IRC-Galleria

Kello 9.05

Lentosukat olivat ja auttoivatkin, mutta voin kertoa 15 tunnin olevan, jopa válilaskun kanssa (kanadalaiset eivát muuten ole ulkonáóltáán sellaisia kuin South Parkissa váitetáán), pitká aika istua melkein pelkástáán paikallaan.

Keli on ollut vedentulon kannalta ilmeisesti verrattavissa kotimaan oloihin. Ei kukaan kertonut mulle, ettá táálláá sataa. Ei Intiassa sada koskaan táhán aikaan vuodesta. Vielá ei olla páásty edes SADEmetsáán asti ja ollaan saatu jo kehittáá patenttiratkaisu pyyhkiján loppuunpalamiseen. Piti tosin visiteerata jossain kolmesta pilvenpiirtájácityn keskellá olevista viidakkoalueista, mutta aika loppuu auttamattomasti kesken neljássá vuorokaudessa.

Hemmetti, Panama onkin vauras maa: uudenkiiltáviá citymaastureita, sossutoimistoja, merkkivaatteita, suljettuja asuinalueita, vartijoita joka nurkalla, Mel Gibsonilla varustettuja hotelleja, paranneltuja tissejá ja pakaroita, hammasrautoja. Hulppea on támá meidán hotellikin. Jos on vaurautta, niin on sitá kóyhyyttákin - meidán turistireissumme on vaan ohittanut sen taksilla huristaen.

Pieni maa ja pieni kaupunki, mutta millaisia ostoskeskuksia? Julmetun suuria ostareita, joiden pinta-alat láhentelevát varmaan kymmenesosaa koko maan pinta-alasta. Meidán oma pieni Multi Centro menee vielá muutamassa tunnissa lápi, ja sen jálkeen voi jaksaa jotain muutakin, mutta seudun suurin rahantórsáyskeskittymá Albrook Mall vei jo innon shoppailustakin tai ainakin mehut jaloista. Lápi tuli koluttua osa pohjakerroksen liikkeistá ja aikaa káytettiin nelisen tuntia. Dollareita káytetty alle satanen: paitoja, housuja, kenkiá, laukkuja, koristeita ja somisteita. Elektroniikkaan tai chanelvuittonlacostehilfigereiden suuntaan en ole vilkaissutkaan, kalliita ovat.

Siemaillen omenamartinia, mansikkamargaritaa ja piña coladaa hotellin laskuun, syóden sushia (mmm), pelaten black jackiá ja ihaillen kauniita ihmisiá kulutamme aikaamme. Yeah, silmá kyllá lepáá suuressa osassa panamalaisia - ja sama onnistuisi varmaan kirjaimellisesti vanhemman naisváestón takamusten páállá. Tsiisus!

Varpusen Jaskaa ei nákynyt, vaikka káytiin kurkkimassa Karibianmeren puoltakin, mutta rauniot ovat saattaneet toimia kapteenin kulkupohjana kuivalla maalla.

--

"Tarjoilija Spóó, kiitos."

Jotain niin parasta:
http://www.vladimirpunikki.com/

--

"I want to steal your candlelight.
I don't want to borrow it,
just need to get it all.
Without your failures.
Without your dark, bad memories."

The Rasmus ja albumi Into sekä kokoonpanon ensimmäinen yhteinen festarikesä assosioivat allekirjoittaneen aina johonkin äärettömän hyväntuuliseen ja mukavaan tunteeseen. Voisin kuvitella, että tuota tunnetta tarkoitetaan, kun puhutaan onnellisuudesta. Nimettäköön tämä tunteeni onnellisuudeksi ja sanottakoon, että Bae on onnellinen juuri nyt. Väsynyt, mutta onnellinen. Kliseistä, mutta siltä nyt tuntuu.

"Valituksen" sanoja näkyi jo aikaisemmin tästä kummallisesta olotilasta, taukoamattomasta hymyilemisestä. Takana on taas mahtava päivä, ilta, yö, aamuyö, aamu, päivä ja jotain sitä rataa. Minkäs sille mahtaa, jos välillä kokoontuu juuri oikeanlainen porukka, joka viihdyttää jokainen omalla tahollaan, yhdessä, omalla tavallaan ja niin hienosti. Alkoholistin ja juopon päiväkirjasta: nyt muistan, miksi aikaisemmin ryyppäsin niin maan perkeleesti. Myönnettäköön, että alkoholi vauhditti iltaa, teki ihmisistä sosiaalisia, puheliaita ja avoimia, vei ihmisten estot sekä antoi ihmisille luvan olla aavistuksen verran aivottomampia. Tämä kaikki ei kyllä koske Baea, koska näin jälkikäteen ajatellen iltapäivän hysteriatunneilla Bae oli kuitenkin vailla promillearvojen nousua. "Ai niin, mutta enhän mä voinut olla vielä humalassa, koska vasta oltiin hakemassa juomia." Fyysisesti ei ehkä tervellistä ole tuon tuliliemen nauttiminen, mutta kerrassaan parantavansuuntaista onnellisuuslientä - ainakin joidenkin kohdalla.

Viihdyttävää, menevää ja vakavaa samaan aikaan. Parhaimmillaan se on vakavana, koska ilman vakavuutta ei edes tanssiminen ole hienoa. Or not, ei mitään käryä.

Niin, ja jollei se yksi itse tunne kaikkia, niin vähintään sen pikkuveljistä joku tuntee.

Hapiness. I could fall, I could fall hard.

--

"I don't go to school every monday,
I've got my reason to sleep.
Don't you tell me how I should be.

I've made up my mind about the music.
I've made up my mind about the style.
I know that I'm stable and able to settle down,
but I keep f-f-f-falling down with the sun.
I can't give it up, the night is calling me like a drum.
I keep on F-F-F-Falling.

This life is so full of temptation,
and I want to keep it that way.
I know myself, I can handle the game.

I made up my mind about the future.
I made up my mind about the past.
I know I'm stable and able to hold on.
I need a flame, I need a spark.
Don't be afraid to open my heart.
I need a game, I need a shock.
Don't be afraid, my heart is unlocked."

Ensin lukitsin pankkitunnukseni, sen jälkeen puhelimeni.

Yrittäkää vaan saada mut kiinni.

--

"Now here you go again, you say you want your freedom.
Well, who am I to keep you down.
It's only right that you should play the way you feel it,
but listen carefully to the sound of your loneliness.

Like a heartbeat drives you mad
in the stillness of remembering what you had and what you lost.

Yea, thunder only happens when it's raining.
Players only love you when they're playing.
Yea, women they will come and they will go.
When the rain washes you clean you'll know.

Now here I go again, I see the crystal visions.
I keep my visions to myself.
It's only me who wants to wrap around your dreams
and have you any dreams you'd like to sell."

Huokailua, kitinää, valitusta, ihmisten häiriköintiä, istumista Rennossa, rahanhaaskausta, nukkumaanmenoa aamulla. Tältä on tuntunut elämä pääsääntöisesti muutaman viimeisen viikon ajan. Kitisen ja valitan ja yritän saada kaikki ihmiset viihdyttämään itseäni.

Silti, kun istun aamun pimeillä tunneilla hiljaisessa keittiössä, hymyilen koko ajan. Hymyilen niin, että muut ihmettelevät. Silti löydän höpötettävää kuluneiden päivien tapahtumista monen Rento-illan verran. Silti en voi olla ajattelematta, että elämäni rullaa sulavasti ja mukavasti eteenpäin, kun muut valittavat omansa toimimattomuutta.

Suurin piirtein viikon päästä olen Panamassa perheeni ja parhaan ystäväni kanssa. Mitä sitä elämältä voisi toivoa lisää? No, ehkä v***u sen sopivan satulan ja opinnottoman maailman.

--

Have I got mine?

Amis siirtyi Lissu-neidon kanssa pihattoon asustelemaan. Löysä pötkö tallusteli edellä ja piukea ballerina tuli kahden ihmisen avustamana perässä. Viuhviuhviuh. Tuloksena höyrysauna.

Sinne ne kai asettuivat ja toivottavasti viihtyvät. Täpäkkä tytsi tuo poni, ei kaverin iso koko hirvittänyt tippaakaan.

--

"When I was younger, so much younger than today, I never needed anybody's help in any way.
But now these days are gone, I'm not so self assured.
Now I find I've changed my mind, I've opened up the doors."

I'm going to be living in Paris.

"Admit it - you're a hopeless romantic who wants to live in a cultured city with a strong nightlife. Your perfect day consists of viewing art exhibits at the Louvre, enjoying a delicious meal in the evening, and dancing the night away at a trendy club on the Champs-Elysees."

--

Kaikki kuvat pois ensimmäistä lukuun ottamatta. Suurin osa tulee takaisin, mutta putkiaivojen kanssa on tarvetta välillä saada asiat kunnolla järjestykseen.

--

"She's the kind of girl you want so much it make you sorry.
Still you don't regret a single day.

Was she told when she was young that pain would lead to pleasure?"

I'm the seasoned drinker!
"You've definitely been drunk many times recently, but still understand that there is a such thing as sobriety. You might be drunk reading this, but people love your drunk self."

So true, so true. Bae - so damn nice and wise person.

--

"Ethän sä tunne mitään? Sillä en tunne minäkään.
Sanoja ilman sovitaan.

Kolmiolääke poistaa oireet ja auttaa uudestaan takaisin kulkemaan.

Sun pitäis olla tarpeeks vanha se ymmärtämään, aamulla säännöt muuttuu."

Kuvainnollinen bye bye tai jotain sinnepäin. Pikkutamma Morning Liana kohtasi tunnistajan 12.11., ja omistajanvaihdospaperit lähtivät täytettyinä tädin mukana Hippokseen. Siihenhän se jää, eikä vielä olekaan haikea olo. Missäköhän vaiheessa se iskee vai iskeekö ollenkaan, todellisuuden tajuaminen nimittäin?

Jäljelle jäi yksi poni, jonka luonne joutuu koulittavaksi hyvin pian. Puolivuotiaskin osaa seistä naruissa hienommin. Arvatkaa vaan, mitä saksalainen ihme yritti tänään: keikautta itsensä pystyasennossa irti parista köydentapaisesta! Täysin pimahtanut.

--

Bae is about to throw the computer out of the window.

Britit ovat maailman eniten juova kansa -
heti suomalaisten jälkeen.
Suomalaiset ovat maailman toiseksi lihavin kansa -
amerikkalaisten jälkeen.
Suomalaiset nuoret ammuskelevat tuskansa ulos -
amerikkalaisten mallin mukaan.

En osaa surra vieraiden puolesta, en osaa asettua surevien tilalle. Jos osaisin, en kuuntelisi uutisia koskaan. Suren vain omaa kohtaloani. Mikä siinä valtiossa mättää ja miksi sen täytyy vaikutta typeryydellään muihinkin?

--

R.I.P. 5.11.2007 Cally Lou "Luumu"

Tämä hevonen, tämä tamma, tämä vanhus, tämä teräsmuori, tämä tallimme asukas oli se, jonka en olisi suonut poistuvan koskaan keskuudestamme. Luumu oli kiltti ja rauhallinen, Luumu ei häirinnyt koskaan. Luumu liikkui loppuun asti. Luumu oli luotto.

--

"Where do we go?
Do you believe in the place above
where no-one´s on his own?
What do we need?
I just do not know.

Days like razors, nights full of sore,
when heaven and earth have closed their doors.

Like a white fallen snow melt away with the pouring rain,
it was too late to explain.
The last straw of hope, let's turn the page.
It's so hard to go on through these days.

This is the last, last night on earth."