IRC-Galleria

[nico]

[nico]

juuri se, josta sinua on varoitettu.

En yleensä lue tekstejäni kun olen saanut ne kirjoitettua.

Yleensä ihmisten on vaikeampaa kirjoittaa siitä miten pahalta tuntuu ja on vain niin kovin helppoa
hehkuttaa sitä miten onnellinen on. Minulla se menee ilmeisesti toisinpäin.
Tuntuu että kaikki tekstini ovat olleet hyvin synkkiä ja ne ovat huokuneet huonoa vointiani.
Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen vain pyörteen mukana mennessäni antanut itsestäni sen kuvan että
olisin uhri. Vaikka todellisuushan on.. Sitä saa mitä tilaa.
Ehkä lähdin liian rohkeasti ja liian epätietoisena mukaan tähän kaikkeen.
Itse ruokkimalla sitä kättä jota olisi ehkä vähiten pitänyt ruokkia ..mutta miten olisinkaan voinut tietää?

Jo jokunen hetki sitten kuulin erittäin huolestuttavan asian. Joka sai minut hetkeksi pysähtymään.
Kuten heti talosta lähtöni jälkeen uutisoitiin että minun ja isäni välit ovat tulehtuneet.
Tämähän oli asia jota niin monesti myös talossa ollessani mietin.
Silloin ihmiset kommentoivat asiaa siihen tyyliin että "oma isäsi häpee sua, eikö sinua hävetä?".
Miksi minua pitäisi hävettää jos joku ihminen ei voi katsoa totuutta silmiin?
En usko että kyse kuitenkaan on häpeämisestä. Ehkä kaikki faktat tulivat vain niin kovin suurella
voluumilla. ..Ehkä joskus vielä mekin puhumme. Toivon.
Kyllä minun tosin pitää myöntää että olen vihainen siitä että asiat menivät näin miten menivät.

Mutta kaiken sympatian annan tässä kohtaan kuitenkin isälleni jonka elämästä kuulen hajanaisia
juttuja aina toisinaan ystäviltäni jotka asuvat hänen kanssaan vielä samassa kaupungissa.
Muutamia viikkoja sitten hänen on pitänyt poistua baarista ,koska hänen kimppuunsa oli koitettu käydä. Syynä se että hän ei ole pitänyt minuun mitään yhteyksiä.
Ilmeisesti tämä on tapahtunut jo kahdesti.
Mikä tämän kaiken hinta vielä joskus tuleekaan olemaan?

En haluaisi olla uhri, mutta jos minun pitää valita itseni ja vanhempieni väliltä niin toivon todellakin
että kannan itse omista tekemisistäni vastuun. Toki en edelleenkään tajua miksi olisin teille
tilivelvollinen mistään?

Edelleenkin olen siinä uskossa että vuosi 2009 tulee olemaan merkittävä.
Ja niin kauan kuin on uskoa on myös toivoa. Raukkautta minä en teiltä pyydä, mutta jossain
määrin teidän vihan määräkin alkaa jo ihmetyttämään.

Tunteeni erästä ihmistä kohtaan kasvaa tunti tunnilta. Olen jo niin kovin lähellä sitä että
suustani pääsee "Minä rakastan sinua!". Pidättelen itseäni vielä hetken, sillä kohta olet
taas vierelläni. Toivottavasti. Ja silloin minä lupaan taas hetkeksi laittaa aivoni narikkaan ja
olla vain ja ainoastaan sinun. Välittämättä mistään muusta.

Jälleen kerran tekstini jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä..
Mutta jonku ne tabutkin on nostettava esiin.
Ja teidät tietäen ..ketä kiinnostaisi muiden ihmisten onnellisuus kun on niin paljon kaikkea muutakin
mistä voi raportoida?

"Mitä selvännäkijämme ennusti julkkiksille?" @Sonja Maunonen
(tää vaan osui silmääni kun selailin erään lehden verkkosivuja!)

BB-Niko

"Kyllä nyt on säpinää, mutta lyhyen ajan. Pitäisi panostaa oikeisiin töihin. Julkisuus ei luo pysyvää työtä. Henkisesti ei ole tarpeeksi vahva julkisuuteen. Pitäisi mennä ajoissa lääkäriin. Tajuaa myöhemmin, minkä ristin sai kannettavakseen. Siksi hänen tulisi miettiä nyt! "

:Dherranjumala.
Tämän erään lehden toimittaja oli ilmoittanut pilaavansa minun elämäni ja varmistavansa että
en tule päivääkään tekemään töitä muuallakuin kaupan kassalla.
Tästäkö se dissaus kierre alkoi?
Eihän tämä ollut ennustus vaan lähinnä katsaus viime aikaisiin tapahtumiin.

Onneksi tulin järkiini ja en poseerannut alastomana kuvissanne.
Kuten se huomattiin jo erään bb-kilpailijan kohdalla se ei välttämättä tuo ihan haluamaa kuvaa itsestään.

Ei mitään jatketaan harjoituksia ja jätetään julkaisunne sinne lehtihyllyihin ;)

Huolestunut.Maanantai 05.01.2009 02:01


Inhoan elämääni.

Tiedätkö tunteen kun haluaisi vain paeta kaikkia asioitaan?
Tuntuu että tämän asunnon seinät kaatuvat päälleni. Olen vain yksinkertaisesti pysähtynyt
paikoilleni liian pitkäksi aikaa. Ilmeisesti en muistanut että se ei sovi minulle.
On ihanaa kun ei tarvitse miettiä tekemisiään tai sanomisiaan jos vain pitää itsensä yksinkertaisesti
liian kiireisenä ettei tarvitse missään kohtaan pysähtyä ajattelemaan.
Ehkä mä en vain osaa antaa itseni olla onnellinen?
Tai sitten tämä kaikki vain tuli yksinkertaisesti liian nopeasti. Katoaako se myös yhtä nopeasti?

Tuntuu että tällä hetkellä kaikki mitä on lähettyvilläni on vain niin nähtyjä.
Samat naamat päivästä toiseen, sama ympäristö päivästä toiseen.
Tarvitsen todellakin nopeasti jonku piristysruiskeen sillä alan vajoamaan taas niin kovin synkille vesille.
Ja kun sieltä on kerran jos toisenkin saanut itsensä ylös niin ei jaksaisi jälleen kerran vajota.
Kun mikään ei riitä, se muodostuu todelliseksi ongelmaksi.

Olen vain ehkä tottunut saamaan kaiken yhdessä yössä.
Ja toiseksi epävarmuus ihan kaikkien asioiden suhteen on ahdistavaa.

Kysyn itseltäni "Jos mielessään on jo hävinnyt koko pelin onko sitä järkeä pelata edes loppuun?"

Haluan todistaa itselleni että minusta on tähän. Haluan pysyä koossa.

Voin melkein rehellisesti sanoa että äidilleni en ole koskaan kertonut jos olen tapaillut jotain ihmistä.
Tänään tein sen kuitenkin, ihan vain siksi ettei hän joutuisi kuulemaan minun asioita muilta.
Näinkin on käynyt. Ja voin vain kuvitella miltä se tuntuu hänestä.
Olen ehkä viime kuukaudet miettinyt vain miltä minusta tuntuu vaikka ehkä myös ympärilläni
oliat ovat jo väsyneitä tähän kaikkeen.
Tämän asian seurauksena tiedän että olen kaiken tämän suhteen todella vakavissani.
Ehkä liiankin ja vieläpä näin lyhyen tuttavuuden jälkeen ?
Mutta tämä peli on pelattava ja katsottava loppuun ,koska tämähän voi johtaa vielä vaikka mihin.

Nyt jo pelkään että teen itselleni jotain.

Miten minusta tuntuu että olin jo voittaja hetken aikaa?
Aloin tottumaan kaikkeen tähän, mutta nyt ..se pelottaa jälleen.

Ehkä minä oikeasti en ole henkisesti tasapainoinen ihminen, niinkuin te jo taisittekin todeta.
Helpottaakohan tämä jos sen vihdoinkin myöntää itselleen?
Mun ongelma voi ehkä piillä juuri siinä että kiellän asioita itseltäni ja muilta.
Ja en oikeasti huomaa asioiden vakavuutta. Tai sitten huomaan ne liiankin hyvin ja elän sen mukaisesti.

"He luulivat tietävänsä kaiken. Vaikka todellisuushan on se että he eivät tiedä puoliakaan."

Minun oloani ei varmaan helpota lainkaan se että en ole nukkunut silmäystäkään ja olen lähdössä
yöksi subille juontelemaan. Että tämäkin vuoro jo ahdistaa ennenkuin alkoikaan.
Ihanaa etsiä tosin sitä "oikeaa" muille tai ainakin hokea tekstiviestinumeroa ja näin ollen hieman
avittaa. Kun itselläni on nyt "se oikea". Vielä minun pitää se vain itsekkin painaa mieleeni.

Näin se taas alkoi.Perjantai 02.01.2009 13:27


On tullut aika korkata tämän vuoden ensimmäinen kirjoitus.
Tämä piti tehdä jo eilen, mutta heikosta hapesta & erään ihmisen läsnäolon vuoksi siirtyi
päivällä. Niinkuin kovin monet muutkin asiat siirtyvät aina "huomiselle".
Ja kuten kaikki tietävät sitä "huomista" ei tule koskaan. Jos kyse on esimerkiksi.
laskujen maksusta, tiskaamisesta, imuroinnista, koiran kynsien leikkaamisesta.
Ok, tulee se "huominen" aikanaan ..mutta mitä turhaan hötkyilemään tässähän on jälleen
kokonainen vuosi aikaa hoidella asioita. No tietenkin parempaan suuntaan!

Viimeinen viikko on ollut niin luksusta että toisinaan on pitänyt oikein nipistää itseään ja
varmistaa että en ole unessa. On tosiaan vaikea niellä itsekkin sitä että lukuisten takapakkien
ja epäonnistumisien jälkeen olen vihdoinkin onnellinen. Siis oikeasti.
Jos joku olisi minulle kuukausi sitten tullut sanomaan että seurustelet kuin vuosi vaihtuu
olisin viskannut todennäköisesti viinilasilla, no minnekkäs muuallekkaan kuin maahan?
Näin kuitenkin tapahtui. Ei siis lasin heiton suhteen vaan seurustelun.
Upeaa.

Mutta jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja taianomaista on meilläkin omat pienet ongelmamme.
Minä täällä, se toinen tuolla reilun 200 kilometrin päässä.
On niin minun tyylistä että vuosien metsästys kehä kolmosen sisäpuolella oli kuin olikin turhaa.
Toki jäihän siitä käteen myös muutama hyväkin saalis. Joihin toki kyllästyttiin jo ensimmäisellä
maistelu kerralla.
Niin paljon harha askelia, niin useita pettymyksiä, niin monia vääriä valintoja.
Toisaltaan ilman menneisyyttä ei olisi tätä päivää. Joten kaikki mitä on tullut vuosien aikana
tehtyä ei tulisi katua. Sillä ne ovat sinut tähän pisteeseen kuljettaneet ja tehneet sinusta
juuri sellaisen ihmisen mikä nyt olet.

Sitä paitsi, jos mä kävelen sinne päin 5 kilometriä ja se tänne päin 5 kilometriä.
Ollaan jo hieman lähempänä toisiamme. Joten nää asiat on vain järjestely kysymyksiä.
..Mutta ei unelmia rakenneta yhdessä yössä vaikka minä niin haluaisinkin.
Ehkä on jälleen kerran aika kokeilla itsehillintää ja malttia, sillä se on valttia !

Uusi vuosi vaihtui railakkaasti myös täällä meillä. Vaikka jo useita viikkoja sitten olin ilmoittanut
että minua ei tulla näkemään keravan yössä. Toisin kävi.
Syynä saattoi olla myöskin se että henkilö X oli maisemissa, joten ihan sama missä olisimme olleet
vuosi olisi silti vaihtunut ja pääasia että kellon lyödessä 00.00 hän oli siinä vieressäni,
tarttui minua, suuteli. Aaajj! Paras alku vuodelle 2009.
Lisäksi seurueessamme oli parhaat ystäväni (toki niin moni hyvä ystävä olisi joukkoon mahtunut,
mutta kuten aina kaikkia on vain niin kovin vaikea haalia samaan paikkaan kun mestoja ja kutsuja
on kaikilla suuntaan jos toiseenkin). Teille kuitenkin tiedoksi että vielä tänä vuonna tullaan
näkemään ja kokemaan jotain niin paljon parempaa kuin aikaisimpina vuosina. Joten maltetaan..
ne parhaimmat kemut on vielä tulossa ;)!

Olimme tänä vuonna satsanneet raketteihin noin. 10euroa. Vaikka minä olen yksi eniten
rahaansa kankkulan kaivoon heittävistä ihmisistä on minusta turha laittaa rahojaan raketteihin.
Niitä näkee kuitenkin vaikka ei itsellä olisi ainuttakaan, lisäksi tiedostan itse että 24 aikoihin
humalatilani on varmaan sellainen että välttämättä roomalaiset kynttilät ja kissanpierut
pysy käsissä. Joten ihan jo turvallisuudenkin puolesta olen rakettien "lähes totaalikieltäytyjä".
Ja jälleen kerran saimme varoittavan esimerkin kun ystäviemme superhyper raketti kaatui ennen
taivaalle lähtöä. Raketti lensi muovipussiamme päin, poksauttaen siidet rikki. Siitä sen matka
jatkui kohti minua, sivalsi takkiini palovammat. Jonka jälkeen sen matka päättyi ystäväni jalkaan,
joka taas on mustelmilla ja ruhjeilla. Onneksi tällä kertaa näin.

Uusi vuosi jatkui kohti toria, jossa saimme todistaa sen että vaikka vuosi vaihtui ei eräs
tv-formaatti ole edelleenkään ihmisten mielestä kadonnut. On aika joukkohysteerian.
Tappelu! Johan tätä vuotta olikin kulunut jo rapiat 30 minuuttia..
Onneksi tilanne oli suhteellisen pian ohitse ja me pääsimme lähes "normaaliin" tapaan viettämään
hyisen kylmää uuden vuoden yötä. Skumppien määrää emme olleet jaksaneet laskea enää
ilta kymmenen jälkeen joten miksi aloittaa vieläkään?
Jos muut satsasivat raketteihin, me olimme satsanneet alkoholin määrään.
Kumpi sitten parempi vaihtoehto? En todellakaan tiedä.

Plaa. > Meno jatkuu.

Olen jo varmaan kuuden vuoden ajan vihannut uuden vuoden juhlia.
Jotenkin tuntuu että niistä ei koskaan draama lopu kesken ja niin kävi tälläkin kertaa.

04 aikoihin sitten korkattiin se surullisen kuuluisa ensimmäinen parisuhde riitakin.
(tältä ei ilmeisesti voi koskaan välttyä?, mutta näin pian? kyllä kyseessä on vain Niko.)
Lukuisien asioiden yhteenlaskettu summa oli lopultakin liikaa & orastava tieto siitä että
tuo X lähtee takaisin omalle paikkakunnalleen ..
Vaikka niin sanoin että en halua toistaa samoja virheitä kuin aikaisemmin, niin toisin kävikin.
Toki laitamme tämän kaiken jumalattoman humalan, tyhmyyden, uutuudenviehätyksen
ja kaiken muun piikkiin. Minussakun ei ole koskaan vikaa?,v*tut.
Onneksi London oli vanhemmillani yötä. Eikä muuten pelännyt lainkaan raketteja.
On se sitten urhea pikku tyttö!
Niin onneksi ei ollut täällä asunnossa meidän saapuessa paikalle..
Täällä kun tippui peilit ihan vain vahingossa seiniltä? Onneksi eivät menneet rikki.
Sillä sen verran taikauskoinen olen että 7 vuoden epäonni olisi ollut minulle jo hieman liikaa.
Pyykinkuivaus teline sai uuden muodon lentäessään ihan vaan yllättäen keittiön toiselle
seinustalle.
Lisäksi listaan mahtuu vielä yksi todella nolo känninen puhelu exälleni.
Jossa kehotin häntä tulemaan "_____maan mua!" plaa?

"Pojat,Pojat! Nyt loppu riitely, Saija-täti on todella humalassa!" -onneksi ystäväni pelasti
tilanteen ja saapui h-hetkellä tänne asunnolle. Kun vaan oli ensiksi etsinyt avaimet pihalta
nakkien seasta, jotka nekin olivat lentäneet ihan vain vahingossa parvekkeelta alas.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Aamulla jo nauroimme pudoinneille peileille ja uuden malliselle kuivaustelineelle.
Lisäksi peilit löysivät tiensä takaisin seinälle ja teline oli muutenkin lentämässä roskiin ja tilalle
tulossa uusi. :D Me vain nopeutimme prosessia.

Juuri erään hyvän ystäväni kanssa nauroimme puhelimessa meidän erästä uutta vuotta.
Jonka otimme vastaan aikoinaan mellunmäessä (kylmät väreet).
Se ilta oli vielä hirveämpi. Koitimme heittää toisiamme parveekkelta alas ja huusimme miten
toisen tulisi kuolla. Ja vain hetkeä aikaisemmin olimme menneet kihloihin siinä toivossa
että saisimme kelalta enemmän rahaa jos minun tieni olisi vienyt armeijaan.
Lisäksi heittelimme toisiamme aina siihen pisteeseen asti että asunnon joulukuusikin tuli tiellemme
ja löysimmekin itsemme hyvin pian joulukuusen päältä.
Koristeet rikkinäisinä, kampauksemme kuusen havuissa.
Ja niin. Lensimme bileistä ulos, purimme kihlauksen ja jo muutaman kuukauden päästä
nauroimme kyseiselle illalle.

Jos siis jotain lupaan tälle vuodelle kuuluu lupaukseni tähän malliin..
"Lupaan olla juhlimatta 09-10 vuoden vaihdetta."

Nyt jäin tänne yksiööni yksin kun kävin saattamassa X:n tuonne asemalle.
Tyhjä olo. Miten jostain voikin viikossa tulla niin suuri osa sinun elämääsi ja tätä asuntoa.
Toivottavasti satumme jatkuu hyvin,hyvin pian ..sillä yksin oleminen onkin kuin onkin
PERSEESTÄ! Nyt kun tottu että yksi onkin uusi kaksi ;)

Mahtavaa vuoden alkua kaikille!

Minä koitan nauttia kauniista auringon paisteesta hetken kahvi kupposen ääressä.
Ja tiedän että se yksi näkee aivan saman auringon kuin minäkin.
Oli se missä tahansa..



Tänä aamuna se vihdoin tapahtui. Sain vihdoin ja viimein vaihtaa facebookista sinkku tilani pois.
"Vaikeasti selitettävään parisuhteeseen", joskin tämä ei ehkä kuitenkaan kerro ihan koko totuttaa.
Koska ei tämä tilanne nyt niin kovin "vaikea" ole. Tuntuu että tämä oli oikeasti yllättävän helppoa.
Kaikkeen tähän tarvittiin 4 kokonaista päivää, 24/7 ja kun vaan kolahtaa niin kohaltaa.
Eli jatkan samalla linjalla kuin talosta lähdön jälkeen olen tehnytkin. Elän hetkessä ja koitan olla käsikirjoittamatta elämääni yhtään pidemmälle kuin on pakko. Koska se on uuvuttavaa.

Viimeksi kun olen voinut sanoa jollekkin olevani varattu ..siitä taitaa olla aikaa pian jo yli 2 vuotta.
Jotenka tiedän kyllä milloin olen tosissani ja milloin en. Ja onneksi tunne ei ollut yksipuoleinen.
On ihanaa vain makoilla tuolla sängyssä ja miettiä kaikkea mitä tulevana vuotena tulee tapahtumaa.
Tosin suunnitelmat ovat karanneet NÄIN monta kertaa niin pitkälle että uskon että vielä tullaan tästä tunteesta alas, mutta niinhän se on. Ylä & alamäkeä. Eihän se elämä muuten olisi edes elämäsin arvoinen.

Viimeisen viikon aikana olen saanut ajatukseni uudelle tasolle. Hetkellisesti paluu vanhalle työpaikalle taisi olla sittenkin hyvä vaihtoehto. Olen ns. saanut olla hetken joku muu kuin bb-niko.
Tosin asiakkaiden mielenkiinto minua kohtaan on kuitenkin ollut valtaisa ja melkeimpä poikkeuksetta positiivisia kommentteja olen kuullut. Mikä on ihan hyvä asia.
Koska en minäkään tule sinun työpaikkallesi sinua haukkumaan :)
On kuitenkin fakta että uudet haasteet ja uudet mahdollisuudet odottavat minua tulevana vuonna.
Joten tällä hetkellä vanhaan palaaminen on ollut myös hyvin ahdistavaa ja erittäin raskasta fyysisesti.

Ensiksi meinasin olla lupaamatta mitään vuodelle 2009, mutta nyt kun asiat totaalisesti pyörähtivät ympäri niin minullahan on paljonkin luvattavaa.
Lupaan olla tekemättä samoja virheitä mitä tein aikoinaan parisuhde rintamallani.
Lisäksi lupaan keskittyä yksityiselämääni & työelämääni 110 %.
(joten hyvän ystäväni minnan sanoja lainatakseni "Minua ei tulla ehkä joka viikonloppu näkemään yöelämässä. Ja haluan kiertää vain isot tapahtumat")

2009 tulee olemaan vuosi jollaista en ole koskaan kokenut. Ja tulen rakentamaan niin paljon hyvää.
Ja tällä kertaa en vain yksin. Toivon todellakin että tämä juttu kestää.
Ehkä pöly hieman laskeutuu ja myös hänen on helpompi olla kanssani, tällä hetkellä kun kaikkien huomio kaduilla, baareissa on hieman jo ahdistanut tätä toistakin osapuolta.

Ollaan tässä hetkessä vain ja ainoastaan me kaksi. Piste.

Huomenna summataan vielä tämä vuosi yhteen, mutta nyt jo valmiiksi haluan toivottaa teille kaikille aivan mahtavaa uutta vuotta! Ja tehdään maailmasta parempi paikka, jotta meillä kaikilla olisi hyvä olla täällä myös tulevaisuudessa. Eikö vain?

Kipeenä\:Lauantai 20.12.2008 20:42


Niin se vaan kuulkaa on että Nikoon iski kanssa tämä ihmeen rutto jota ilmeisen moni sairastaa tällä hetkellä. Olisi ihanaa vain maata himassa, syödä hyvin, katsella leffoja ..Mutta kyllä se on kuulkaa niin että pitää jälleen yöksi raahautua töihin tuonne maikkarille!
Eli ei anneta flunssalle valtaa vaan toivotaan että se huomaa että tämä poika kun ei kotiin jääkkään niiskuttamaan ja suremaan huonoa vointiaan.
(vaikka se olisi juuri sitä mitä tällä hetkellä haluaisin).

Todellakin tämä on ensimmäinen (siis ENSIMMÄINEN) viikonloppu big brotherin jälkeen kun minua ei voi bongata yöelämän hulinasta ja vilskeestä. Matkalla raittiuteen?
Outoa, mutta myös hienoa. Säästyy rahat, voimat ja ei tarvitse herätä krapulaan.
(tosin mulla ei mene paljoa baareissa rahaa. nimimerkillä ilmaiset viinat, voimat ei lähde koskaan baarissa ja usein en edes pode kovinkaan suurta krapulaa).
Joten voisin ihan hyvin sheikkaa,veivaa tuolla jossain. Mutta tällä kertaa tosiaan näin.

Mulla tuli tossa semmoinen tilanne että valvoin 24 tuntia putkeen, se ei varmaan tosiaan paranna mun oloani lainkaan. Ja nyt takana on vaivaiset viiden tunnin "päiväunet". Nyt pitää vaan toivoa että saisin unta ennenkuin taxi matkani lähtee kohti Pasilaa ja studioita.
Oli ihan outoa kun en ollut kahteen viikkoon ollut juontamassa ja sitten eilen yöllä pamahdin sinne silleen "Moro, vedetään tää lähetys läskiksi ja saadaan jengi kileen!". Ja niinhän siinä kävikin.
Ihmiset ottavat edelleenkin mun sanomiset liian vakavasti ja eivät tahdo millään ymmärtää että heidän "hyökkäyksensä" minua kohtaan vaan vahvistavat minua. On ihanaa jos minun suustani yksikin vääränlainen lause saa aikaan moisen viestien mylläkän.
Minusta se ei ole heikkoutta jos uskaltaa ja sanookin asioita suoraan. Herätkää pahvit!
Elämme 2000-luvulla. Maailmassa on varmaan niin paljon pahempiakin asioita kuin yksi big brother talon homoista joka nyt sattumalta on lyönyt itsensä maikkarin yöhön puhumaan turhanpäiväistä paskaa teille jotka sitä katsovat.

Mutta on vain niin kovin helppoa olla täydellinen sieltä kotisohvalta käsin.
Toivoisin kaikille ihmisille jotka vielä tällä hetkelläkin jaksavat kritisoida jokaista liikettäni, että koittakaa itse elää elämää jossa mikään ei ole koskaan oikein ja aina jonku mielestä toimitte väärin.
Niin usein kuulen minusta sanottavan kuinka katkera olen ihmisenä, mutta olisiko teidänkin juttujenne ja sanomisienne takana pienoinen katkeruus?

Eilen te saitte minut provosoitumaan sanomisillanne.

Tänään tajusin että uusivuosi tulee ja Niko on pihalla kuin lumiukko.
Missä? Kenen kanssa? Koska? Mitä? Milloin? tässähän melkeen tulee jo kiire alkaa lyömään suunnitelmiaan lukkoon.
Tätä tosiaan pitää alkaa funtsimaan :)

Taitaa olla että London viettää vuoden viimeisen päivän mummillansa yökylässä. Hihi.
Ostan sille jonku kivan paitulin ja annan matkaan juustosnack pussin ja laitan mutsille.
(juustonaksut on sen suurinta herkkua! ,haha. ja taitaa ne minullekkin maistua. kuten voi huomata:D)

Nyt kuitenkin aletaan kämppiksen kanssa tekemään ruokaa ja nauttimaan toistemme seurasta.

<3.

Saanko esitellä Vihkikappelin uuden papin, sauli-papin siirtyessä eläkkeelle näistä hommista?

Eli tulevan kevään aikana lupaan vihkiä teidät ainakin viidesti!

http://www.seiska.fi/bileristeilyt/index.jsp

Nyt siis vaan morsiammia tai sulhasia etsimään.
(voi vinkkaa jos itse papillekkin löytyisi!)

Gimme more, Gimme more. Torstai 18.12.2008 01:50


Ollut jokseenkin masentava viikko.

Tuntuu että energia ei riitä oikein mihinkään. Kaikki asiat tressaa, ehkä turhaa ..mutta se on mun tyyli.
Koitan hokea itselleni "hyvin kaikki menee, kaikkea ei voi saada hetkessä" . Mutta..
Kun antaa itsestään kaiken, kaikille haluaa myös jotain itselleen. En tehnyt tätä kaikkea turhaa.
Enhän?

Tänään tosiaan sain käsiini eilen otettuja kuvia. Mahtavaa. Olenkin jo kyllästynyt suttuisiin ja epämääräisiin kuviin joita bongaan facebookista missä minut on kuvattu humalassa tai "ei niin edustavassa kuosissa". Ampparit.com/uutiset/big_brother sieltä sen sitten huomasi että kuvat on huomattu myös muualla. Hieno homma! Ja toivotaan todellakin että kuvat tullaan bongaamaan vielä ja monesti ..myös muualta kuin täältä minun galleria sivuiltani. ;) Tulevaisuus.

Tänään voin olla ylpeä myös London-tytöstäni joka kakkasi ensimmäistä kertaa elämänsä aikana ulos!
Vihdoinkin muutaman viikon työ on tuottanut tulosta. Tästä on mukava lähteä.
Seuraavaksi meinaamme manikyyriä eli leikkelemme hieman kynsiä. Se jos mikä on tuottanut tuskaa niin minussa kuin Londonissakin.
Mutta tosiaan ei kaikkea yhdessä yössä. Pitää olla kärsivällinen. (ja minähän olen, PAH!)

Tällä viikolla lisäksi olen saanut aivan mahtavia duunijuttuja haalittua. Niistä tulemme vielä kuulemaan ..mutta sanotaanko niin että pestini kaupassa tulee jäämään ehkä lyhyehköksi.
(näin oli tarkoitus alunperinkin, mutta toivotaan että tämä kaikki vain vahvisti päätöksiäni).
On mahtavaa herätä kahtena aamuna peräkkäin ja kuulla ihan huippu juttuja!

Tällä hetkellä siis niin Niko & London voivat hyvin. Tosin molemmissa aistittavissa ehkä hieman väsymyksen merkkejä. Minussa ehkä sen takia että olen kai hieman kipeänä ja Londonissa ihan vain sen takia että toinen on vielä niin kovin pieni. Ja pienemyksethän alkaa tähän aikaan illasta vai pitäisikö sanoa yöstä hieman väsymään.
Isäntä ei kuitenkaan meinaa vielä nukkumaan sillä hän iloitsee jälleen toimivasta intternetistään.
Kaksi KOKONAISTA päiväähän se olikin katkenneena, sähkökatkoksen seurauksena.
Useat soitot asiakaspalveluun ja tietyillä asioilla uhoominen saivat kuin saivatkin heidät varpailleen.
Ja nyt taas toimii kuin unelma!

Eilen ja tänään olen polttanut pankkitilini saldoa lähemmäksi sitä pyöreää nollaa!
Tarkoitus on ollut ostella vaikka mitä ihanaa lahjaksi kaikille, mutta tähän asti kaikki ostamani tuotteet ovat kyllä jäämässä minulle. Eli ellei kukaan muu minua jouluna muista, niin minä ainakin olen muistanut itse itseäni.
(ette ikinä arvaa kuka on jouluaattona töissä? > en haluisi ketään osoitella ,mutta se olen minä!)
Perkeleen perkele!

Aamu starttaa kampaajalle ..joten ehkä minäkin voisin kokeilla nukkumista. Toisten mielestä se virkistää, minusta kun taas tuntuu että se lyhentää ikävästä vuorokautta. Jossa ei muuten olen minuuttiakaan liikaa tällä hetkellä. Odottavan aika on pitkä..
Mutta niinhän sitä sanotaan että hyvää kannattaa odottaa ;)

Mikä olisi hinta jotta sinut saisi kuvata alasti?
Mietin juuri itse että olenko oikeasti niin pienen rahan pulassa..
Ehkä olen, mutta haluan säilyttää ehkä sittenkin arvokkuuteni.

Minusta on muuhunkin.

<3

LONDON.Torstai 11.12.2008 15:18

Nyt sitten voin viimeinkin puhua vauvastani myöskin täällä galleriassa (VINK!).

Raskasta ..todella raskasta. Toinen kun ei vielä tiedä mitä pissaaminen pihalle tarkoittaa,
mikset lattialle saa paskantaa ym!
Tätä tämä mun elämä on nyt viimeisen viikon ajan ollut. Olen toki nauttinut tästä kaikesta.
Sillä London on maaaaailman ihanin koiravauva!

Tänään irtaannun koirastani oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla sillä lähden laivalle.
Onneksi ystävät ovat myöskin kovin innoissaan uudesta tuttavuudesta ,joten ainakin vielä
heilläkin on innostusta hoidella vaavia.
Suuri kiitos teille, olette oikeasti olleet suuri apu minulle viime päivinä!

Tossa se mutustelee lattialla puruleluaan ja sillä ei ole hajuakaan että se on suomen tunnetuin
koira! Haha, ehkä hyväkin niin ..ettei nouse kusi päähän niinkuin omistajallaan?
(muistakaa huumorintaju ennenkaikkea kun luette tätä).
Olen meinaan korviani myöten täynnä ihmisten paska kommentteja.

Mutta edelleen kaikista paras tapa on ignoraa mua on se että EI KOMMENTOI YHTÄÄN MITÄÄN.
Sillä jokainen paskakommenttikin kielii siitä että mielenkiintoa on mun sivuilla notkua ;)

Mutta nyt mulle taitaa maistua muutaman minuutin mittaisit päikkärit!
,että jaksaa sitten kellua hyvin itämeressä vuorokauden!
(onks se itämeri missä ne laivat kulkee? on se kai)
Mutta näillä mennään!

<3lla. Niko & London!

(London: 30.8.08 syntynyt pitskuinen Chihuahua.)

Pitkästä aikaa moikkaan teitä päivityksen merkeissä!

Jotenkin vain tämä kirjoittaminen on tuntunut hyvinkin ylitsepääsemättömän vaikealta viimeaikoina.
Fanikirjeitä ja muita on tullut PALJON, niihinkään en ole vielä toistaiseksi saanut aikaiseksi vastata.
Mutta kuten lupasin, kaikkiin tulen vastaamaan. (malttakaa mielenne, saatte ennen joulua vastaukset, lupaan). Nyt vain on ollut niin uuvuttavaa ..ihan kaikki.

Kuten eilen nettiin ilmestyneestä videosta saatoitte huomatakkin hankin siis tosiaan eilen tatuoinnin.
Olen viime viikkojen aikana tehnyt paljon ratkaisuja jotka ovat pysyviä, ihan siis koko elämän kestäviä.. ainakin melkein. Olen siinä mielessä hieman tyhmä, sillä tällä hetkellä en tiedä edes miltä ensi viikko tulee näyttämään ..joten miten pystyn tekemään ratkaisuja joita oikeasti tulisi kantaa mukanaan AINA?
Varmaan vielä joskus varmaan kaduttaa, mutta tällä hetkellä tämä kaikki tuntuu oikealta.
Ja eikö aina neuvota elämään hetkessä? Sitähän minä juuri teen.

Huomenna onneksi heitän itseni jälleen viihteen maailmaan ja suuntaan laivalle.
Tällä kertaa kuitenkin meidän "idyllinen bb-perheemme" hieman erkanee ja risteilylle on lähdössä ainoastaan tältä kaudelta Minna,Henna,Ansku & minä.
Mutta asiat korjataan sitten viimeistään lauantaina kun lähdemme talossa jo ensimmäisten päivien aikana sovittuihin "bb-bileisiin" tampereelle.
Eli täältä tullaan, oletteko valmiita?

-en uskonutkaan, mutta koittakaa pysyä kyydissä. Sillä me tullaan & ryminällä!

Viime viikkojen aikana, viime päivien aikana yksityiselämässäni on kuhissut ja paljon.
Pitkän hiljaiselon jälkeen tämä kaikki tuntuu todellakin ..ihmeelliseltä?
Mutta niinhän se on kun saa/löytää sen yhden niin niitä tulee muutama muukin messissä.
Tosin uskon että status jota kannan mukanani on edelleen yksi syy tähän kaikkeen.
Se toki tuntuu pahalta, mutta jos joku on valmis "siihen" vain sen johdosta. Niin antaa mennä!

Lumi on tehnyt jälleen tuloaan pienen tauon jälkeen. Se kyllä edelleenkin on asia joka piristää.
Nyt olen jo alkanut kääntämään katsettani kohti vuotta 2009. Siitä tulee vuosi joka takuulla muistetaan, haluan niin paljon eri asioita työn merkeissä.. Kumpa kaikki vain onnistuisi.

Jouduin myös tekemään todella vaikean päätöksen viime viikolla.
Palaanko vanhaan työpaikkaani takaisin?

-He kuitenkin odottivat minua uskollisesti siellä kaikista töppäilyistä huolimatta ja pitivät paikkaani vapaana. Joten haluan palkita heidän uskollisuutensa sillä että palaan ainakin muutamaksi viikoksi takaisin kauppaan. (onhan kyseessä kuitenkin vuoden kiireisimmät viikot, joten kaikki apu on tarpeen). En kuitenkaan halua pettää luottamustani. Olen kuitenkin aina hoitanut työni uskollisesti.
Tosin en usko että saan ehkä niin hyvää otetta ainakaan heti alkuun töistäni kuin ennen. Minua kun kuitenkin kiehtoo nyt niin paljon kaikki muut asiat..joita eräät asiat ovat tuoneet tullessaan.
Mutta siis arki alkaa aina hetkellisesti 22.12 ja silloin tulee kuluneeksi tarkalleen neljä kuukautta kun olen ollut pois vakituisesta työpaikastani. Hui kauhea! Se on pitkä aika se..

Pidetään huoli toisistamme & muistetaan että melkein aina hyvikset voittavat elokuvissakin!
Eiköhän tässäkin vielä niin tule käymään..

<3lla. Niko.