IRC-Galleria

Tanssin perjantaina, tanssin lauantaina, tanssin viikonloppuna, tanssin viikolla. Olen taas harrastanut selväpäistä - ei - selvinpäin bilettämistä kunnollisen kuntoilun edestä. Yksin tai seurassa, takerrun tanssilattiaan kuin pahempikin narkkari ja nautin vielä senkin yli, kun tuskainen kuumuus iskee ja kropasta alkaa loppua voima. Olen kuullut joskus puhuttavan endorfiinista, sitä se varmaankin on.

"I gotta get my body moving, shake the stress away", perkele. Ei kiitos mitään ylimääräistä painoa hinkkaamaan iholle.

Jos stressistä ruvetaan puhumaan, niin huomaa taas kesäloman lähestymisen. Ei känkkäränkätä yhtään niin paljon kuin alkuvuodesta, koska opiskeluun on tulossa pientä taukoa. Jotain pientä rustailen, opinnäytetyötä yritetään saada sopivaan vaiheeseen, palauttelen tehtäviä, yritän saada rahallisia ja opinnollisia korvauksia saamattomilta. Yksinkertaisesti, ei ole mitään ihmeellistä stressattavaa.

Sosiaalinen elämäkin on palannut raiteilleen jossain määrin. Yksi jos toinenkin kaveri palannut läheisyyteen, kiitos. Rento toimii kohtaamispaikkana, opiskelupaikkana, turvapaikkana, rentoutumispaikkana. Nollaan aivoni siellä ja voin kaikille etsiville väittää löytyväni sieltä melkein joka ilta.

Mitäs sitten hevosmaailmaan? En haluaisi muuta tehdä kuin hypätä Lilianilla ja, koska en sitä voi koko ajan tehdä, olen taas kehittänyt laiskottelukauden vedoten helteisiin ja kiireeseen. Katsotaan sitten kuukauden päästä sitten perusratsastusta, jos taloudellinen tilanne oikeasti myöntyy toisen satulan hankkimiseen.

--

"It's getting late.
I'm making my way over to my favorite place.
I gotta get my body moving, shake the stress away.
I wasn't looking for nobody when you looked my way.
Possible candidate, yeah.
Who knew, that you'd be up in here lookin' like you do?
You're making staying over here impossible.
Baby I must say, your aura is incredible.
If you don't have to go, don't.

Do you know what you've started?
I just came here to party,
but now we're rocking on the dancefloor acting naughty.
Your hands around my waist.
Just let the music play.
We're hand in hand,
chest to chest and now we're face to face.

I wanna take you away.
Let's escape into the music.
DJ, let it play.
I just can't refuse it.
Like the way you do this.
Keep on rockin to it.
Please don't stop the music.

Baby are you ready cause it's getting close?
Don't you feel the passion ready to explode?
What goes on between us no one has to know.
This is a private show, oh."

En ole kuunnellut pahemmin, en ole livenä nähnyt, ei ole kiinnostanut sen enempää. Kutsu kävi keikalle. Vastasin siihen myöntyvästi, koska olen utelias ja koska artisti on niin perhanan mukavannäköinen. Ei, oikeasti joskus aikoja sitten heräsi mielenkiinto, kun katselin pojan esiintymistä Emma-gaalassa tai vastaavassa, jossa esitti bändinsä kera hienosti toiseen tyylilajiin muokattuja britneytä ja muuta poppikamaa. Tulipahan jokunen päivä kuunneltua Raivohärkä-kipalettakin, kun sellaisen bongasin soittolistaltani. Sitä paitsi, onhan hän sentään tutun tuttuja ja näyttää ihan pikkuemopoikatutultani.

Ensin Soma, jonka solistilla on oikein miellyttävä ääni ja jonka rumpalina toimii itse Heikki Paasonen. Heikkihän tietenkin oli aivan ihana! Olavi kävi välillä lavalla leikkimässä jos jonkinlaista rumpalia punaisissa pökissään, ja kauhistelin sitä yhdennäköisyyttää pikkuemopojan kanssa - vaikka olikin tukkamallinsa aavistuksen muuttanut muotoaan. Olavi soitteli itse uusia biisejään paljon. No, enpä olisi niistä vanhoistakaan tunnistanut kuin ne pari, joten nyt se jäi siihen yhteen tuttuun sävelmään. Olisin tosin voinut melkein vannoa kuulleeni jotain zencafea ja ismoalankoa. Kritiikinpoikasta siis, vaikka onhan se muokkautumiskyky hieno asia.

Vielä seesteinen sessio pitkän tauon jälkeen elämäntapamuutosta yrittävien hulttioveljesten seurassa ja makkaraperunalopetus mukavalle illalle. Pahaolohan sellaisesta roskaruoasta tuli, mutta ainakin voin hyvin todeta, että on helppo olla onnellinen.

--

"Helppoo olla nuori.
Kaikki tai ei mitään.
Hei rock 'n' roll.
On helppoo tarttuu kiinni
ja kohta päästää menemään.

Päivät ne vaan tulee,
ja menee läpi korvien sunnuntait.
Ja sormien on helppo
kitaralla iltaa säestää.

Helppo olla vapaa kuvitella,
että kaikkeen löytyy syy.
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy?

Mä voin suunnitella mun koko elämän,
vaimon ja viran ja talonkin.
Mut kaikki menee toisin,
joku suunnittelee mua paremmin.

Hei, on niin helppoo olla onnellinen.
Hei, ja tyytyy siihen mitä on."

Voi ehana tota ääntä.

--

Niin se vappu oli ja meni, mitään ihmeellistä siinä ei taaskaan ollut. Ei ollut suurta suunnitelmaa, mutta ohjelmaa kyllä sitäkin enemmän - niin kuin ryyppyiltoina usein. Joo, kaikki tutut ovat liikenteessä, mutta sitten onkin jo ongelma, mihin suuntaan sitä repeäisi. Lämmintäkin oli, joten varmasti mukava hengailla ulkona iltahämärään asti. Hengailin mäkin, mutta en jokirannassa. Käytiin Zonesyn kanssa hieman syömässä grilliruokaa keskustan laitamilla, visiteerattiin tyylikkäässä mustalla sisustetussa kämpässä ja suunnattiin danssaamaan. Tosin toinen meistä väsähti ja seura vaihtui, mutta tappiin asti jaksoin ja melkein jatkoillekin. Pizzaa naamaan, Otto-maatti ja koti.

HUOM! Hylkäsin seuralaisen vieraan ihmisen jatkosuunnitelmia toteuttamaan, mutta tarkistin noin 12 tunnin kuluttua, että elossa oli vielä.

--

Ratsastin tänään pitkästä aikaa ilman satulaa, koska ajattelin sen auttavan korjaamaan törkeän vinoa istuntaani. Poni ei taivu toiseen suuntaan, vaikka miten vääntäisi, mutta lopussa tuntui todella hyvältä kuitenkin. Niin sitä valokuvaaja ei tietenkään ole paikalla silloin, kuin kaipaisin sitä. Olisi oikeasti todella hienoa, jos meillä olisi toinenkin minä pyörimässä tallilla kameran kanssa melkein jokainen päivä.

--

http://www.youtube.com/watch?v=AGxZWiBYZPQ&feature=related

© jannie

BIS 8! Saatiin 30 euroa, porkkanasäkki ja riimunnaru.

Tyypit: Hyvät.
Runko: Pyöreä kaunis runko, hyvin asettunut kaula, hyvä ylälinja.
Jalat: Hieman hajavarpaiset edestä, suorat takaa.
Kaviot: Hyvät.
Käynti: Suorat, edestä kerivät. Rento käynti.
Ravi: Suorat liikkeet, väljähköt.
Huom: Kaunis pää ja lempeä katse.

Tuomarit: Elina Kylämäki ja Marjukka Iltanen.

Ei voi paljon valittaa, vaikka hieman olikin ihmettelemistä tuomareiden logiikassa. Poni meni traileriin ja pysyi siellä suhteellisen helposti molemmissa päissä. Käyttäytymisessä ei ollut suuria moitteita, jollei lasketa kärsimättömyyttää ja käsittelijän mukilointia. Tuli taas todettua, kuinka helposti sitä kärähtää valkoinen ihminen.

--

"On the field I remember you were incredible."

Aamulla luulin nukkuneeni pommiin, mutta kommunikaation puutteesta ja informaatio sekavuudesta johtuen olinkin todellisuudessa aivan hyvissä ajoin herännyt. Opinnäytetyöparini ystävällisesti antoi nukkua pitkään eikä ihmetellyt, missä viivyn, vaikka itse oli raahautunut liian aikaisin koululle. Ei siitä muka aikaisin nukkumaan menemisestä ja muka pitkistä unista mitään hyötyä kuitenkaan ollut, tökerösti hoidin oman osuuteni esityksestä kuitenkin. Reumafaktorivertailuraportin loppullisen version valmiiksi saaminen (parini taisi tehdä suurimman työn) ja palautus. Thanks. Hieman surffailua netissä siltä varalta, että kotona kone ei välttämättä olekaan aivan kuosissa. Olisi se kurjaa, jollei nettiin pääsisi koko päivänä.

Cavalleristilta hakemaan uudet ratsastuspopot (tarjouksessa 79 euroa) ja liukuestoromaanin (49 euroa). Mukavan halpaa tämä harrastaminen. Mielestäni niiden kuudennella luokalla ostettujen, alunperin normaalin talvikäyttöön hankittujen wannabemaiharien olisi pitänyt kestää yhden suutarikäynnin jälkeen koko omistajansa ratsastusharrastuksen ajan. Kävin moikkaamassa tuttuja ja syömässä epäterveellisen pizzanpalan Helmi-hotellin kahvilassa. Oli muuten hyvää se kinkkupizza, oon tainnut syödä sellaista aikaisemminkin hyvin mielin.

Tallille mars. Avuliaasti vuokraemäntämme siirsi trailerin pihaan "pientä" harjoitussessiota varten. Kuten sanoin muutamalle henkilölle, siinä saattaa mennä tunteja. Jökiti jökiti. Hevoseläinhän ei ole kehittynyt liikkumaan, ainakaan takajaloillaan, ja vaikka olisi kehittynyt liikkumaan, ei se ainakaan pysty kiipeämään takajaloillaan. Eestaas kuljettiin, välillä meinasi mulla napsahtaa hermot poikki, välillä poni hermostui mun hermostumiseen ja välillä kommunikaatiokatkos oli täydellinen. Lopulta kuitenkin - aika tarkkaan kahden tunnin jälkeen - Lilian päätti esittää taas rutinoitunutta ja fiksua matkustajaa, jonka mielestä trailerissa ei ole mitään ihmeellistä. Sinne se käveli täysin vapaaehtoisesti (porkkanapalkkion houkuttelemana mahdollisesti) arviolta parisenkymmentä kertaa. Joo, ei mulla mitään raivostuttavaa lemmikkiä ole. Lisäsaldona sain reiän päähäni, nice. Vielä vähän paskan kärräystä tarhasta pois ja spurttailevien hevosten kuvaamista sekä heinien kantamista.

Vielä olen tainnut lukea muutaman opinnäytetyön. Voi kuolettavuuden tylsyys ja väsymys.

Olenko ollut ahkera?

--

Oon muuten taas vaihteeksi erittäin tyytyväinen elämässäni vakituisesti vaikuttaviin ihmisiin. Kiitos.

--

"You could tell how we felt from the look on our faces."

Kotikone hajoamassa, muistissa virheitä tai jotain vastaavaa. Käytänössä tämä ilmenee sillä, että se jumittuu, ei meinaa sammua ja sammumisen jälkeen ei enää käynnisty vähään aikaan kunnolla.

Seuraus: Häviän onlinesta yhtäkkiä tai en pääse nettiin ollenkaan.

--

"En mä voinut lukea sitä opinnäytetyötä, koska meidän kone ei toimi."

Perjantaina suhteellisen hyvällä energialla, vaikkakin väsyneenä, ja höpötysvaihde päällä Helsinkiin vievään junaan. En halua edes arvailla, kuinka raskasta seuraa olimme jannie n kanssa muiden joukkoliikennettä hyödyntävien mielestä. Kovin hauskaa meillä kuitenkin oli. Matkustelimme edestakaisin Helsingissä ja lopulta saavuimme taksilla hyvissä ajoin ennen The Wrecking Queensin keikan alkua Club Libertéseen. Tytöt eivät taaskaan olleet missään määrin turhia, vaan vetivät hyvän show'n ja ennen kaikkea kuulostivat uskomattoman hyviltä. Shoutkin tuli kuunneltua ensimmäisen kerran vihdoinkin. Ihan mukavaa, käskin HC Anderssonia kehumaan veljeään puolestani. Kiitos ja kumarrus.

Sain ystävällisesti kuljetuksen yöpaikkaani ja pääsin valmentautumaan seuraavan yön koitosta varten.

--

Lauantaipäivä meni erittäin mukavasti loikoillessa ja ollessa sekä elokuvaa "Shrek 2" katsellessa. Onpas kello paljon, pitäis mennä suihkuun, kyllä mä kohta meen, mä en jaksais millään, ihan kohta, kyl mun on nyt pakko, vielä viis minuuttia, argh...

Yöpaikan vaihto. Juopumuksen aloittelemista ja henkistä valmistautumista varsinaista ohjelmaa varten. Sydämenikin ehti murtua heti alkuillasta - sain käyttööni upeat housut, mutta vain hetkeksi. Pieni kuokkavisiitti stadilaisiin tupareihin: P-porras niin kuin Pietari ja Jorma Uotisen naapuriasunto. Haukotus jos toinenkin, turhankin surullisia keskusteluaiheita, hieman kofeiinia naamaan ja menoksi.

Laserpoint @ Kaapelitehdas, Helsinki. Ensimmäinen visiitti konemusiikkipippaloissa ja olihan se aika hienoa. Voi jösses, aivan tautisen hienoa vetää vaan täysillä välittämättä siitä, miltä näyttää tai katsooko kukaan. Pienoinen saunaefekti yritti iskeä päälle ja välillä uhkasi nestehukkakin, mutta sitten vaan tankattiin ja vedettiin paitaa ylös. Neon ja Proteus antoivat osviittaa siitä, mitä meikäläinen tykkää ilmeisesti tanssia. Oliko se nyt sitten sitä kevyempää vai jotain mättöä? Ei mitään hajua. Mut jouduttiin puoliväkisin houkuttelemaan sieltä pois, kun puolet joukkiosta väsähti totaalisesti jo reippaat pari tuntia ennen musiikin kuolemaa. Moni vielä jaksoi ihmetellä, että viihdynkö tuollaisessa tilaisuudessa. Tunnen itseni näköjään paremmin kuin muut tuntevat.

--

Vielä menossa verta luovuttamaan kesäkuussa.

--

"Niin, oliko se nyt Proteiini, ei ku Protoni?"
"Proteus."

Sitruunan oikealle sivupeilille tapahtui pieni uudelleenmuotoilu, kun omistajansa hienosti peruutteli ehkä aavistuksen turhan läheltä tolppaa, joka oli kaikkea muuta kuin näkymätön. Seuraavaksi Sitruunan omistaja kävi maastoilemassa toisella menopelillään niin onnistuneesti, että iski sekä päänsä (kiitos keksinnöstä nimeltä kypärä) ja lantioluunsa johonkin kovaan hankkien pidempiaikaisen vaivan taas. Vammainen omistaja on siis viikon vältellyt ponin selkään kiipeämistä sillä seurauksella, että edellispäiväinen taluttelureissu päättyi sadan euron suitsien hajoamiseen. Huoleton on Sitruunan ja Lillanin omistaja.

--

Eilen piipahdin TUO:n armosta kuuntelemassa ehkäisyvalistusta ja katsomassa elokuvan "P.S. I Love You" monen muun, pääosin naispuolisen, henkilön kanssa. Kirjaa en ole lukenut, vaikka sellaista suoritusta olenkin suunnitellut, mutta olen tästä äärettömän tyytyväinen. Sain nauttia todella hyvästä elokuvasta, tunteita laidasta laitaan julmasti heittelevästä sellaisesta, ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai mielikuvia juonenkäänteistä. Jo teoksen kirjallisesta versiosta nauttinutkin ihminen tosin kehui tätä kangasversioa onnistuneeksi, totesi sen vain olevan hyvin erilainen.

Aivan mahtava ja ihana! Onneksi sai nauraa paljon, olisi muuten varmaan hajonnut siihen suruun, joka oli esitetty välillä aivan liiankin hyvin. Swank oli hyvä roolissaan, mutta en muuta olisi odottanutkaan häneltä. Liuta tuttuja näyttelijöitä: "Toi tyyppi on jostain tuttua, se on hot, mutta ei niin hot kuin siinä jossain. Mistä mä sen tiedän? Jokin siinä mättää. Oo oo oo, se on Spike tummana! Ja toi tyyppi, se on Ryan O'Riley Ozista! Tonkin mä tiedän - ja ton - ja ton - ja ton. No joo, ton nyt tietenkin kaikki tietävät, koska se on Frendien Phoebe." Entä sitten ne irkkumiehet? Tahtoo sellaisen. Liiankin härskin vetäviä otuksia.

--

"All I want is destruction."

En ole muuten sitten ennen poistanut jotakuta MSN-yhteystiedoistani, mutta nyt meni hermo! Jos oli vitsi, niin epäonnistuneen pitkittynyt. Ei jaksanut enää naurattaa, tulin vaan huonotuuliseksi.

--

"When we can meet?" tai " When you want to come to Helsinki?"

Kutsu, miksi haluat, mutta mä tykkään latinorokista. Ei tässä ollakaan kuin hetki pohdittu tuon yhden albumin ilmestymisen jälkeen sen lisäämistä levykokoelmaan. Nyt tilasin cdon.comista, koska oli tarjouksessa alle kymmenellä eurolla.

Hyvä mieli, parempi mieli. On tää vaan niin hyväntuulista musiikkia. Onneksi en ymmärrä espanjaa, oli nimittäin joskus jossain suomennettuna A Dios Le Pido -kappaleen sanoituksia - aika vakavia ja poliittisia.

Ihan sama, mies on syötävän kivannäköinen.

--

Mun poni on suusta sitkeä kuin jähmettynyt purukumi. Onneksi muut korjaavat sitä mun puolesta.

--

"Tieks, mä tuun hirveän hyvälle tuulelle tästä biisistä."
"Joo, niin mäkin. Mulle tulee Panama mieleen."
"Niin mullekin."