IRC-Galleria

On tullut aika korkata tämän vuoden ensimmäinen kirjoitus.
Tämä piti tehdä jo eilen, mutta heikosta hapesta & erään ihmisen läsnäolon vuoksi siirtyi
päivällä. Niinkuin kovin monet muutkin asiat siirtyvät aina "huomiselle".
Ja kuten kaikki tietävät sitä "huomista" ei tule koskaan. Jos kyse on esimerkiksi.
laskujen maksusta, tiskaamisesta, imuroinnista, koiran kynsien leikkaamisesta.
Ok, tulee se "huominen" aikanaan ..mutta mitä turhaan hötkyilemään tässähän on jälleen
kokonainen vuosi aikaa hoidella asioita. No tietenkin parempaan suuntaan!

Viimeinen viikko on ollut niin luksusta että toisinaan on pitänyt oikein nipistää itseään ja
varmistaa että en ole unessa. On tosiaan vaikea niellä itsekkin sitä että lukuisten takapakkien
ja epäonnistumisien jälkeen olen vihdoinkin onnellinen. Siis oikeasti.
Jos joku olisi minulle kuukausi sitten tullut sanomaan että seurustelet kuin vuosi vaihtuu
olisin viskannut todennäköisesti viinilasilla, no minnekkäs muuallekkaan kuin maahan?
Näin kuitenkin tapahtui. Ei siis lasin heiton suhteen vaan seurustelun.
Upeaa.

Mutta jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja taianomaista on meilläkin omat pienet ongelmamme.
Minä täällä, se toinen tuolla reilun 200 kilometrin päässä.
On niin minun tyylistä että vuosien metsästys kehä kolmosen sisäpuolella oli kuin olikin turhaa.
Toki jäihän siitä käteen myös muutama hyväkin saalis. Joihin toki kyllästyttiin jo ensimmäisellä
maistelu kerralla.
Niin paljon harha askelia, niin useita pettymyksiä, niin monia vääriä valintoja.
Toisaltaan ilman menneisyyttä ei olisi tätä päivää. Joten kaikki mitä on tullut vuosien aikana
tehtyä ei tulisi katua. Sillä ne ovat sinut tähän pisteeseen kuljettaneet ja tehneet sinusta
juuri sellaisen ihmisen mikä nyt olet.

Sitä paitsi, jos mä kävelen sinne päin 5 kilometriä ja se tänne päin 5 kilometriä.
Ollaan jo hieman lähempänä toisiamme. Joten nää asiat on vain järjestely kysymyksiä.
..Mutta ei unelmia rakenneta yhdessä yössä vaikka minä niin haluaisinkin.
Ehkä on jälleen kerran aika kokeilla itsehillintää ja malttia, sillä se on valttia !

Uusi vuosi vaihtui railakkaasti myös täällä meillä. Vaikka jo useita viikkoja sitten olin ilmoittanut
että minua ei tulla näkemään keravan yössä. Toisin kävi.
Syynä saattoi olla myöskin se että henkilö X oli maisemissa, joten ihan sama missä olisimme olleet
vuosi olisi silti vaihtunut ja pääasia että kellon lyödessä 00.00 hän oli siinä vieressäni,
tarttui minua, suuteli. Aaajj! Paras alku vuodelle 2009.
Lisäksi seurueessamme oli parhaat ystäväni (toki niin moni hyvä ystävä olisi joukkoon mahtunut,
mutta kuten aina kaikkia on vain niin kovin vaikea haalia samaan paikkaan kun mestoja ja kutsuja
on kaikilla suuntaan jos toiseenkin). Teille kuitenkin tiedoksi että vielä tänä vuonna tullaan
näkemään ja kokemaan jotain niin paljon parempaa kuin aikaisimpina vuosina. Joten maltetaan..
ne parhaimmat kemut on vielä tulossa ;)!

Olimme tänä vuonna satsanneet raketteihin noin. 10euroa. Vaikka minä olen yksi eniten
rahaansa kankkulan kaivoon heittävistä ihmisistä on minusta turha laittaa rahojaan raketteihin.
Niitä näkee kuitenkin vaikka ei itsellä olisi ainuttakaan, lisäksi tiedostan itse että 24 aikoihin
humalatilani on varmaan sellainen että välttämättä roomalaiset kynttilät ja kissanpierut
pysy käsissä. Joten ihan jo turvallisuudenkin puolesta olen rakettien "lähes totaalikieltäytyjä".
Ja jälleen kerran saimme varoittavan esimerkin kun ystäviemme superhyper raketti kaatui ennen
taivaalle lähtöä. Raketti lensi muovipussiamme päin, poksauttaen siidet rikki. Siitä sen matka
jatkui kohti minua, sivalsi takkiini palovammat. Jonka jälkeen sen matka päättyi ystäväni jalkaan,
joka taas on mustelmilla ja ruhjeilla. Onneksi tällä kertaa näin.

Uusi vuosi jatkui kohti toria, jossa saimme todistaa sen että vaikka vuosi vaihtui ei eräs
tv-formaatti ole edelleenkään ihmisten mielestä kadonnut. On aika joukkohysteerian.
Tappelu! Johan tätä vuotta olikin kulunut jo rapiat 30 minuuttia..
Onneksi tilanne oli suhteellisen pian ohitse ja me pääsimme lähes "normaaliin" tapaan viettämään
hyisen kylmää uuden vuoden yötä. Skumppien määrää emme olleet jaksaneet laskea enää
ilta kymmenen jälkeen joten miksi aloittaa vieläkään?
Jos muut satsasivat raketteihin, me olimme satsanneet alkoholin määrään.
Kumpi sitten parempi vaihtoehto? En todellakaan tiedä.

Plaa. > Meno jatkuu.

Olen jo varmaan kuuden vuoden ajan vihannut uuden vuoden juhlia.
Jotenkin tuntuu että niistä ei koskaan draama lopu kesken ja niin kävi tälläkin kertaa.

04 aikoihin sitten korkattiin se surullisen kuuluisa ensimmäinen parisuhde riitakin.
(tältä ei ilmeisesti voi koskaan välttyä?, mutta näin pian? kyllä kyseessä on vain Niko.)
Lukuisien asioiden yhteenlaskettu summa oli lopultakin liikaa & orastava tieto siitä että
tuo X lähtee takaisin omalle paikkakunnalleen ..
Vaikka niin sanoin että en halua toistaa samoja virheitä kuin aikaisemmin, niin toisin kävikin.
Toki laitamme tämän kaiken jumalattoman humalan, tyhmyyden, uutuudenviehätyksen
ja kaiken muun piikkiin. Minussakun ei ole koskaan vikaa?,v*tut.
Onneksi London oli vanhemmillani yötä. Eikä muuten pelännyt lainkaan raketteja.
On se sitten urhea pikku tyttö!
Niin onneksi ei ollut täällä asunnossa meidän saapuessa paikalle..
Täällä kun tippui peilit ihan vain vahingossa seiniltä? Onneksi eivät menneet rikki.
Sillä sen verran taikauskoinen olen että 7 vuoden epäonni olisi ollut minulle jo hieman liikaa.
Pyykinkuivaus teline sai uuden muodon lentäessään ihan vaan yllättäen keittiön toiselle
seinustalle.
Lisäksi listaan mahtuu vielä yksi todella nolo känninen puhelu exälleni.
Jossa kehotin häntä tulemaan "_____maan mua!" plaa?

"Pojat,Pojat! Nyt loppu riitely, Saija-täti on todella humalassa!" -onneksi ystäväni pelasti
tilanteen ja saapui h-hetkellä tänne asunnolle. Kun vaan oli ensiksi etsinyt avaimet pihalta
nakkien seasta, jotka nekin olivat lentäneet ihan vain vahingossa parvekkeelta alas.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Aamulla jo nauroimme pudoinneille peileille ja uuden malliselle kuivaustelineelle.
Lisäksi peilit löysivät tiensä takaisin seinälle ja teline oli muutenkin lentämässä roskiin ja tilalle
tulossa uusi. :D Me vain nopeutimme prosessia.

Juuri erään hyvän ystäväni kanssa nauroimme puhelimessa meidän erästä uutta vuotta.
Jonka otimme vastaan aikoinaan mellunmäessä (kylmät väreet).
Se ilta oli vielä hirveämpi. Koitimme heittää toisiamme parveekkelta alas ja huusimme miten
toisen tulisi kuolla. Ja vain hetkeä aikaisemmin olimme menneet kihloihin siinä toivossa
että saisimme kelalta enemmän rahaa jos minun tieni olisi vienyt armeijaan.
Lisäksi heittelimme toisiamme aina siihen pisteeseen asti että asunnon joulukuusikin tuli tiellemme
ja löysimmekin itsemme hyvin pian joulukuusen päältä.
Koristeet rikkinäisinä, kampauksemme kuusen havuissa.
Ja niin. Lensimme bileistä ulos, purimme kihlauksen ja jo muutaman kuukauden päästä
nauroimme kyseiselle illalle.

Jos siis jotain lupaan tälle vuodelle kuuluu lupaukseni tähän malliin..
"Lupaan olla juhlimatta 09-10 vuoden vaihdetta."

Nyt jäin tänne yksiööni yksin kun kävin saattamassa X:n tuonne asemalle.
Tyhjä olo. Miten jostain voikin viikossa tulla niin suuri osa sinun elämääsi ja tätä asuntoa.
Toivottavasti satumme jatkuu hyvin,hyvin pian ..sillä yksin oleminen onkin kuin onkin
PERSEESTÄ! Nyt kun tottu että yksi onkin uusi kaksi ;)

Mahtavaa vuoden alkua kaikille!

Minä koitan nauttia kauniista auringon paisteesta hetken kahvi kupposen ääressä.
Ja tiedän että se yksi näkee aivan saman auringon kuin minäkin.
Oli se missä tahansa..