IRC-Galleria

Haikea fiilis, vaikka alusta asti on ollut tieto hetkellisestä elämyksestä. Muutama vuosi elettiin velhomaailmassa, meidän maailmaamme ujutetussa sadussa. Olikohan se juuri niin kiehtovaa? Jospa se onkin totta, miettii lapsi välillä. Mikä on vikana ihmisissä, jotka eivät osaa nauttia kirjoista? Vaikka kuinka yritän ymmärtää, en oikein onnistu. Puuttuuko tällaisilta ihmisiltä niinkin hieno ominaisuus kuin mielikuvitustaito? Ei ole kyse siitä, etteikö lukutoukka osaisi katsoa myös elokuvia, elokuvat vain ovat aivan omanlaisensa elämys. Siinä menettää niin paljon, kun ei osaa rakentaa omassa päässään mitään mielikuvia, ei osaa luoda. Eivätkö nämä ihmiset osaa luoda mitään omaa? Olipas inhottavasti ja suppeakatseisesti todettu, mutta olen ihmetystä täynnä. Sääli se mielestäni on.

Kummallista on sekin, että sitä voi upota johonkin toisen mielikuvituksen tuotokseen aivan totaalisesti. Sitä viettää monta hetkeä pohtien, miksi piti käydä niin ja mikä ajoi sen siihen tilanteeseen. Miksi niin piti käydä? Sitten sitä kiroaa kirjailijan, joka oli niin julma. Suren tarinassa esiintyvän hahmon kuolemaa. Kuulostaisi säälittävältä, ehkä jopa pelottavalta, jollen tietäisi niin monen muunkin sitä tekevän.

Melkein sitä toivoisi, että kirjaili jossain vaiheessa keksisi jotain lisää, uuden taistelun rikastuttamaan omaani. Sisimmässäni en sitä oikeasti toivo. Kamlaahan se olisi, ei siinä olisi mitään järkeä. Olen aina arvostanut sitä, että osataan lopettaa ajoissa, ei venytetä olematonta. Rowling lopetti tyylillä, ei tulvi pettymys miltään suunnalta.

Vielä joskus haluan tehdä tuon matkan uudestaan englanniksi. Vielä enemmän haluan viedä jonkun lapsen, jonkun avoimen mielen tuolle samalle matkalle. Nautin nyt jo ajatuksesta. (Olisiko tässä hyvä syy hankkia lapsi?)

--

"Yö on pimeä, vaaroja täynnä.
Oon vanki mielen, kun valvon sun palaavan.

On paljon enemmän kuin hetken summa rikkoa liitto.

Aurinko älä nouse, se meidät erottaa.

Yön pikkutunteina tahtosi punnitaan."

Näin kirjoitin 26.2.2008:
"Kuinka moni tosissaan olettaa tietävänsä, kuinka rankka kevääni on ollut? En aio määritellä ystäviäni sen mukaan, tietääkö vai eikö, olenhan valittanut jokaiselle jollain asteella. Kuinka moni tietää auttaneensa selviytymisessäni? Harvaa heistäkään kutsun vielä pitkään aikaan ystäväksi, jos kutsun ikinä. Osalle olen pyrkinyt tekemään selväksi, että apu on ollut tarpeen ja olen siitä kiitollinen. Olenko unohtanut ja hylännyt osan? En osaa sanoa, en tiedä. Sanovat, että veri on vettä sakeampaa. Ystävät, kaverit, seura - ne, joiden seurassa nollataan aivot, merkitsevät minulle enemmän.

Kiitos, sekä aina siinä pysyville että aikakausia rakentaville. Älkää hävittäkö minua koskaan, muten hävitän itseni."

Tuntuikin taas niin pysyvältä ja hienolta. Toki sanoin moneen otteeseen, että aina voin luottaa sentään yhteen, joka ei mihinkään häviä. Viisasti, kokemuksen avustamana ja kaukonäköisenä mainitsin kiitoksessani aikakausien rakentajat. Näistä rakentajista taisi olla nytkin kyse. Pidetään hetki hauskaa ja sitten otetaan suunta mukavampi. Kiitos ja näkemiin.

Olen katkera ja olen sen ilmaissut jo hyvinkin ääneen, ehkä turhankin selvästi.

Eräs opettajani kysyi erittäin pieleen menneen harjoittelujakson jälkeen, milloin olen iloinen, hymyilen ja nauran säteillen, kavereidenko seurassa. Näinhän se menee. Kuinka moni koulun ulkopuolella toteaisi, että haluaisi nähdä minut joskus iloisena?

--

"Have you ever felt yourself in a situation where you were treated so bad that it makes you mad?

And it makes you scream."

Nam nam, parasta lammasruokaa ikinä. Pataa, jossa oliiveja ja fetaa sekä kaikkea muuta, jota en osaa nimetä. Juu, kyllä mä sen kanelitangon ja ne laakerinlehdet tunnistin - ja jopa tiedän, ettei niitä syödä.

--

Juhlapyhät alkoivat pienimuotoisella tuttavarundilla: Kaveria numero yksi tapaamaan Rentoon. Rennossa törmäsin viime viikonlopun hääbändin solistiin, luokkakavereihin numero yksi ja kaksi sekä bongasin entiseen koulukaverin numero yksi, joka on ollut samaan aikaan armeijassa luokkakaverin numero kaksi kanssa. Kaveri numero kaksi liittyi seuraamme myöhemmin ja hän mainitsi erään pöydän päässä istuvan herran numero yksi yrittäneen iskeä häntä aikoinaan. Herra numero yksi osoittautui moikkaustutuksi (ja äitini bussiseuraksi) numero yksi, joka on myös yrittänyt iskeä kaveria numero kolme ja iskenyt kaverin numero kolme kaverin numero yksi. Moikkaustutun numero yksi seurassa oli entinen koulukaveri numero kaksi. Onnelan jonossa törmäsin entiseen koulukaveriin numero kolme, jonka luokkakaveri numero kaksi myös tunsi. Onnelan jonosta karkasivat pois kaverin numero neljä isoveli, joka ei muistanut edellisiä tapaamisiamme, sekä tämän kaveri numero yksi, jonka olen tavannut kerran aikaisemmin Castlessä tikkaa heittämässä ja joka muisti tapaamisemme. Kaverin numero neljä isoveljen kaveri numero yksi oli tavannut aikaisemmin illalla jo yhden ihmisen, jonka oli tavannut vain kerran aikaisemmin ja vielä samaisena tikanheittoiltana.

Iltani päättyi rauhallisesti kello puoli kahden aikaan kotiovelle, siis kotiovesta sisään ja omaan sänkyyn.

--

Pääsiäinen sujunut ilman alkoholia melko mallikkaasti. Ilmeisesti on perin terveellistä olla hengailematta siinä seurassa, jossa olen harrastanut kyseistä toimintaa muutaman viimeisen kuukauden.

Viime yö sujui tanssien, juoruten, tutustuen uusiin ihmisiin ja nauraen Börsin täyteen ahdetussa yökerhossa. Taas tuntui olevan koko Kaarinan lukio tahi entinen Veitenmäen yläaste liikenteessä. Tokkopa tuo mun iltaani ainakaan pilannut.

Hei kaverit, toi pitkä blondi tyyppi tuolla, se on hengannut aikaisemmin paljonkin Rennossa ja muutamaan otteeseen oon törmännyt muuallakin. Grhm, se on hollantilainen Interin pelaaja. Aih? No yllätys, ettei mulla ollut mitään aavistusta tällaisesta. Sitä paitsi, mä olisin voinut vannoa brittiläiseksi. Pitänee kuitenkin mennä moikkaamaan. Mitä, en mä mitään hiuksia ole värjännyt pitkään aikaan? Aah, mulla on varmaan ollut aina pipo (ja huom! en muistanut, mikä on pipo englanniksi, joten käytin sanaa 'cap', joka ei kyllä sovi laisinkaan yhteen meikäläiseen päävaatetusten kanssa) päässä.

Onpas pojalla kampaus. Joo, sanokaa mun sanoneen kaverinansa, että se nousee sitä mukaa kuin promillemäärä veressä. Toteamus jopa piti käytännössä paikkaansa. Reps. Sitä mukaa, kun humala-aste kasvoi, kädet haroivat tukkaa pystymmäksi.

--

"That never from this day his will they'll take away."

Hyvissä ajoin perjantai-iltapäivänä etsimässä jotain paidantapaista yhdistettäväksi jo valmiiksi kaapissa makaaviin housuihin. Palasin kotiin suklaanruskean vähän kalliimman housupuvun kanssa. Kiitos iskä!

Istuskelin muutaman tunnin Suvin, Suvin, Gavinin, Alanin, Alanin, Paulin ja muiden brittien seurassa ennen kuin lipesin pelastusreissulta kotiin jo puolenyön aikoihin.

--

Häät.

Voiko kirkosta sanoa, että se on söpö? No, Kuusiston kirkko on sitä suhteellisen paljon kuitenkin. Muodostui pariskunta tallinomistaja ja tallinomistajan mies. Tekisi mieleni kliseisesti kehua, että oli kaunis vihkitilaisuus, mutta se kaikki jumalallisuus pilaa melkein tilanteen kuin tilanteen, kun en edes sitä Isä meidän -rukousta osaa ulkoa. Joo, ja kaikki uskoo, että lukisin sen hartaudella kädet ristissä, jos osaisin. Etukäteen olin jo kauhistellut "lasi lasin päälle, kunnes kaatuu" -teorian toteutumista ja eikös vaan viereeni sattunut arabialaisen omistava hameväen edustaja, jolla ei meinannut pitää pokka millään. Mukavastihan se sitten meni seiniä ja edessä rimpuilevaa vauvaa katsellessa.

Kartan mukaan istumaan pöytään numero jotain. Ehdottomasti viihdyttävin seurue, vaikkei oltu päästy vielä yhtä kuohari- ja yhtä viinilasillista pidemmälle. Kamala stressi kuvien ottamisesta ja kamalasti hyvää ruokaa. Kakun ja yhden lisäviinilasillisen jälkeen tuli suoritettua tuskainen rauhoittuminen. Niin pahaolo, että suunnittelin jo kotiin lähtemistä ja meinasin hylätä kokonaan alkuillan pääpuuheaiheen eli boolin ennen kuin pääsin edes maljalle asti. Hetki hytinää ulkona, valittamista ja huokailua sekä alkoholistimaista keskustelua boolimukin kanssa. Loppuillasta erittäin riehakkaaksi ja ajoittain murheelliseksikin heittäytynyt Plant-palvoja taputti selkään ja totesi "älä pelkää, kerrain se vain kirpaisee". Mahdollisesti kirpaisi muutamankin kerran, mutta sekin koski ehkä enemmän edellisen kyseisen viisauden kuuluttanutta. Ehdin olla illan aikana Todistettavasti syyllinen -tähti ja lesboavec sekä pohtia pääni puhki bändin solistin tuttua ulkonäköä todetakseni lopulta, että olemme viihtyneet molemmat syystä tai toisesta Rennossa. Sain taputukset, kun raahasin korkokengissä boolisaavin illan lopuksi kaikkien ulottuville. Pyörittelin päätäni ja sanoin "ei kai sitä sinnekään voinut jättää".

Mukavat häät.

--

Ponskuorhit pyörimässä Ypäjällä eikä pää edes mennyt pyörälle, vaikka lähdin jo ennen puoltapäivää liikkeelle.

Kaksin kappalein connemaraa ja molemmat hienoja. Rockfield Wizard samanlainen pölhö sähläri ja sporttimalli kuin meikäläisen saksalainen. Eternal Flake alias Eetu oli se, jonka puolesta jännitin. Voi sitä ponipoikaa, oli se niin äijiintynyt ja muuttunut oikein muhkeaksi. Ehdottomasti piti nähdä livenä ja liikkeessä. Muuten perfect, mutta takapää kovin jäykkä käynnissä. Hyvin valmisteltu tehtäväänsä, sanoivat tuomaritädit. Hyvin valmisteltu elämään, sanon minä ja kehun kasvattajaansa.

8-7-8-7-8=38 pistettä ja II palkinto. Hieno Eetu!

--

"Melko pelottava näky: vaatteita pitkin lattiaa eteisestä alkaen, korut heitetty lavuaariin ja kyllä, olen oksentanut suihkuun. Ei siis ihme, että nyt on niin hyvä olo!"

Miksei kukaan ole kertonut mulle?

Ui ui, että kuulostaa muuten hyvältä, myös aikaisemmin kuuntelemani kipaleet. Tämä ääni ja näiden biisien tunnelma. Tehkää nyt siitä tytöstä tähti, pliis.

--

(Kuuntelee ja nauttii.)

Pakko myöntää, pidän tästä kappaleesta. Olen myös aivopesty läpi yön kestäneellä soitolla trancen kuuntelijaksi.

--

Perjantai meni oikein putkeen, kiitos helsinkiläisen fisun. Muistikatkosta, kuntokeskustelua baarin ovella, halailua Mohammed my friendin kanssa, tilityspuhelua, päivystystä, raivostumista kännikaverille ja seuraavana päivänä julmettu päänsärky. Lauantain polttarit menivät siis hieman hitaalla tahdilla, mutta onpahan tallennettuna myös videomuodossa koulurataohjelma luistimien kanssa ja diskotanssitunti hienoine koregrafioine.

--

Visiitti Ypäjälle ja 600 euron välimaksu, mutta onpahan nyt toivottavasti pidemmäksi aikaa hyvä satula, Cliff Barnsbyn Esprit 17" ja leveys 5. Estesatula tosiaan, aika pelottavaa.

--

Mitä jäi käteen shoppailureissusta Helsinkiin? Osaan matkustaa yksinkin metrolla, tapasin liudan tuttuja, söin hyvän bagelin ja lepäilin nauttien lomasta, mutta rahaa kului vain matkustamiseen ja syömiseen. Täältä tullaan häät, ilman vaatteita!

--

"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."
(Hyvä Microsoft!)

Joku kysyi, miksi muutin nimimerkkini, olihan se kuulemma jo legendaarinen hevostalli.netin foorumissa. En ole varma, oliko kirjoittaja oikeasti pahoillaan vai epäilikö hän minun vain yrittävän aloittaa puhtaalta pöydältä kaikkien kovaa älyä vaatineiden kommenttien ja keskustelujen jälkeen. Laiskalle päälle sattuessani totean ainoastaan, että baelaisda oli jostain käsittämättömästä syystä monen mielestä järin vaikea tavata. Joinain päivinä pientä pilkunnussijaa ja kielioppihirviötä alkoi ärsyttää nimemerkin pieni alkukirjain, joka ei sopinut varsinkaan lauseiden alkuun.

Suunnittelin Amiksellekin nimeksi jossain vaiheessa Bae Lianaa. Olisihan se ollut huisin hienoa kietoa nettiminä ja poneja kasvattava reaaliminä yhteen näin harmonisesti. Bae on Bae ja Liana tulee perässä, kutsumanimi ja sukunimi ikään kuin. Nyt ketuttaa, että pitää muutella joka paikkaan mahdollisuuksien mukaan uusi nimimerkki käyttöön. Eihän se sovi, että esiintyy millä nimellä sattuu.

--

Mietiskelen aina silloin tällöin sanaa "ystävä". Olen kovin nihkeästi (kummasti nuo ilmaisut tarttuvat aina uusien tuttavuuksien suusta omaan sanavarastoon) aina kutsunut ihmisiä ystäviksi. Mielummin puhun "tutuista" ja "kavereista", riippuen läheisyys- ja viihdyttämisasteesta. Erittäin tärkeille ihmisille olen varannut ilmaisun "todella hyvä kaveri". Viimeisen vuoden aikana olen harjoitellut kutsumaan yhtä ihmistä "parhaaksi ystäväkseni", ja silti joka kerta tuota ilmaisua käytteässäni joudun tosissani miettimään sitä. Kyllä se merkitsee.

Olen kuullut, että "minä rakastan sinua" on vaikea sanoa jollekin tunteiden ollessa pelissä. Se ei ole kuulunut sanavarastooni edes lapsena, näin äitini on sanonut joskus. Vuosien varrella ei ole ollut tarvetta harjoitella tuollaisen lauseen osoittamista kenellekään muullekaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että teot voittavat sanat, mutta välillä muut tuntuvat olevan eri mieltä. Olenkohan kasvattanut itseäni merkittävästi harjoitellessani yhdellä tärkeimmistä suhteistani vai jäätyvätkö sanat tulevaisuudessakin jo ennen ajatustasolle pääsyä?

Vihaan analysointia, mutta olen ruvennut harrastamaan sitä viime aikoina. Onko tämä vanhuutta, viisautta vai panikoimista?

Teemassa pysyen: Kuinka moni tosissaan olettaa tietävänsä, kuinka rankka kevääni on ollut? En aio määritellä ystäviäni sen mukaan, tietääkö vai eikö, olenhan valittanut jokaiselle jollain asteella. Kuinka moni tietää auttaneensa selviytymisessäni? Harvaa heistäkään kutsun vielä pitkään aikaan ystäväksi, jos kutsun ikinä. Osalle olen pyrkinyt tekemään selväksi, että apu on ollut tarpeen ja olen siitä kiitollinen. Olenko unohtanut ja hylännyt osan? En osaa sanoa, en tiedä. Sanovat, että veri on vettä sakeampaa. Ystävät, kaverit, seura - ne, joiden seurassa nollataan aivot, merkitsevät minulle enemmän.

Kiitos, sekä aina siinä pysyville että aikakausia rakentaville. Älkää hävittäkö minua koskaan, muten hävitän itseni.

--

"Paha tuuli puhaltaa vuoriston vedenpintaan.
Raivatkaa pihamaa, irtaimisto viekää turvaan.
Kiinnittäkää veneet tiukasti rantaan, sulkekaa ulko-ovet tarkkaan.

Määräsin tuulta lempeää, tilasin poutapäivää.
Suojelen sua, lupaan ilmaa lämpenevää.

Paha tuuli puhaltaa, riepottaa piha-aitaa.
Oksat hankaa ikkunaan, viima huoneen nurkat valtaa.
Tuuli keinuttaa, aaveet tanssittaa.
Keinun katon repaleet, raekuuron läpi käyneet.

Määräsin tuulta lempeää, tilasin poutapäivää.
Suojelen sua, lupaan ilmaa lämpenevää.

Sääkartan merkit järjestän ja etsin myrskynsilmän.
Suojelen sua, lupaan päivän lämpimän."

Perjantaissa ja lauantaissa, yleisesti vapaapäivää edeltävissä vuorokausissa, on yksi paha vika: Jos iltaisin istahdat koneen viereen, vaikka vain hetkeksi odottamaan kyytiä, ja toivot pääseväsi höpöttämään niitä näitä aitajuttuja ja valijuttuja ihan kenen tahansa hyvän höpöttäjän kanssa, ei kukaan ole kirjautuneena mihinkään. Toki olen suuntaamassa viihteelle minäkin, mutta melkein luotin jonkun muun olevan tylsä ja hengaavan vielä yhdeksän aikaan illalla koneella päästääkseen viihdyttämään ei-niin-seinille-hyppivää Baea.

Bae treffaa long time no see -kavereita kaksin kappalein, Rennossa tietenkin. Itse asiassa, treffaus tapahtuu jo aikaisemmin kesämäkeläisen vanhempien autossa, mutta suunta on Rento. Rento, Rento, Rento. Rento! (Rento on menettänyt tietyn hohtonsa tai varmaankin sen tietyn porukan hajaantuminen on vienyt hohtoa, mutta paikka on muodostunut sitäkin suuremmaksi turvapaikaksi turhauttavina ja synkkinä iltoina, Rentoon palaaminen tuntuu aina hieman siltä, kuin kotiin palaisi. Ehodoton kiitos kuuluu aivan ihanalle henkilökunnalle.)

--

"I'm addicted to you, and you know you're toxic."

Puhetta oli, keskusteluja käytiin, itkua tuherrettiin. Järki ja tunteet tappelivat toisiaan vastaan. Vannotin tekemään päätöksen viivyttelemättä, kun sen aika tulee. En halunnut seurata yhtään pitkitettyä tuskaa enää, en halunnut tuntea turhautumista itse. Päätöstä en kuullut koskaan, mutta suru-uutinen saapui täysin yllättäen. Osasin odottaa, ja silti se tuli aivan yllättäen.

Kaunis ja upea Sardana, siniveristen jaloa sukua. Niin täyttäverta ja todellisen hieno luonteeltaan. Kliseinen tie ongelmien kautta voittoon - ja lopulta kaikkien viimeiseen tilaan.

--

"One day while I was searching,
for what I'll never find,
she walked into my story.
Said she could change my mind.
This is the final offer.
She said to make it quick.
Don't lose out on this wonder.
So I had to place my bet.

Welcome to the picture show
watching your life.
Never know which way to go.
It might not be right,
so you better be strong.

What kind of circus is this?
What kind of fools are we?
When is the final curtain?
What can I do to set me free?

Too many games we have to play,
they always change the rules.
You and me just trying to get along.
What can I do?
Got to be strong.
She walked into my daydream.
She told me how it had to be."

Jei, Eetu matkaa oripäiviksi etelään! Hienohienoahienoa. Toivottavasti ei sitten ilmaannu mitään estettä pojan reissulle, koska muuten saatan jättää itse matkani Ypäjällä väliin. Muuten oli suhteellisen kiinnostusta herättämättömän näköinen lista, vaikkakin new forestit olisivat aivan kivoja nähdä, ja Bingolle toivon löytyneen tarpeeksi jälkeläisnäyttöä luvan saamiseksi.

Ihan sama, millaiset pisteet Park's Talent saa tuomaristolta, en tykkää ulkonäöstä. Ehkä se on se kaula.

--

"I'm out of control."