IRC-Galleria

Festivaalit. Hih.

Sateen jälkeen pääsimme jatkamaan siitä, mihin lämmittely-yhtyeemme Dingo jäi. Jotenkin hassua mennä soittamaan Autiotalon ja Levottoman tuhkimon jälkeen yhtään mitään. :>

Oli jopa mielessä, että siihen paikkaan ei sopisi mikään muu kuin joku sinkun b-puoli, mutta emme olleet sentään niin tyhmiä. Haha.

// Vaiheita // Viimeinen surmanajaja // Seitsemäs tunti // Yksinäinen // Ei ole kysymyksiä // Soitat vain öisin // Tehdas kauneimpanaan maa // Kuvitellaan taruolento // Puhu kanssani nyt //

Ollin toka keikka rummuissa kaksien treenien jälkeen meni oikein mainiosti. Mies ei turhia fillejä soittele, joka erona kahteen muuhun rumputaiteilijaamme. Ainoastaan Taruolennossa tempo oli lähempänä Ramonesia, mutta se sallittakoon. Huutelin heti, että "LIIIIIAN NOPEA", josta Olli kuuli, että "NOPEAMPI". :> Kappaleessa on onneksi taukoja, joiden aikana pystyi kerta kerralta laskemaan tempoa niin, että outrossa se oli jo siedettävä. Kuumottava tilanne silti, nimittäin se oli NIIN nopea, että laulaminen ei enää onnistunut. Hahaha. Virheistä oppii.

Ihkauusi laulu "Soitat vain öisin" toimi melko hyvin. Toki teksti ei vielä ollut löytänyt täysin paikkaansa, koska sitä esitettiin ensimmäistä kertaa myöskin itselle. Lunttilappu jaloissa huomaamattomasti. :> Kertosäe toimii erinomaisesti, ja kappale kuulostaa siltä miltä pitääkin, itse sanoisin sen olevan kuin Pavement soittamassa Suedea.

Alun perin oli tarkoitus typistää settiä kymmenestä laulusta kahdeksaan, mutta stage manager huitoi setin lopussa, että yhden ehtii vielä. No, mikäs siinä, onhan meillä festaribiisejä yhteislaulettavaksi vaikka kuinka... :> Kuten jokainen itseään kunnioittava rockorkesteri, niin myös me, päätimme tämän uramme ensimmäisen ja viimeisen päälavakeikan singlen b-puolikappaleeseen. Pauli huuteli, että "Vain vähän puhutaan", mutta ehdotin "Puhu kanssani nyt" -kappaletta, ja uskon Paulinkin tarkoittaneen sitä.

Siitä vaan kaljapullosta slide, ja homma liikkeelle. Aikamoista kitarataidetta oli tarjolla. "Puhu kanssani nyt" on kyllä yksinkertaisuudestaan huolimatta aika koskettava rocklaulu. Se on toimivimpia - hassua kyllä. Valssit on kivoja. Varmistin Paulilta, biisin keskellä, että onko tämä järkevää, ja kuulemma on. Arvostan orkestereita, jotka pelaavat soittolistallaan rohkeasti, vaikkei olisi varaakaan.

Eturivissä oli muutama kymmenen karmenkreitä ja loveksia odottelevaa nuorta, jotka eivät vihanneet meitä. Taaempana ja kaljateltassa orkesteriamme seurattiin hyväksyvästi nyökytellen. Ensimmäisiä Soma-kokemuksia hakivat he. :D Huvittavia olivat taas ne ilmeet, jotka tunnistivat "Ei ole kysymyksiä", ja ajatuskuplassaan luki 'ai tää on näiden biisi'. One hit wonder. :>

Kiva tapahtuma, kaikkineen. Toivotaan, että jatkuu ensi vuonnakin. Meille oli jo 2nd annual meeting.

Vee.

Olli-rumpalin kanssa treenit Meri-Teijon keikkaa varten. Treenattiin älykkäinä poikina yksi ihan uusi biisi keikkaa varten. Siis niin uusi, ettei sitä ole edes tulossa seuraavalle levylle. Haha. Ihan mainiosti toimi se. Eka uusi biisi, jota soitettiin Ollin kanssa. Hyvä, että saadaan sellaisiakin. Laulu on nimeltään "Soitat vain öisin" ja jokainen voi itse miettiä mistä se mahtaa kertoa.

Hih.

(tämä todistaa myös sen, että en ole ollut koko aikaa edellisestä viestistä tähän asti koneella istumassa. vaikka olisin ehkä voinutkin.)

Joku joskus kysellytkin... Nyt voi kuunnella ilmaiseksi kokonaisia kappaleita osoitteessa www.myspace.com/somansivut. Sinne sitten varmaankin jatkossa myös uusia rallatuksia, kunhan sellaisia tuolta kovalevyltä alkaa purkautua. :o

Hiiop.
Nukkumaan nyt.

Äänittelemme hiukan uusia lauluja. Hyvin hämmentäviä sovituksia. Lomailua välissä.

Oli aika väsynyttä soittelua kun jotenkin ei ollut ihan keikkailuolo. Tai en mä tiedä. Soundit olivat kuitenkin ensiluokkaiset - stadionrokkikaiut ja kaikki sellaiset. Jee! o/

Paulilla meni joku ihmeen muuntaja rikki, ja sitten olikin soitettava "yksin" Et saisi tietää, johon Olavi kuitenkin änkesi soittelemaan mukaan, ja sitten oli Henkankin soitettava eikä se osannut sitä ollenkaan. Hölmöä. Olisi ehkä aihetta treenailla taas jos ja jos.

Mutta Semifinalissa on kivaa se, että siellä voi olla vähän tollalailla niin kuin olohuoneessa, että kysellä vähän, että "mitäs sitten soiteltaisiin?". Haha. Ei ollut biisilistaa siis.

* Viimeinen surmanajaja - Vain vähän puhutaan - Et saisi tietää - Poika neulapuistossa - Vaiheita - Hetket ennen minua - Seitsemäs tunti - Auringonjäljet - Ei ole kysymyksiä - Sotahullu - Rikollisen omakuva - Olenko koskaan kertonut? - Niin kuin minä *

Aika hyvin noi kai meni lopulta, vaikka sellaista soutua olikin seassa. 13 biisiä huh. Ei tuntunut niin pitkältä ajalta. :)

Ludus Danielis - Clemencic Consort

David Bowie - Diamond Dogs
David Bowie - Space Oddity
Johnny Cash - America

Johnny Cash at San Quentin
Ville Leinonen & Valumo - Uuden aamun lauluja

Kotka. Hienoa taas. Oli varmaankin 200 katsojaa, joka on meidän mittapuulla ihan järjettömästi. Ja yhtyeen kannalta ihanteellinen yleisö vielä - tuollaiseen paikkaan. Tarkoittaen siis sitä, että yleisö kuunteli yhtyettä. :o

Soitimme aika uskollisesti jälleen ekan levyn biisejä, kun oli kuitenkin jollain lailla tollainen "dokauskeikka". Seuraavalla kerralla Kotkassa on pakko jo olla uusia viisuja soitettavana. Niinkuinminät ja vaiheet ja satuolennot on siellä jo kuultu.

Sotahullu, Yksinäinen, Seitsemäs tunti, Viimeinen surmanajaja, Vaiheita, Olenko koskaan kertonut?, Kuvitellaan taruolento, Vain vähän puhutaan, Hetket ennen minua, Niin kuin minä, Ei ole kysymyksiä.

Aika pitkä setti. Jonkun verran kohellusta, kun basarista tipahti pedaali ja kitarastani lähti äänet selittämättömistä syistä. Onneksi meidän ei koskaan tarvitse ollakaan mikään ammattitaitoinen orkesteri. Pienet kohellukset sallitaan. Henkalle sallitaan myös "Olenko koskaan kertonut?" -kappaleen b-osan sointujen kertaaminen live-tilanteessa. Se on jokseenkin huvittavaa, että herra kääntyy minun otelautaani päin kesken biisin. Hih.