IRC-Galleria

Ihmiset ovat niin erilaisia ja niin kummallisia. En miellä itseäni edes kovin kykenemättömäksi asettumaan toisen asemaan, mutta välillä vain on erittäin vaikeaa ymmärtää jonkun muun ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä. Sitä elää ihan normaalia elämää, on ja viihtyy. Yhtäkkiä joku reagoi asiaan tavalla, johon et ole osannut varautua ollenkaan. Yleensä sitä pystyy järkeilemään tietynlaisen toiminnan ja jopa ymmärtämään osan siitä, mutta välillä on vain myönnettävä oma vajaavaisuutensa. Kaikkea ei vain voi ymmärtää eikä kokonaisuutta käsittää. Ymmärtäminen olisi toki melko varmasti helpompaa, jos asioista edes keskusteltaisiin.

Sitä tuntee itsensä välillä niin helpoksi ja fiksuksi persoonaksi. Varmasti löytyy monta eriävää mielipidettää koskien persoonaani, mutta ainakin joku on tietääkseni samaa mieltä - samalla, kun on ymmärtämättä tiettyjä persoonia.

--

Painuin tänään taas vaihteeksi Rentoon. Koskas sitä olen viimeksi jättänyt kokonaisen illan siellä väliin? Se taisi olla ensimmäisenä kissanhoitoiltana, kun suunnattiin Zonesyn kanssa kiireellä suoraan Amarillon ovesta sisään. Facebookiin asetin statukseksi tylsistymisen ja toivoin ihmisiä piristämään mua, mutta eipä ketään ilmestynyt. Kiitti vaan! Bongasin tosin tietyn tyksiläisen potilaskuskin, joka viettää iltavuoroviikkoa. Jäätyäni yksin nautiskelin loppuun Nick Hornbyn äärettömän viihdyttävän teoksen nimeltä Slam ja rupesin harmittelemaan kyseisen nautinnon loppumista.

--

Ratsuttajamme totesi, että ponin maha on kasvanut niin paljon, ettei pohjekaan sovi enää samaan kohtaan kuin ennen, ja pidensi jalustimia.

--

“There are many differences between a baby and an iPod,” Sam thinks. “And one of the biggest differences is, no one’s going to mug you for your baby.”

Noin tunti sitten katsoin äidin kanssa suoraa lähetystä televisiosta. Suora lähetys välitti meille kuvaa, kun valat vannottiin ja valta vaihtui oikeammalta vasemmalle ja vaaleammalta tummemmalle. Olen iloinen siitä, että yhdysvaltalaiset ovat hieman viisastuneet taas välillä. Edellyttiköhän tätä viisastumista se, että Bush valittin toisellekin kaudelle hoitamaan presidentin virkaa? Oli miten oli, Barack Hussein Obama II on Yhdysvaltain 44. presidentti! Nyt vain kärsivällisesti odottelemaan, mitä herra ja herran taustajoukot saavat aikaiseksi.

--

"Stranded in this spooky town.
Stoplight is swaying and the phone lines are down.
Snow is crackling cold.
She took my heart, I think she took my soul.
With the moon I run far from the carnage of the fiery sun.

Driven by the strangle of vein,
showing no mercy I'd do it again.
Open up your eyes.
You keep on crying.
Baby I'll bleed you dry.
Skies are blinking at me.
I see a storm bubbling up from the sea.

And it's coming closer.

You shimmy-shook my boat
leaving me stranded all in love on my own.
Do you think of me?
Where am I now?
Baby where do I sleep?
Feels so good but I'm old,
2000 years of chasing taking its toll.

And it's coming closer."

Miten niin jää vaivaamaan tällaiset asiat? Pakko oli hakea lyriikat, kun pääsin netin ääreen (tosin halusin välttämättä kuunnella trubaduurien feivoritbiisiä, koska sitä ei koskaan kukaan pyydä):

"I hear the drums echoing tonight,
but she hears only whispers of some quiet conversation.
She's coming in 12:30 flight.
The moonlit wings reflect the stars
that guide me towards salvation.

I stopped an old man along the way
hoping to find some long forgotten words or ancient melodies.
He turned to me as if to say
"hurry boy, it's waiting there for you".

It's gonna take a lot to drag me away from you.
There's nothing that a hundred men or more could ever do.
I bless the rains down in Africa.
Gonna take some time to do the things we never have.

The wild dogs cry out in the night
as they grow restless longing for some solitary company.
I know that I must do what's right
as sure as Kilimanjaro rises as like Olympus above the Serengeti
I seek to cure what's deep inside,
frightened of this thing that I've become.

Hurry boy, she's waiting there for you."

--

"Mä haluaisin sellaisia tupakoita, joiden askin kyljessä varoitetaan siittiöiden vahingoittumisesta."

Vuosi. Mennyt vuosi. Kuinka paljon voi tapahtua muutamassa kuukaudessa?

Alkuvuoteen sijoittui seitsemän viikon kausi, joka on ollut yksi elämäni henkisesti raskaimpia kokemuksia. Väsymys ja kiinnostuksen puute, kai ne olivat perimmäiset syyt. Näin olen ainakin selittänyt niin itselleni kuin kaikille muillekin. Kysyttiin, miksei kiinnosta. En osannut vastata. Kysyttiin ja kritisoitiin, mutta ei autettu yrittämään. Ei autettu, siltä tuntuu näin jälkikäteen. Kuten aina, hyväksytty suoritus antoi luvan unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Ajattelin, ettei sillä ollut merkitystä. Nyt tajuan, ettei mikään ole unohtunut. En kammoa ajatusta muutoksesta. Kammoan ajatusta takaisin joutumisesta.

Kesällähän olin töissä? Kyllä. Keväällä en ollut töissä, keväällä tein vaihtelevasti koulutöitä. Loppuvuotta en ollut töissä, tein vaihtelevasti koulutöitä tai en tehnyt ollenkaan. Olen vain ollut. Ei, en ole vain ollut. En ole vain ollut.

Lilian. Lilian on kiinnekohta. Oma poni vaatii omansa, pakottaa tekemään. Olen asettanut tavoitteita ja muiden kanssa tehnyt töitä sen eteen. Tekemättömyyden tunne tulee siitä, etten elä harrastuksellani tai harrastuksestani, en edes haluaisi. En ole se, joka on ponin ratsastanut nykyiseen kuntoon ja toimivuuteen. En ole se, joka on sinnikkäästi rakentanut Lilianista parempaa ratsua. Olen vain se, joka omistaa ponin. Lilian ei edes ole kiinnekohta.

Istun ja olen. Istun ja odotan. Istun ja viihdyn. Istun ja viihdytän. Istun ja olen. Tämä, tuo ja nuo. Olen tutustunut reilun vuoden aikana pelottavan suureen määrään ihmisiä ja niistä pelottavan suureen määrään Rennossa. Kuinka pitkältä ajalta vuosi voi tuntua? Siinähän ne ovat aina olleet, ihmiset nimittäin, tutut ihmiset. Eivät ole, tiedän sen. Muistelen tiettyä tilannetta ja totean siitä olevan ikuisuuden. Mietin uudestaan ja totean siitä kuuluneen kuukauden tai kaksi. Miten se kaikki on ehtinyt tapahtu, miten olen ehtinyt nähdä niin paljon ihmisiä, miten olen ehtinyt joka paikkaan, miten olen ehtinyt puhua niin paljon? En oleta minkään pysyvän, ainoastaan toivon. Välillä tuntuu, että olen itse se pysymätön. Heilahtelen ja kimpoilen, valitsen helpoimman ja luotan toisten pysyvyyteen.

En kuuntele sanoja tällä hetkellä, säveltunnelma kuulostaa paremmalta. Mietiskelen mennyttä vuotta. Olen viihtynyt, sitä ei voi kieltää. Olen myös kehittänyt itselleni ongelman, jota en osaa tai välttämättä edes tällä hetkellä jaksa ratkaista. Kuka haluaa laskea, kuinka monta kokonaista iltaa olen viettänyt kotona viimeisen puolen vuoden aikana? En osaa enää olla kotona. En tiedä, mitä tekisin. En tiedä, joten menen ulos ja viihdyn. Muistan ajan, jolloin pystyin linnoittautumaan kotiin enkä kärsinyt tekemisen puutteesta ollenkaan. Mitä tein silloin? En pysty muistamaan. Valehtelen. Pystyn muistamaan, mutta en pysty tajuamaan. Olen varmaan pelännyt muuttuvani kotijumittajaksi, että olen kääntänyt kaiken jo vastaan itseäni. Priorisoin tietyn asian yli kaiken muun ja tässä on tulos. Addiction. Onneksi en ole alkoholisti.

--

"Addiction is no fiction. This is where I feel home."

jannie oli kerännyt päiväkirjamerkinnän täyteen hienoja siteerauksia:

"We are all atheists about most of the gods that societies have ever believed in. Some of us just go one god further."
- Richard Dawkins -

"Is God willing to prevent evil, but not able? Then he is not omnipotent.
Is he able, but not willing? Then he is malevolent.
Is God both able and willing? Then whence cometh evil?
Is he neither able nor willing? Then why call him God?"
- Epikuros -

"Religion is considered by the common people as true, by the wise as false, and by rulers as useful."
- Seneca

"The fact that a believer is happier than a skeptic is no more to the point than that a drunken man is happier than a sober one."
- George Bernard Shaw -

"One of the great tragedies of mankind is that morality has been hijacked by religion."
- Arthur C. Clarke -

"Lighthouses are more helpful than churches."
- Benjamin Franklin -

"The beauty of religious mania is that it has the power to explain everything. Once God (or Satan) is accepted as the first cause of everything which happens in the mortal world, nothing is left to chanceÂ…logic can be happily tossed out the window."
- Stephen King -

"An atheist doesn't have to be someone who thinks he has a proof that there can't be a god. He only has to be someone who believes that the evidence on the god question is at a similar level to the evidence on the werewolf question."
- John McCarthy -

--

"Olenko avoin kuitenkaan?"

Nukuin kaksi tuntia ja menin kello 6.50 koululle ottamaan näytteitä. Nyt väsyttää.

--

Äitini järjesti viime lauantaina ruokailutilaisuuden ja kutsui olohuoneen täyttävän määrän vieraita. Ihan muuten vain kuulemma kannettiin sisälle pitkät pöydät ja mietittiin varmaan viikkotolkulla mahdollisia ateriavaihtoehtoja sekä siivottiin ja stressattiin aivan rutosti. Yeah, kuulemma se sisko ilmoitti tulevansa vaikka väkisin 50-vuotispäivien tienoilla. Veli teki muuten sitten niin kummallista ruokaa, etten hetkeen ole kummastellut syötävän asian ulkonäköä niin paljon. Kummalliselta se maistuikin, mutta oli silti hyvää. Vanhempi serkkuni ei edes maistanut.

Keskimmäisinä ja sopivimman ikäisinä serkuksina minä ja polttouuni jatkoimme viettämään iltaa seuraavaan olohuoneeseen. Fiksuna tyttönä olin etukäteen varmistanut vielä teini-ihmisenä pitkään elävän serkkupojan sisäänpääsyn vedoten mahdottomaan yhtälöön: allekirjoittanut + viinaton ilta = The Club / Marilyn. Joukkoon liitty yksi kaverityttö ja yksi kaveritytön kaverityttö, jotka veivät pian heidät hurmaavan serkkupojan tutustumaan Marilyniin. Koska seuraamme liittyi pariskunta Kekkäme sekä Pyreneiden niemimaalta rajan eripuolilta kotoisin oleva pariskunta ja koska olin selvinpäin (tosin eräs kokkishenkilö oli varma, että tällä kertaa en ole vain syntymähumalassa), pitäydyin suunnitelmassani olla joutumatta teinipainotteiselle anniskelualueelle. Mukavastihan se aika kului siinä suomen, espanjan ja englannin vietävänä. Kehoitin yhtä promilletukkaa kyselemään vastaantulevilta blondeilta, silmälasipäisiltä ja tamperetta puhuvilta pojilta, onko hän serkkuni. Promilletukka ilmoitti vievänsä tämän Omppuun jatkoille ja panevansa tätä. Selvä se sit o. Serkkupoika palasi hyvissä ajoin takaisin olohuoneeseen ja viihtyi, kehui ja kiitteli sekä uhkasi tulla koko lukulomaksi Turkkuseen.

Turku ja pariskunta Kekkäme kotiin. Kaarina ja pari teiniä kotiin bileistä. Kaarina ja yksi teini ulos autosta. Raisio ja pari nuorukaista kotiin. Naantali ja yksi nuorukainen ulos autosta. Suikkila ja yksi nuorukainen ulos autosta. Kaarina ja yksi teini ulos autosta. Littoinen ja takkipäinen serkku ulos autosta suoraan pöydän alle.

--

"Mä oon kuullut susta - sä oot vanha!"

(Sain mulkaisun osakseni, mutta sitten synttärionnittelut allekirjoitettuna Pappa-nimellä.)

On muuten Suomen vuoden 2008 Idols ollut todella koukuttava ja ehkä kaikkein tasokkain. Anna, Koop vai Pete? Kahtellaan, nyt en lähde enää arvuuttelemaan voittajaa. Viime sunnuntaina Pete sulatti tämän tytön taas kerran. Jätkä tekee niin perhanan hyviä biisivalintoja ja menee vielä esittämään ne hyvin. Kun ensimmäiset sävelet kuuluivat toisesta esityksestä, hurrasin biisin puolesta. Kun tuo 18-vuotias poika rupesi flirttailemaan yleisön kanssa, olin aivan sulaa vahaa. Kuinkakohan moni kaveri on joskus tallettanut muistiinsa, kun olen kuvaillut fyysisiä ominaisuuksia, jotka vetoavat muhun miehessä? Joskus on joku ainakin kysynyt, millainen on mies mun makuuni. Tässä on aika hyvin mun vastaus: http://www.dailymotion.com/video/x7kqcy_pete-parkkonen-top-4-sex-on-fire_music. Näyttää ja kuulostaa hyvältä. Verenperintönä tullut vaalea rusketus, kiharat hiukset, urheilijan (eli ei pelkästään bunttisalilla elävän) kroppa ja, se suuri suurin pehmittäjä, laulaja miellyttävällä äänellä. Repeat. Siis, eihän tuo häiskä edes tee mitään suurta ja silti meinaan taantua 14-vuotiaiden fanien laumanjäseneksi. I'm so in love ja haluan tämän kaverin levyn, jos musiikkityyli lähentelee yhtään näitä esitettyjä kappaleita.

Nih, mulla on synttärit ja menin pyytämään sponsorirahaa uusiin farkkuihin. What? Mä haluan oman peteparkkosen.

Kredittiä bändillekin, rakas veljeni muistaa jokaisella kaudella todeta kerran, kuinka hyviä muusikoita ovat saaneet idolikokelaita säestämään.

(Soi muuten repeatillä jo aikaisemmin alkuperäinenkin versio. Se laulaja ei vaan ole yhtään näin häkellyttävä.)

--

"Lay where you're laying.
Don't make a sound.
I know they're watching."

Al Jawf 4.2.1976-6.11.2008
Mikäköhän näissäkin niin pysäyttää? Hieno suorittaja ja hieno periyttäjä.

--

"Speak while your lips are trembling.
Talk to me when I'm listening.
Finally someone said something good.
Because we're leaving nothing but moments of belonging."

Vihdoinkin löytyy kirjallinen arvostelu Hippoksen sivuilta:
Suurilinjainen ja ryhdikäs poni, jolla on kuitenkin puutteellinen rotutyyppi. Pää on ilmeikäs ja kaula on pitkä. Lapa on pysty. Runko on lihaksikas, mutta se saisi olla syvempi. Lautanen on pitkä ja reisi on lyhyt. Jaloissa on riittävä luusto, mutta polvet ovat painuneet. Vuohiset ovat lyhyet ja vennot. Vasemmassa etujalassa on taittuneet varvasakselit ja sen liike kerii. Kinner on epävakaa. Käynti on matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi on tahdikasta ja matkaavoittavaa, mutta etupainoista.

Tyyppi 6
Pää, kaula, runko 8
Jalat & liik. sään. 6
Käyntiliikkeet 8
Raviliikkeet 7
Rakennepisteet 35

Säkäkorkeus 148,0 cm
Lautaskorkeus 145,0 cm
Rinnan ympärys 173,5 cm
Etusäären ympärys 19,0 cm

Lautakunnan jäsenet: Anna Pajanen (pj), Tuula Pyöriä & Camilla Simonsén.

--

"Arvostelut julkaisuvapaat: kyllä."

Hmm. Keskiviikkona osallistuin projektiin, jonka tarkoituksena oli pitää rouva Kekkäme hereillä pidempään kuin iltaseitsemään. Tavoite saavutettiin, ja projekti oli muutenkin mielestäni erittäin onnistunut ja miellyttävä toteuttaa. Harmillisesti vain totesin lauantaina lykänneeni omaa vuorokausirytmiäni vieläkin hankalammaksi muun maailman suhteen. Ei ole käytännöllistä lähteä torstaina neljän tunnin yöunien ja puolentoista tunnin päiväunien jälkeen väsyneenä istumaan Rentoon, törmätä pariin tuttuun, noutaa vielä yksi tuttu seuraksi, jatkaa pilkun jälkeen iltaa tuttujen luo ja aloittaa pullon tyhjentäminen vasta aamuyön tunneilla. Väksinkin sitä tulee valvottua lähemmäs puoltapäivää kuin kukonlaulun aikaa ja nukuttua pitkälle iltapäivään. Sainapahan silti hyvän aamupalan suoraan nenäni eteen, koska olin aauringonnousun aikoihin toteuttanut mahtavan heurekani ja virittänyt makkarin ovelta jääkaapille lautasliinajoulukuusipolun, joka päättyi kauniiseen viestiin ottolapsen allekirjoittamana. Ihmeellistä tässä tapahtumasarjassa oli se, että saavuttuani iltayhdeksän jälkeen takaisin kotiin kaksikymmentäneljä tuntia kestäneeltä olohuonevisiitiltä, en jatkanut freesiydyttävän suihkunkaan jälkeen ulos ovesta. Viitisentoista tuntia myöhemmin noin puolitoista tuntia ennen iltakuutta avasin silmäni. Arvatkaa väsyttikö? Ainakin sunnuntaina, kun heräsin katsomaan ponin ja ex-vuokraajan puolenpäivän jälkeen.

--

Ex-vuokraaja ja sportticonnemara pääsivät aluevalmennusrenkaaseen.

--

"Million dollar baby.
Billion dollar baby.
Trillion dollar baby.
Zillion dollar baby."