IRC-Galleria

Mä kuvittelin löytäväni itseni himasta viimeistään kello kolme ja sitä ennen istuneeni jossain rauhallisessa istumamestassa nieleskelemässä huurteisia. Tai lisäks paria rommikolaa. MUTTA, löysin itseni Onnelasta ja pääsin himaan klo 5 aamulla. Jeepäjee.

Oli perjantai, mutta en oo nähny Ilolaa niin tyhjillään puol yhdeltä. Tanssilattialla oli tilaa ja baarin toisessa osassa oli vielä vapaita pöytiä, joiden päällä tanssia. Ja lisäks niillä pöydillä tanssi myös reilusti jätkiä.

Olin jonkun verran muita jäljessä juomisessani. Oltiin alotettu Baarista ja siellä oli mahdollisesti jopa HETERO baarimikko. Salmarit naamaan ja tuoppi. Muut oli istunu siellä jo noin 2 tuntia. Käytiin yhden jätkän kämpillä ja se matka makso mulle kaks bussilippua. Kallis olut. Mut ihan sama. Onnela. Kuvittelin tuhlanneeni illan aikana 60€, mutta siitä 15€ pois, koska maksoin yhdelle kiskurille jostain mikkiständeistä ja piuhoista. On se hyvä, että saan 60€ kuussa.

Tein Onnelassa huomioita. Yks tummahipiäinen jätkä yritti estää ihan reilusti semmosta pientä catfightia tanssilattialla. Seisoin itse parvella ja katselin. Ja katselin myös sitä kun poke seisoo mun vieressä ja kattelee kyllästyneen näkösenä sitä samaa tilannetta. Se katteli sitä tapahtumaa hetken aikaa ja haki sen jälkeen lasin vettä tiskiltä. Flirttaili samalla baarineidin kanssa. Ei oo flaikka jos ei tuu verta. Tosin mullekin on opetettu se, että tappeleviin naisiin EI OLE KIVA KOSKEA. Niillä on ihan ihmeelliset nivelet, kun ei edes lukko-otteet toimi. Tj. En tee niitä hommia. En.

Tajusin taas tunnin tissien bongauksen jälkeen, että kun menee 'bout minne tahansa hottiin yökerhoon, niin ensimmäinen asia, jonka mies bongaa paikan päältä on 99D:t ja minihameet. Se vaan menee niin. Useimmilla jätkillä. Parisuhde jarruttaa vähän. Tai sen pitäis. Ois paree ainaki. Parisuhteet onkin jees siitä, et noista asioita voi toki keskustella.

Se mikä tossa hommassa on vittumaista, on se, että ne kaikki kivat tytöt jää huomaamatta. Sokeilla on jotain, mitä ei näkevillä ole. Clear vision.

Mä näin siellä Heinolassa eilen elämäni upeimman perseen. Se aasialaischicksi oli sen näkönen, että mä en osaa enää kuvailla sitä. Kaveri huomautti, että se saatto olla maksettu tanssija. Osas se sitä peräänsä toki heiluttaa. Ja oli sillä jätkä, joka osas kanssa. Maksettu pari? Ammattilaisia? Mitä vittua? Soittakaa Sedulle! Musta pitäis tulla toimittaja, mä haluun tietää.

Mut se perseeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Se oli semmonen, etten pääse siitä näystä ikinä eroon. Jumatsuikales SAATANA! Se tyttö oli silkkaa pornoa, vaikka sillä oli vaatteet päällä. Tai oli sillä "jonku verran vaatteita" päällä. Huhhuh...

Mä menin itse joraamaan vasta myöhemmin illalla. Mulla oli paljon hauskempaa vittuilla sieltä parvelta tanssilattialla oleville kavereille. Oli toki sitten hauskaa heiluttaa persettä jätkien kanssa, koska kun mä en ole "yrittämässä mitään", niin voin keskittyä ihan vaan siihen perseen heiluttamiseen. Joraamista vaan joraamisen ilon takia. Tj.

Jossain vaiheessa iltaa yks mun takana tanssilattialla oleva chicksi taputti mua perseelle. Tsekkasin sen. Ihan hyvännäkönen. Joras tyttökaverinsa kanssa, joka ihan kiva kanssa. Mut, koska oon Meske, niin loin siihen semmosen "ei tänä iltana" -katseen. "Ei ne oo kiinnostunu", satuin kuulemaan kun se toinen "kuiskas" sille toiselle. Tosin se saatto myös olla "se", eikä "ne". Et jos mä nyt pilasin kaveritteni mahkut, ni voi kyynel. Toooosi iso kyynel. Yhyy. Oisinhan mä tietysti voinu sanoa sille tytölle, että "älä sekaannu tähän sekopäähän". "Panisin sun broidias, jos se ois yhtä hyvännäkönen ku sä." Tj. Joo. Mä en kuitenkaan käytä noita "parhaita" ihan joka paikassa. Onneks.

Ne viimeset reilu puoltuntia oli semmosta jumitusta, et koska lähetään? Tai ainaki mulla ja yhellä kaverilla. Lievä väsymys. Lähdettiin ennen valomerkin ruuhkia. Paria minsaa vaille silti. Kävelin sen yhden frendin kanssa himaan. Käytiin Karhupuiston grillillä. Oli pitkästä aikaa helvetin hyvä grillisafka. Iso annoski. Ja kaikki mausteet tosi jees. Ainuut persehomma oli se, että kädet jääty. Cold, さむい, kalt, suomeksi vitullisen kylmä. (Jos ei näy --> Lataa tuki japsitekstille huora!)

Oli mukavaa kävellä himaan jonku kanssa. Pääkin toimi, eikä hajonnu. Puhuttiin kaverin kanssa siitä, kuinka ei tavata tarpeeks usein selvinpäin. Tai pikemminkin tehdä mitään, missä ei olis alkoholilla suurta osuutta asiassa. Tässä maailmassa on kuitenkin miljoonabiljoonaa asiaa, jota voi tehdä. Eiks joskus jotain ees? Mäkin istun päivät pitkät himassa koneella tai ehkä luen tai kirjotan tai harvoin soitan. Vois nähdä ihmisiä edes helvetti sentään viikonloppuna sillon kun aurinko on korkeella, eikä laskenu. Jos joku keksii jonku selvän idean joskus, ni vittu I'm down. Call me.

Kaverit lähtee Baariin. Damn. Ei jaksais. Mut silti. Kai sitä vois. Hauskaa siel on kuitenkin.

En pysty vissiin enää samoihin suorituksiin kuin ennen. Laulaminen on ehkä helpompaa, mutta se ei oo enää yhtään... no vittu... hyvää vaikka. Tasapaksua ja tylsää. Ja mun ääniala on kuitenkin sen verran mielenkiintonen, että en pysty laulamaan edes Take Thatin Patiencea G-mollista vaan joudun transponoimaan sen vähintään homo-olliin. Ja siinä huomaa ehkä pienen eron, että ne jätkät on kuitenkin laulanu vuosikymmeniä. Jos joku väittää joskus, että ne jätkät ei osaa sjungaa, ni voi suksia vittuun, koska EI TIEDÄ ELOKUVISTA MITÄÄN!

Meatloaf oli kova laulaja. Ehkä on vieläkin en tiedä. Se veti aina tunteella. Siihen maailman aikaan, ku se alotti, se oli jotain "erilaista". Sen tuotanto siis. Nojaa aika paljon teatraalisuuteen. Mut pidän. Sen ääniala on taas sitä kamaa, että mun on ihan turha edes kuvitella laulavani sen biisejä.

Yks tapa saada jotain tehtyä tolle äänelle on juoda sitä viinaa sen verran, et on kostee kurkku. Sen jälkeen voi alkaa sitoasanojayhteensilleen,ettäniistäjääalkujaloppukirjaimiapois. Sanotaan sitä vaikka Shane-efektiks. Sillä saa välillä kaikkee hauskaa aikaan.

Käytin taas vähän aikaa sitten tekosyytä "mä saan palkkaa siitä, jos laulan jossain". Fiksu veto. Tosin taisin kyllä ampua sen ajatuksen ihan itse saman tien alas. Viimeks kun käytin tota tekosyytä, ni mulle tarjottiin kymmentä senttiä ja noin puolen tunnin päästä vedettiin kuitenkin yhdessä porukalla kovaa ja korkeelta. Teatterilaisia. Helposti lähetyttävää ja rentoa porukkaa. Paha mennä sanomaan vastaan semmosille ihmisille.

Hipheeeei, nyt on viikonloppu!!!

Miks mulla on kännykässä jotain tekstiviestejä, joista en tiedä mitään?

Tuli postissa uus Diners Clubin luottokortti. Koska mennään bileemään!?! Koska mennään bileemään!?! Koska mennään bileemään!?!

Vai käviskö vaan ostamassa purjeveneen ja urheiluauton?

Ja joo. En pidä tota missään mukana koskaan. Turvallisuussyistä.

Juurikaan. Eli paloja.

Kävi just niin, että en ollu kuvitellu, et lähden mihinkään ja olin ihan valmistautumattomassa kunnossa. Sit viesti, et tänne nyt. Kirosin ja meni reilu puoltoista tuntia, että pääsin ovesta ulos.

Päädyin myöhään opistolaiseni kämpille ja avasin pullon brandya. Helppoa juotavaa. Ja sitä meni sit myös. Pari tuttua ja niiden tuttuja. Kaks tyttöä lähti kotiin. Ketutti. Katoin sen toisen persettä ku se poistu ovesta ulos. Arvottiin, että minne mennään. Päädyttiin ratkaisussa Aleen. Ei muuten paha mesta tollakaan porukalla. Oli kivaa. Ja halpaa. Tosi halpaa. Mut siinä vaiheessa kun oltiin lähdössä, niin yks tytöistä oli vetänyt jo ulkovaatteet päälle, mutta meni makaamaan siihen kämpän sängylle. Se laitto simmut kiinni ja kädet tyynyks pään alle. Se oli uskomattoman sulosen näkönen. Katoin, että tossa on kuva. Mulla oli toki mun digikamera mukana, mutten keksiny tai ehtiny ottaa sitä esille. Sitä tyttöä ois voinu katsella koko loppuelämänsä. Tj.

Mentiin metrolla keskustaan. En muista koska olisin viimeksi käyttänyt metroa bilekyytinä. Ha'sama. Ale oli aika tyhjä kun päästiin sinne. Tai ainakin tanssilattia. Ei haitannut. Oli kivaa. Tytöt kävi tanssimassa kun tuli "hittibiisejä". Aika samanlaista kamaa ku Städärissä parhaimmillaan. Eli helvetin hienoo. Oikeesti. Me like very much. Uga uga. Ois vielä tullu Shangain valot.

Raptori soi ainakin kerran illassa Alessa. Aina. Tuli paljon muutakin kamaa, jonka tahtiin oisin halunnu tanssia, mutten käynyt tanssilattialla kertaakaan. Tyhmä veto. Sanoin yhdelle tytölle, etten viitti mennä joraamaan sen kanssa, koska viimeks kun tein niin, ni vedin tyhmiä vetoja. Hyvällä bodylanguagella voi helposti viestittää, että haluisin panna sua. Se ei välttis oo se viesti, jota pitäis sille tytölle sanoa. Harmi, että mun alapää ajattelee aina omia.

Btw, mitä saa kun yhdistää viattomuuden ja viinan? --> Helpon panon.

Ja heheei! Ysiykkösiäkin saa jo laittaa. (Joojoo, en koske edes 17-vuotiaisiin.)

Oon ilonen, että tein seuraavan vaan kerran: Kaadoin pöydän, sirpaloin lasit ja kastelin seurueen. Vitutti se silti. --> Tiskillä: "Moi tuutko siivoomaan kun säädän. Ja viis salmaria kitoooos."

En tiedä miten se nyt meni, että tarjosinko jotain vai mitä, mutta hain yhdelle tytölle tuplan. Valkovenäläinen. Vitun idiootti. Kossubattery on tuplana ihan ok, koska se on vielä juotava sellasena, mut eiköhän se tupla vv ollu vaan tyhmä veto. Ja miks? Miks? Mä vedin mun käytöskoodini jostain vuosilta 2002-2004. Sillon tyttöjen juottaminen oli just se juttu. Mitä vittua nyt? Haluunko kantaa porukkaa kotiin? Pilluko mielessä häh? Ei.

Koitin vielä saada sitä samaa tyttöä jäämään myöhempään, ku sen piti lähtee klo jotain. "Mitäs jos sovittais näin, että hankin sulle kyydin mihin haluut, monelta haluut?" No joo. Se olis maksanu niin sanotusti vitusti, ehkä. Ja millä vitun keinoilla häh? Tai oli mulla suunnitelma. Mut se oli vaan tyhmä. "Mitä sä tästä hyödyt?", tyttö tajus kuitenki kysyä. Oisko pitäny vaan sanoa, et "No mä ajattelin, et saisin"? Eiiiiii välttämättä. Ja suoraan sanottuna mä en tiedä mitkä mun motiivit oli. Luultavasti viina.

Btw, Alen salmarit on 18-volttisia. Kysyin. Ja siel on aina sama dj. Kysyin. Ja kysyin jotain muuta varmaan kans. En tajunnu mitään. Uus baarimikko. Tai ainakin mulle uus. Siel oli kivaa, ku ei ollu ryysistä.

Koska me lähdettiin, niin siitä ei mulla ole tietoa. Mä en edes muista sanoinko hyviä öitä niille ihmisille. Vai lähinkö mä vaan menee? Vai jäinkö? Ei tiedä. Aamullakin oli valot huoneessa päällä ja pipo tyynynä. Kokouspaperit tallottuna paskasiks. Hyvähyvä.

Matkalla kotiin tuli tilanne, jossa oli jo pakko epäillä omaa mielenterveyttä. Yhtäkkiä vaan ihan paskana. Sitä vähän jännitti hissin peilistä huomatessaan, että poskilla lepää jääkristalleja.

Lähden samaa aikaa kahden tytön kanssa baarista. Toinen lähtee eri suuntaan kuin minä. Jatkan toisen kanssa kävelyä. Olen vahvassa laitamyötäisessä ja tytöstä voi sanoa samaa.

Se tyttö on kaunis. "Aika herkku", ajattelen. Se on tuttu. Ihminen, jota näen monta kertaa viikossa. Joku, johon ei voi koskea vain kerran ilman, että vaikeuttaa monia asioita. Koko illan ajan olen paljastanut itsestäni asioita, joista olisi pitänyt vaieta. En kuitenkaan liikaa.

Se on sinkku. Varon, mitä sanon ja kysyn lapsellisesti, että miksi. "En vaan oo tavannu sitä oikeeta", se vastaa. Ympäripyöreä vastaus. Juuri mitä odotin. Mielessäni ei oikeastaan ole mitään asiaa, josta haluaisin sen kanssa keskustella. En ainakaan keksi mitään.

Taka-ajatukset puskevat jostain takaraivosta ja mietin, että jos nyt vaihtaisin lähestymiskeinoa ja pelaisin hetken. Jättäisin kääntymättä kotiini seuraavasta risteyksestä. Jossain pään ja alavartalon paikkeilla pyörii ajatus siitä, kuinka haluaisin työntyä sisään muualtakin kuin sen tytön kotiovesta. Jos vain olisi pelannut korttinsa aikaisemmin oikein. Eri lähestymistapa. Tämä tyttö. Ei toimi se tapa, että hakee sen tanssilattialta ja iskee munan suuhun. Jotain herkempää. Olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Pienillä peliliikkeillä homma kotiin.

Ei, ei ja ei. Joko omatunto tai joku sekalainen ääni kuiskaa jostain pimeästä. Pidän suuni kiinni ja katselen sitä tyttöä. Ei vaan voi. Ei tätä tyttöä. Eikä tässä kunnossa. Olin jo tarpeeksi varomaton aikaisemmin illalla.

Tulemme risteykseen. "Mä lähden tästä kotiin", sanon. "No, hyvää yötä sit", tyttö vastaa. Sen täyteläiset huulet on pienellä pakkasellakin sen verran viehättävät, että huokaisen. Käännyn ja jatkan matkaa omaan suuntaani. Päädyn vielä vilkaisemaan taakseni. Näen tytön profiilin häviävän pimeyteen. Pettymys ja voitontunne samaan aikaan. Aamulla vituttaa ja pakko lohduttautua sillä, että päivä on näin varmasti helpompi.

Oli hyvin pienestä kiinni, etten nauttinut kahviani maustettuna. Ei välttis Swengiin. Puusa opetti pari temppua lisää Indesignilla. Kaikkee kivaa. Multa palaa käämi jos saan soiton keskellä yötä, et nyt bilee. Sit en enää ehdi. Oon sen verran kuolleessa kunnossa, että menis vuos saada itsensä siihen kuntoon, että pääsee ovesta ulos. Ja tuplasti jos oisin humalassa.

Ihan umpikohmeessa kouluun. Koko yö oli helvetin kylmä. Talon lämmityslaitteet oli jotenki epäkunnossa. Fiksuun tapaan yöllä moneen kertaan herättyäni en silti nostanut peittoa paremmin päälleni, vaikka se makasikin vain melkein lakanaosaltaan heikosti alavartaloni päällä. Eli nukuin huonosti. Myöhästyin myös melkein 15 minuuttia koulusta. Puusa opetti Photoshoppia ja Indesignia. Päädyin vain seuraamaan. Katselu sai riittää, vaikka olisin halunnut vain nukkua. Pää pulpettiin. Kylmä.

Syömään. Otin liikaa ruokaa. Paljon pippuria kalan päällä. Ei. Olin ensimmäisenä syömässä ja etsiskelin itselleni paikkaa, jonne muut eivät tunkisi. Tunsin itseni sen verran väsyneeksi, etten saisi mitään aikaan kenenkään kanssa. Istuin kuitenkin väärään pöytään. Siinä oli tilaa. Ja tyttö tunkee vittuillakseen siihen viereen. "Moi!" "Joo, moi." Ja päässä soi VITTUVITTUVITTU.

Pöydän yhdellä tuolilla makaa takki ja joku tunari kysyy, että istuuko siinä joku. Mulla keittää. "Vittuako minä tiedän saatana!" Ja pari sekuntia ja pää valittaa, että nyt rauhotut. Oli pakko vastata hostiilisti. Ei kyenny muuta. Laskelmoi laskelmoi laskelmoi. Eikä mitään sanottavaa.

"Tänään Swengiin." "K." Mut kutsuttiin paikkaan, jossa sekoilin viimeks. Kerroin puolet siitä, mitä siellä oli tapahtunu. Nuolin, petin, lohdutin ja paritin samaa aikaa. Ja jotain muuta. Mulla oli menny motiivit sekasin. Viina tuo hyvän olon, mutta tuhoo kaikki järkevät ajatukset. Tunnepohjalta on toki hyvä tehdä asioita, mutta jos panettaa eikä ajattele, ni sitä helposti löytää itsensä aamulla parhaan kaverinsa vaimon sängystä. Ja joo, just sen, jonka bestmanina oli.

Swengiin. Mua väsyttää. Mä haluun sekasin. Mä haluun pirteeks. Miks mennä ihmisten kanssa, jotka on nähny sen verran, että on melkeen mahdotonta pyrkiä vakuuttavasti esittämään jotain muuta ku on. (Paitsi viina.) Oisin vaan ekana päivänä päättäny, et panen kaikkia.

Katselen kuvaa seinällä, jossa mies nojaa punan värjäämällä hiekalla polvillaan ja peittää veriset kasvonsa käsillään. Olen juuri ollut katsomassa teatteriesitystä, joka käsitteli ihmistä hektisen yhteiskunnan pyörteissä. Paikalla on muitakin ihmisiä. Tuttuja, joiden kanssa alunperin saavuin paikalle. Ne ovat enimmikseen hiljaa ja odottaa.

Käytävän päästä kuuluu tuttu ääni, joka vie mukanaan. Joku soittaa kitaraa. Kävelen ääntä kohti ja näen pojan, joka näppäilee kitaraa varovaisin sormin. "Sä soitat hyvin", vieressä istuva tyttö sanoo. Poika hymyilee tietoisena soittotaidostaan. "En mä osaa tätä oikeen soittaa", se sanoo. Katson itse poikaa vierestä ja hymyilen salaa. Se sai siitä kitarasta tunnelmaan hyvin sopivaa värähtelyä irti. Oli hiljaista ja ihmiset olivat äänettöminä. Se oli hetki.

Olisin halunnut tarttua siihen kitaraan, virittää sen ja soittaa. Jatkaa sitä hetkeä. Olin ollut joskus kitaristi. Nyt tajusin, että minulla ei ollut mitään, mitä sanoa sillä kitaralla. Ei kappaletta, ei edes tunnetta, jonka kykenisin tulkitsemaan sillä soittimella. Katsoin kynsiäni, jotka olivat taas kasvaneet yli käytännöllisten mittojen. En ollut enää soittaja, en mitään. Oma funktioni oli hukassa. Häilyin. Poika käänsi katseensa minuun. Se katsoi suoraan silmiin, muttei nähnyt niissä mitään. En oikeasti enää ollut siellä.

Vieläkin lievä kuollut olo. Tänään rakennettiin opistolla porukalla taas Indesignilla aukeema. Voivoi. Meidän porukan aukeema ei voittanu. Ja vaikka siinä oli kaunein nainen ja suurin kuva.

No joo. Se kakkossivu ois toiminu paremmin jos siinä ois ollu vaan yks yhtenäinen teksti. Mut niihin muihin töihin verrattuna se oli kuitenkin eniten aikakauslehtimäinen. Ja sitä isoa kuvaa ois voinu tietty avata lisää. Antakaa mulle Photoshop, Indesign ja aikaa, ni teen mitä vaan. Tai vähintään paskaa.