IRC-Galleria

Kello seitsemän aamulla... Valvottu yö takana... Mukavaa, kun huomaa, ettei töiden jälkeen väsytä sitten millään, ja aamulla olisi kahdeksalta auton huolto, ja sitten pitäisi hakea kaveri rovaniemeltä...
Tulee mieleen Tehosekoittimen biisi; "Jokin ajaa mua"...:
"mä olen taas, hauras ja kauhtunut, kuin auringon valo vois mut puhki kuluttaa. Valvottu yö, kuppi kahvia aamulla, sun viereltäs nousen jälleen matkaa jatkamaan. Aamun koitosta, illan lempeään pimeyteen, mä jokaisen tunnin sulle antaa tahtoisin. Mut hetkekskään ei pysähdy pyörät nää, tie minne mut kuljettaa, voi kunpa tietäisin..."
Nyt tosin soi Poets of the Fallin "illusion & dream" tauskalla, enkä muista tuota tehareiden biisiä pitemmälle... Eikä kyllä ole ketään kenen vierestä herätä, pitää vain valvoa, hoitaa asioita, vuorokausi on niiiiiin lyhyt :)
Ensi yöksi taas töihin... Kai sitä päivällä kerkeää hetken nukkua, kun muut ihmiset juoksevat normi elämässään...

Jotkut meistä vain ovat yöeläjiä, vailla tiettyä rytmiä...

Gallerian uusista toiminnoista, tämä on ehkä oudoimpia, vaikka lieneehän se ihan hienoa, että ne jotka eivät viitsi blogeja kirjoittaa (niinkuin en minäkään) voivat tällätavoin raapustella ja näpytellä...

Kävin Rovaniemellä pari päivää pyörähtämässä vanhempien luona, eilen sitten taas huomasin, miksi käyn siellä niin harvoin, kuin käyn, vaikka matkaa on vain rapea 100km... Kymmenen aikaan illasta, kun olin veljeni kanssa kaljalla, piippasi puhelin, viestissä luki: "Hei, missä olet, kenen kanssa, milloin tulet? Ajattelin mennä nukkumaan, tule sinäkin jo pois!" ja lähettäjänä äiti... Se oli kuin paluu teinivuosiin, tosin ei niin iloinen sellainen. Aamulla tulikin kiire takaisin omaan kotiin...

Ja yöksi töihin, näin se elämä etenee....