IRC-Galleria

Huh. Joku kyseli näitä joskus jossain. Ohessa reilun vuoden aikana kirjoitettua tulleet levyarvostelut. (Kohtuullisen tylsää luettavaa, onneksi myös täysin vapaaehtoista.)

http://www.pop-lehti.fi/lehti/narrow-stairs
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-devil-you-me
http://www.pop-lehti.fi/lehti/i-know-youre-married-but-ive-got-feelings-too
http://www.pop-lehti.fi/lehti/med-sud-i-eyrum-vid-spilum-endalaust
http://www.pop-lehti.fi/lehti/supreme-balloon
http://www.pop-lehti.fi/lehti/in-rainbows
http://www.pop-lehti.fi/lehti/viva-la-vida-or-death-and-all-his-friends
http://www.pop-lehti.fi/lehti/pacific-ocean-blue
http://www.pop-lehti.fi/lehti/popular-songs-of-great-enduring-strength-and-beauty
http://www.pop-lehti.fi/lehti/all-i-intended-to-be
http://www.pop-lehti.fi/lehti/vantage-point
http://www.pop-lehti.fi/lehti/lie-down-in-the-light
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-bird-of-music
http://www.pop-lehti.fi/lehti/blue-magic
http://www.pop-lehti.fi/lehti/hvarf-heim
http://www.pop-lehti.fi/lehti/a-film-by-sigur-ros
http://www.pop-lehti.fi/lehti/sky-blue-sky
http://www.pop-lehti.fi/lehti/come-back-charleston-blue-original-soundtrack
http://www.pop-lehti.fi/lehti/ufos-at-the-zoo
http://www.pop-lehti.fi/lehti/complete-cadillac
http://www.pop-lehti.fi/lehti/atomic-mountain
http://www.pop-lehti.fi/lehti/down-below-its-chaos
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-western-lands
http://www.pop-lehti.fi/lehti/baby-81
http://www.pop-lehti.fi/lehti/john-phillips-jack-of-diamonds
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-con
http://www.pop-lehti.fi/lehti/tillbaka-till-samtiden
http://www.pop-lehti.fi/lehti/in-our-nature
http://www.pop-lehti.fi/lehti/too-much-to-dream-original-group-recordings-1966-1967
http://www.pop-lehti.fi/lehti/echoes-silence-patience-grace
http://www.pop-lehti.fi/lehti/structure-cosmetics
http://www.pop-lehti.fi/lehti/release-the-stars
http://www.pop-lehti.fi/lehti/cassadaga
http://www.pop-lehti.fi/lehti/beyond
http://www.pop-lehti.fi/lehti/new-moon
http://www.pop-lehti.fi/lehti/black-lives-at-the-golden-coast
http://www.pop-lehti.fi/lehti/country-mouse-city-house
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-boy-with-no-name
http://www.pop-lehti.fi/lehti/icky-thump
http://www.pop-lehti.fi/lehti/king-of-cards
http://www.pop-lehti.fi/lehti/23
http://www.pop-lehti.fi/lehti/our-love-to-admire
http://www.pop-lehti.fi/lehti/fear-love
http://www.pop-lehti.fi/lehti/sound-of-silver
http://www.pop-lehti.fi/lehti/sensuous
http://www.pop-lehti.fi/lehti/this-is-who-i-am
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-heart-is-the-place
http://www.pop-lehti.fi/lehti/all-of-a-sudden-i-miss-everyone
http://www.pop-lehti.fi/lehti/grinderman
http://www.pop-lehti.fi/lehti/live-at-massey-hall-1971
http://www.pop-lehti.fi/lehti/brett-anderson
http://www.pop-lehti.fi/lehti/ys
http://www.pop-lehti.fi/lehti/miehen-tyo
http://www.pop-lehti.fi/lehti/abracadabra-the-asylum-yeas
http://www.pop-lehti.fi/lehti/9-album
http://www.pop-lehti.fi/lehti/live-at-the-fillmore-east-march-6-7-1970
http://www.pop-lehti.fi/lehti/the-monkees-more-of-the-monkees

Sorry.

Uusi Oasis on aivan hyvä. Ei mulla muuta.


Päiväkirjanpito jatkuu seuraavasti, ihan itselleni muistutan vain. 2009.

17.1. Semifinal w/ Alavala
19.1. edit
21.1. Henkka (S.v.ö.), Kalle * Ullanlinna / Topi (Jeesus, Arkkitehti) * Itis
25.1. Jaakko M. kitarat (+ toinen päivä) * Kaapeli
3.2. Jiri * Kaapeli
5.2. Olli * Kaapeli
7.2. - 9.2. lauluja ja soittoa * K
10.2. Huvipuisto-miksaus ja laulua ja soittoa
11.2. PK-miksaus
12.2. Jeesus-miksaus
14.2. Tuli, kulje kanssani
15.2. Autiomaa
xx.x. Topi (Leikitään elävää, Tämän kaupungin lapset), Jiri (Autiomaa) * K
xx.x. Topi (Puulaivoja) * K
21.2. Soitan vain öisin
22.2. Lainsuojaton
19.3. Kuudes linja w/ Palma
6.-7.4. Melkein tanssitaan, Tämän kaupungin lapset, Leikitään elävää (äänityksiä seassa)
24.-25.4. Salo / Rockin' Hood jne.
29.4. Tampere / YO
6.5. Mascot / lätkä
11.5. korjauspäivä (Svö, Ls, Mt, Tkk...)
xx.7. Sikajuhla-farssi

Mukava siirtymätaival. Mikkeli-Salo, lähtö joskus aamuseiskan jälkeen. Mistäs noita enää muistaisi?

Juuri kun olen päässyt sanomaan, että olemmepa tänäänkin ajoissa liikkeellä... jää hyökkäysvaunumme kiinni Visulahden leirintäalueen mutavelliin. Luksusta. Pääsimme noin 30 metriä 350 kilometristä. No, siinä tönitään ja pusketaan ja ollaan voimamiehiä - sillä seurauksella, että auto uppoaa takarenkaistaan yhä enemmän mutaan. (Meille oli sanottu, että tietä pitkin ei pääse, vaan nurmikko olisi ainoa vaihtoehto.)

Yritän tunkea Supermiehen tavoin lankkua takarenkaan alle pitoa tuomaan, mutta yhteisvoimat eivät puisen viritelmän lisäksi riitä liikuttamaan vaunuamme. Paikalliset järjestysihmiset kerääntyvät avuksemme ja muutaman puskun jälkeen möykky saadaan valumaan takaisin alarinteeseen. (Tässä vaiheessa saamme valistusta, Tie on olemassa.)

Niin meni se aika, jonka otimme ennakkoa aamuherätyksen aikaistamisella. Tyypillinen tilanne.

Jossain vaiheessa matkaa saimme puhelun, jossa ilmoitetaan aikataulujen viivästymisestä. Jippu on jäänyt Islantiin jumiin. No, ei meillä asiat niin huonosti olekaan. Ehdimme siis ehkäpä hetkisen levätä jopa Salossa ennen keikkaa.

Pojat ryntäävät (jälleen) kenkäostoksille. (Huom. Jussin kahdeksan euron konverset.) Itse katson toki olympialaisia kisoja.

Onneksi ilmat suosivat Salossa, aurinko paistaa ja lämmin on prkl. Tsekissä kaikki toimii mahtavasti, lavasoundit ovat aivan loistavat. Tilaa on pörrätä vaikka kuinka, vaikka joku kuvaakin vieressä koko ajan naamojamme screenille hahah. Kuvausvirhe.


(...settilista on taas kerran jossain...)


Juu juu. Soitto on mainiota, ja meininki (tyhjästä nurmikosta ja reilusta sadasta katsojasta huolimatta) aivan hyvä. Vireongelmia on selkeästi, uskoisin niiden johtuvan lähinnä öisestä kosteudesta soittimiemme suhteen. Visulahden jäljet olivat lähtemättömät. Harmillista. Tapahtumajärkkäri mainitsee myös Heikin laulujen vireen olleen 'jotain aivan muuta', mutta se paljastui vasta videolta. Haluaisin ehkä nähdäkseni moisen keikkatallenteen. Huh. (Tapahtumajärjestäjän oma viretila on voinut myöskin olla kyseenalainen.)

Ensimmäistä kertaa tuli fiilis, että saisi olla enemmän soitettavaa tälläkin kokoonpanolla. Emme ole ehtineet treenailla tarpeeksi vanhoja tai uusiakaan viisuja, jotta settiä voisi elävöittää tapahtuman mukaan.

Juha pantiin vetämään tuplapituinen 'Vesitorni'-soolo. Haha. Hienosti hoitui.

Meininki päkkärillä oli aivan mainio. Jussi lähti pian keikan jälkeen kotia kohti. Muut päätimme keskittyä Salon iltaan ja yöhön. Siitä ei sen enempää.

(Asioita muistunee enemmän mieleen ajan kanssa, tapahtukoon se myöhemmin.)

Faktahan on se, että festivaaleilla ei ole hirvittävän hyvä alkufiilis, jos sataa aevan vitusti. Jurassic Rockiin mennessä alkufiilis oli muuten onneksi hyvä.

Aikamoisen rankkasateen kokenut (ja edelleen kokeva) Mikkelin Visulahden leirintäalue oli siis vierailukohde. Saavuimme ajoissa, ensimmäistä kertaa _ikinä missään_. Jopa niin, ettei tarvinnut / saanut mennä suoraan lavalle. Mökit olivat symppikset Saimaan rannalla. Järjestelyt yhtyeemme osalta toimivat, palvelu pelasi niin, että nyt - pari viikkoa myöhemminkin - vielä juodaan tilaisuuden juomia kotijääkaapista. Haa!

Sateen keskellä saadaan sentään kannettua kamat lavalle ennen Aivolävistys-yhtyeen esiintymistä ja tsekattua jopa, että soittimet soivat ja toimivat laitteet muutenkin. He soittelevat meidän rummuillamme ja Risto Juhanilta lainatulla klassikko-bassovahvarilla. Thanks RJ.

Keikkansa jälkeen ei paljoa soundcheckkejä ehditäkään katsella. Viisitoista minuuttia on hetkessä kaksitoista minuuttia. Katsomme monitorit pikapikaa.

Lavasoundissa ei ole pahemmin silti valittamista. Ongelmat ovat muualla. Ennen keikkaa kantautuu tieto, että monet yhtyettämme katsomaan tulleet ovat edelleen seisomassa Mikkelin torilla. Kuljetusjärjestelyt eivät toimi, bussia saa odottaa odotettua pidempään. Shuttle-sana ei ole vielä kantautunut Mikkeliin.

Yllätyin itsekin, miten vesisade (kahdet märät kengät), märkä vaatetus, moinen kuljetusongelma ja lyhyt valmisteluaika vaikuttivat itse suoritukseen. (Monen näistä lopputuloksena katsomonurmikon puolella on noin 28 ihmistä.)

Sen kummempia riehumatta ja spagaatteja tekemättä suoritamme lyhyen settimme puolikunniallisesti. Ja Diablon päälle ei ole asiaa vetää, niinpä varmistamme vielä, että varmasti emme heidän settiään sotke. Hevikansa on vaeltanut jo noin satapäisenä ison lavan eteen keikkamme aikana odottamaan Diaboloja. Siitä tulee aina hyvälle mielelle.

* Rakkaus on jättänyt Maan
* Hollywood
* Kaanaan vesitornilla
* Vaeltajasydän
* Kummitusjuttuja
* Kosketus
* Ei ole kysymyksiä
* Viimeinen surmanajaja

Noin se ehkä suunnilleen meni. Lista on taas jossain hukassa.

Keikan jälkeen olikin sitten kunnolla aikaa tuhlattavana, soittoaika oli siis 16.45-17.15. PMMP:n katselemisen jälkeen on aihetta käydä kumisaapasostoksilla. Mikkelin Citymarketista hankitaan kaikille neljälle samanlaiset ja -kokoiset kumisaappaat hahaha. Esittelemme ne I Walk the Line -yhtyeelle Visulahden taka-alueella. Saamme pyynnöstäni kustomoitua kengät erimoisilla punktarroilla.

Hevin soidessa illalla/yöllä Soma pelaa Scotland Yardia, Vesa voitti. Se on tärkeää mainita. (Toki muut pelasivat ensi kertaa, Vesalla oli ehkä helpompaa olla piilossa.)

Istuimme myös romanttisesti Saimaan rannalla sateessa yhh. Med Juha.


(Kiitos Iirulle myötävaikuttamisesta tämän konsertin suhteen.)

(Aamulla ensin siltahommia Turussa, niistä kerron lisää myöhemmin. Jos ei huhut ole jo kantautuneet lukijoille asti.)

Aijai, ensimmäinen mainos yhtyeestämme ravintolan ulko-ovessa keskittyy mainostamaan julkkisrumpaleitamme - siis molempia. Ja kun Blue Poolin ovelta raput alas päästään, niin julisteessa on korostettu samoja henkilöitä tyylillä, joka antaa kuvan, että OU olisi mukana kiertueella. No, sitä piti korostaa jokaiselle, että asia ei niin ole. Ja oli korostettukin.

Vielä iloisempi olin siitä, että paikallislehdessä oli juttu yhtyeestämme, jossa ei puhuttu lainkaan yhtyeestä - vaan siitä, kuinka Olavi luotsaa yhtyeensä Forssaan. Ja siitä, että mukana on myös Idols-Heikki. No, itsepä tätä kerjäsin. Onneksi jutun päälle oli pantu Olavin kuva hänen omalta keikaltaan - laulamassa. Että semmoista. Annoin palautteen jutun tekijälle, omalla asiallisella tyylilläni.

Muuten Forssa oli meille hyvä. Yhtye sai tehdä rauhassa pitkän soundcheckin, koska uusi väliaikaiskitaristimme Jaakko Murros piti ajaa sisään settiin. Emme olleet treenanneet biisejä yhdessä lainkaan. Edellispäivänä nopeasti katselleet Jaakon kanssa hiukan biisejä lävitse. Nyt checkissä saimme soitettua koko setin läpi. Plus se, että yhtye istutettiin takahuoneeseen, joka olikin alkoholivarasto.

Laskimme ennen keikkaa, että kyseessä oli 14. Soma-kokoonpano vuosien varrella. Ja siinä ei ole mukana Olavin, Jirin ja Jussin kiippariesityksiä. Tai jousilla varustettuja kokoonpanovariaatioita. Huh. 14.

/ Kultainen palomino /
/ Tehdas kauneimpanaan maa /
/ Radio Suomi soi /
/ Hollywood /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Vaeltajasydän /
/ Olen tuottanut surua /
/ Vaiheita /
/ Kosketus /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Olenko koskaan kertonut? /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Kummitusjuttuja /

Päätimme aloittaa akustisilla, koska uskoimme, että tapahtumaan ei saavu juuri kuin istuvaa yleisöä. Akustisissa on ollut ongelmana se, että niitä tulee liiaksi samaan kasaan ja intensiteetti kärsii. Yllätyimme, kun paikalla olikin runsaasti ihmisiä, mutta setti päätettiin pitää suunniteltuna.

'Palomino' sopi tässä ajatusmallissa hyvin avaukseksi. 'Tehdas' meni sähkishommiksi, kun akustinen kuulosti epävireiseltä. Omituista. Heikin kallis kitara kuitenkin. Hurinat monitoreissa hiukan häiritsivät kun miksauksesta vastannut ihminen katosi tokan biisin aikana johonkin. Muutenkin monitorit olivat jälleen kerran murheena, miten ne aina kuulostavatkin aivan muulta kuin soundcheckissä. Huh.

'Radio Suomi' tuntui jo checkissä hauskalta, koska Jaakko soitti sen niin erilailla kuin aiemmat kitarasolistimme. Nyt se oli aivan ehdoton. Minä muokkasin omaa rytmiäni lennossa Jaakon soiton mukaan vähäisemmäksi. 'Hollywood' jälleen kerran herätti jengin.

'Suru' oli myös onnistunut suoritus, vaikka sähkishommina taisi mennä sekin. 'Kosketus' sai tavallista enemmän suosionosoituksia. Itse en vieläkään osaa sitä soittaa niin, että siinä olisi mitään järkeä. Opin vielä, tai sitten tiputan sen setistä. Hahhaa.

'Vesitorni' hämmentää yleisön aina erilaisuudellaan, hyvällä tavalla toki. Täällä yleisön ilmeet olivat tavallistakin hupaisampaa seurattavaa.

'OKK' viihdytti minua erityisesti, koska Jaakko oli poiminut kaikki jutut levyltä yksi yhteen, samoin 'Vaiheiden' kertsin kiipparijutun kitarariffiksi. Ah. Hienoa.

Encoreen emme olleet (oikeastikaan) varautuneet, joten jouduimme vetämään hihasta jotain. Se oli erityisen helppoa, kun Jaakko ei ollut koskaan meidän kanssamme soittanut. Hän ilmoitti suvereenisti osaavansa 'Kummitusjutut' mennen tullen. Aivan ensiluokkainen encore muutenkin. Tähän pitäisi pyrkiä, muuttujia.

Settilista oli yksi historian parhaista. Vaikkakin akustisia ei oikeisiin kohtiin tullutkaan.

Levyjä ja paitoja meni enemmän kuin juuri koskaan keikan jälkeen. 90 maksanutta katsojaa, varmasti 15 myytyä albumia. Hyvä prosentti, todellakin. Forssa jeee!

Loppuilta Autokeitaalla, kuinka järkevää. Haha. Samoin Jaakon aamulähtö töitä kohti hiukan venähti. Soma-yhtye on pahoillaan tapahtuneesta.

(Erityiskiitos Iirikselle kuskauksista, myyntiavusta ja settilistan haltuunotosta. Jee.)

Alunperin meidän oli tarkoitus toki valua perjantailta Vaasasta etelään ja Salon kautta kotiin. Mutta lopulta hommasta tulikin pistokeikka. Näinpä päätös oli olla jäämättä yöksi Salon kaupunkiin. Onhan paikka meille toki jo entuudestaan hyvin tuttu, ehkä tämä päätös siis oli perusteltu.

Kyseessä oli vanhan ystävämme Jarkko Anttilan ja hänen kolmen ystävänsä järjestämät bileet kavereille, johon oli kutsuttu runsaasti tuttuja ja kadunmiehiä paikalle.

Liekö tapahtuman poliittinen yhteys, klubin syrjäinen sijainti vai vetonaulan kiinnostavuus syynä, mutta paikalle saapui konsertinantotilaisuuden ajaksi noin 30 ihmistä. No, en ota tästä itseeni, tapahtuman mainostaminen oli ainoastaan poliitikkokokelaiden harteilla.

Erikoisuutta tilanteeseen lisäsi se, että kyseessä oli Soma-yhtyeen 15. julkinen kokoonpano (puhuttaessa perussoittimistamme), ja ensimmäinen kerta kun esiinnymme sähköisesti triona - ilman lead-kitaraa. Vesalle jäi vähän enemmän vastuuta ja soiteltavaa. Riffejä on kuitenkin orpoa soittaa ilman komppia, etenkin kun omat kitaristintaitoni ovat lähinnä rytmiosastolla. Haa!

/ Hollywood /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Kosketus /
/ Vaeltajasydän /
/ Kultainen palomino /
/ Kummitusjuttuja /
/ Olenko koskaan kertonut /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Vaiheita /

Jotta jengin saa jotenkin messiin, on pakko tehdä setti tuohon tyyliin, 'Hollywood' alkuun. Jussilla ja itselläni oli välittömästi laitteistoon liittyviä ongelmia, joten oli hyvä aika ilmoitella poliittisia kannanottoja heti kärkeen ja yrittää äänitekniikan kanssa samalla kommunikoida asioista. Itselläni monitori antoi täysin eri signaalia kuin soundcheckissä. Liekö pari paikallista esiintyjää välissä muokanneet sen asetuksia.

'Vesitornin' jouduin pakon sanelemana aloittamaan pian sen jälkeen, sillä Jussin bassopiuha alkoi surista ja sen säätämisen aikana piti tapahtua jotain - silläkin riskillä, että bassoa emme siinä kappaleessa kuulisi. Jussi ehti hyvin mukaan toiseen säkeistöön. Vai kolmanteen?

'Rakkaus' meni aika mainiosti ilman sooloakin, minulla on tapana riffi- tai soolokohtien kohdalle osuessa aina rymistellä vaan jotain. Se on hauskempaa, kuin yrittää ohuella soolonpätkällä täyttää tyhjää tilaa.

'Kosketus' akustisella toimii luonnollisesti, sooloa lukuun ottamatta. 'Vaeltaja' toimii tietenkin tälläkin kokoonpanolla. 'Palomino' saa jengin tanssimaan, ja se on aina merkki onnistuneesta suorituksesta. Tietenkin riffi kumisee päässä.

Kunnallispoliitikkokokelas Anttila joukon etunenässä pitää myös huolta välispiikeistä, ettei minun tarvitse liikaa ääntäni enää kappaleiden väleissä kuluttaa. Hahaa.

'Kummitusjuttuja' on selkeästi se kappale, joka jopa hyötyi trio-olosuhteista. Akustisen yksinäisyys korostaa leirinuotiofiilistä. Muuten sen kanssa on ollut aika ajoin ongelmia.

Sitten sähköiseen loppuosuuteen. Ja sinä katso! Kitaramaailmassani on jälleen jotain hämäräperäistä, mutta jotain sellaista joka ei ole tuttua. Monitorista tuli hyvin erilaista signaalia kuin vahvistimesta. Äänitarkkailijamme tutki laitoksia ja nuppeja käännettiin kovemmalle. On toki mahdollista, että nauhakaiussa on taas ollut jotain. Itsestäni siltä ei tuntunut. Ei ollut sen tyylistä suhinaa.

'Olenko koskaan' siis meni moisia asioita miettiessä. Samoin 'Kysymyksiä'. 'Surmanajajaan' sain väännettyä namiskoja ja nostettua liukuja, ja siinä vaiheessa selvisi, että kitarasoundien vika ei tuntunut ainakaan olevan minussa. Noh, sattuu sitä. Harmi vaan kun tällaisella keikalla, jossa ei ollut kuin se yksi kitara. 'Surmaaja' oli tappavan hidas, mutta saivatpahan slovarinkin tanssittavakseen ihmiset.

Kokonaisuus oli aivan mainio, vaikka tapahtuma omituinen olikin. Hämmentävä vähintäänkin.

Pakko sanoa, että ne vähät ihmiset, jotka paikalla olivat, osallistuivat aivan hyvin toimintaamme. Samoin paikan henkilökunta, joka toi vielä poislähtiessäkin juomaa pöytään kaikille seuruueemme jäsenille. Saunaa lämmitettiin useaan otteeseen, yöllä tuloksetta. Samoin osallistumisinto 'Dead Man's Catch' -peliin illan jälkeen terassilla. Peli osoittautui täydelliseksi. Pitää vielä ehkä tutustua tarkemmin sääntöihin. Eräs ei aivan uskonut sääntöjen menevän niin kuin ne menivät - tällä kertaa ainakin.

Sitten 'paaluttamaan', eli siltahommiin avustavan tukiryhmän kanssa. Kiitos seurasta ja avusta teille kaikille jumalaisesti.

Perusmenoa, Stadin päässä taas säätöä tavaroita kerätessä. Samoin puolisen tuntia matkaa hidastanut auto-onnettomuus kakkostiellä. Jeah.

Turun suosikkikuppila Kuka oli painottanut, että soiton tulee olla hiljaista. Rumpukapuloita ei tullut käyttää ja muutenkin menon oli oltava akustispainotteista. Niinpä soundcheck ei myöskään ollut ihan niin justiinsa. Kun homma venyi, niin yleisöä oli jo paikalla tsekatessamme.

Monitoreita ei ollut, niinpä jouduimme Heikin kanssa kuuntelemaan laulumme samoista kaiuttimista kuin yleisökin. Sijaintimme niiden suhteen ei vain ollut yhtä hyvä kuin muilla todistajilla oli.

Ongelmana oli vain se, että ihmisten puhe alkoi kuulua omaa soittoamme kovemmalla lavan edestä. Oli pakko siirtyä kapuloihin ja nostaa hiukan muidenkin soittimien tasoja.

// Vaeltajasydän //
... muutama muu epämääräisessä järjestyksessä...
// Ei ole kysymyksiä //
// Viimeinen surmanajaja //

//Kaanaan vesitornilla //

Jossain vaiheessa alkoi taas vire pelottavalta kuulostamaan. En ymmärtänyt, että homma taisi olla Juhan kitarassa. Virepelkotilojen vuoksi vaihdettu Vaiheita akustisella kitaralla oli järkytys. No, tulipahan sekin koettua. Samoin olin hyvin pettynyt kokeiluuni soittaa ilman säröjä. Kuiva Höfnerin F-aukkoinen (vaikkakin kahden putkivermeen lävitse) ei jotenkin irronnut soundiltaan. Ensi kerralla ainakin kompressoria tai jotain buusteria mukaan, okei.

'Ei ole kysymyksiä' esitettiin (joskus treeneissä naureskeltuna) kantriversiona. Juhan introjen ideat ovat ensiluokkaisia. Samoin soolo. Haa. Sen sijaan kertsissä lead-melodia ei toimi tässä sovituksessa originaalin lailla. A-osien alas viedyt laulut tuovat mieleen Kari Tapion. Uuh. Ensiesitys. Soundcheckissä oli ensimmäinen melkein läpimeno. Aikamoinen kokeilu. Raiskasimme oman kappaleemme. Juhlavaa.

Encorea ei päässyt odottelemaan mihinkään, niinpä Heikki meni kyykkyyn lavan eteen ja muut jäimme palloilemaan lavalle. Haha. Säälittävää! Vesitorni erinomainen ylimääräinen tähän kapakkiin.

Paljon hyviä ihmisiä katsomossa. Samaan aikaan oli Egotrippi (in English) Dynamossa, City-lehden 'Vuoden paras' -pileet Onnelassa, sekä Hellacopters Caribiassa. Siltikin Kuka oli aivan täynnä. Jopa niin, että ovimies mainitsi JONOA muodostuneen. Haha. Valehteli lämpimikseen.

(Ruokaa emme saaneet. Olin siitä hyvin pahoillani. Tietenkin.)

---

Eilisen PA pois autosta tilaa viemästä. Kaikenlaista toimintaa hahah.

Etukäteen useasta suunnasta kehuttu rokkipaikka Kokkolan keskustassa osoittautui nimensä veroiseksi. Homma toimi ensiluokkaisesti. Vastaanotto oli hyvin sympaattinen, tarjoilu pelasi (niin ravintopuolella, hotellivirkailun puolesta kuin baarihenkilökunnankin osalta). Kenties artistiläheisintä toimintaa, johon itse olen virkavuosinani törmännyt.

Kolmospäivä alkoi näkya kasvoilla ja ruumiissa. Soundcheck oli aikamoinen kokemus kyllä, monitorit olivat hiukan sekavat. Bassovahvistin ei kelpaa kunnolla edes monitoriksi, koska aiemminkin ilmennyt vika takapaneelissa (tms.) uusiutuu. Höhlää.

/ Vaiheita
/ Kosketus
/ Radio Suomi soi
/ Kultainen palomino
/ Tehdas kauneimpanaan maa
/ Vaeltajasydän
/ Hollywood
/ Rakkaus on jättänyt Maan
/ Olenko koskaan kertonut?
/ Ei ole kysymyksiä
/ Viimeinen surmanajaja

/ Kaanaan vesitornilla

Alku hyvin, Vaiheet meni mallikkaasti. Kosketuksen aikana alkoi oma laulu etääntyä. (Heikki sanoisi asian niin, että tuntuu kuin olisi jonkun muun ruumiissa.) Ehkä ajatus taustalla on sama. Radio Suomi meni leppoisammin. Ei tosin aivan yhtä hyvin kuin Kalajoella, jossa se oli it. Tehdas miellyttää yhä enemmän.

Akustinen osuus ei tuntunut uppoavan kokkolalaisnuorisoon, niinpä tulkitsin ennen 'Kummitusjuttuja' ja 'Surua', että settiä pitää hiukan typistää. Harmillista tavallaan. Jatkossa pitää upotella akustisia tai hitaita tai vähemmän meneviä lauluja sekaisin. Olen tähän asti pyrkinyt välttämään sitä. 'Kummitus' ois varmasti mennyt läpi, mutta oli 'Hollywoodin' aika.

'Hollywood' on tällä hetkellä setin tärkeimpiä biisejä, sen on oltava merkittävässä kohdassa. Niin, että setti räjähtäisi sillä kohdalla. Nyt tekniikka alkoi osoittaa jotain pieniä uupumisen merkkejä kappaleen aikoihin. 'Hollywood'-'Rakkaus'-'OKK' -trion aikana siirtelin piuhoja ja letkuja ja ohitin efektiketjun osia ja vaihdoin kitaroita useampaan otteeseen. Lopullinen syy ongelmiin taisi olla kuitenkin huonosti kiinni olleessa piuhassa. Hahaha. Kuten miksaaja-omistaja Juhi sanoi, "piiritason suoritus".

Loppua kohti sentään sai jonkinlaisen soundin pysymään kitarassa, vaikka hankalaa oli.

Piiritason mies toi siihen tahtiin pieniä mustia juomia, että illan loppusuoritus oli maailmanluokkaa. Kamalaa toimintaa. Sociksen kautta Transhotel-jatkoille. Olimme ihmishirviöitä. (sensuroitua tekstiä, ja Heikin starttaamaa --- oletan --- pullonpyöritystä, josta HP karsi heti alkuun totuudet ulos. Harmi, etten ehtinyt siihen peliin mukaan.) Paljon mukavaa jengiä mukana, sattumia ja tapahtumia.

Haha. Kokkola. Hieno kaupunki. Aamupuhalluskin näytti nollaa, poliisi halusi retkut pois kaupungistaan.

Lähtö myrskyä kohti klo 16. Kiitti aamuherätyksestä.

---

Lähtö ei ollut ihan kello 12, kuten alunperin kaavailtiin. No, aikoja ei ollut tiedossamme, joten ehkäpä vähän myöhemminkin ehtii.

Tehtäväksemme tuli vielä ennen Kalajoelle saapumista käydä Kokkolasta hakemassa hiukan äänentoistolaitteistoa (varastettujen tms. tilalle). Miksaajakin säädettiin paikalle ihan viime hetkillä. (Kiitos Aino.) Homma toimii kuitenkin taas, koska asioilla on edelleenkin tapana järjestyä.

Kalajoelle saavutaan kahdeksan jälkeen, ja sen jälkeen alkaa verinen tavaroiden kokoaminen. Kaksi äänimiestä on saapunut paikalle, ja nuoret herrat hoitavat asiaansa todella mallikkaasti. Äärimmäisen mukavaa.

Kultakala-ravintola itsessään edustaa minullekin kovin tuttua lähiökulttuuria. Päiväkänniä sulatellaan, yhteislaulua viritellään, kappaletoiveita esitetään (jo soundcheckissä), Paasosta ahdistellaan. Tätä ihan perusmeininkiä.

Heikki alkaa olla aika kypsänä keski-ikäisten rouvien kysymyksiin ja yleiseen kärvistelyyn. Jätämme soundcheckin kahteen biisiin ja teemme katoamistempun takatiloihin. Meni aika myöhäiseksi, check valmis vasta yhdentoista jälkeen. Soittoajaksi sovimme kohtuullisen klo 01. Haha. Mahtavaa.

Setti meni todella hyvin, lavalla oli oikein hyvä olla ja esiintyä. Soitto suuntautui vähän sisäänpäin, ulkopuolella oli hiukan liiankin aktiivista. Eräs paikallinen pyysi saada kuulla 'Apassi' -kappaletta ainakin 30 kertaa. Jäi kuulematta. Soundcheckissä Juha oli soittanut sitä noin kahden tahdin verran, ja tähän mies vetosi keikan aikanakin. "Hän osaa sen." Hahaha. Erinomaista!

Samoin eräs naisihminen oli kovasti halukas omistamaan kitarani (tai ainakin pitämään siitä kiinni). Mainitsin aiheesta useampaan otteeseen, ja ilmeisesti tämä riitti. Enempää kappaleenaikaisia kosketuksia ei tullut.

Paritansseja veivattiin ahkerasti. Se oli ensiluokkainen tunne. Viihteemme vetosi myös kansanosaan, joka ei tavallisesti Soma-keikoille eksy.

/settilista/

Keikan jälkeen kamat kasaan ja äkkiä. Heikki halusi vapauteen, samoin ehkä minä. Asuinsijoille (Hiekkasärkkien lomakeskus) on matkaa 8 kilometriä, mutta saamme kyydin äänitekniikalta, ja päätämme käydä vielä parilla paikallisessa Dyyni-yökerhossa koko porukalla. Aikamoista. Fisuja ja harmaita kaatui aivan liian monta tunnin sisään. Miksi on aina pakko olla idiootti juuri ennen pilkkua?

Neljän jälkeen lähdimme etsimään tietä majapaikkaan. Dyynin ovimies ajoi edellämme kierroksen, jotta löysimme avaimet pimeästä metsästä, postilaatikosta. Avainten mukana oli kartta, joka johdatti mökille. Vajaan tunnin etsimisen (ja kohtuullisen sananvaihdon) jälkeen oikea talo löytyy. Minä toki sen löydän lopulta, vaikka epäileviä olikin kartanlukutaitoni suhteen. Heikki halusi kovasti koko ajan saada kartan itselleen, vaikkei edes nähnyt lukea mitään. Hahah.

Samoin em. mies kävi kokeilemassa lähes kaikkia alueen talojen lukkoja todeten: "Ei se voi olla täällä, koska näissä taloissa on erilaiset lukot." Lopulta talo löytyy kello viiden aikoihin. Se oli koko ajan edessä, mutta pihassa ollut auto ja sisälle sytytetyt valot hiukan vähensivät uskallustamme lähteä kokeilemaan onneamme.

(Heikki ilmoitti aamulla, että löysi "aikamoisia kuitteja". Olin taktisesti jättänyt pankkikorttini autoon. Hyvä Vesa, viisas teko. Pieniä mustia juomia.)

---

Huh. Kirjoitetaan lähimuistista, jottei unohdu. Aika spektaakkelinomainen viikonloppu. Yritetään taas värittää/välittää tarinaa sopivasti.

Lähtö Helsingistä oli - taas kerran - asenteella "lähdetään kerrankin ajoissa". Alku oli lupaava. Heikki puskee kiireellä taksilla Hakaniemeen starttaamaan (kunnostettua) asuntoautoamme. Ensin tajuan, että meillähän ei ole bassovahvistinta. Sitten soittelemaan. Risto Juhani lainaa laitettaan (kiitos jälleen siihen suuntaan). Sen jälkeen haetaan Heikin uudenkarheat hardkeissit musiikkiliikkeestä. Kaikki näyttää menevän aivan hyvin... Kunnes saavummen entisen treenikämppämme ovelle. Lukko on vaihdettu. Mahtavaa! (Jotenkin alitajuisesti olin osannut odottaakin vastaavaa toimintaa.)

Reilun tunnin soitteluiden jälkeen saamme avaimen - vain huomataksemme, että kämppä on siivottu aivan uuteen uskoon, ja suurta osaa Heikin ständeistä ei näy missään. Luksusta.

Lisää puheluita. Saamme kuulla, että eräs helsinkiläinen kohuyhtye on lainannut osaa ständeistä. Ei muuta kuin hakemaan. Sieltä löytyy kaksi kappaletta lisää. Enää puuttuu kolme. (Niin luulimme.) Ne haetaan musiikkiliikkeestä. Huh.

Nyt kuulostaa, että kaikki on jo aivan hyvin. Olemme aikataulusta toki myöhässä melkolailla. Soittoja Tampereen suuntaan.

Hämeenlinnan kohdalla (vaihtaessani Heikin tomeihin kalvoja) HP tajuaa, että lattiatomin ständiä ei ole. Hahaa. Lisää puheluita. Miksaaja-Jarno lupaa lainata omaa lattiatomiaan. (Koko viikonlopuksi jopa. Kiitos.)

"Asioilla on tapana järjestyä."

---

* 2.10. Doris, Tampere *

Torstai-ilta. Sateinen sää. Tampere. Ei julisteita paikan seinissä. Tietenkään ei.

Lopulta paikalla on ehkä 17 ihmistä, toki sitäkin parempia ihmisiä. Aika moni siis missasi yhden parhaista keikoistamme. Doriksessa on tapana soitella melko alhaisella volumella. Jarno tekee todella hyvää jälkeä. Myös lavalla pärjätään - vaikka monitoreja ei olekaan kuin kaksi kappaletta.

(settilistat ovat autossa)

Akustinen alku toimi tosi hyvin tähän tilaisuuteen. Rokkia sitten hiukan hillitymmin, mutta ihan sähköisesti kuitenkin. 'Tehdas' palasi keikkasettiin, samoin Juhan kanssa ensikertaa 'Olenko koskaan kertonut?' Muitakin harkitaan. Molemmat toimivat erinomaisesti. Spesiaalikehuja tuli alhaisesta äänenvoimakkuudesta.

---