava. Heikki puskee kiireellä taksilla Hakaniemeen starttaamaan (kunnostettua) asuntoautoamme. Ensin tajuan, että meillähän ei ole bassovahvistinta. Sitten soittelemaan. Risto Juhani lainaa laitettaan (kiitos jälleen siihen suuntaan). Sen jälkeen haetaan Heikin uudenkarheat hardkeissit musiikkiliikkeestä. Kaikki näyttää menevän aivan hyvin... Kunnes saavummen entisen treenikämppämme ovelle. Lukko on vaihdettu. Mahtavaa! (Jotenkin alitajuisesti olin osannut odottaakin vastaavaa toimintaa.)

Reilun tunnin soitteluiden jälkeen saamme avaimen - vain huomataksemme, että kämppä on siivottu aivan uuteen uskoon, ja suurta osaa Heikin ständeistä ei näy missään. Luksusta.

Lisää puheluita. Saamme kuulla, että eräs helsinkiläinen kohuyhtye on lainannut osaa ständeistä. Ei muuta kuin hakemaan. Sieltä löytyy kaksi kappaletta lisää. Enää puuttuu kolme. (Niin luulimme.) Ne haetaan musiikkiliikkeestä. Huh.

Nyt kuulostaa, että kaikki on jo aivan hyvin. Olemme aikataulusta toki myöhässä melkolailla. Soittoja Tampereen suuntaan.

Hämeenlinnan kohdalla (vaihtaessani Heikin tomeihin kalvoja) HP tajuaa, että lattiatomin ständiä ei ole. Hahaa. Lisää puheluita. Miksaaja-Jarno lupaa lainata omaa lattiatomiaan. (Koko viikonlopuksi jopa. Kiitos.)

"Asioilla on tapana järjestyä."


* 2.10. Doris, Tampere *

Torstai-ilta. Sateinen sää. Tampere. Ei julisteita paikan seinissä. Tietenkään ei.

Lopulta paikalla on ehkä 17 ihmistä, toki sitäkin parempia ihmisiä. Aika moni siis missasi yhden parhaista keikoistamme. Doriksessa on tapana soitella melko alhaisella volumella. Jarno tekee todella hyvää jälkeä. Myös lavalla pärjätään - vaikka monitoreja ei olekaan kuin kaksi kappaletta.

(settilistat ovat autossa)

Akustinen alku toimi tosi hyvin tähän tilaisuuteen. Rokkia sitten hiukan hillitymmin, mutta ihan sähköisesti kuitenkin. 'Tehdas' palasi keikkasettiin, samoin Juhan kanssa ensikertaa 'Olenko koskaan kertonut?' Muitakin harkitaan. Molemmat toimivat erinomaisesti. Spesiaalikehuja tuli alhaisesta äänenvoimakkuudesta.

* 6.8. cafe mascot, helsinki *Keskiviikko 17.09.2008 15:38

Jaahas. Taas vähän venynyt tämänkin kirjoittaminen.

Kalliossa Tejan järkkäämällä Mascotin keskiviikkoklubilla ilmaiskeikka.

Olimme paikalla yllättävän ajoissa, mutta PA ei ollut. Kaiken piti olla valmiina klo 17 kun saavumme, mutta paskat. Tuli kohtuullinen vitutus, kun kaveri ei ollut saanut monitoreja eikä mikkejä pystyyn päivän aikana. Siinäpä meni sitten se soundcheck-aika. Etenkin ärsyttävää, kun muutenkin tiedettiin, että laitteisto tulee olemaan ties mitä. Ja miksaaja ei tunne yhtyettä yms.

Sitten alkoi kerääntyä, minun akustinen oli pamahtanut rikki. Sähkökitaroissakin oli jotain elämää. Pauli ei ehtinyt edes tähän lyhennettyyn check-hetkeen. Kaikki toimi jokseenkin, päätimme lähteä hetkeksi pois, ja tulla ennen keikkaa tsekkaamaan linjat. Joku lupasi laittaa ja tsekata monitorit, ja pistää loput mikit pystyyn siinä välillä.

No, eipä ollut mitään tsekattu ennen keikkaakaan vielä. Siinä sitten hikisesti katsotaan hommia, monitoripyynnöt menevät kuuroille korville. Ja just minuutteja ennen keikkaa hirveä säätö, kun Heikin akustistakaan ei sitten tsekattu kunnolla ajoissa. Paristo on väärinpäin. Jes! (Ei osoitella syyllisiä.)

Just lavalle mennessä Heikki ilmoitti: 'Mites se yks biisi jota mä en ole koskaan soittanut?' Joku kerettiläinen ehdotti ääneen, että 'ei soiteta sitä', mutta onneksi yhtye ei tässäkään asiassa ole demokratia. Kävimme 'Puhu kanssani nyt' -laulun nopeasti Heikin kanssa läpi. Ilmoitusluontoisesti, että 'kyseessä on 3/4, vähän kolistelua sinne sekaan ja loppuun pitkä tauko ja lasket 1-2-3-2-2-3 ja mättöä määrä X'.

Soittelin sitä siinä vähän, kun Henkkakaan ei muistanut koko biisiä loppuun asti. Lupasin kompata biisin aikana homman lävitse. Näissä hommissa tulee esille Heikin varmuus ja pelottomuus, joka varmasti juontuu hommista joita hän tekee sivutoimisesti kuulemma. Haha. Kaikki eivät lähtisi vetämään keikalle täysin tuntematonta biisiä, jossa on vieläpä kaiken maailman rumputaukoja.


/ Et saisi tietää /
/ Päiväni jumalana /
/ Vaeltajasydän /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Radio Suomi soi /
/ Hollywood /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Olen tuottanut surua /
/ Kummitusjuttuja /
/ Kultainen palomino /
/ Vain vähän puhutaan /
/ Kosketus /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Ilta huvipuistossa /
/ Olenko koskaan kertonut? /
/ Puhu kanssani nyt /


Oho. Kirjoitettuna ihan jumalattoman pitkä setti. Hahaha. Ei se soittaessa siltä kyllä tuntunut, onhan tuolla nuo muutamat tosilyhyet seassa.

Alunperin olin kaavaillut vieläpä aloittavani 'Alain Delonilla' yksin tai Jussin kanssa, ja lopettavani yksin 'Olen nähnyt taas niitä unia' -teokseen. Haha. Se olisikin ollut sitten jo 19 biisin setti. Nyt oli VAIN 17. Delonia ei ehditty kuitenkaan treenata, eikä se olisi soolona kuin laimea versio alkuperäisestä. Ehkäpä sitä ei vedetä koskaan keikalla. Ei koskaan sanota ei koskaan.

* Et saisi tietää: Aloitimme Paulin ja Jussin kanssa, Jussi veti viululla kitara- /alttomelodiaa, ja Pauli surisi ja liu'utti sekaan. Kai se sitä melodiaakin toisti. Monitori oli päällä jotenkin, todellakin vain jotenkin.

* Päiväni jumalana: Heikki sutimaan sekaan, Jussi veti ykkösviulumelodiaa. Hyvin toimi, mulla oli pelko, ettei Jussi kuule viuluaan. Kyllä sitä kyselinkin, mutta yleisön ilmeistä päätellen kaikki oli hyvin.

* Vaeltajasydän: Jussi otti sellomelodian viululle. Hyvin toimi sekin. Oli yksi leppoisimmista Vaeltajista ikinä. Laulua en kuullut monitorista yhtään. Onneks on helppo laulu suorittaa päänsisäisesti, kun metelitaso ei ole kovin korkea.

* Kaanaan vesitornilla: Mahtavaa, kun saatiin ekaa kertaa vetää tämä viulun kanssa. Tuli aivan erilainen fiilis. Muutenkin Vesitornista on tullut selkeästi näiden keikkojen vetonaula. Haa. Tietenkin. Kaipailen nauhakaikuani, mutta Henkan Rocktronin delay ajaa asian sekin.

*Radio Suomi soi: Alkaa tuntua, että ilmassa on jotain henkilökohtaista, koska monitori on selkeästi kiinni. Mainitsen asiasta, ja sitten se herää henkiin uudemman kerran. Oliko se nyt liikaa vaadittu? Jussi menee tilaan kuuntelemaan hetkeksi soundeja (=hänet erotetaan väliaikaisesti). Toteaa kuitenkin kaiken olevan siellä puolella aevan hyvin. Laulu kuuluu jopa liian hyvin. Siitä olin etukäteen antanut maininnan, että sen pitääkin olla kovalla. Tällä keikalla tuntui, että RSS oli ihan jees, monilla keikoilla siitä ei ole saatu oikein mitään irti. Siitä puuttuu jotain, stemmat ainakin.

* Hollywood: Kuten tunnettua, tämä saa selkeästi jengin hereille. Olenpa ehkä huomannut, että se pitää vaan vetää röyhkeästi ja laulaa rokimmin kuin levyllä.

* Rakkaus on jättänyt Maan: Jussi tekee comebackin yleisön puolelta - nyt Elgam-urkujen taakse. Se täydentää kivasti keikkasoundia se. Pitäis olla joku toinenkin retrourku mukana, jos ois soittaja vaan olemassa. Haha.

* Olen tuottanut surua: Sama homma, urut jatkavat mukana. Tässä niillä etenkin on niin suuri osa melodisesti, että on jäänyt kaipaamaan niillä keikoilla, joilla Olavi tai Jiri ei ole ollut soittamassa. 'Suru' ei muuten oikein lähde takuuvarmasti. Eipä sitä ole tällä kokoonpanolla juuri kyllä soitettukaan. Se on hyvä muistaa. (Niin kuin ei monia muitakaan toki ihan just TÄLLÄ kokoonpanolla.)

* Kummitusjuttuja: Jussi vetää Rhodes-melodiaa orjallisesti. Se tuo lisää myös, mutta 'Kummituksen' kanssa mulla on samoja ongelmia päässäni. Jotenkin se ei tavoita sitä levyn fiilistä just koskaan. Pitää syyskiertueelle sovittaa se akustisemmaksi kenties.

* Kultainen palomino: No tämä onneksi toimii aina. Jussi lomailee, vai soittiko tamburiinia? Ei kai.

* Vain vähän puhutaan: Pitkästä aikaa setissä. Ei treenattu kyllä, mutta ehkä me checkissä sitten kokeiltiin, kun kerran muistettiin. Ei kun testattiin takana ennen keikkaa. Niin se meni. Haa! Urut mukana tässäkin, kuten levylläkin on, vahvasti. Jussi on hieno avustus Henkka-bassokeikoillekin, kun osaa biisit ja rakenteet ja mukautuu soittimesta toiseen. Alunperin piti olla mandoliinissa Jussi, mutta ei näissä ympyröissä sentään...

* Kosketus: Meillä on ollut jatkuvasti epävarma olo myös 'Kosketuksen' livemeiningistä. Välillä mua on arveluttanut, mitä mun kuuluisi soittaa. Välillä Heikkiä oma soittonsa. Tänään K. meni ihan mainiosti lävitse, mutta JOTAIN vielä uupuu. Urut soivat. Ja soolossa molliterssi. Ah.

* Ei ole kysymyksiä: Jepjep. Siinähän se, rumpujen volatasoltaan tätä ei sais näin pienessä paikassa ehkä enää soittaa. Tai saa, muttei saa.

* Viimeinen surmanajaja: Jussi ois vetänyt viulua muuten, mutta ajattelimme, että saattaa hukkua yksinäinen viulu sinne sekaan. Pauli soitti mukaillusti mun Coldplay-kitaraa. Se toimi aika mainiosti. Jussi taisi soitella valituissa kohdissa (kertsit, introt, outro) taas sitä urkua. Alkoikohan soundi kyllästyttää yleisöä? Haa!

* Ilta huvipuistossa: Encoreksi oli jätetty epämääräinen päätös. Ajattelimme tilanteeseen sopien soittaa 'Huvipuiston' ja 'OKK?':n, ja kenties vielä lisäksi 'Puhu kanssani nyt' tai 'Unia'. 'Huvipuisto' on toki takuuvarma aina. Samoin 'OKK?'. Tämä kokoonpano saa niihin spesiaalimeiningin, ehkä ne edustavat just Pauli-Henkka -tyyliä enemmän.

* Puhu kanssani nyt: Jälkikäteen vois sanoa, että turhaan soitettiin enää tätä. Halusin sen lopun mättöosuuden mukaan keikan lopuksi kuitenkin. Tavallaan se päätti hyvin 'Et saisi tietää' -laululla alkaneen keikan. Sinkkujen bonusbiisit päätyihin. Ne on kuitenkin tunnelmaltaan ihan laadukkaimmasta päästä Soma-yhtyeen tuotannossa. Jazzmaster vaikeni jossain osassa laulua, lopussa ehkäpä. Olin osunut riehuessani switchiin, joka oli näköjään nollavolalla sitten se toinen asento. Se ei siinä tullut mieleen heti. Niinpä hätäisesti akustinen käteen, toimivaa.

Jengiä oli arvion mukaan 120+, joten tyytyväisiä voimme olla. Mainoskampanjaa ei oltu hoidettu aivan riittävän hyvin mielestäni, joten kaverikeikasta oli toki kyse. Niin kuin niin usein. Onneksi on edes tuon verran kavereita.

Paitamyynnit ja muut jäi, kun sitä säätöä siinä ennen keikkaa oli taas runsaasti. No, meni reppukaupasta taas muutama tuote. Hyvä näinkin. Kiitos paikalla olleille.

* * *

...ja jokainen, joka jaksoi lukea tänne asti, sais kyllä kuitata jotenkin, jooko? Hahah. Tietäis, ettei kirjoita näitä ihan turhaan.

* paidat ja kauppakassit *Keskiviikko 03.09.2008 16:24

Vihdoinkin saimme paidat ja kangaskassit myyntiin myös sivujen kautta (kun Iiru otti kuvat jee). Eli niitä on tilattavissa samasta osoitteesta kuin levyjäkin, www.soma.mycashflow.fi.

Ja kannattaa etukäteen varmistaa paidoista, että oikeaa kokoa on saatavilla.

Hophop!

Keikkakalenteri.Maanantai 01.09.2008 18:56

Eli kuten on monessa yhteydessä tullut mainittua, syyskiertue starttaa lokakuun alusta liikkeelle.

Ohessa vielä mainittuna päivämääriä.

to 2.10. * TAMPERE, Doris *
pe 3.10. * KALAJOKI, Kultakala *
la 4.10. * KOKKOLA, West Coast *

pe 10.10. * TURKU, Bar Kuka *
la 11.10. * FORSSA, Blue Pool *

pe 17.10. * VAASA, Superstereo *
la 18.10. * SALO, yksityistilaisuus *

to 20.11. * HELSINKI, yksityistilaisuus *
to 20.11. * KUOPIO, Henry's Pub *
pe 21.11. * JYVÄSKYLÄ, Katse *
la 22.11. * (varattu)

to 4.12. * (varattu)
pe 5.12. * IMATRA, WooDoo *
la 6.12. * (varattu)

**************************************************

- Kaikki keikat ovat K-18.
- Aloitusajoista / sisäänpääsymaksuista informoidaan myöhemmin, kun ne selviävät (jos selviävät).

Keikkapaikkaehdotuksia otetaan vastaan esim. tähän postiin vastaamalla.

Soma-yhtye pidättää oikeuden muutoksiin. Vai miten se sanotaan? :D

KEIKKAMYYNTI:
Henri Koskiniemi / GAEA Booking
henri(a)gaea.fi
http://www.gaea.fi/booking
Olavi oli joskus toukokuun vaiheissa ilmoittanut järjestävänsä synttärit 'jossain Orimattilassa', ja että "Somakin esiintyy siellä".

Asiaan ei sen kummemmin palattu, kunnes kuukautta ennen tapahtumaa ystäväni Aatu ilmoittaa, että olemme hänen festareillaan soittamassa. Palaset loksahtelevat, ja huomamme, että olemme todellakin ihan oikeassa tapahtumassa esiintyjälistalla. Hahhaa. Eipä alkuun siltä kuulostanut Olavin säätö.

Kokonaisuus oli sekava, joku pieni kyläjuhla jossain Orimattilan lähellä. Maanantai-ilta. Seurantalo. Moni epäili edeltä.

Paikalle saavuttuamme huomasimme kyllä välittömästi, että tilanne oli hyvä. Aurinko paistaa, järkkärit ovat ystävällisiä, palvelu pelaa. Tila vaikuttaa erinomaiselta, kuin kansakoulun juhlasali. Onneksemme tapahtuma on vieläpä maksuton, se tarkoittaa sitä, että ihmisiä todella voisi ollakin tulossa.

Kari Lahti on lupautunut miksaamaan meitäkin ystävällisesti. Soundcheckkejä ehditään pikapikaa tehdä, yleisö pääseekin itse saliin jo yllättävän aikaisin. (Salissa on enemmän porukkaa soundcheckissä kuin keskiverto Soma-keikalla ikinä.)

(settilista yyh jossain, mutta perussettihän se: vaeltaja<3, kummitus, surua, hollywood, radio suomi, jumala, palomino, kosketus, kysymyksiä, surmanajaja. encorena vesitorni.)

Setti vedetään ilman sähköistä komppikitaraa. Paulikin vähentää volumea runsaasti. Se oli viisas päätös, kuuluu yleisöstäkin keikan jälkeen. Tämä aiheutti myös sen, että 'Vaiheita' jätettiin soittamatta huhuhuu.

Porukkaa on paikalla aivan helvetisti, sali on jo tuntia ennen keikkaa ihan täynnä ja osa joutuu kuikuilemaan lavan reunalta ja toisesta tilasta. Täysin käsittämätöntä. Olemme kuitenkin keskellä peltoa.

Täydellistä kun ihmiset kuuntelevat, eivätkä liiku penkeiltään/lattialta/seisomapaikoilta yhtään mihinkään. Yleensä kaljahanoille on meno jossain vaiheessa. Nyt kolmen vartin shown aikana ei monikaan lähtenyyt asemistaan. Harvinaista.

Keikka on kaikkineen täydellinen menestys. Encore ei itsessään yllätä, kun paikalla on 250+ ihmistä. Sen sijaan se, että kaikki levyt myydään keikan jälkeen (ja enemmänkin olisi mennyt), kertoo onnistuneesta tapahtumasta. Ja se, että on MAANANTAI. Mykistävää.

Me Paulin kanssa jaamme Olavin basistin paikkaa, Kämpyn ollessa muissa touhuissa. Olin hiukan jännittynyt siitä, kun onhan noissa sen viisuissa aika tunnistettavia bassolinjoja. Hyvin se meni. Pauli soittelee sitten cover-osuudessa ja korvakuulolta Olavi-viisujakin. Hän on kova. Samoin fiittaajat: Antony, Mika, Merja, Jonde ja Reetis.

Harvoin keikkailtana tulee sovittua, että "pakko tulla ensi vuonna uudestaan". Nyt Aatun kanssa sen suuntaisia alustavia suunnitelmia kuitenkin diilaillaan. Se olisi oikein hienoa, jos pääsisi seuraaviakin Olavin synttäreitä tuolla lailla juhlistamaan.

Asiaa on puitu useasti jälkikäteenkin, harvoin on näin täydellistä iltaa. 'Matkalaulun' rivejä lauloi suuri osa joukkiota matkatessamme traktorin perässä vaunussa kohti jatkopaikkaa.

Jatko- ja yöpaikkana Peltoloiden maatila - täydellistä sekin. Saunaa ja uima-allasta, ei tosin Vesalle.

(Jatkan tarinaa, koska varmastikin unohdin jotain olennaista.)

* 10.7. studio / tampere *Keskiviikko 13.08.2008 16:32

Heräämisiä Ruman edestä Transhotellista. Itse nukuin yläosastossa, joka ei todella ole kovinkaan mieltäylentävää. Parkkisakkoja ei tänä yönä ole voinutkaan tulla, olemmehan laillisella paikalla. (Ainakin klo 10 asti.)

Klo 13.15. Pääsemme studiolle jo ennen yhtä ja soittokin alkaa jo varttia yli, onhan kamat pääasiallisesti pystyssä. Studion omat Premierit ovat laatua. Ensinnä haluan Heikin soittavat rummut eräiden vanhojen pohjieni päälle (tai alle, kuinka vain). H. on kuunnellut kappaleen aiemmin ilman rumpuja, joten jonkinlainen kuva siitäkin asiasta on.

Olemme kaaaaauan sitten Tuomaksen kanssa tehneet rockkappaletta (ihan oikeasti rock), jota on päiväkirjan sivuillakin sivuttu monilla eri nimillä. 'Puulaivoja' lienee se viimeisin. Kappaleen on pitänyt olla osana pariakin edellistä albumia, mutta joo... Näinhän se menee. Rummut eivät enää sopineet päällesoittoihini, niinpä halusin Heikin soittavan simppelimmät kannut.

Heikin mielestä kappale on hyvä, vaikka se muistuttaakin kuulemma 69 Eyesin 'Devils' -laulelmaa. Haha. Mulla on siitä enemmän Kiss-fiilis. Hyi helvetti. On siinä jotain modernimpaakin.

Lupaan muokata sen laululla johonkin toiseen suuntaan. Tunnin verran komppeja fiilistellään, kunnes ilmoitan, että "nyt riittää", kappale ei kuitenkaan ole suunnitelmissa tälleKÄÄN levylle. Haluan vain sen valmiiksi joskus. Se häiritsee kovasti mielenrauhaani.

Klo 14.30. Toinen laulu, johon on jo soitettu soittimia (selloa, marimbaa yms..) ja kaivataan rumpuja kulkee työnimellä 'Lyhyt elokuva rakkaudesta'. (Siinä ei ole yhdyssanavirhettä, turha edes yrittää.)

Kappale on ollut olemassa jo pitkään, olen käyttänyt siihen luvattoman paljon aikaa saamatta mitään näkyvää esille. Ilmoitan kuitenkin Jussille rumpuraitojen syntyessä, että ehkä tämä tyyli on lopulta hyvä, että antaa joidenkin laulujen vaan hautua. Niistä saa sitten irti erilailla, kun on kokeillut mikä ei ainakaan toimi. Rumpujen sisääntulokohta oli jo kauan ollut itselleni selvyys, tämän kappaleen pitää hengittää.

Heikille oli tullut mieleen marimba-kuvioista jonkinlainen 'pieni kone'. Hän halusi soittaa perkussiokompin, joka poimisi lähinnä marimbaiskut. Minä pyysin poistamaan niistäkin vielä vähän. Snaresta otettiin matto pois, se sopi hyvin soundiin.

Lopuksi teimme samplet tällä soundilla, ja vähän normaalimmallakin. Jos jossain biisissä sampleille voi olla käyttöä, niin tässä.

Klo 15.15. Olen jo pitkään esitellyt yhtyetovereilleni biisiä, joka rakentuu hiukan bluesahtavan riffin päälle, mutta kasvaa laulumelodian kautta lähes stoneriksi kertosäkeessä. Hyvin amerikkalainen sävelteos, jonka Heikki kuuli ensikertaa. Biisiin oltiin saatu edellispäivänä treenattua ihan hyvä fiilis, kiitos Juhan ideoiden (ja vahingossa syntyneen 2/4 -kompin 2.väliosaan). Kertsin lähtöön kaipasin itse pitkää rumpufilliä, mutta Heikin mielestä oli kivempi soittaa omituisesti käännettyä kompintapaista. Kyllä se nyt jälkikäteen hyvältä kuulostaa sekin, mutta jotain yhdistelmiä kaipaan ehkä. Leikkaan ja liimaan.

Klo 16.00. Olen saanut aamulla vision, että päätösraita vedetään softimmin, ja vasta lopussa se kohotetaan postrock-tasoille. Sellainen versio tehdään, jossa Heikki tulee mukaan vasta 1.kertosäkeessä ja muuttuu loopiksi a-osassa. Lopun kiertoa soitetaan väsyttävän kauan. Ja varmastikin vielä kopioidaan lisäksi. Haa! Nyt tuntuu hyvältä idealta, kertsin omituiset iskut saattavat pidemmän päälle alkaa ärsyttää.

Klo 16.30. Vielä hyvin pikapikaa halusin albumille kuuluvan retropoppipiisin nimeltä 'Polkupyörävarkaisiin'. Tässä oli ongelmana se, että Heikki ei ollut koskaan kyseistä laulua kuullut, mutta fiilis oli toki selvä. H. mainitsikin, että Olavi saattaisi olla parempi tämänmoiseen renkutukseen, mutta teimme sen nyt tässä, koska Olavia ei näkynyt.

Ei oikein alkuun tuntunut lähtevän, mutta lopulta olen oikeastaan varsin tyytyväinen Heikin tyyliin selvitä kappaleesta. Erikoinen väliosakomppi saatiin aikaan näinkin. Uskon, että tästä tulee komea kokonaisuus myös. Olavi koliskoon omiaan. Sillekin riittää vielä parit kolistelut.

Klo 16.55. Heikki halusi vielä siis tehdä uudemman kerran 'Soitat vain öisin'. Kauhealla poislähtökiireellä oli jo pakattu ylimääräinen studiohahmo, eli Sipi. (Sipi hoiti pääasiallisesti parkkikiekon kääntämiset. Sipi kävi pitkällisen keskustelun myös yöllä. Ja oli jo menossa junaankin klo 5.00.)

Heikki kuitenkin voitti taistelun, ja 'SVÖ' vedettiin paristi läpi. Siitä tuli nyt kyllä huomattavasti parempi. Pieniä korjauksia toki on tehtävä.

Jussin kestävyys on ihailtavaa, pienintäkään hermoilua ei ole havaittavissa tämän vajaan kahden vuorokauden aikana. Lopputulos on tasalaatua, emme hirveämmin keskittyneetkään etsimään biisikohtaisia rumpusoundeja. Päätimme, että miksauksessa sitten on parempi tehdä niitä muutoksia. Kuka lie miksaakaan minkäkin kappaleen?

Studioreissu oli hyvä, Vesa jäi vielä Tampereelle odottamaan illan Hi-Lo -keikkaa sekä Olavin pe-la -keikkoja alueella.
Aijai, aikamoinen rokkiluola. Ruma. Mukanamme pohjoisesta asti saapuneet Kotoisat sävyt.

Me soitamme ensin, joten joudumme (yllättäen keikkamyyjän kuumotteluista huolimatta) odottelemaan noin tunnin, ennen kuin sc lopulta pääsee alkuun. Eipä siinä mitään, niin se aina on.

Lavasoundi oli oikein jeejee, aika meteliä toki. Mutta kaikki toimi ihan kelvollisesti, tylsää oli soittaa lattialla, vaikka lavaakin oli. Sävyillä oli vaan niin paljon tavaraa lavalla, ettei kannattanut tehdä mitään liikkeitä paikanvaihtoa ajatellen.

Keikkasoitto meni erittäin mukavasti. Päätimme soittaa encoren kaltaisena vielä uuden rockkappaleemme, joka kantoi ainakin tuolla keikalla nimeä 'Mä en usko Jeesukseen'. Olin duunaillut vähän sinnepäin menevät tekstit, mutta jotain horinaa siellä seassa oli. Melodisesti se on kyllä tosi Dave.

* Hollywood
* Rakkaus on jättänyt Maan
* Kosketus
* Vaeltaja<3
* Kultainen palomino
* Kaanaan vesitornilla
* Olen tuottanut surua
* Radio Suomi soi
* Vaiheita
* Ei ole kysymyksiä
* Viimeinen surmanajaja
* Mä en usko Jeesukseen

Porukkaa oli paikalla noin viitisenkymmentä. Tammerfest ilmeisesti ei ihan tajua, koska oli laittanut lipunhinnaksi 8€. No, suuri syy ihmisten poisjääntiin oli varmasti muut tapahtuman viereisissä isommissa saleissa. Von Hertzeniä ja sen semmoista soitteli Klubilla.

Tuntui, että yleisön puolellekin meteliä riitti. Sävyjen keikkaa katsoessa toivoi jopa, että vähän hiljempaakin olisi meidän mättömme kuulunut.

Takahuonetarjoilut toimivat täydellisesti, meininki mestan puolesta oli hieno.

* 9.7. studio / tampere *Keskiviikko 13.08.2008 15:40

Edellisen levyn julkaisusta on jo 2½ kuukautta, on siis aika mennä uudemman kerran studioon. Olen päässäni mietiskellyt uuden kokonaisuuden sisältöä - toki ennen kaikkea tyylilajia ja yhdistävää tekijää. Jussi on lupautunut ääniteknikoksi - soittaahan tuo nykyään jo bassoakin. Mitälie vielä?

Yleinen linja tulee olemaan hiukan rokimpi ja vauhdikkaampi kuin "Rakkaus" -albumi. Ainakin sen suuntaisia ajatuksia tuli ennen studioonmenoa ja jälkeenkin.

Tiistaina 8.7. kokosimme kamat iltaa vasten, ja ajattelimme samalla treenata tulevaa keikkaa varten puoliteholla. Tavarat eivät ihan olleet luotettavia, niinpä jätimme treenailut keikkapäivälle.

Päätimme, että minä soittelen akustisella taustalle ja huutelen Heikille vain mikrofonin läpi toisesta tilasta. Ehkä on helpompi siten myös kuunnella Heikin otot äänitysvaiheessa.

Keskiviikko 9.7.:

Klo 13.40. Äänitykset Heikki halusi aloittaa 'Soitat vain öisin' -kappaleella, vaikka minä sitä vastustinkin. Ensisijaisesti sen takia, että se oli mielestäni liian hankala ensimmäiseksi. Myös osittain sen takia, että mielestäni ei koskaan saisi aloittaa äänitysaamua 'tärkeimmällä' asialla. Toki jokainen laulu on jollain mittarilla tärkeä, mutta 'Soitat vain öisin' on liiankin tärkeä. (Noh, tämä kaikki selvisi rumpalillekin, hänen halutessaan tehdä laulun uusiksi torstaina.)

Klo 14.20. Seuraavaksi oli myöskin aiheellista tehdä entuudestaan tuttu laulu. Kappale, jota olimme treenanneet noin vuosi aikaisemmin yksissä treeneissä. Eli ihan aktiivimuistissa oli. No ei, hyvin Heikki sen muisti lopulta, joitain pieniä yksityiskohtia piti itsenikin tarkentaa. Onneksi mä soittelen 'tulevaa katalogia' läpi aika usein, joten ei pääse unohtumaan.

Biisi itsessään on alunperin ajateltu hyvin kaksijakoiseksi - eräänlaiseksi yhdistelmäksi Stray Cats -henkistä nopeaa rockabillyä ja aavikkorockia. A-osissa Heikillä olikin komppi tiedossa, kertosäettä vähän fiilisteltiin. Puolitempoa ja iskuja korostaen. Jako toimii hienosti. Outroon oli treenattu Paulin ja Henkan kanssa duuriin siirtyvää mättöä sekä genrelle tyypillinen bassotauko. Ja lisää mättöä.

Klo 15.00. Päätimme treenailla maailman tyhmimmän ja käytetyimmän sointukierron ympärille rakentamaani tykitystä, joka yllättäen innosti ympäröivää trioa kovastikin. Heikin kanssa hiukan väännettiin ideoita 'kertosäkeeseen', mutta eipä siinä kauheasti epäselvää ollut. Heikillä oli selkeä kuva kappaleesta. Pituutta tekeleellä on ehkäpä minuutti neljäkymmentä. Haa! Tämä ei kyllä ole ajatuksissa albumille - saa nähdä onnistunko tipauttamaan. Tämä muistuttaa ehkä _hiukan_ Risto-yhtyettä, mutta riffin soittotyyli tuo mieleeni myös Jane's Addictionin 'Ritual de los habitual' -albumin jonkun raidan. Hmm. Noh, Juha taisi sanoa, että tuo sointukierto on kuultu niin monesti, ettei se haittaa.

Klo 15.20. Auton parkkikiekkoa käydään kääntämässä noin tunnin välein, onhan Transhotellillamme hiukan huonoja kokemuksia Tampereen pysäköinninvalvonnan kanssa.

Yksi pariin otteeseen treenattu rocklaulu on lähes syntynyt aiheen pohjalle. Tai no, samoihin aikoihin, ja lause tuntui sopivan samaan aikaan tekeillä olleeseen kertosäkeeseen. Nimiä ei vielä luovuteta yleiseen tietoon, mutta kyseessä tulee olemaan seuraavan albumin päätösraita, melko tukevasti soitettu sellainen. Jäimme kuitenkin miettimään vielä sovitusta, olisiko aihetta keventää.

Ennen puoli viittä luovutamme, ja alamme treenata illan Ruma-keikkaa varten. Uusi riffibiisi päätetään treenata soitollisesti siihen kuntoon, että tarvittaessa sen voi roiskaista esim. keikan lopuksi. Minulla on siihen nimikin, joka on hyvin Kari Peitsamo -henkinen, musiikillisesti saattaisimme viedä laulun myös Dave Lindholm -suuntaan. Heikki (muistaakseni) saa idean, että soitamme biisin alkuun varsin rockuskottavat iskut. Hyh. Juha ehdottaa vielä vuorottelevia kitaroita riffille. Kammotus!

Setti lävitse kerran, ja parit biisit varmuudeksi uusiksi.

* 13.6. Vaakuna Night / Mikkeli *Keskiviikko 06.08.2008 15:08

Meidän piti joissain ennakkosuunnitteluissa tunkeutua soittamaan Olavin lämppäriksi tällekin 'toukokuukiertueen' ulkopuoliselle pistokeikalle. Se kuitenkin jäi, lähinnä sen vuoksi, että Heikki oli Provinssissa - emmekä viitsineet ehdottaa mitään akustista vetistelyä yökerhoon. (Se kuulemma ei ollut järkkärin toivelistallakaan. Ihme!)

Olavi oli kuitenkin jo edellisenä iltana (Henry'sin keikan jälkeen) ilmoittanut, että "sähän voit hyvin vetää pari biisiä akustisella huomenna". Ihmettelin kovasti moista ehdotusta, tosin oli se aika Olavia kaikessa yllättävyydessään.

Olin toki menossa mukaan Mikkeliin paitakauppiaaksi ja ihan juopottelemaan. Ja soundchekkaamaan, kun tiesin jotain siitä, että O oli tulossa myöhemmin. (Soundcheckissä meinasi mennä kuulo kun joku saatanan amatöörivuokrafirman 'monitorimiksaaja' päräytti monitorit niin vitun lujalle. että kuuntelisin mieluummin Slayeriä ilman tulppia korva kiinni PA:ssa viikon ajan.)

Perjantaina sain uuden puhelun päivällä, jossa Olavi ilmoitti uudemman kerran, että "voisit ehkä siinä jonkun puol tuntia soittaa kyllä Jirin kanssa". Tässä vaiheessa valkeni, että OU oli selkeästi saapumassa paikalle hiukan aikataulusta myöhässä. Ja tiesi siitä jo edeltä. Loistavaa! Hän tarvitsi venyttävää ohjelmaa ennen omaa aloitustaan, joka tulisi olemaan siis paljon myöhemmin kuin ennakoitu puoliyö.

No, tarkastelimme tilannetta siinä klo 22 aikoihin, jolloin maestro oli lopettamassa kuvauksia. Helsingin keskustassa. Toki hänellä oli kuljettaja & matkustusajoneuvo odottamassa, mutta Kämppy piti vielä poimia tienvarresta Itäkeskuksesta... joka toki oli tavallaan matkan varrella Mikkeliin mennessä. Kuitenkin 240 kilometriä oli edessä. Joskus yhdentoista maissa tulee puhelu, että kuljettaja on pamauttanut tutkaan 166 km/h. Se on Suomen mittareilla riittävä ylinopeus ja aiheuttaa pienen puhuttelun poliisisedän kanssa.

Tämä hidasti herrojen matkaa noin puolella tunnilla. Puhelu tuli jostain Orimattilan kohdilta. "Oisko mitenkään mahdollista..."

Olihan se mahdollista.

Olin jo edeltä keskustellut vuorovastaavien kanssa, että tilanne oli tämä. He sanoivat, että 00.30 olisi aikalailla viimeinen mahdollinen aloitusaika Oltsulle. Ehdotukseni lämmittelyorkesterista tuli hiukan yllätyksenä. "Voidaan vetää pari biisiä akustisella ja koskettimilla ja selittää mikä on tilanne, ettei jengi kuumene". Tämä sovittiin ja ilmoitimme, että puolenyön aikaan esiinnymme Jiri-serkun kanssa duona muutaman laulun verran.

Joku järkkäreistä oli ihan sekavassa tilassa ilmoittaen, että "tähän väliin tulee nyt kai joku 'paitamyyjä-show' ". Hahhaaa. On se varmasti heidän silmissään kohtuullisen erikoinen tilanne ollut. Yritin kyllä selventää, että yhtyeeni on ollut koko kiertueen mukana, ja yleisöstäkin sen ehkäpä aika moni tietää. Menikö perille, on toinen asia.

// Vaeltajasydän //
// Olen tuottanut surua //
// Viimeinen surmanajaja //

Olikohan ne noi? Kai ne oli. Vaeltaja lähti ihan päin helvettiä rytmiltään, kun oli kohtuuhektiset ajatukset niin meni biisitkin sekaisin. Haa! Jiri selvitti mutta oli kohtuullisen ihmeissään mun sekoiluista.

Yleisö oli kummissaan, toki. Lopulta se oli ehkä tapahtuman kannalta ihan kelvollinen idea. Kaikille selkisi asia, ja ihan hyvässä hengessä. Aika luonnollistahan on, että tuollaisia tulee kun kyseessä on O.

Artisti saapui paikalle hiukan ennen yhtä ja oli lavalla yhdeltä. Homma eteni. Hyvä keikka - etenkin olosuhteisiin nähden.

* 12.6. Henry's Pub, Hki *Tiistai 05.08.2008 14:24

Kummallista oli se, että jouduimme luopumaan OU-yhtyeestä ja kasaamaan itse kaikki kamamme. (Ne mitä meillä edes sattuu olemaan.) Se aiheutti hyvin erikoisia tunteita. Onnistuimme silti.

Viime hetkellä sain ilmoituksen, että yhtyettämme saapuu supportaamaan The Kerkotz -salanimellä esiintyvä yhtye, joka paremmin nimellä Bloodpit tunnetaan. Edellinen laulaja ei oikein pysynyt ruodussa festivaalilavalla, Henry's Pubin lavalla esiintynyt laulusolisti ei kaatunut tietääkseni kertaakaan. En toki katsonut keikkaa, olihan desibelimäärä noin 140 ja kompressori kaikessa punaisella. Kiitämme herroja bassokamojen lainasta. Liekö rumpukamojenkin.

Oma konserttimme alkoi toki myöhässä, koska aikataulut eivät koskaan ole luotettavia.

Valojen kanssa hiukan hämmennystä, kun ei spotteja paikassa ole, ja katossa on jotkut loisteputkia vastaavat... Niitä vähän vissiin himmenneltiin.

Alku oli hämärä, olihan yleisön puolella kaksin kappalein nykyisiä yhtyeen jäseniä. Entisistä puhumattakaan. No, molemmat pääsivät (joutuivat) suorittamaan soittotehtäviä myös tänä iltana. Olavi parkkeerasi lopulta lavan vierelle ja asteli sieltä lauleskelemaan stemmoja ja soittamaan tambua aina tarvittaessa. Olavi oli vapaalla. Hahaa.

(settilista sisälsi ainakin öö... hollywood, rakkaus on jättänyt maan, radio suomi soi, kummitusjuttuja, vaeltajasydän, olen tuottanut surua, kultainen palomino, kaanaan vesitornilla, päiväni jumalana, kosketus, vaiheita, ei ole kysymyksiä, viimeinen surmanajaja. encoret saattoivat olla: olenko koskaan kertonut? ja ilta huvipuistossa.)

Pauli ei ollut soittanut mukanamme noin kuukauteen, ja oli hiukan hukassa Vesitornissa (maailman hienoin soolonaloitussävel...) ja etenkin Surussa. Siinä ois hiukan ollut parannettavaa. Intro meni ihan vituilleen. Jussi ei tainnut soittaa yhtään väärää säveltä. Eikä pahemmin luntannut enää papereistakaan. Olemme edistyneet.

Loppupuolta lähestyttäessä meininki kuitenkin voitti tekniset heikkoutemme. Tosin tekniikkaan liittyen, bassorummun osastolla tapahtui jotain kummallista. Jouduimme kiertämään muutaman extra-kierroksen Olenko koskaan -bridgeä. Hahaa. Heikki huuteli vaan, että 'vielä yks kerta.... vielä yks kerta'. Niin just.

Oli mahtavaa, kun yleisö oli oma ja jaksoi seurata koko reilun tunnin, eikä ollut kännihuutelua. Loppuun vielä takuuvarmat 'Olenko koskaan kertonut?' ja 'Ilta huvipuistossa' (Henkka bassossa kutsuvieraana hih). Encore-huudatuksessa Wallu on kyllä aika loistava. Samoin ihan alkuspiikissäkin, hehkutus oli hiukan jopa ylimitoitettua.

Oikein hyvä tapahtuma, mukavaa oli kun kaikki hahmot pääsivät lavalle. Etukäteen oli tullut hiukan sekaannuksia siitä asiasta. Haa. Doublebooking-väärinkäsitys.

(ja jos jollakulla on kuvia keikalta, niin lähettäkää minulle)