IRC-Galleria

Aivan koukussa viimeiset kolme päivää: http://www.thefashionspot.com/forums/f52/suvi-koponen-31302.html

--

"Holy legs."

R.I.P. 22.10.2008 Kelmi - yksi suomenhevosratsujen kantaisistä ja suurista periyttäjistä.

--

Meillä menee oman ponin kanssa vähän paremmin. Viikonloppuna oli aluevalmennuskatsastus, ei mitään valittamista ratsastajasta tai ponista, perhana hyppäsi jopa erittäin pelottavan delfiinihirviön ensimmäisellä yrittämällä. Nyt vain odotellaan päätöstä sekä mietiskellään vuokraajaehdokkaita.

--

Mulla on muuten kaksi hammasta vähemmän kuin reilu viikko sitten. Ei, poni ei ole telonut, vaikka yksi stadilainen höpsö niin ehtikin ensin pohtimaan. Ei, ei ole myöskään hammaslääkripelkoa vieläkään, ja olin peräti julkisella puolella. Joulukuussa normalisoidaan sitten suun tasapaino uudella operaatiolla.

--

"ida sanoo:ketä tuolt tulee
janina sanoo:jotai aikuisii
ida sanoo:ei oo
janina sanoo:ompa koska niil on heijastimet"

(janskum%E4n&beid=21660340)

Olen tässä muutaman menneen viikonlopun aikana ja jälkeen miettinyt ajoittain, pyöriikö elämäni jotenkin huomattavan paljon erään baariksi kutsutun kuppilan - tou - kuppilaksi kutsutun baarin ympärillä. Eräänä lauantaina heräilin tyytyväisenä öisen istuskeluseuran sohvalta. Huomatkaa, tämä oli ihan normaalia, koska tunnen kyseisen henkilön tallipiireistä, en niinkään sitä kautta, että hänkin mieltää olohuoneensa sijaitsevan Turun kävelykadun päässä. Se, että sängyllä tuhissut toinen henkilö on tuttu vain ja ainoastaan Rennosta, huvitti suunnattomasti. Huomenta vaan, setä. Hyvinhän tuollainen reilut pari tuntia menee valitellessa kipeitä napoja, nautiskellessa aamupalaksi puolisen litraa viinaa (vai oliko se nyt sitten kuitenkin vodkaa?) sekä mikrobikebabia, poltellessa gaytupagei ja laskeskellessa rakkausprosentteja.

Niin tosiaan, edeltävä perjantai-ilta alkoi muutamalla kasikymppisellä, teki välipysäkin noin kello 01.55 Rentoon ja jatkoi noin kello 02.57 Monkiin, josta suuntasi päätepysäkille rautatieasemaan vastapäätä. Ei ihan suunnitelmien mukainen reissu, mutta sentään tuli saavutettua humala ja päästyä vielä sisään omaan olohuoneeseenkin.

Kolmantena iltana tein ehdotuksen: hei, Natina, otetaanko tänään taas uusiksi? Mun vähän teki mieli, kun näin hyvin olen makuun päässyt taas. Talo tyhjä ja pöytä täynnä kaljaa. Kiitos ja näkemiin. En myönnä olleeni huonotuulinen, mutta taisin saada yhden pienen poikaraasun hermostumaan noin tunnin jatkuneella ulkonäkökritiikillä. Mitäs meni kääliö toteuttamaan hyvän parturointi-idean, käyttämään likaisia ja rikkinäisiä sukkia sekä tutuksi käynyttä t-paitaa. No, se toinen veljeksistä passitettiinkin suihkuun. Tuoksuipahan mukavammalta. Kiitos, yksi tarjoilija vapaalle venähtäneen illan päätteksi ja viihtyvyys voi alkaa. Kappas, yksi, kaksi, kolme, monta rentoa tuttua. Paikanvaihdos. Minne sitten mentäisiin, oisko Monk mitään? Ois ois. Nyt taisi olla sentään vielä vartin verran aikaa päästä sisään. Heipä hei siis, taas. Huojumista ja hihitystä. Arviolta parisen minuuttia kestänyt keskustelu: henkilö A toistelee lauseita "henkilö C ei syö rullakebabia" ja "henkilö x ei tykkää rullakebabista", henkilö B inttää vastaan lauseilla "henkilö C söi rullakebabia" ja "henkilö C tykkäsi rullakebabista" ja viimeisenä henkilö C tulee toteamaan "henkilö C söi rullakebabia, ja se oli sitä paitsi ihan hyvää". Pilkku, taasko? Tyttö seisoskeli odotteli muita poistumistien tuntumassa ja setä koki tarpeelliseksi läimäistä tämän persettä. Koska tuttavukset jäivät höpöttelemään ulko-oven lähettyville, tyttö näki tarpeelliseksi ehdottaa portinvartijalle sedän kaltaisten äijien ulos heittämistä. Portinvartija vastasi jo pohtineensä tällaista hetken. Tyttö tokaisi sedän kaltaisten äijien käyvän vain aina käsiksi ja sinisilmäisenä vastasi portinvartijan kysymykseen, ettei tunne setää ollenkaan. Aavistuksenomainen virkaintoisuus yhdistettynä molemminpuoleiseen heikonlaiseen tilannetajuun johti siihen, että sedän käsi joutui selän taakse ja koko loppusedän mukana pihaelle. Pitkillä piuhoillaan tyttö ei pysynyt aivan mukana menossa, mutta sai hetken kuluttua ja myöhemminkin hyvät naurut. Mikrobirkebabia, katukivetyspizzaa, olohuoneen oven takana seisovia aukioloajoista erehtyneitä seuralaisia ja väsyneitä postikortintekijöitä. Jatkot samassa paikassa peräkkäisinä iltoina? Ei käy. Viidenkymmenen paremmalla puolella taisi olla nainen, joka käveli kadulla vastaan ja totesin olevansa niin kännix. Kuulostaa hyvältä, jatkoille siis. Hieno asunto, voisin ostaa omaksi taideteoksineen. Tuolit haluaisin kyllä vaihtaa, olivat hieman riskialttiita. Tyttö heivattiin toisesta yöpaikasta toiseen katselemaan MTV-kanavalla kolmantena suomalaisena pyöritettyä musiikkivideoa sekä perin viihdyttäviä filmipätkiä.

--

Selviämistä.

--

Keskiviikko, opinnäytetyö, Rento ja paljon tuttuja. Taas mentiin.

"Monkiin menossa?"
"Ei, kotiin ja töihin."
"Suunnitelmissa mennä lähiaikoina Monkiin?"
"No, kai sitä perjantaina voisi käydä taas katsastamassa."
"Ai, ilmoittelepaa päästäänkö sisään vielä."
"?"
"Niin, että onko meillä porttikielto sinne."
"?"
"Sut heitettiin ulos sieltä tossa neljä iltaa sitten."
"Mitä?"
"Aivan."

--

Perjantai ja lauantai. Taas mentiin. Rauhallisempaa ja vähemmän rauhallista. Vähemmän ja enemmän alkoholia. 30-vuotissynttärit ja läksiäiset samassa, boolia pöydällä ja jacksparrowlainen sapeli kourassa oven takana. Kiitos ja näkemiin, toivottavasti olen kunnossa aamulla.

--

Tiistai. Ei voi olla totta. Korttia dissataan ja rahat eivät kulkeudu perille, joten ihmiset säälivät ja juottavat mahan sietokyvyn yli. Viimeinen lause viestissä: ei toimi.

--

Joo'o, voisi varmaan rauhoittaa taloudellista ja terveydellistä konkurssia taas hieman.

--

"Tuleva entinen tyttöystävä ei tullut, joten se oli tuleva entinen."

Kello näytti noin puoli seitsemää, kun saavuin tänään kotiin autoa ajaen. Turha luulla, että olisin ollut ansaitsemassa rahaa yövuorossa. Kyse on vapaasta opiskelijaelämästäni, joka mahdollistaa normaalin vuorokausirytmini noudattamisen. Heräilin eilen yhden aikaan iltapäivällä, käväisin kuuntelemassa koululla kehut opinnäytetyöstämme, seisoskelin satamatyöläisen näköisenä oranssissa kurapuvussa vaakasateessa pyörittelemässä päätäni ylienergiselle urheiluconnemaralleni ja hengähdystauon jälkeen jatkoin istumaan iltaa ykkösolohuoneeseni. Huomion arvoinen asia on se, että ehdotus kokoontumispaikasta tuli aivan toisaalta. Päättelykykyä ei tarvita kamalasti, jotta voi arvata illan venyneen muutamilla tunneilla suunniteltua pidemmäksi. Kaksi baaria, jatkot, uusia tuttavuuksia ja teinivuosien tarinoita Katri Ylanderilta, perinteisen mukavat viihdetunnit.

"Mikä ihmisiä vaivaa? Vihdoinkin mä päätän luopua kuskihommista eikä kukaan lähde mukaan, vaikka on jo tiistai."
"Jo tiistai? Nyt on keskiviikko."

Jatkoinko siis keskiviikkonakin vieraiden ihmisten kanssa lukunurkkausta pidemmälle? Olen havainnut viimeisen puolen vuoden aikana, että lukemisella julkisilla paikoilla on mielenkiintoisia efektejä. Yllättävän moni ihminen on sitä mieltä, että kirjaan keskittyvällä ihmisellä ei todellisuudessa ole tekemistä, vaan hän jollain kieroutuneen säälittävällä tavalla pyrkii keskustelemaan täysin vieraiden henkilöiden kanssa. Oletko yksinäinen? Istu siis anniskeluoikeuksilla varustettuun tilaan, avaa romaani ja esitä lukevasi sitä herpaantumatta, niin kohta oletkin edennyt peräti kymmenen virkettä eteenpäin vastailtuasi kahteenkymmeneen kysymykseen ja kerrottuasi elämäntilanteesi referoituna. Siinähän sitten oli helppo toivottaa tervetulleeksi vielä muutama uusi tuttavuus seurueeseen, patistella kolmas nukkumaan kotiin ja jatkaa Onnelaan etsimään ensimmäisen poikaa. Pilkku saavutettiin ja paljon enemmänkin, taisi siinä ainakin tunti vierähtää höpötellessä ja humalaisia odotellessa. Jatkot saunan kera olisi ollut tarjolla, mutta päätin fiksuna likkana passata tällä kertaa ja jatkaa vain kotiin. Menin kuutisen tuntia ennen heräämistä nukkumaan. Kummallisia heppuja, väittivät istuskelevansa usein olohuoneessani, mutta en ole koskaan nähnytkään.

Viikko sitten muistin, kuinka hauskaa humalaisella persoonallani onkaan. Mikä ihme on ajanut viettämään alkoholittomalla tavalla terveellistä elämää, joka ei sisällä täysin kontrolloimattomia liikkeitä tai muistikatkoksia? Olen jopa onnistunut uskottelemaan uusille tuttavuuksille, etten edes harrasta humalahakuista alkoholinkäyttöä. Ei ole oikeastaan edes kyse uskottelemisesta, vaan tämä tilanne oli yhtä kuin todellisuus suurimmaksi osaksi viimeiset puolitoista vuotta. Sanokaa, etten ole tulossa vanhaksi. Enhän mä kärsi edes krapulasta!

Perjantaina 10.10.2008 Musiikkibaari Rento vietti 3-vuotissynttäreitään! Siellä me kaksi alusta asti enemmän tai vähemmän kanta-asiakkaina toimineet kaverukset istuimme kanaa mutustellen ja ilmaisia drinkkejä tissutellen mietiskelemässä, ettei viihtymisemme kyseisessä paikassa ole oikeastaan yhtään yllättävää. Paapatipaapatipaa, täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneelle serkulle sisäänpääsy, kaverin vanhemmat jonon ohi, muutama hali, shokkihoitoa äänellä ja Topi Sorsakoski (en kai mä nyt vieläkään voi sitä oikeaa nimeä muistaa). Varmaan turhaan pitkitetystä estojen säilyttämisestä johtuen nautin suunnattomasti pienistä valkoisista valheista ja tarinoinnista niin tutussa kuin tuntemattomassa seurassa. Olikohan siellä ehkä joka kymmenes lause totuudenmukainen? Jätimme loppuillasta synttärisankarin rauhoittumaan ja jatkoimme maistelemaan Edisonin herkullista salmiakkikossua sekä osallistumaan väsyneen humalaisiin ja jonkun mielestä ehkä hävyttömiin keskusteluihin, jos jaksaisi olla häveliäs edes jollain mittakaavalla. Muuta vaan asumaan kämppään, johon kaverisi näkee sisälle, mutta josta et itse näe kaverin kämppään. Ottakaa tavaksi kaverin kanssa pyydellä toisianne tupakalle tekstiviestein ja jätä sen jälkeen joskus vastaamatta kämppäsi ollessa kuitenkin täysin valaistu. Huolellinen kaverivalinta saattaa kuitenkin olla merkittävin tekijä, jos et halua tällaisessa tilanteessa saada hetken kuluttua uutta tekstiviestiä kysymyksellä "runkkatko sä?" ja vielä vastata siihen "miten helvetissä sä sen tiesit?"

Jep jep jep, sitten tuli hetkellinen hiljaisuuden kausi, kun raumalainen ryhmittymä jumittui Börsin oven lämpimämmälle puolelle ja vastaanottokomitea seisoskeli kebabit viilentyen toisella puolella. Hävinnyttä seuruetta putkahteli molemmista suunnista ja höpötteli oletettavasti sivistäviä faktoja maailmasta. Miten ymmärrät toetamuksen "ne tekevät sellaisia tenttejä"? Turunraumlainen entinen luokkakaveri, AD/HD Fion Faföö, Montteri, tampereenraumalainen ja hissukka tulivat keskustelemaan matkasuunnasta, josta ei alunperinkään ollut epäselvyyttää. Taitaakohan yksikään muistaa, mitä se yksi höpötti jatkuvalla syötöllä, sen jälkeen kun oli koko matkan pomppinut ja kiipeillyt lyhtypylväisiin? Ei mitään käryä, mutta muistan valittelleeni jo leukaperieni särystä, koska sitä juttua vain riitti ja riitti. Kolme juhlijoista luovutti kauppojen aukeamiseen mennessä, koska naapurin kassaneiti sai kuunnella vain nelihenkisen joukkion lauantaiaamun hihityksiä. Tunti unta ja fetakuutioita.

Viisari taisi kiertää kellotaulun kerran ympäri, kunnes tein perin uupuneen sisääntulon vanhentuneen olohuoneeni kohta talvitilaan siirtyvistä kesäovista. Huomenta vaan! En kai sentään usein täällä käy? No, tällä kertaa ne olivat ulkopaikkakuntalaiset sukulaiset, jotka nimesivät treffipaikan, tosin suorittaen uudelleenristimisen Reino-nimellä. Kotiin, kiitos. Netti, kiitos. Tallillekinko? Rauhallinen maastolenkki, saunaan ja omppumartini. Tiedättekö, kun serkku ylittää täysi-ikäisyyden kynnyksen, on pakko lähteä juhlimaan? Selvähän se. Viedään se kantapaikkaan, viedään se teiniluolaan, viedään se taksijonoon ja syötetään sille uuniperunaa. Voisin kuvailla iltaa melko rauhalliseksi, mutta myös osin perin viihdyttäväksikin. Yksi seurueesta arvioi alkoholin vaikutusnopeutta omaan kroppaansa ja totesi yhdeksän jälkeen tarpeelliseksi patistella muita liikkeelle ennen kuin aiheuttaisi enemmän tuhoa ja katastrofia. Niin, kello meni rikki, koska peili putosi, koska nojasin siihen, koska yritin kuvata itseäni kamerakännykällä. Hienoa, ystäväiseni. Edellisen illan Fion Faföön tyhjäksi jättämä tila onnistuneesti paikattu. The Club ja katastrofaalisen järkyttävä yliopistoa käyvä lahtelainen teini. Nukkumaan noin tunti ja kymmenen minuuttia ennen heräämistä.

Ei taksia, ei kyytiä, oma auto ja ratin taakse. Turku - Tampere - Lehtimäki - Tampere - Turku. Nämä matkat onnellisesti vain kyytiläisenä. Poni sitä, poni tätä, connemara tarkemmin. Uiui, kyl se hieno vaan on, ja toi, ja toi, ja toi. Hieno reissu, ihan oikeasti. Paljon hienoja poneja, sain juoruilla ja keskustella mukavien ihmisten kanssa sekä autoin nimeämään juuri poitetun lehmäsen Adalmiinaksi. Mun poni ei näytä connemaralta ja sen varsa on iso. Kotona puolenyön jälkeen ja nukkumaan noin kolmetoista tuntia ennen heräämistä.

Kirjoitinko jotain muistikatkoksien välttämisestä? Maanantaina jouduin sitä venynyttä nauhaa kunnostelemaan. Väsymys pahempi kuin humala, koska humala lähtee pois ilman untakin. Kuinka monta ponia näin, missä olin, kenen kanssa juttelin ja milloin?

--

"Se oli tosi mukava, vaikka onkin lyhyt."

Uusi kortti ja uusi puhelin, joka tosin on vielä latautumassa, mutta sama vanha numero.

--

"You shine like a sun."

Ilmoitusluontoinen asia: Humalainen idioottilapsi oli eilen hieman tanssahtamassa Turun Onnelassa ja mahdollisesti jätti hetkeksi vahtimatta laukkuaan. Eipä se muuta sitten tarvinutkan, jotta laukku päätti lähteä tanssahtamaan jonkun muun kanssa. Nou puhelin, nou ajokortti, nou henkilökortti, nou korttikorttikortti, nou kotiavaimet, nou bag. Yrittäkääpäs nyt tietää, missä menen!

Tänään kuulemma pitäisi mennä kyselemään illalla, onko laukku eksynyt henkilökunnan käsiin siivouksen yhteydessä. Meinasin jo rikosilmoituksenkin tehdä, mutta tulin toisiin aatoksiin ja lykkäsin sen tekemisen huomiseen luettuani poliisi.fi-sivustolta tämän: "väärän ilmoituksen tekeminen poliisille on rikos, josta on säädetty rikoslaissa rangaistus". Kuitenkin se laukku on nököttänyt kiltisti jossain nurkassa, johon olen sen kännipäissäni unohtanut, kun Onnelan valvontakameroita ruvetaan tsekkaamaan. Sen jälkeen olisin minäkin nolona.

--

"Poliisi ei voi tutkia ns. asianomistajarikoksia, ellei asianomistaja vaadi rikoksentekijälle rangaistusta."

Vuokralaissuhde pättynyt ja poni vailla kilpailevaa ratsastajaa. Ehdokkaat voivat ilmoittautua, miten parhaaksi näkevät.

Tultiinpa tosiaan siihen pisteeseen, että paljon töitä tehneen vuokraajamme taustajoukot (ilman sellaisiahan ei kukaan pärjää, ei ainakaan 13-vuotias) totesivat käytännönjärjestelyiden vaativan liikaa, joten vuokrasuhde lopetettiin tähän. Ymmärrän heidän päätöksensä täysin, mutta samalla harmittaa ihan vietävästi. Aluevalmennukseenkin ehtivät juuri hakea, se meni siinä sitten.

--

"Please someone help me!"

Meillä oli eilen pienimutoinen ratsutussessio, kun paraislainen lukiolainen kävi hieman muovaamassa ratsujamme mukavammiksi. Yksi kuunteli tauotonta kehumista aivan uudenlaisesta ratsastettavuudesta ja päätti kokeilla, mitä sillä rahalla todellakin saa. Me kaksi muuta vain odotimme taattuja nautinnollisia hetkiä ja valmistelimme kameroitamme tallennuskuntoon. Eestiläinen kimoruuna esitti aivan uusia kuvioita ja, ou ou ou, se venytti enemmän kuin olen koskaan edes irtopörheystilassaan nähnyt tekevän. Tietenkään en saanut tätä ihmetykseni aihetta tallennettua muistikortille, mutta uskokaa sanaani. Ihmettelyt saivat kuitenkin väistyä paljon voimakkampien tunteiden tieltä, kun pääsin taas katselemaan ja kuuntelemaan (joo'o, tahdikkaasti ravaavaa hevoseläintä on reuntouttavaa kuunnella) omaa poniani. Perjantaina olin jo jonkinasteisessa hurmostilassa ratsastettuani puolisentoista tuntia ihan vain sen takia, että Lilian tuntui uskomattoman hyvältä. Ylpistyminen ja tyytyväisyys vain kasvavat sisälläni joka kerta, kun pääsen näkemään tamman jonkun tarpeeksi hyvän ratsastajan alla. Kyseisinä hetkinä en voi väittää katuvani ostostani. Tätä tunnetilaa kasvattaa tällä hetkellä suurella kertoimella erityisesti se tieto siitä, miten poni on kehittynyt ja muuttunut kesän ja syksyn sekä ihan viimeisten viikkojen aikana. Nyt alkaa tosiaan olla sellainen olo, että perustoimivuus hyvine lihaskuntoineen on hallinnassa ja voitaisi suunnitella pikkutemppujen opettamista (kehitteillä tulevaisuudensuunnitelma numero kolme: poni kouluratsastuskoulutukseen Kauppisen Minnalle).

Kotona jo kirosin Lilianin hienoutta, kun olin hetken aikaa karsinut huonoja otoksia hyvien joukosta. Miten se karsinta pitäisi suorittaa, kun lähes kaikissa poni näyttää upealta?

--

Olet sä kyllä ihmeellinen, kun jaksat kerta toisensa jälkeen meitä humalaisia ilman minkäänlaista humalatilaa. Enpä mene myöntämään tahi kieltämään, mutta ei siinä mun mielestä mitään kovin vaikeaa ole. Anteeksi ne kyytiläiset pyytelevät yleensä turhaan. Viime yönä saivat sitten lopulta puskettua tilanteen riskialttiiksi, kun väsymys alkoi päästä valloille kuskin pääkopassa ja kuski joutui käymään kiertelevän kaartelevia keskusteluja ilman päätöksiä ja toistamaan saman lähtöä koskevan kysymyksen enemmän kuin kolme kertaa. Noh, noh, noh, emmä, kyl mä, ei oikeasti tarvi, kyl mä kuitenkin voisin, ei se nii menny. Good god, päätä nyt, jumalauta! Sitten oli se rappiollinen puoli illasta. Pakko saada, ihan pakko! Vieläkö otetaan? Sai miettiä, oliko perillä tarinan juonesta vai ei.

Ei muuta kuin tiukka linja käyttöön ja autonavain (tarkemmin sanoen niiitä on kolme, koska yksi avaa ovet, toinen avaa takaluukun ja kolmas käynnistää auton) kouraan. Ei kiitos, tällaisia jatkoja taas hetkeen, vaikka Raisio ympäristönä olikin mukavampi kuin Halinen.

Kotona olin noin kello 7.30, katsoin jonkin aikaa oletettavasti hollantilaista elokuvaa ja heräsin ensimmäiseen puheluun nukuttuani ehkä kolme tuntia.

--

"Se riippuu siitä, miten sä ymmärrät käsitteen nisti."

Ponilla oli rankka viime viikko. Maanantaina kantakirjausvisiitti Kotimäellä, tiistaina maitohapporevitteltä Metsämäen hiittisuoralla ja raviradalla (kerran jopa luulin, että lähtee käsistä, kun huomasi mustat metallihevoset), keskiviikkona oikein tuloksellista sileäntyöskentelyä, torstaina ammattilainen läpiratsastamassa, perjantaina estetreeni, lauantaina hetkellinen muutto Paraisille ja sunnuntaina estekisat Artukaisissa.

En ollut paikalla itse, mutta ihan mukavasti lopulta kuitenkin mennyt. Laukan pyöriminen oli häiriintynyt ensimmäisessä luokassa, koska kenttä oli ponin mielestä täynnä liian erikoisia esteitä ja johteita (huom! melkein puolet luokassa startanneista kielsi ulos). Parempi ratsastaja selkään ja jälki-ilmoittautuneena hyppäämään vielä toinen luokka.

90 cm: Yksi kielto ja yks pudotus sarjan a-osalla. Sijoitus 21/37, 12 vp.
100 cm: Yksi kielto sarjan a-osalla. Sijoitus 22/32 vp.

--

Littoinen - Helsinki - Lahti - Helsinki - Littoinen

Rappiollinen omistaja puolestaan huiteli minikokoisella road tripillä nollaamassa tiliään. Treffailin long time no see -tuttuja stadin myöhäisillassa ja maksoin batteryrusschianistani köyhdyttävät 5,80 euroa, mutta jouduin harmillisesti keskeyttämään mukavan jutustelutuokion, koska humalainen majoittajani halusi välttämättä mielummin kotiin kuin baariin. Pääsinpäs kuuntelemana trancea taas. Aamulla hetkellinen "herääminen", kun yksi kappale krapulaisia lähti työkomennukselle. Pitkälle puolenpäivän jälkimaininkeihin vain lusmuiltiin, mutta puoliksi pakottautumalla sekä uuden auton rattiin pääsemisen houkuttelemana tapahtui kankeaminen ylös ja ulos. Lahti, here we come! Haukotus, ja puolessa välissä matkaa vaihdettiin kuski pirteämpään versioon. Piristyminen, ja Alko-visiitin jälkeen vaihdettiin taas kuskia. Kilinän saattelemana synttärisankarin kämpille. Paniikki iski, kun ei ehditty kumoamaan juotavia kurkusta alas. Suunnattiin Energia-hallille, mutta onneksemme osaa juhlavieraista jouduttiin odottelemaan, koska pääsimme hyödyntämään ostoksiamme. Megazone ja "onks se se, jota seuratessa kuolee nauruun ja pissaa housuihinsa?" -sumopainia nostattivat hien pintaan sekä aiheuttivat pientä kiristelyä leukalihaksissa. Taisi siinä muutama tunti vierähtää ja nälkäkin tulla, joten seuraavaksi Amarilloon. Ostin kanta-asiakkaille suunnatun Amigo-kortin, mutta meinasivat silti unohtaa mun kanatortillani. Kovin julmaa. Sitten olivatkin rahat lopussa ja "päätin" olla alkoholittomalla linjalla loppuillan siihen asti, että pääsisin rokkibaarin jälkeen taas käsiksi reissureppuumme. Siinähän sitten väsähti aivan napsaistuna, nukkumaan vain halusin. Jutustelin hevihemmon kanssa ja lupasin lähteä istuskelemaan, jos Turkuun eksyy, mutta en antanut lupaa kaapata mukaan jatkoille sinä iltana. Moi, oon opiskelija ja oon peeaa, sä voit maksaa mun taksimatkan. Toisin sanoen pääsin yöpaikkaan takaisin. Osa porukasta suunnitteli suurta Heores of Might and Magic -turnausta, mutta lopulta viisi päätyi nukkumaan patjalla ja yksi sohvapöydän alla.

--

"Kalatkin jäivät järveen!"

Nyt on sitten tamma myös Hippoksen kantakirjassa. Olisin toivonut parempia pisteitä, mutta II palkinnolla ja 35 pisteellä kirjattiin. Kokonaispistemäärä kuulostaa hieman inhottavalta, mutta pisterivi itsessään on suhteellisen lähellä sitä, mitä odotinkin. Pisterivi oli mielestäni 6-8-6-8-7 (liikepisteet saattoivat olla toisinpäin), ravista odotin tosin sitä kahdeksikkoa.

Kirjallinen arvostelut saadaan sitten joskus postissa, mutta tällaisia muistelen siellä kuulleeni: lihaksikas runko mutta saisi olla syvempi, pitkä kaula, lyhyet ja vennot vuohiset, painuneet polvet, jaloissa riittävä luusto, epävakaa kinner, matkaavoittava ravi mutta etupainoinen, kerii edestä. Oli siinä muutakin, mutta ei voi enää muistaa. Ei siis mitään kovin kamalaa mun mielestä.

--

"Pitkä kaula."
"What?"